Avioero ja lasten huoltajuus... (Kysyn nyt vielä täältäkin.)

["Ruut"]

Mitä mieltä tilanteestamme? (Avioero, lasten huoltajuus,...) - Aihe vapaa - Keskustelu - Vauva
Mitä mieltä tilanteestamme? Mitä itse tekisitte?

 

["Miksi"]

mitkä syyt ajoivat teidät eroon, onko ero ainoa vaihtoehto?

 

["Ruut"]

[QUOTE="Miksi";29078347]mitkä syyt ajoivat teidät eroon, onko ero ainoa vaihtoehto?[/QUOTE]

Kuten tuolla ketjussa vastasinkin, miehellä on toinen nainen ja on ilmeisen vakavissaan naisen kanssa. nainen kuitenkin asuu kaukana, joten eivät ole lähitulevaisuudessa muuttamassa yhteen, tai ainakaan mieheni ei töidensä puolesta voi muuttaa pois.

 

["mjaa"]

Mistä tiedät,että mies on vakavissaan toisen naisen kanssa, onko ennen pettänyt? Voisitko antaa hänelle anteeksi ja menisitte hakemaan apua yhdessä perheneuvojalta?

 

["vieras"]

Tuoko on sinun kirjoituksesi linkkien loputtoman klikkailun jälkeen jossa harkitset erossa jättäväsi lapset isälleen kun kerran eroamassa olette syyllä että isällä on toinen nainen.
Empä ole ennen kierompaa keinoa tavannutkaan jolla miehen uuden pikku kotileikin saa kuin saa nopeastikin loppumaan

 

["Ruut"]

[QUOTE="vieras";29078495]Tuoko on sinun kirjoituksesi linkkien loputtoman klikkailun jälkeen jossa harkitset erossa jättäväsi lapset isälleen kun kerran eroamassa olette syyllä että isällä on toinen nainen.
Enpä ole ennen kierompaa keinoa tavannutkaan jolla miehen uuden pikku kotileikin saa kuin saa nopeastikin loppumaan [/QUOTE]
Meinaatko että loppuu? Itse en ole niin vakuuttunut, mies on omien sanojensa mukaan niin pahasti rakastunut, ettei paluuta entiseen enää ole - ei kuulemma voi tästä naisesta luopua, eikä toisaalta itse enää pääsisi yli omista teoistaan, sanoo itsekin ylittäneensä kaikki moraalirajat, mitä ikinä kuvitella saattaa. Ja jos nainen kerran on niin ihana ihminen kuin mitä mieheni ajattelee, niin eiköhän tällainen täydellinen pakkaus nyt sitten ota miehen mukana tulevat ihanat lapsosetkin - jos ei ota, niin soittaisiko tuo jotain kelloja miehen mielessä. En usko, mies on ihan oikeasti niin sekaisin nyt ettei tajua mistään mitään.

 

["hmm"]

Miksi et vaan kopioinu tekstiä tänne? Tuskin kovinkaan moni jaksaa klikkailla linkkejä ja etsiä kirjoitustasi.

 

["Ruut"]

[QUOTE="hmm";29079035]Miksi et vaan kopioinu tekstiä tänne? Tuskin kovinkaan moni jaksaa klikkailla linkkejä ja etsiä kirjoitustasi.[/QUOTE]
No tässä:
"Pää on niin sekaisin että pelkään ettei musta edes ole järkeviin ratkaisuihin, mutta itse olen alkanut miettiä nyt myös ratkaisua, että pystyisinköhän jättämään lapset (2) isälleen? Hänellä on kaikki fyysiset ja henkisetkin mahdollisuudet tarjota heille "hyvä elämä", on rahaa ja turvattu työ, on koti. Minä taas aloittaisin aivan tyhjästä, enkä lasten takia voisi myöskään minkäänlaisesta ammatillisesta noususta haaveillakaan, kun kaikki aika ja rahat menisivät arjesta selviytymiseen, ei itsensä kehittämiseen ja sitä kautta paremman elämänlaadun saamiseen - ei olisi aikaa eikä rahaa opiskella, elämä menisi henkiinjäämistaisteluksi. Mitä mieltä, pystyisittekö itse luopumaan lapsita, jotta saisitte itsenne paremmin jaloillenne ja elämänne taas omiin käsiinne?"

