Avioliiton ulkopuolinen raskaus ja miehen vaatimukset

["mielipide"]

ei voi sanoa toisten tilanteesta, toisten puolesta, mikä on oikea ratkaisu tai mistä tilanteessa on kyse. Minusta tuntuu, että mies on ennen kaikkea epävarma itsestään. Hän rakastaa ap:ta, se on selvää, mutta hän ei uskalla irrottautua pitkästä suhteestaan, koska ei ole koskaan elämässään aiemmin luopunut mistään, menettänyt mitään hänelle tärkeää. Nyt hän menetti yhteisen lapsenne. Uskon, että se on ratkaiseva tekijä välillänne. Niin surullista kuin se toisaalta onkin, uskon, että se tulee yhdistämään teidät!

 

[tuen sinua]

Ymmärrän surusi ja tuskasi. Päädyin itse aikanaan kahden lapsen yh:na aborttiin, kun silloinen aviomieheni jätti minut saadessaan tietää, että meille olisi tulossa yllätyskolmonen. Ajattelin, etten jaksa eron keskellä uutta vauvaa. Olen katunut päätöstäni sitä hetkestä asti, kun heräsin aborttia seuraavana aamuna. Joka päivä toivon, että saisin tehdyn tekemättömäksi. Että saisin pitää enkeliäni syissäni, elävänä lapsena. Mutta en saa, ja itken joka päivä, edelleen.

 

["vieras"]

Rakkaus on myös tekoja. Jos sanoo rakastavansa toista mutta jakaa arkensa toisen kanssa niin minusta se ei ole rakkautta.. tai on se rakkautta ensisijassa sitä kohtaan kenenkä luona pysyy. Teot merkkaa enemmän.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25489071]Rakkaus on myös tekoja. Jos sanoo rakastavansa toista mutta jakaa arkensa toisen kanssa niin minusta se ei ole rakkautta.. tai on se rakkautta ensisijassa sitä kohtaan kenenkä luona pysyy. Teot merkkaa enemmän.[/QUOTE]

mutta joskus avioliitoissa pysytään ihan muista syistä kuin rakkaudesta. Kuten tämä mies sanoo, lasten vuoksi.

Ja niin tai näin, ap on nyt surullinen päädyttyään aborttiin, menetettyään lapsensa, hänen suruaan ei varmasti helpota se, että heittelette tänne kommentteja siitä, miten lapsensa menettänyt isä ehkä rakastaa vaimoaan enemmän kuin ap:ta! Minusta häntä tulisi tukea surussaan, auttaa jaksamaan eteenpäin ja rohkaisemaan, eikä lyödä lyötyä. Mikä ihme siinä on, että toisten tukeminen on niin kamalan vaikeaa?! Olisiko itse kiva jäädä surunsa ja tuskansa kanssa yksin?!

 

[Sapfo]

No täällä kai nähdään että se suru on myös itse aiheutettua.

 

["minä vain"]

[QUOTE="mielipide";25488987]Nyt hän menetti yhteisen lapsenne. Uskon, että se on ratkaiseva tekijä välillänne. Niin surullista kuin se toisaalta onkin, uskon, että se tulee yhdistämään teidät![/QUOTE]

Olin juuri tulossa kirjoittamaan samaa. Ajattelen ja uskon juuri näin. Olen nähnyt saman tapahtuvan kahdesti lähipiirissäni. Niin absurdia kuin se onkin, lapsen menettäminen, abortti, on tuonut kaksi rinnakkaissuhteissa elänyttä yhteen, mutta lapsen pitäminen erottanut yhden ystäväni silloisesta varatusta miehestään. Ystäväni joka piti lapsen ei koskaan saanut lapselleen oikeaaisää, koska tämä liittoutui yhteen vaimonsa kanssa yrittäessään tosissaan selvitä haasteellisesta tilanteesta. Hän rakastui vaimoonsa entistä enemmän ja katkaisi välit sekä ystävääni että lapseensa. Kun sitten taas nämä kaksi lapsensa abortin myötä menettänyttä ystävieni "salarakkaita" erosivat vaimoistaan, jotka eivät voineet ymmärtää miesten läpikäymää surua, vaan syyttiäv theitä siitä, etteivät panosta avioliittonsa paikkaamiseen.

 

["jepjep"]

No täällä kai nähdään että se suru on myös itse aiheutettua.

mutta jos surun on itselleen aiheuttanut epäitsekkäistä syistä, lapsensa etua ajatellen, niin ketään ei pitäisi sen vuoksi tuomita!

