avioero pohdintaa (turhis)

[suruvaippa]

Miten tää voi olla niin vaikeeta. Olen sanotaanko 80% varma,että mieheni pettää minua. Eräs yhteinen ystävämme minulle jopa asiasta kertoi,kun suoraan kysyin. Epäilyjä on ollut jo pitkään ja kaksi kertaa aiemmin jäänyt pettämisestä kiinni. Olen myös saanut häneltä sekä klamydian ja herpeksen.
Itse hän tietysti kieltää kaiken. Väittää vaan,että en voi todistaa,että taudit on häneltä tulleet,vaan voineet olla vuosia. Onhan se niinkin,mutta että ne aktivoituneet aina raskauden yhydessä ja kumpikin eri kerroilla....
Puhelin on hänen arvokkain aarteensa,se pitää olla mukana vessassakin,ilmeisesti etten vaan pääse kurkkimaan. Tekstiviestejä lähettää ihan koko ajan jollekin. En saa mennä lähellekään puhelinta tai sähköposteja koska "pitäähän jotain yksityisyyttä olla".

Lasten hoitoon ei osallistu. Pääasiassa tuntuu,että hänen rahat menevät vuokran puolikkaan lisäksi täysin hänen omiin menoihin, ei esim lasten tarpeisiin tms. Missään ei koskaan käydä yhdessä,ei perheenä eikä kaksin. Ei edes ruokakauppaan. Tuntuu,että hän piilottelee meitä.

Joo.Nyt kun tämn oman tekstin pari ekrtaa lukasin,niin taidan olla aika varma sittenkin,mitä teen huomenna. Ei kai mun tarvitse tällaista kestää eihän?
Mun päätöstä vaikeuttaa eniten tietysti lapset. Mutta en usko,että heillekään hyvää tekee tällainen elämä,että äiti aina surullinen ja stressaantunut. Emme riitele lasten nähden, emme korota ääntä,mutta kyllähän he vaistoavat ettei kaikki ole ok. Sitten en haluaisi olla yksin,kaipaan läheisyyttä (jota en nytkään saa tarpeksi) ja ihmistä jakamaan arki. Pärjäänhän minä 2lapsen kanssa kun niin päätän. Enkös vaan?

 

[mape]

ja ihan varmasti pärjäät!!! onnea matkaan!!!

 

[r u u s a]

*halaa*

 

[KullanMurutx4]

ja ihan varmasti pärjäät!!! onnea matkaan!!!

:hug: pärjäät varmasti!!

 

[D-mamma]

kyllä pärjäät,oikein hyvin..

 

[been there]

Jäänyt jo aiemmin pettämisestä kiinni ja tuonut vielä tautejakin... Miksi katselet tuollaista ukkoa vielä?

Mä olen ajatellut, että jos ukko pettäisi kortsu hepissä, niin yhden kerran voisin antaa anteeksi sillä ehdolla, että asiat puhuttaisiin läpi, mutta jos taudin toisi, niin lentäisi jo yhdestä kerrasta pihalle nopeammin kuin leppäkeihäs.

 

[samperi]

Tottakai pärjäät, ajan kanssa huomaat, että elämä on paljon parempaa ilman tuollaista miestä :hug:

 

[Tsemppiä]

Hassua, miten joskus ei tajua omaa tilannettaan, ennen kuin kertoo sen jollekkin toiselle (tai kirjoittaa). Sitten vasta hoksaa, miltä se kuulostaa.

Sinä pärjäät varmasti lasten kanssa, kukaan ei ansaitse tuollaista miestä. Tuo mies ei ollut se sinun Suuri Rakkautesi, vaan se odottaa vielä löytäjäänsä!

 

[mä]

Miten tää voi olla niin vaikeeta. Olen sanotaanko 80% varma,että mieheni pettää minua. Eräs yhteinen ystävämme minulle jopa asiasta kertoi,kun suoraan kysyin. Epäilyjä on ollut jo pitkään ja kaksi kertaa aiemmin jäänyt pettämisestä kiinni. Olen myös saanut häneltä sekä klamydian ja herpeksen.
Itse hän tietysti kieltää kaiken. Väittää vaan,että en voi todistaa,että taudit on häneltä tulleet,vaan voineet olla vuosia. Onhan se niinkin,mutta että ne aktivoituneet aina raskauden yhydessä ja kumpikin eri kerroilla....
Puhelin on hänen arvokkain aarteensa,se pitää olla mukana vessassakin,ilmeisesti etten vaan pääse kurkkimaan. Tekstiviestejä lähettää ihan koko ajan jollekin. En saa mennä lähellekään puhelinta tai sähköposteja koska "pitäähän jotain yksityisyyttä olla".

