Avioehto pilasi avioliiton?

[N46]

Meillä oli aikanaan sama tilanne, olen siis se vaimo -osapuoli. Avioehto tehtiin aikanaan, koska miehellä oli jo omakotitalo, minulle taas tulossa isot perinnöt. Meillä tehtiin sitten se että avioehto purettiin mutta se ei tosiaankaan poistanut sitä ongelmaa. Luulin myös, että se on se ongelman ydin mutta ei se ollutkaan.

Ongelma on juuri se, mitä vaimosi sanoo; yhteenkuuluvaisuuden tunne puuttuu. Se ei johdu avioehdosta vaan siitä, että sinä ""suunnittelet ja rahoitat"" perheen yhteist isot hankkeet oman mielesi mukaan (koska sinulla on ""rahat""), todennäköisesti ottamatta lainkaan huomioon vaimosi mielipidettä.

Meillä kävimme molemmat töissä, minun koko palkkani meni perheen talousmenoihin ja vaatemenoihin ja venytin penniä jotta se riittää kaikkeen pakolliseen, mies käytti omat tulonsa kartuttaakseen omaisuuttaan. Esim. mies osti 1200 kuutioisen moottoripyörän tuosta vaan, yksi päivä pihaan ilmestyi tuliterä mersu, kerran asuntoauto, osti kesämökkitontin niin että minä en edes nähnyt sitä ennenkuin kaupat oli jo tehty jne.... siinä tulee hiukan ulkopuolinen olo.

Meidän liitto päättyi sitten eroon, eihän siitä tuolla systeemillä mitään tullut. Vaikka avioehto oli purettu, en halunnut mitään.

 

[N46 vielä]

Unohdin ""listasta"" vielä ainakin ison kajuutallisen Bella -veneen, jonka mies myös osti yksin ja minä näin sen ekan kerran laiturissa.

Kieltämättä vähän sellainen tunne oli, että onko tämä ""avioliitto"" ollenkaan.

 

[N46:lle]

Tuosta Bella-veneestä tulee paljon ajatuksia mieleen.

Kävelin aikoinaan koulumatkaa, jonka varrella oli noita veneitä pressun alla. Tietääkseni veneitä valmistettiin tuossa pikkukaupungissa. Sittemmin ihailin veneitä venemessuilla ja myöhemmin inhosin noita messuja lähes 20 vuotta.

Nykyään helmikuun alun messuilmoitukset saavat vain hymyn huulille.

Ulkopuolisuutta tunsin minäkin ex-avioliitossani. Olen jo kuitenkin antanut asiat anteeksi.

Köyhänä on hyvä elää. Eilen maksoin viimeisen vuokran tyttäreni opiskelija-asunnosta. Olo tuntuu nyt ruhtinaalliselta. Tästäkin talvesta selvittiin.

Pitää laittaa pari pientä laskua koneelle ja lähteä sitten päivän töihin.

Kävimme aikoinaan ehjänä perheenä Naantalissa Muumimaailmassa. Kävelimme sillan poikki ja katselin sillalta ökyveneitä rannassa, joiden kannella makoili keski-ikäsiä naisia. He näyttivät melko ikävystyneiltä elämäänsä. Ajattelin silloin, että en haluaisi joskus olla noiden naisten paikalla.

Ruotsin laivoilla en viihdy. Merimaisemaan kyllästyy nopeasti.

Avioliitossa mielestäni tylsintä on yhteinen omaisuus.
Me emme halunneet elämässä samoja asioita.

Jos kaikki Ellit ajattelisivat samoin kuin minä ja myös näin eläisisivät, ei sekään olisi hyvä juttu.

Perhe on yhteiskunnan solu. Onneksi lapsillani on hyviä ystäviä, jotka ovat normaalista ja ehjästä perheestä.

Olemme melko friiki tapaus tässä maassa. Minulta työkaveri kyseli lomasuunnitelmia heinäkuuksi. Miten olisin tuohon mitään osannut vastata. Palasin juuri viikon lomalta.

Ei yh-Ellin tarvitse lyödä mitään suunnitelmia lukkoon.
Nautin vain tästä ihanasta keväästä ja ynnäilen vähiä rahojani. Jos saldo on plussan puolella, iloitsen kuin kevään peipponen. Nyt sitten pankin sivuille. Tylsä homma, mutta se on tehtävä pois alta. Kieriskelkää te avioehtojen rustaajat rahoissanne. Kyllä minäkin haluaisin olla Roope Ankka ja sukeltaa rahakasoihin.

 

[mee pois]

Perusta se oma blogisi. Törkeetä tulla aina selostaan ketjuihin ihan hölöhölöjuttuja omasta TYLSÄSTÄ elämästä. Ketään ei kiinnosta sun Muumimaailmas ja Ruotsin laivat. Ei mikään ihme, et oot yh. Eihän tollasta jaksais kukaan!