 

[oma kokemus]

On tilanne mikä hyvänsä, abortti on varmasti yksi elämän vaikeimmista päätöksistä, ellei jopa kaikkein vaikein. Kyse on oman lapsensa elämästä, ihmisen alun, joka kasvaa sen naisen sisällä, jonka tämä vaikea päätös pitää tehdä.

Minulle on tehty abortti, puolisen vuotta sitten. Laskettu aika alkaisi nyt olla käsillä ja tuskani on musertavaa. Vaikka tiedän tehneeni olosuhteisiin nähden oikean ratkaisun, mikään ei poista suruani ja ikävääni lastani kohtaan. Miksi tein sen? Miksi en antanut lapseni syntyä? Miksi annoin muiden vaikuttaa päätökseeni niin paljon? Miksi lääkärit eivät "puhuneet minulle järkeä"? Miksi lääkärit eivät oikeasti kertaakaan kyseenalaistaneet aborttipäätöstäni vaan allekirjoittivat vain papereita?!

Sinulla on oikeus suruusi ilman syytöksiä ja tuomitsemista. Ajattelit lapsesi parasta, se on selvää. Ajattelit myös olemassa olevien lapsiesi parasta. Sen lisäksi ajattelit enkelilapsesi isän, hänen vaimonsa ja heidän yhteisten lapsiensa parasta. Se, annoitko tuolle perheelle liikaa painoarvoa, voi olla joo, mutta se osoittaa vain ja ainoastaan sinun epäitsekkyyttäsi ja empatiakykyäsi. Ja juuri sen vuoksi kärsitkin nyt niin kovaa ikävää ja surua. Koska olet herkkä ja tunteellinen ihminen. Ihminen, joka ajattelee aina muita ennen itseään.

Minä tein päätökseni aikanaan omaa jaksamistani ajatellen, sinä teit sen muita ajatellen. Uskon, että kunhan pahin suru hellittää, voit elää päätöksen kanssa juuri siksi, että teit sen täysin epäitsekkäistä syistä.

Toivon myös sydämestäni, ettei tämä mies enää voi pettää itseään kieltämällä tunteensa sinua kohtaan, ja voitte elää onnellisina yhdessä.

 

["diu"]

Just joo, täällä joku kirjoittelee sivuilla 7-9 monella nimimerkillä tosta uskomattomasta rakkaudesta ym. paskasta. Tiesitkö, että ketjussa saa käyttää vain yhtä nimimerkkiä, eikä kymmentä kuten sinä nyt olet tehnyt....

 

["mä"]

Mies soitti minulle äsken. Itki puhelimessa lohduttomana, aivan rikkinäisenä, kuten minäkin. Hän itki, miten toivoisi minun olevan nyt hänen vierellään, jotta voisi paremmin tukea minua, pitää sylissään ja halata, pyyhkiä kyyneleeni pois. Hän vannotti minua pitämään huolta itsestäni; sanoi menettäneensä jo yhteisen lapsemme, ettei kestäisi jos menettäisi vielä minutkin.

Sanovat monet mitä vain, minusta mies rakastaa aidosti sinua ja sinäkin tiedät sen sydämessäsi. Juuri siksi halusit tehdä ratkaisun noin kun teit, hänen vuokseen. Se auttaa sinua jaksamaan, surun yli, kun sydämessäsi tiedät, että tulette vielä olemaan yhdessä. Se voi ottaa jonkin aikaa, mutta tuollaisia tunteita ei voi feikata. Sinä olet hänen vierellään, sinä olet nähnyt hänen silmänsä ja katseensa suudellessanne ja rakastellessanne. Sieltä sinä olet nähnyt rakkauden ja siksi voit sydämessäsi luottaa teihin ja häneen.

 

["Vieras"]

Ymmärsinköhän nyt oikein: jos naimisissa oleva mies olisi kirjoittanut seurustelevansa toisen naisen kanssa hänet olisi haukuttu tämän palstan naisten toimista lyttyyn, mutta kun nainen kirjoittaa seurustelevansa varatun miehen kanssa (ja vielä tuli raskaaksi sekä teki abortin) hän onkin "sankari", jota kaikki nyt kilvan lohduttavat. Ei mene jakeluun ei.

