Avioliito vai ero??

[Pyhä avioliitto?]

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä jo yli 20 vuotta. Vuosi vuodelta tyhjyyden tunne sisälläni vain kasvaa ja kasvaa. Kotona olen passiivinen, en tunne iloa mistään jne. Kuitenkin minun "pitäisi" tuntea kaikkea muuta, onhan mies hyvä, kiltti, työssäkäyvä, hyvä isä jo aikuisille lapsillemme jne. Seksikin sujuu, mieheni on todin enemmän halukas kuin minä, silti sanon harvoin ei kun tekee aloitteen. Kun kohtaan pitkään yhdessä olleita onnellisia pariskuntia, ajattelen aina, että mikä noiden salaisuus on, miten pystyvät olemaan noin onnellisia yhdessä noin pitkän avioliiton jälkeenkin .
Ja kun kohtaan nuoria pariskuntia ajattelen kyynisesti, että ei tuu kestämään teidän onni.

Ero käy mielessäni aina silloin tällöin, mutta koen olevani hullu kun edes mietin sitä, eihän mulla mitään syytä ole...mies ei ole väkivaltainen, ei juoppo jne. Pelkään myös yksinäisyyttä, ystäviä ei oikein ole. En usko, että parisuhdeterpia auttaa tässä .

Tunnen olevani umpikujassa asian suhteen. Neuvoja kaipaisin.

 

[hallittu kaaos]

Puhu miehesi kanssa.

Olettehan hoitaneet parisuhdettanne? Arjen huomaavaisuus ja silloin tällöin kahdenkeskinen irtiotto arjesta vievät jo pitkälle jos vain tunteita vielä on ja ne kaipaavat vain herättelyä.

 

["Alkup"]

Puhu miehesi kanssa.

Olettehan hoitaneet parisuhdettanne? Arjen huomaavaisuus ja silloin tällöin kahdenkeskinen irtiotto arjesta vievät jo pitkälle jos vain tunteita vielä on ja ne kaipaavat vain herättelyä.

Kahdenkeskistä aikaa on yllin kyllin, töissä molemmat todin, mutta silti. En tiedä mikä minussa vikna, kun en voi olla tyytyväinen, ap

 

[Vier]

Ehkä on pinnan alla jo pitempään ollut tyytymättömyyttä? Jokin nosti sen esiin?

 

["josko"]

Oliko se sitten se avioliito, joka vain lensi liitäen ohi?

 

[vierasfds]

Onko teillä mitään yhteistä? Monesti voi käydä niin että kun lapset ei enää ns. tarvitse vanhempia, niin tuleekin valtava tyhjyys kun mies ei olekaan sellainen jonka kanssa kahdestaan viihtyy. Siinäpä en osaa auttaa, pitäis tietää miten te olette olleet ennen niitä lapsia yhdessä? Viihtyneet? Jos lähtisit ap sitä kautta purkamaan vyyhtiä? Mihin miehessäsi rakastuit?

 

[?.]

Mutta liittyykö olosi lainkaan avioliittoon? Masennus? Vaihdevuodet?

 

[hhyyuuj]

ottakaaa uusi yhteinen päämäärä elämälle,lapsissa olette ilmeisesti saavuttaneet onnistuneesti ? itse juuri sanot että hullu olet jos eroat !

 

[öäää]

Hanki elämä äläkä odota että joku muu esim. miehesi sen sinulle tuo tai järjestää. Mies voi olla osa sinun elämääsi, mutta elämäsi on kuitenkin sinun eikä hänen.

 

["Alkup"]

Hanki elämä äläkä odota että joku muu esim. miehesi sen sinulle tuo tai järjestää. Mies voi olla osa sinun elämääsi, mutta elämäsi on kuitenkin sinun eikä hänen.

Ihan hyvä neuvo. Olisko ehdotuksia miten? Tuntuu, että miehen mielestä kaikki pitää tehä yhdessä. Olisi kiva vaikka joskus lähteä yksin reissuun, mies pitää sitä outona ajatuksena.

 

[frt]

Osaatteko keskustella asioista ,löytyy kyllä ratkaisu kun pääset pahimman yli ! Siihen tarvitaan molemmat ! Haluatko vai ryvetkö itsesäälissä ?