 

[Lörppä]

Joo, toi on ihme tyyppi, ei vastaa alkuperäiselle yleensä yhtään mitään, kertoilee vaan jonninjoutavia omia kuulumisiaan tyyliin ""minä kävin kaupassa, minulle kaupan myyjä sanoi sitä-ja-tätä, minä en välitä meikkauksesta, minä en halua miestä, minun lapseni sanoivat sitä-ja-tätä ja tekivät yhtä-sun-toista, minä olen ihan tyytyväinen vaatimattomaan ja tylsään elämääni, miksei muut ole"". Minä, minä, minä -tyyppi siis. Lisäksi kyky (ja ilmeisesti halu) oikeaan vuorovaikutukseen puuttuu kokonaan. Yksinpuhelua vaan eikä mitään kykyä paneutua toisen asemaan.

 

[kettu]

Ihme asian vierestä jaarittelija tosiaan! Voisi häipyä muualle jaarituksineen!
Ja näyttää kateus kalvavan tuota jaarittelijaa, vaikka yrittää muuta esittää. Naantalissa kertoi katselleensa miljoonapaattien kannella olevia ihmisiä, ja yritti uskotella itselleen, että nuo näyttävät kyllästyneiltä, noilla on varmaan tylsää, ettei hänen olisi tarvinnut kadehtia.

 

[Hoh-hoijaa]

Jaarittelijaa täytyy ymmärtää. Sehän asuu Vantaalla.

 

[ymmärrys]

Minusta vaimosi ja sinun ongelma ei ole avioehto vaan ihan jossain muualla.
Avioehtohan koskee sinun omaisuuttasi. Yhdessä hankittua omaisuutta se ei koske. Syy vaimosi tuntemuksiin onkin ehkä alkava vieraantuminen liitossa. Se on tosiasia että se seitsemäs vuosi on juuri se ratkaisun vuosi, jatketaanko vai muuttuuko suhde vai lopetetaanko.
Yhteenkuuluvuuden tunteelle on tehtävissä muuta- ja vähan tuntuu että nyt on teillä molemmilla se vakavan keskustelun paikka. Lapsia ei todellakaan kannata tehdä epävarmassa liitossa, tätä kai vaimosi yritti sinulle sanoa. Jos olet kovinkin nuuka eikä käyttörahaa irtoa niin kyllähän se mieltä kivistää jos hän tekee kaiken kotirintamalla. Palkka se on vaimonkin saatava.
Liian kontrolloivan ja narun päässä oleva vaimo tai mies ihan varmasti ei voi hyvin.
Toivon että pystytte vaikka kirjoittamalla kertomaan mitä kumpikin odottaa, missä on pettynyt, jne. Siitä se lähtee. Kun yhteenkuuluvuus tunne tulee rakkauskin sellaisella voimalla että toisen voi antaa mennä minne vain.

 

[Pihi]

Jos kuvittelee rahaa naivansa ja karu totuus paljastuu, niin kyllähän se avioliiton onnettomaksi vetää. Ota ero ja varo materialisteja jatkossa.

 

[N50-]

Vaimosi taitaa olla melko dominoiva muutenkin? Minusta se, että yrittää painostaa toista, jolla on enemmän omaisuutta, avioliittoon ilman avioehtoa on jo melkoinen noita-akka. Anteeksi vaan, mutta asia on niin, että mitään luonteen jaloutta hänessä ei taida olla. miten ajattelet hänen käyttäytyvän, jos esim. sairastuisit vakavasti?

Elämän pituiseen liittoon ei kannata lähteä ihmisen kanssa, jolle rakkaus= oikeus sinun omaisuuteen.

Minullakin on jonkinmoinen omaisuus, lähinnä peritty. Pitäisiköhän minunkin tehdä testamentti: minulta peritty omaisuus jäisi avio-oikeuden ulkopuolelle. Tosin minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että joku rakastava leski saisi rahani, mutta se lienee pienempi mahdollisuus kuin että joku hyväksikäyttäjä ostaisi niillä vaikkapa uudet silikonitissit. Oi aikoja, oi tapoja.

Älä anna painostukselle periksi. Outoa on vaatia rahoja sinulta, jotta voisi rakastaa. Se ei ole rakkautta, vaan jotain muuta: kypsymättömyyttä ja ahneutta, kylmyyttä sanoisin.

 

[N46]

Ette ole tainneet kuitenkaan lukea tarpeeksi ""jaarittelijan"" tekstejä.

Olen saanut sen kuvan, että hän asuu Mannerheimintiellä tai ainakin ihan nurkilla ja kulkee ratikalla duuniin, ainakin niistä toiseen.

