Avioliiton koetinkivi, lapsettomuus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja fiuffff
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
F

fiuffff

Vieras
Miten olette selvinneet lapsettomuuden aiheuttamasta aviokriisistä?
Meillä on niin, että mies on alusta asti ollut kova minua kohtaan ja ei ole lähtenyt tutkimuksiin saatikka hoitoihin, joten minulla alkaa muutaman vuoden yrityksen jälkeen olla pinna suhteellisen kireällä.
Mies on sanonut, että jos minulla on kiire lapsen saamisessa (hänellä
puoli vuotta opiskeluja jäljellä..), niin saan kuulemma lähteä.
Oikeastaan aina kun otan aiheen esille, saan kuulla tällaista.
Onko miehen osuus lapsettomuushoidoissa todella niin vaikea ja aikaavievä, ettei niissä voi opiskelujen aikana käydä? Olen käsittänyt, että mies saattaa selvitä jopa kotihommilla näissä asioissa. Ja ainakin lapsettomuuden syy on suhteellisen helppoa selvittää miehelle.
En jaksaisi enää monen vuoden jälkeen odottaa, kun kolmekymmentäkin lähestyy kovaa vauhtia. Onko teillä näin vaikeita miehiä?
 
Hei!

Saattaa olla että miehiä pelotta ja hävettää toi hoitoihin hakeutuminen. Varsinkin se mietityttää, jos vika löytyykin itsestä.
Ja ehkä naisille tutkiminen ja puhumionen on jotenkin luonnollisempaa, kun gynekologilla on tullut käytyä nuoresta asti. Miehille näistä asioista puhuminen ei varmaan ole niin luontevaa ja tutkiminenkin voi tuntua nololta.

Se täytyy kyllä sanoa että lapsettomuushoitoprojekti on niin raskas tie kuljettavaksi että siihen ei edes kannata harkita lähteä mikäli molemmat eivät asian takana seiso 100%!
Paras keino olisi varmaan puhua miehesi kanssa häntä mietityttävistä asioista. Valitettavasti hänen "kiireensä" vaikuttaa tekosyyltä. Epäilen hänen pelkäävän tuntematonta.

Ja jos avioliitto on asian vuoksi ongelmissa jo nyt, niin voin sanoa että lapsettomuushoidot eivät tilannetta ainakaan helpota. Prosessi on niin raskas että molemmat tarvitsevat tukea toisistaan. Parhaimmillaan asia yhdistää, pahimmillaan erottaa.
Mitä aikaan tulee niin totta on, että raskaaksi tuleminen voi viedä vuosia.

Omalla kohdalla onneksi mieheni on ollut suurena tukena ja mukana täysillä. Itse en olisi hoitoja ja pettymyksiä ilman häntä kestänyt. Tottakai lapsettomuus on välillä koetellut parisuhdettakin, mutta kaikkiaan lähentänyt ja opettanut paljon.
Alkuun muistan että omakin mieheni taisi olla hieman nolona spermanäyttettä toimittaessaan tutkittavaksi, mutta äkkiä tottuu kun huomaa että ihan jokapäiväisiä juttujahan nuo tutkimukset siellä sairaalassa ovat.

Toivon teille onnea matkaan!
 

Yhteistyössä