Lasten hoitoon ei osallistu. Pääasiassa tuntuu,että hänen rahat menevät vuokran puolikkaan lisäksi täysin hänen omiin menoihin, ei esim lasten tarpeisiin tms. Missään ei koskaan käydä yhdessä,ei perheenä eikä kaksin. Ei edes ruokakauppaan. Tuntuu,että hän piilottelee meitä.

Joo.Nyt kun tämn oman tekstin pari ekrtaa lukasin,niin taidan olla aika varma sittenkin,mitä teen huomenna. Ei kai mun tarvitse tällaista kestää eihän?
Mun päätöstä vaikeuttaa eniten tietysti lapset. Mutta en usko,että heillekään hyvää tekee tällainen elämä,että äiti aina surullinen ja stressaantunut. Emme riitele lasten nähden, emme korota ääntä,mutta kyllähän he vaistoavat ettei kaikki ole ok. Sitten en haluaisi olla yksin,kaipaan läheisyyttä (jota en nytkään saa tarpeksi) ja ihmistä jakamaan arki. Pärjäänhän minä 2lapsen kanssa kun niin päätän. Enkös vaan?

Voimia, tuntuu kyllä että ainut vaihtoehto olisi sinun kannalta ero, ansaitset oikean onnen itsellesi, ja kyvyn tuntea onnellisuutta =)

Voimia sinulle ja pyydä tukea ystäviltä yms,,,
kyllä sinä tulet pärjäämään !

 

[merituuli]

Heipss. Et ole ainoa. Mulla on 2 lasta ja erottiin tossa kesällä. Mua auttoi hirveästi et me erottiin. Hän jopa piilotteli kortsuja taskuihinsa ja lompakkoon,meillä on aina ollut omat laatikossa....Mut nyt oon hirveästi rauhoitunut.... Ei tarvinnut ajattella et petääks se vai ei kun ei mua enää kiinnostannut hänen jutut. Mä en tiiä mitä tautia oon saanut häneltä, mut mä muistan et silloin kun erottiin,mulla alkoi tulla (alapäähän) ihottumaa (samanlainen kun hänellä) et mun pitäis koko aika raapia itseäni. Kärsin vieläkin siitä pitäis kohta varata aika lääkäriin kun perusvoide ei auta. En tiiä onkx se hiivasieni vai mikä on?

Osaaks joku sanoa mitä se on?????

 

[ap]

kiitos kaikille tsemppaajille!
harmittaa ja itkettää ja kiukuttaa ja masentaa ja kaiken takana on jonkinlainen helpottunut olo,jos vain saisin eropaperit vietyä. sitten iskee morkkis ihan varmasti. helpottaisi,jos ei olis sitä harkinta-aikaa.en yhtään enempää haluaisi saada tilaisuuttaa kääntää ja vääntää asioita vaan kerralla selväksi,kun olisin ehkä nyt tarpeeksi vahva päätöksen tekemään.
en tahdo mitään matti-mervi-kuviota tästä.

uutta miestä en huoli ikinä ja tuskin kukaan minua huolisi,herpeksellä varustettua 2lapsen yyhoota,ja vielä kun toinen pienistä rakkaista on erityislapsi.

 

[Olivia]

Ihan varmasti pärjäät ilman tuollaista luuseria. Huomaat että ilman sen aiheuttamaa stressiä sulla ja lapsilla on parempi olla. Ansaitse kunnon miehen joka on ainoastaan sun kanssa. Tsemppiä uuteen elämään!!

 

[mä]

kiitos kaikille tsemppaajille!
harmittaa ja itkettää ja kiukuttaa ja masentaa ja kaiken takana on jonkinlainen helpottunut olo,jos vain saisin eropaperit vietyä. sitten iskee morkkis ihan varmasti. helpottaisi,jos ei olis sitä harkinta-aikaa.en yhtään enempää haluaisi saada tilaisuuttaa kääntää ja vääntää asioita vaan kerralla selväksi,kun olisin ehkä nyt tarpeeksi vahva päätöksen tekemään.
en tahdo mitään matti-mervi-kuviota tästä.

uutta miestä en huoli ikinä ja tuskin kukaan minua huolisi,herpeksellä varustettua 2lapsen yyhoota,ja vielä kun toinen pienistä rakkaista on erityislapsi.

Voi, ihan tekee mieli halata! Mä itse juuri toivun helvetillisestä, masennuksesta, jonka raskaus laukaisi. Tiedän miten helvettiä elämä voii olla, on se syy mikä tahansa. Mulla onneksi rakas mieheni tän kaiken kesti...

mutta palatakseni sinuun, olen aivan varma että ero on ainut oikea ratkaisu teidän jutulle, e tuollaista miestä kukaan kattoisi, jos vielä kaiken lisäksi elät lman läheisyyttä yms. mitä avioliittoon yleensä kuuluu,

minulta saat kovasti tukea ihan näin henkisellä tasolla =)
voimia toivotaan ja kärsivällisyyttä, kyllä sinä löydät vielä joskus uutta hellyyttä =)

tsemppiä =)