 

["vieras"]

Olen sen verran aikuinen ja minulla on ammatti ja työpaikka, etten olisi jättämässä sen takia lapsia isälleen. Ja kun sinulle ei ole tuloja, niin mies tietenkin maksaa isompaa osuutta lasten kustannuksista ja opiskella voi myös monimuotona.

 

[naisena]

Jos luotat siihen, että mies kykenee huolehtimaan lapsesta, niin siinä tapauksessa mikäs siinä, lapset miehelle ja ryhdyt etä-äidiksi.

Koston välineeksi en lapsia haluaisi koskaan laittaa, enkä ymmärrä sellaista äitiyttä. Mutta tuo on ihan varmasti totta, että jos miehellä on taloudellisesti tuohon mahdollista, mies voi psyykkisesti paremmin (kun on niin rakastunutkin) niin vakavissaan tuota voisi pohtia. Esimerkiksi pariksi vuodeksi, että itse saisin pääni kasattua.

Itse tein niin, että kun avioeroni ja miehen pettäminen tuli minulle aivan shokkina, muutin yksin pois ja lapset muuttivat luokseni vasta puolen vuoden päästä. Mutta hyvähän tuo ratkaisu ei lapsille ollut, tai ehkä se ero ei ollut hyväksi? Olin ihan palasina, mun oli vain pakko saada itkeä aikani ja koota itseni, kotini ja elämäni ennen kuin taas voin jatkaa kokosydämisesti lasten kanssa...

 

["Ruut"]

Itse tein niin, että kun avioeroni ja miehen pettäminen tuli minulle aivan shokkina, muutin yksin pois ja lapset muuttivat luokseni vasta puolen vuoden päästä. Mutta hyvähän tuo ratkaisu ei lapsille ollut, tai ehkä se ero ei ollut hyväksi? Olin ihan palasina, mun oli vain pakko saada itkeä aikani ja koota itseni, kotini ja elämäni ennen kuin taas voin jatkaa kokosydämisesti lasten kanssa...

Kiitos, olipa kiva kuulla tällainenkin kokemus. Itse olen kiittänyt luojaani, että lapsi on iltapäivään asti päiväkodissa, itselläkin on tässä kolmisen kuukautta mennyt itkiessä, koti on kuin pommin jäljiltä, mutta nyt tuntuu et alkaa jo edes jokunen ajatus juoksemaan. Tiedän että vuoden päästä elämäni on jo ihan eri kuosissa, mutta nyt vaan tuntuu etten pääse mistään läpi, en mihinkään suuntaan.

 

[Eroäiti]

Itse tein niin, että kun avioeroni ja miehen pettäminen tuli minulle aivan shokkina, muutin yksin pois ja lapset muuttivat luokseni vasta puolen vuoden päästä.

Muista että se on aina heikommassa asemassa joka lähtee pois ja jättää lapset toisen huollettavaksi. Lähihuoltajuuden saaminen sen jälkeen ei ole itsestäänselvää, erityisesti jos mies ei suostukaan siihen enää.

 

[naisena]

Muista että se on aina heikommassa asemassa joka lähtee pois ja jättää lapset toisen huollettavaksi. Lähihuoltajuuden saaminen sen jälkeen ei ole itsestäänselvää, erityisesti jos mies ei suostukaan siihen enää.

Mun lapset siis olivat 12- ja 14-vuotiaat. Saivat siis itse päättää. Kuopus oli tulossa luokseni sovitussa aikataulussa, vanhempi oli haluamassakin jäädä pysyvästi isälle (vastoin omaa toivettani), mutta sitten kun kuopus muutti muutti esikoinenkin. Onneksi.

<3

ihanat lapset mulla, nyt jo aikuiset. Ja erosta vuosia. Kyllä siitä selviää. Surrahan se täytyy, mutta vasta kun siitä lähtee itseään pelastamaan, voi valjeta mitä kaikkea uutta ja ihanaa elämällä voi olla tarjottavana vielä eron jälkeen.

 

["mies"]

Muista että se on aina heikommassa asemassa joka lähtee pois ja jättää lapset toisen huollettavaksi. Lähihuoltajuuden saaminen sen jälkeen ei ole itsestäänselvää, erityisesti jos mies ei suostukaan siihen enää.

Väärin. Suomessa isä on AINA huonommassa asemassa, kunhan äiti ei ole narkkari tms.

AINA