 

[iines]

Avioehtoja on monenlaisia. Jos avioehtonne koskee sinulla jo ennen avioliittoa ollutta omaisuutta, esimerkiksi perintöä tai sukutilaa tms, siinä ei ole mitään pahaa. Mutta avioehdon voi tehdä myös tosi epäreilusti. Jos avioehtonne on tyyliin vaimolla ei ole oikeutta sinun nykyiseen tai tulevaan omaisuuteesi, se menee jo yli.

Yhdessähän te sitä talouttanne pyöritätte. Jos te yhteispäätöksellä tekisitte lapsia ja yhdessä päättäisitte esimerkiksi että nainen jäisi kotiin hoitamaan lapsia. Sillä aikaa sinä kartuttaisit OMAA omaisuuttasi ja vaimosi saisi vaan jotain kotihoidon tukea. Sitten sinä löytäisit toisen naisen ja nykyinen vaimosi jäisi ilman kotia, omaisuutta ja rahaa. Sitä hän voi pelätä ihan aiheesta. Siksi avioehtoa ei pitäisi laittaa koskemaan avioliiton aikana kertyvää omaisuutta.

Jos siis avioehtonne koskee vain sinun perintöäsi tms, siinä ei ole mitään. Jos taas se rajaa teidän omaisuutenne täysin erilleen tai jopa määrää vain sinun omaisuudestasi ja jättää vaimosi omaisuuden yhteisesti jaettavaksi, silloin ymmärrän vaimosi huolen. Silloin asia on kyllä korjattava.

 

[RJ]

Eikö hän vasta vähän aikaan muuttanutkin siihen keskustan vuokra-asuntoon? Hän on se, jolle ex-mies hankki tuomioistuimessa lähestymiskiellon, kun alkoi häiriköimään ex:ää ihan urakalla avieron jälkeen. Nykyään hän ei enää häiriköi ex-miestään...

 

[hei]

Älytöntä väittää, että vaimo olisi rahan perässä juoksija. Tuskin hän olisi naimisiin mennyt ja suostunut avioehtoon ellei olisi rakastanut miestään. Rahan perässä juoksija olisi lempannut miehen ja nainut sellaisen varakkaan miehen, joka ei avioehtoa käskisi tekemään. Ja vielä, että olisi pysynyt kuusi vuotta avioliitossa ja tiennyt, ettei eron tullen saa mitään. Tuskin! Eiköhän hän ole ihan rakkaudsta mennyt naimisiin, eikä rahan perässä ollut.

Sitä ei varmaan kukaan pysty sanomaan (vaimo pystyisi ehkä) pilasiko aviehto avioliiton. Jotain ongelmia teidän liitossanne kuitenkin on ja ollut luultavasti pitkään. Naisethan yleensä pysyvät huonossa suhteessa pitkään miettien eroa, kunnes sitten sanovat siitä miehelle. Mies ei yleensä ole huomannut yhtään mitään ja se tulee hänelle täytenä yllätyksenä. Mutta koska avioehto on tehty, niin se on tehty, eikä sitä asiaa voi muuttaa. Ja koska siihen kumpikin on suostunut, niin tyhmää sitä on enää peruuttaa. Mutta teidän pitäisi puhua, mikä todella mättää suhteessanne. Vaikka itse ajatteletkin olevasi hyvä puoliso, luultavasti joltakin osin jätät vaimosi huomiotta, eikä hän saa suhteelta sitä mitä haluaa.
Tosin puhuminen voi olla vaikeaa, jos olette jo etääntyneet toisistanne niin kauas, ettei vaimosi enää haluaa avautua sinulle. (Mikä on aika luultavaa, koska vamo ehdotti jo eroa). Mutta pyydä yrittämään vielä avioliiton takia. Eihän aviolittoa kannata hepposin perustein purkaa!

 

[joo]

Joo, joo! Järkky tapaus! Hyvä huomata että en ole ainoa ketä nuo kirjoitukset ottaa kuuppaan. Ilmeisesti (ja ymmärrettävästi) hanellä ei ole ketään kelle kertoa näitä ""mielenkiintoisia murusia arkipäivistään"" joten niitä on sitten pakkosyötettävä toisten keskusteluihin jos vaikka saisi jotain reaktiota. No jos se on hienoa että ne eivät kuulu tänne ja ärsyttävät ihmisiä niin onneksi olkoon. Suosittelen myös sitä blogin kirjoittamista.

 

[Online]

""--Pitää laittaa pari pientä laskua koneelle ja lähteä sitten päivän töihin.-""

Jippii, rasittava jaarittelija ei tule moneen tuntiin palstalle, kun lähti just töihin!!

