Avioehto pilasi avioliiton?

[Ja akka saa painua helvettiin]

Se on varmaan kova paikka myöntää, että vaimosi meni kanssasi naimisiin ainakin osittain rahan toivossa, mutta olet jo voiton puolella, kun siitä täällä kertoilet.

Tsemppiä, toi homma ei tosta enää tokene. Tilanne olisi aika paljon surkeempi, jos tarvitsisi miettiä lasten kohtaloa.

Nyt kun niitä ei teillä ole, akka ulos ja vitun nopeesti. Mieluummin sellainen mukavan läjähtävä potku vielä perseeseen. Voi miettiä siellä pihalla sitten ""avioliittonne tilaa.""

 

[eipä nyt sössitä]

kuules,susta tuntuu että vaimos vaan sun rahoja,muttei se niin ole,katsos se säikähti sitä että hänellä oli joku hinta ja myöskin hänellä on nyt kasvun paikka,että rakkaus on nykyään tätä raha asioiden selvittelyä.
hän tajuaa aikanaan että oikein teit ja varmasti kässää että avioehto ei vaikuta nyt siihen mitä yhdessä olette hankkineet...
kyse oli romanttisesta jutusta,mistä vaimos kasvaa aikuiseksi ja huomaa,kuinka hyvä mies olet ja rakkaus on rakkautta.
tiedän mistä puhun.
minulle ne paperit lyötiin nenän eteen kun olin raskaana,meidän rakkauden hedelmää odotin, ja tuntui hetken pahalta,luulin että olenko niin epäluotettava ja vielä se ,että en itse ehtinyt ehdottaa asiaa omalta puoleltani ensin.
siitä siinä on kyse,että kokee itsensä jotenkin ulkopuoliseksi siinä suhteessa,mutta jonka aika korjaa.kyllä rahakkailla miehillä on hankalaa kun pitää yrittää jotenkin asia hoitaa että nainenkin sen ymmärtäs.
kun on rakkautta niin löytyy ymmärrys,mutta aina kannattaa ajatella vastaava omalle kohdalle,ettei tule vaadituksi heti sitä kaiken kattavaa ymmärrystä.
tuo edellinen ei tajua ihmisistä saati naisista yhtään mitään,taitaa olla muutenkin naisvihaaja.

 

[Meikämaiaja]

Vastaus nimimerkille ""uusi pykälä"". Vielä ei ole myöhäistä, avioehdon voi tehdä avioliiton aikanakin koskemaan perintönä tulevaa omaisuutta. Tuon perinnön voi suojata myyös siten, että perinnön jättäjä tekee testamentin.

Pyydä ihmeessä vanhemmiltasi, että tekevät testamentin, jossa on mainittu, ettei lasten puolisoilla ole avio-oikeutta heidän jättämäänsä PERINTÖÖN EIKÄ SEN TUOTTOON. Sillä turvaatte vanhempiesi perinnön sinulle ja myöhemmin lapsillesi, eikä mies tule siihen mitenkään jakajaksi.

Pyydä vaikka pankkilakimiestä tai oikeusaputoimistoa tekemään se oikeaan muotoon, jotta se on pätevä eikä sanamuotojen vuoksi tule tulkintavirheitä. Kulu on kohtuullinen.

 

[pykälä edelleen]

Huomasin vasta jälkeen päin, miten viestini voi tulkita väärin, pahoittelut!

Minä olen mies, jolle on perintö tulossa. Jos avioliittomme joskus päättyy(mitä en kyllä usko lainkaan) on vaimoni mielestäni oikeutettu tasapuoliseen omaisuudenjakoon. Ei hänkään vaadi takaisin kotona olemiaan vuosia tai lasten eteen tekemiään uhrauksia.

Selvennetään vielä sen verran, että itse en käyttäydy kuin viestissäni kuvailemani miehet. En kehtaa, enkä halua.

 

[anssi]

Minusta taas perheellä on yhteiset rahat ja yhteiset lapset riippumatta siitä kumpi rahan taloon tuo ja kumpi hoitaa lapset. Jos toinen on yhteisestä päätöksestä jäänyt koti-isäksi tai -äidiksi, on hän ihan yhtä oikeutettu puolisonsa sillä aikaa ansaitsemaan rahaan kuin tämä työssä käynyt puoliso itsekin.

