S
suruvaippa
Vieras
Miten tää voi olla niin vaikeeta. Olen sanotaanko 80% varma,että mieheni pettää minua. Eräs yhteinen ystävämme minulle jopa asiasta kertoi,kun suoraan kysyin. Epäilyjä on ollut jo pitkään ja kaksi kertaa aiemmin jäänyt pettämisestä kiinni. Olen myös saanut häneltä sekä klamydian ja herpeksen.
Itse hän tietysti kieltää kaiken. Väittää vaan,että en voi todistaa,että taudit on häneltä tulleet,vaan voineet olla vuosia. Onhan se niinkin,mutta että ne aktivoituneet aina raskauden yhydessä ja kumpikin eri kerroilla....
Puhelin on hänen arvokkain aarteensa,se pitää olla mukana vessassakin,ilmeisesti etten vaan pääse kurkkimaan. Tekstiviestejä lähettää ihan koko ajan jollekin. En saa mennä lähellekään puhelinta tai sähköposteja koska "pitäähän jotain yksityisyyttä olla".
Lasten hoitoon ei osallistu. Pääasiassa tuntuu,että hänen rahat menevät vuokran puolikkaan lisäksi täysin hänen omiin menoihin, ei esim lasten tarpeisiin tms. Missään ei koskaan käydä yhdessä,ei perheenä eikä kaksin. Ei edes ruokakauppaan. Tuntuu,että hän piilottelee meitä.
Joo.Nyt kun tämn oman tekstin pari ekrtaa lukasin,niin taidan olla aika varma sittenkin,mitä teen huomenna. Ei kai mun tarvitse tällaista kestää eihän?
Mun päätöstä vaikeuttaa eniten tietysti lapset. Mutta en usko,että heillekään hyvää tekee tällainen elämä,että äiti aina surullinen ja stressaantunut. Emme riitele lasten nähden, emme korota ääntä,mutta kyllähän he vaistoavat ettei kaikki ole ok. Sitten en haluaisi olla yksin,kaipaan läheisyyttä (jota en nytkään saa tarpeksi) ja ihmistä jakamaan arki. Pärjäänhän minä 2lapsen kanssa kun niin päätän. Enkös vaan?
Itse hän tietysti kieltää kaiken. Väittää vaan,että en voi todistaa,että taudit on häneltä tulleet,vaan voineet olla vuosia. Onhan se niinkin,mutta että ne aktivoituneet aina raskauden yhydessä ja kumpikin eri kerroilla....
Puhelin on hänen arvokkain aarteensa,se pitää olla mukana vessassakin,ilmeisesti etten vaan pääse kurkkimaan. Tekstiviestejä lähettää ihan koko ajan jollekin. En saa mennä lähellekään puhelinta tai sähköposteja koska "pitäähän jotain yksityisyyttä olla".
Lasten hoitoon ei osallistu. Pääasiassa tuntuu,että hänen rahat menevät vuokran puolikkaan lisäksi täysin hänen omiin menoihin, ei esim lasten tarpeisiin tms. Missään ei koskaan käydä yhdessä,ei perheenä eikä kaksin. Ei edes ruokakauppaan. Tuntuu,että hän piilottelee meitä.
Joo.Nyt kun tämn oman tekstin pari ekrtaa lukasin,niin taidan olla aika varma sittenkin,mitä teen huomenna. Ei kai mun tarvitse tällaista kestää eihän?
Mun päätöstä vaikeuttaa eniten tietysti lapset. Mutta en usko,että heillekään hyvää tekee tällainen elämä,että äiti aina surullinen ja stressaantunut. Emme riitele lasten nähden, emme korota ääntä,mutta kyllähän he vaistoavat ettei kaikki ole ok. Sitten en haluaisi olla yksin,kaipaan läheisyyttä (jota en nytkään saa tarpeksi) ja ihmistä jakamaan arki. Pärjäänhän minä 2lapsen kanssa kun niin päätän. Enkös vaan?