 

[tytär]

Älä hyvä mies lankea tuohon ansaan. Äitini teki juuri samoin vähän suuremmalla kiukuttelulla ja isäpuoleni onneton meni purkamaan avioehdon. Ja hänellä on ihan kohtuullisen kokoinen maatila josta lehmätkin laitettu pois jokunen vuosi sitten. On peltoa viljelyssä ja metsääkin löytyy. Nyt 16 vuotta liittoa takana ja äitini haki eroa. Varmasti on kyllä viisain teko mitä hän on ikinä tehnyt. Nyt vain surettaa se, että isäpuoleltani on menossa puolet vanhasta sukutilasta myyntiin. Mikäli isäpuoleni vetoaa siihen, että avioehto purettiin kiristyksestä olen valmis todistamaan omaa äitiäni vastaan. Niin matalana temppuna tuota häneltä pidän.
Joten anna vaimosi mennä jos avioliitto ei maita avioehdon kanssa. Jos taustalla on muita syitä kuin tuo avioehto ei liitto siitä parane. En tarkoita, että vaimosi tahallaan syyttäisi tilannettanne avioehdosta. Ehkä hänelle on liian vaikeaa katsoa sitä oikeaa syytä silmiin. Joten oli oikea syy mikä tahansa, älä suostu.

 

[ero vai kuolema]

Olen itse ajatellut etta tulevaisuudessa avioehdon voisi tehdä siten, että se koskisi vain erotapausta ei avioliiton päättymista kuolemaan. Kylla sita haluaa turvata rakkaan olot oman kuolemansa jalkeen kun itsekään niillä rahoilla ei enää tee mitään. Erotilanteessa avioehto on hyvä olla olemassa koskien ainakin perintöosuutta

 

[Hallintatestamentti on hyvä]

Minusta kaikkien vanhempien olisi syytä tehdä hallintatestamentti ja siihen sellainen pykälä, joka estää lapsen puolisoa saamasta perittyä omaisuutta. Ei tarvitsisi nuoren itse tehdä avioehtoa. Harvalla nuorella on omasta takaa omaisuutta, muuta kuin perittyä.

 

[mietiskelijä]

Muistaakos joku jotain sen suuntaista, että jos parilla ei ole avioehtoa, ja toisen vanhemmat ovat estäneet testamentilla lapsensa puolisoa saamasta esim. perittyä maatilaa, niin eron sattuessa omaisuus (rahassa mitaten) laitetaan puoliksi, jolloin perijä joutuu korvaamaan rahassa tuon maatilan puolikkaan verran puolisolleen?

En ole ihan varma tuosta, mutta jos näin on, niin sitten vaadittaisiin myös avioehto, jos halutaan pelata varman päälle.

 

[Perintö]

Isäsi voi tehdä testamentin jolla hän testamenttaa omaisuutesa sinulle ja veljellesi ja laittaa sinne kohdan jossa kiistää avio-oikeuden tuohon omaisuuteen. Näin umpirakastunut veljesi ei mahda asialle mitään ja hänenkin osaltaan tuohon taloon tulee ""avioehto"" vaikkakin kiertäen.

 

[N50-]

Kumma juttu, ettei avioliittolakiin ole laitettu itsestään selvänä asiana sitä, etä eron kautta ei voi kukaan päästä käsiksi toisen perittyyn omaisuuteen.

 

[Maksaisit]

Maksaisit Ämmän perseestä reilusti, niin ehto ei haittaisi.
Maksathan ilman ehtoa eron tullessa kuitenkin. Joten
ilmasta pilsaa ei olekkaan. Mutta fiksuna ota ero.

 

[menneet aaveet]

<<Kumma juttu, ettei avioliittolakiin ole laitettu itsestään selvänä asiana sitä, etä eron kautta ei voi kukaan päästä käsiksi toisen perittyyn omaisuuteen.


Menneisyyden peruja. Mies oli naisen pää = otti koko naisen omaisuuden hallintaansa, kun naisilla uskottu olevan järkeä.

Eikä tuo avioero nyt niin vanha juttu ole. Ennen kun erota ei voinut, ei ollut merkitystä omaisuuksien omistuksilla. Eli laki laahaa perässä tuolta osin.

 

[uusi pykälä]

Useinhan se tuntuu olevan mies, jolla on rahat ja jonka ehdotuksesta avioehto tehdään. Yhtä usein näkee perheitä, joissa nainen jää pitkäksi aikaa kotiin hoitamaan lapsia ja kustantaa lasten menot ja talouskulut, kun mies kartuttaa omaisuuttaan. Samalla nainen pysyy itse köyhänä, eikä edes kartuta eläkettään vanhuuden varalle.

Pitäisikin tehdä sellainen avioehtopykälä, että eron tullessa naisella ei ole oikeutta miehen rahoihin, mutta miehellä ei myöskään oikeutta yhteisiin lapsiin.

Meistä minä olen se, jolle on perintö tulossa. Ei tullut mieleen ehdotella avioehtoa.