Perinnöt, suvun omaisuus ym on sitten erikseen. Ne pitäisi olla jokaisen omaa omaisuutta, johon toisella ei ole avio-oikeutta. Kuitenkin yhteisen talouden pyörityksessä tehty raha tulisi olla yhteistä siitä riippumatta kumpi sen on tehnyt, jos molemmat on kuitenkin talouden pyörittämiseen osallistunut.

 

[Meikämaija]

Anssin kanssa samaa mieltä.

Yhteisenä aikana hankittu kuuluu oikeudenmukasiesti jaettavaksi kaikissa tilanteissa, muutoinhan todella käy niin, että toinen puoliso voi jäädä puille paljaille, vaikka on oman panostuksensa muodossa tai toisessa omaisuuden kerryttämiseen tuonutkin. Näitä esimerkkejä on liian paljon. Hyvässä usksossa on annettu merkitä omaisuus aina toisen puolison nimiin tai toinen on hankkinut omaisuutta puolison tietämättä itselleen. Jos silloin on laaja, kaikkeen omaisuuteen ulottuva avioehto, puoliso ei saa mitään avioliiton päättyessä (ero,kuolema). Perintökin menee suoraan perillisille (huom. puoliso ei ole ""perillinen"" muuta kuin testamentin kautta)ja leskelle jää vain oikeus asua, ei omistaa, perintöön kuuluvassa kodissa.

Perinnön suojaaminen on ihan eri juttu. Olisi moraalitonta, jos toisen perintönä saama omaisuus menisi jakoon erotilanteessa tasinkona puolisolle varsinkin, jos kyseessä olisi sukuperintö tai elinkeino. Avioehdon laatiminen niitä koskemaan on aina paikallaan.

 

[Meikämaijalle]

Hei, mietin tuota kohtaa, jossa sivusit mahdollista kuolemaa. Onko todellakin totta, että puolison kuoltua laaja, kaikkeen omaisuuteen ulottuva ""täysavioehto"" antaa eloonjääneelle puolisolle vain oikeuden asua yhteisessä kodissa? Eikös avioehto ole suoja avioerotilanteita vastaan? En tosiaan nyt ymmärrä...

Mutta kannattaisi varmasti suojata eloonjääneen puolison asema jo ennalta keskinäistestamentilla, jolloin puolisolle jäisi hallintaoikeus kotiin, kiinteistöön ja muuhun yhdessä hankittuun omaisuuteen. Tällöin perilliset esim. edellisistä liitoista eivät voisi vaatia lakiosuuksiaan ennen kuin jälkeenjäänytkin puoliso on kuollut. Jäin vain teoreettisella tasolla miettimään, onko tällainen keskinäistestamentti tosiaan tarpeellinen?

 

[Sonja]

Puolisot eivät peri toisiaan ilman testamenttia.

Jos ei ole avioehtoa eikä testamenttia ja toinen kuolee, leski saa omakseen puolet yhteisestä omaisuudesta (eli oman omaisuutensa) ja säilyttää oikeuden asua yhteisessä kodissa kuolemaansa asti. Kuolleen puolison omaisuus menee heti perinnönjakoon.

Jos on ""täysavioehto"" ja yhteinen koti on kuolleen puolison nimissä, jäljelle jäänyt puoliso saa todellakin vain oikeuden asua yhteisessä kodissa kuolemaansa asti. Koti kuitenkin menee kuolleen puolison perillisten omaisuudeksi.

Täysavioehto on todella harvoin paikallaan. Siinä menettää melkeen kaikki avioliiton hyvät puolet. Täytyy siis edelleen varmistaa, että kaikki yhteinen omaisuus on molempien nimissä, jotta se todella olisi yhteistä. Täytyy siis laittaa auto ym molempien nimiin. Avioehto kannattaa tehdä sellaiseksi, että sillä suojataan vain se mikä ei todellakaan ole yhteistä, esimerkiksi perintö, toisen elinkeino tms. Näin ei ole väliä kenen nimissä yhteinen omaisuus on tai kuka maksaa telkkarin jne.