 

[Tallu -]

Pari artikkelia aiheesta ajatuksia herättämään:

Rakastu uudelleen puolisoosi - Mikä vikana? - Hyvä Terveys

Hellyys herää uudelleen - Mikä vikana? - Hyvä Terveys

Ja oma vinkkini on flirtti. Eli siitä vain flirttaamaan miehen kanssa

 

[öäää]

[QUOTE="Alkup";29269245]Ihan hyvä neuvo. Olisko ehdotuksia miten? Tuntuu, että miehen mielestä kaikki pitää tehä yhdessä. Olisi kiva vaikka joskus lähteä yksin reissuun, mies pitää sitä outona ajatuksena.[/QUOTE]

Minä keskustelisin yhdessä tekemisestä; Mitä se tekeminen mikä kiinostaisi molempia voisi olla, onko se mahdollisesti jotakin sellaista jota kumpikaan ei vielä ole koskaan tehnyt/ajatellut tekevän. Kysyisin miksi hän haluaa että kaikki tehdään yhdessä? Kerron miksi haluan tehdä jotakin joka on minun omaa. Kerron miltä minusta tuntuu yhdessä tekeminen ja miltä minusta tuntuu meidän parisuhde nyt, miltä kuvittelen sen tuntuvan kun minulla olisi enemmän sisältöä elämässä....

 

[ssssss]

Juu, täytyy olla omia harrastuksiakin ja naisten iltoja.. ystävien yhteisiä keskusteluja jne. Minuakin ahdistaa, jos mies on pitkään 'iholla'.. Helppo hengittää taas, kun hän käy 1-2 pv:n reissussa tai itse pyörähdän esim. vaikka päivän reissussa. Ollaan samassa työpaikassa.

 

["tre"]

Jos sulla ap ole tuon raskaampia todisteita niin suosittelisin todella remppaamaan tuota suhdetta ! Turha ero saattaa tehdä sinusta vielä rikkinäisemmän ! Ei sinne aidan taakse kannata vilkuilla,varmaan tiedätkin että voi olla hakusessa edes tuollainen suhde !

 

["Maisa"]

Avioliitto vai ero?

Pelkään myös yksinäisyyttä, ystäviä ei oikein ole. En usko, että parisuhdeterpia auttaa tässä .

Ei kumpikaan. Tuossa nyt tuli jo kaksi keskeistä ongelmaa:
1. Tarvitset ystäviä (mies on mies, eikä hänen tule odottaa vastaavaan kaikkiin läheisiltä vaadittaviin tarpeisiin - kukaan ihminen yksin ei tarjoa sinulle kaikkea mitä tarvitset)
2. Uskon/motivaation puute - mars pariterapiaan! Olen itse yhden karmean parisuhdekriisin läpikäynyt, mikä alkoi nimenomaan noin: kaikki periaatteessa hyvin, mutta silti mikään ei tyydyttänyt. Suosittelen terapiaa! Voit aloittaa sen vaikka ensin yksin, itseäsi varten.

 

[Criminal Mind]

Jos uskot olevasi onnellinen eron jälkeen yksin niin silloin se varmaan ois ratkaisu. Suosittelen samaa kuin muut, hanki elämä.

 

[gfr]

Pyöritteletkö näitä asioita omassa päässä vai onko sulla keskustelu miehen kans kesken ?

 

[vieeras]

Hanki elämään säpinää muuten kuin eron kautta. Aloita uusi harrastus tai ala opsikelemaan (esim. netissä, kansalaisopistosssa).

Ero on todennäköisesti huonoin vaihtoehto tuossa tilanteessa. Tuttavapariskunta erosi 20 yhteisen vuoden jälkeen vuosi sitten. Heillä meni heikosti. Mutta eipä heillä mene erottuaankaan sen paremmin, vaan kummalakin taitaa olla elämä sekaisin. Mies olikin neuvonut miestäni pitämään parisuhteesta kiinni. Ero ei kuulemma kannata.

 

[astrolabe]

En usko, että oman elämän hankkiminen tuo yksistään ratkaisun. Aapeelle tekis terää lähentyä mieheensä, mutta myös olla oma yksilönsä suhteesta huolimatta. Eli omaa tekemistä ja yhteistä tekemistä, hormonitasojen normalisoitumiseksi paljon halailua, suukottelua, silmiin tuijottelua, kädestä pitämistä jne.

 

[tjoo]

Naisille tulee tuo kriisi juuri 20 vuoden jälkeen. Ei muuta kuin töihin parisuhteen eteen, kaikkea mitä keksit, ja vaikka tunttu ettei huvita niin aluksi vaikka kuvittele että olet tosi rakastunut mieheesi (ota vaikka fantasia avuksi). Sitten kun suhde sujuu paremmin niin koeta pikku hiljaa löytää hyviä ja seksikkäitä puolia miehestäsi.

 

["kulissia" riittämiin]

Näyttää vain siltä, että tähän yhteisvuosimäärään alkaa kuulua viileneminen yhdistettynä kiireisiin ruuhkavuosiin. Niin täälläkin, mies rakentaa työuraa ja urheilee, suhde ja lapset on siinä toisarvoista. Surullinen ja yksinäinen olo täälläkin, onneksi on ihanat lapset ja vielä oikeita ystäviä kuitenkin ja itsetuntoa vielä jonkin verran jäljellä.