 

[alkuperäinen]

[QUOTE="Neljän Äiti";25484993]Voimia sinulle, ihan varmasti teit oikean ratkaisun, lapsen kannalta![/QUOTE]

Kiitos sinulle. Haluan uskoa tähän. Tiedän toimineeni juuri noin, ajatelleeni ennen kaikkea lapsiani, sekä olemassa olevia että enkeliäni. Suru on silti musertavaa. Toivon että se jossain vaiheessa hieman laimenee. Pahinta on kun tajuan nyt, miten paljon oikeasti halusin tämän lapsen, ja mistä nyt luovuin.

 

["Vieras"]

Kiitos sinulle. Haluan uskoa tähän. Tiedän toimineeni juuri noin, ajatelleeni ennen kaikkea lapsiani, sekä olemassa olevia että enkeliäni. Suru on silti musertavaa. Toivon että se jossain vaiheessa hieman laimenee. Pahinta on kun tajuan nyt, miten paljon oikeasti halusin tämän lapsen, ja mistä nyt luovuin.

mies älä roiku toisen miehessä. Sinun velvollisuutesi vaimoa kohtaan on päästää mies menemään.

 

["diu"]

No nyt menee oikeesti vähän överiks toi vinkuminen... sä itse kuitenkin olet tilanteen aiheuttanut, ja ONNEKSI teit abortin ettei lapsi joudu kärsimään vanhempiensa virheistä. Jatkossa kannattaa ehkä harrastaa seksiä vaan sellaisten miesten kanssa joiden kanssa lapsen saaminen ei olisi 100% katastrofi ja huolehtia ennen kaikkea ehkäisystä!

 

[alkuperäinen]

[QUOTE="Vieras";25489268]etsi itsellesi vapaa mies älä roiku toisen miehessä. Sinun velvollisuutesi vaimoa kohtaan on päästää mies menemään.[/QUOTE]

Juuri siksihän minä aborttin päädyinkin, että "päästän miehen menemään". Katsomaan ne kortit, jotka hänellä vaimonsa kanssa on. En vain arvannut sitä, minkälaisen surun yhteisen lapsemme menettäminen meissä molemmissa aiheuttaa ja miten vahvasti se meitä yhdistää. Mutta juuri siksi luovuin syntymättömästä lapsestani, jotta voisin "päästää rakastamani miehen vapaaksi", vapaaksi minusta. Mutta jos hän ei sitten haluakaan mennä, se ei ole enää minusta kiinni. Minä annoin hänelle avaimen, vapautin "kahleista". Vaikka hän sanoi haluavansa lapsen, olevansa tälle läsnä, näin että hän rikkoisi itseään "kahden perheen välillä". Annan hänelle vapaat kädet katsoa korttinsa ja tehdä päätökset sitten sen mukaan. Jos olisin pitänyt lapsen, hän olisi ehkä aina kokenut olevansa sidottu minuun lapsen takia.

"If you love someone, set them free!"

 

["vieras"]

Hahhah... tää ketju taitaa olla pelkkä vitsi.

 

["unto"]

Se ukko on aivan tautinen kusipää. Tiedän vastaavan tapauksen, jossa mies sai painostettua naisen aborttiin ja nainan oli vielä vuosienkin jälkeen aivan rikki. Mies oli sanonut, että voivat jatkaa yhdessä ja hän jättää vaimonsa jos nainen tekee abortin. Sitten abortin jälkeen mies perui puheensa ja suhde loppui.

 

["hertta"]

[QUOTE="unto";25489350]Se ukko on aivan tautinen kusipää. Tiedän vastaavan tapauksen, jossa mies sai painostettua naisen aborttiin ja nainan oli vielä vuosienkin jälkeen aivan rikki. Mies oli sanonut, että voivat jatkaa yhdessä ja hän jättää vaimonsa jos nainen tekee abortin. Sitten abortin jälkeen mies perui puheensa ja suhde loppui.[/QUOTE]

Tämä mies ei ole vielä kadonnut, mutta kysymys kuuluu:
- pyöriikö hän ap:n ympärillä kietoakseen tämän taas verkkoonsa, koska ei halua luopua kummastakaan, vaimostaan eikä ap:sta?
-katoaako hän mahdollisesti kohta kuin pieru Saharaan, kun on mielestään ollut riittävän kauan ap:ta varten?
-vai onko hän edelleen mukana ja läsnä koska rakastaa ap:ta oikeasti ja tulee vielä eroamaan vaimostaan?