Suositeltavinta on siis tehdä avioehto, joka rajaa vain perinnöt yms. puolison ulottumattomiin. Avioliiton aikana hankittu omaisuus jätetään avioehdon ulkopuolelle. Sen lisäksi kannattaa tehdä keskinäinen testamentti, jossa määrätään, että yhteinen omaisuus menee jakoon vasta kun molemmat ovat kuolleet. Näin kummankaan ei tarvitse katsella kun sukulaiset tulee viemään osuutensa poisnukkuneen puolison omaisuudesta.

 

[Meikämaija]

""Jos puolisoilla ei ole avioehtoa, leskellä on avio-oikeus vainajan omistamaan omaisuuteen. Kun toinen puolisoista kuolee ja vainajalla on lapsia, vainajan perintökaaren mukaisia perillisiä ovat lapset. He perivät kuolleen puolison omaisuuden. Leski ei tässä tapauksessa siis peri puolisoaan. Lesken oikeus saada kuolleen puolison omaisuutta perustuu avio-oikeuteen.""
Tuo tekstinpätkä on kopioitu lainopillisesta ohjeesta Osuuspankin Mainio-palvelun neuvontasivulta.

Jos siis avio-oikeus on rajattu avioehdolla pois, lesken avio-oikeutta ei ole.

Eloonjääneen puolison asema kannattaa todella suojata. Nykylain mukaan puolisolla on aina oikeus asua yhteisessä kodissa, jos hänellä itsellään ei ole tai hän ei hanki asunnoksi sopivaa kotia sekä pitää koti-irtaimisto ja käyttötavarat hallinnassaan ilman testamenttiakin. Tuo laki on muutaman vuoden vanha ja säädetty lesken turvaksi.

Verotussyistä puolisoiden kannattaa tehdä hallintaoikeustestamentti, jolloin puoliso hallitsee, mutta ei omista perintöä. Myös vanhat omistusoikeustestamentit voi vastaanottaa hallintaoikeutena ja niin useimmiten tehdäänkin ja se kirjataan testamenttiin ja perukirjaan. Perilliset omistavat ja maksavat perintöveron, puoliso jatkaa asumistaan ja olemistaan, mutta ei voi myydä eikä ostaa yksinään tai kuluttaa muutoinkaan pääomia. Näistä asioisa kannattaa ottaa selvää lakimiehiltä ja oikeusneuvojilta, jokainen tapaus on yksilöllinen ja tässä vastaaminen mahdotonta. Verotkin määräytyvät kullekin perilliselle tulevan jako-osa pääoman mukaan, leski joutuisi yksinään maksamaan enemmän, koko pääoman mukaan.

Avioehtosopimuksiakin voidaan tehdä siten, että niissä otetaan ennakolta huomioon erilaiset tilanteet ja kirjataan ne sopimukseen. Lakimiesten neuvot ovat välttämättömiä, kun näitä sopimuksia tehdään, jotta niistä tulee sellaisia, mitä sopijat tarkoittavat.

 

[Kiitos!]

Hei, kiitos teille Sonja ja Meikämaija, kun käytitte aikaanne vastaamiseen! Todella hyviä, viisaita vastauksia! Niin hyviä, että kopioin ne itselleni ""muistilistaksi"". Oma lehmä oli tietenkin ojassa . Olen menossa naimisiin, mies on perinnyt melko merkittävän omaisuuden, ennenkuin tutustuimme ja itsekin perin tulevaisuudessa vanhempani (mutta he ovat testamentilla jo perinnön suojanneet). Meillä on yhteinen talo, joka on molempien nimissä. Näiden keskusteluiden johtopäätöksenä tulin siihen tulokseen, että meidän kannattaa tehdä avioehto, jolla suojataan molempien puolisoiden perinnöt (tuplasuojaus tavallaan). Mutta tehdään keskinäistestamentti, joka taas turvaa mahdollisen kuolemantapauksen sattuessa jälkeenjääneen puolison elämän. Kyllä näiden asioiden selvittäminen kummasti rauhoittaa mieltä! Kiitos!

 

[Sonja]

Mutta ehdottomasti tehkää testamentti ja avioehto lakimiehen avustuksella, kuten Meikämaijakin sanoi. Tästä on hyvä aloittaa kun tiedätte mitä suunnilleen haluatte. Lakimies osaa viilata yksityiskohdat kuntoon.