Jostain kumma syystä avioehdon laatiminen tuntuu kauhean vastenmieliseltä. Kuten ei kukaan muukaan, en ole naimisissa erotakseni. Avioehdon laatiminen tuntuu pirujen maalaamiselta seinille.
Eron tapahtuessa minulla olisi paljon enemmän menetettävää kuin miehelläni.
Jos kuitenkin pahin skenaario toteutuisi, eroaisimme ja mieheni vaatisi minulta tasinkoa, niin se olisi mielestäni huvivero sitä, että tein typerän virhearvion kun menin naimisin idiootiksi osoittatutuvan kanssa. Näin haluaisin asian ajatella. Toisaalta olisin aikamoisessa liemessä ja joutuisin ottamaan lainaa maksaakseni hänet ulos. En vaan millään pysty uskomaan, että oli hänellä oikeus tai ei, että mieheni alentuisi moiseen. Jos alentuisi, niin melkeinpä tosiaan siitä ilosta kannattaisi vaikka maksaa, että pääsee hänestä eroon.
Mieheni on avioehdon kannalla, ei halua kuulemma edesa antaa pienintäkään vaikutelmaa siitä, että pyrkisi hyötymään missään vaiheessa.
Mitä ihmettä minulle on tapahtunut, ennen olin avioehdon kiihkeä kannattaja ja suosittelin sitä aina ja kaikille.
Puhukaa mulle järkeä, maalatkaa kauhukuvia ja haukkukaa tolvanaksi.