En liputtaisi viimeisen vaihtoehdon puolesta, mutta näitäkin näkee. Kehottaisin ap:ta kuitenkin aloittamaan surutyön myös miehen suhteen heti kun olet siihen kykenevä, koska mielstäni ansaitset paremman miehen.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25489332]Hahhah... tää ketju taitaa olla pelkkä vitsi.[/QUOTE]



Se tunne minullakin on. Ei kukaan TÄYSIJÄRKINEN aikuinen nainen jaksa jauhaa schaissea noin kauan suurista tunteistä, kaiken voittavasta rakkaudesta, jne. Vaikka juuri on tehnyt abortin miehen painostuksesta.

Entäs ap ne sinun olemassaolevat pienet lapset? Sinullahan on niitä peräti 3 kpl, ilmeisesti unohdat ne täysin tämän "suuren rakkautesi" takia ?

 

["hertta"]

[QUOTE="vieras";25489674]Se tunne minullakin on. Ei kukaan TÄYSIJÄRKINEN aikuinen nainen jaksa jauhaa schaissea noin kauan suurista tunteistä, kaiken voittavasta rakkaudesta, jne. Vaikka juuri on tehnyt abortin miehen painostuksesta.[/QUOTE]

Tai sitten jaksaa juuri siksi, että kyse on "kaiken voittavasta rakauesta"!

Oletko itse koskaan kokenut sellaista?

 

[alkuperäinen]

[QUOTE="vieras";25489674]Entäs ap ne sinun olemassaolevat pienet lapset? Sinullahan on niitä peräti 3 kpl, ilmeisesti unohdat ne täysin tämän "suuren rakkautesi" takia ?[/QUOTE]

Anteeksi vain, mutta kuka sinä olet sanomaan mitään siitä, minkälainen äiti olen lapsilleni?! Olen lapsilleni rakastava äiti. Olen aina ajatellut heidän parastaan, tehnyt kaikkeni, jotta heidän olisi mahdollisimman hyvä. Kolme lastani olivat erittäin vahva syy siihen, miksi päädyin epäitsekkäästi, enkelini abortointiin. Joten älä tule minulle sanomaan, että olen unohtanut heidät. Olen ehkä unohtanut itseni, mutta lapsiani rakastan enemmän kuin ketään muuta maan päällä.

Lisäksi rakastan tätä enkelini isää, kyllä, todella paljon. Mutta se rakkaus ei ole lapsiltani pois.

 

["diu"]

[QUOTE="hertta";25489825]Tai sitten jaksaa juuri siksi, että kyse on "kaiken voittavasta rakauesta"!

Oletko itse koskaan kokenut sellaista?[/QUOTE]

Oikea rakkaus ei ole sairasta ripustautumista ja turhien toiveiden elättelyä. Oikeasti rakastunut ei satuta toista eikä varsinkaan ole toisen kanssa naimisissa ja painosta aborttiin. Herranjumala miten omituiset käsitykset joillakin on rakkaudesta, ei noin voi kuvitella ellei ole mieleltään sairas.

 

["vieras"]

Mun mielestä on sairasta, että nainen, äiti, puhuu enkelistään päädyttyään aborttiin.

 

["enkelin äiti"]

[QUOTE="vieras";25490000]Mun mielestä on sairasta, että nainen, äiti, puhuu enkelistään päädyttyään aborttiin.[/QUOTE]

Minä ainakin puhun enkelistä vaikka päädyinkin hänet abortoimaan. Kaikesta on jo pari vuotta, mutta enkeli hän on siinä missä jokainen kuollut lapsi. Ei sillä ole merkitystä miksi hän ei ole täällä, siihen voiko häntä kutsua enkeliksi. Minulla on häntä ennen kaksi lasta, mutta pidän itseäni kaikesta huolimatta kolmen äitinä.

Ja se teidän kaikkien olisi hyvä ymmärtää, että jokainen kokee surun eri tavalla, omanlaisenaan. Jokaisella on myös oma tapansa tehdä surutyötä. Sillä ei ole väliä miten sen tekee vaan sillä että sen tekee!

Minun mielestäni taas on sairasta nimitellä muita sairaiksi.

 

["..."]

Siis sinä uskoit ja luotit tuollaiseen mieheen joka pettää aviovaimoaan? Minkähänlaisen tulevaisuuden luulit rakentavas tollasen häntäheikin kanssa. Ei tullu mulle minään yllätyksenä että tarinassa sitten kävi noin.