Avioliitossa epäluotettavan alkoholistin kanssa.. :/

["Vaimo"]

Mitä tässä oikein pitäis tehdä.. Mukavasti meni monta kuukautta,mies teki kotitöitä,puhui kauniisti,oli lasten kanssa.. Ja nyt taas ihan kamalaa,kun menen nukkumaan lähtee baariin,juo joka pvä,eilenkin sanoi lähtevänsä kauppaan illalla ja tuli 4 jälkeen aamuyöllä ympäripäissään. Aamupvällä kun heräs lähti jatkamaan putkea. Soitti ja syytti minua,mun kanssa ei voi sopia menoista,mitäs väliä sillä on jos hänen tekee mieli juoda viinaa jne.. Muutenkin inhottava ja etäinen ollut. Kannattaisiko meidän nyt oikeasti erota? Mun pää hajoaa tähän et mieheen ei voi luottaa,pari kk menee ok ja sitten alkaa taas tämä sama alamäki. Tuskin tämä tästä ainakaan paremmaksi menee? Neuvokaa joku,mitä mä teen! Ahdistaa ajatus toisaalta olla 3 pienen lapsen yh:kin.. Mut ei tämä voi näinkään jatkua,emmä jaksa

 

["rockyroad"]

Mä en jaksais tuollaista yhtään. Mun isä oli alkoholisti ja meni välillä omia menojaan miten sattui, äiti hoiti lapset ja talouden. Aika kauan äiti sitä jaksoi, liian pitkään mun mielestä. Kerran tuon jo eläneenä en omille lapsilleni haluaisi samanlaista.

Jos miestä ei kiinnosta hakea apua juomiseen tai lähteä pariterapiaan, mä suosittelen eroa. Kovasti tsemppiä, minkä päätöksen nyt sit teetkään!

 

[thetööt]

Lähdet tai kärsit. Ei tuossa muita vaihtoehtoja ole. Joku varmasti tulee kaikenmaailman pariterapioita ehdottelemaan, muttei niistä ole apua elleivät molemmat halua asiaan muutosta.

 

["vieras"]

Jos jäät ja siedät tilannetta, niin lapset kuitenkin kärsivät. Alkoholistiperheessä kasvaminen ei ole hyvä alku elämälle.

 

["Vaimo"]

Terapiassa käyty harvakseltaan jo monta kuukautta.. Eipä se auta jos mies ajattelee noin kuin tänään sanoi,et suoraansanottuna mun vika :/ itekin alkoholistiperheessä kasvanut,ja vannonut aina et sellaseen en alkaisi. Mut tässä ollaan..

 

[saman kokenut]

Olin naimisissa narsisti-alkoholistin kanssa, elämä oli yhtä vuoristorataa. Elettiin sellaista jaksoittaista elämää välillä onnen taivas - alin helvetti.
Erosin pienemmän ollessa alle vuoden ikäinen, enkä ole hetkeäkään katunut! =)
Tällähetkellä naimisissa normaalin, luotettavan ja rakastavan/rakastettavan ihanan miehen kanssa <3
Tsemppiä lähtemiseen...

 

[yyhoo]

Mä kuule luulen, että sä tiedät vastauksen kysymykseesi ihan itsekin...

 

["Vaimo"]

Mutta se on niin vaikeaa! Hyvällä hetkellä mies on ihan unelmapuoliso.. Ja pahalla sit hajottaa mut henkisesti aivan palasiksi meilläkin pienin lapsi alle 1v..

 

[Kepsis]

sinänsä hassu sanavalinta aloituksessa, minä kun en ole luotettavaa alkoholistia vielä tavannut

 

["Vaimo"]

Totta... Eipä ole luottamista. Ja olen sitten lapsillekin huono äiti tämän takia,väsynyt ja hirmu kireä ja äkänen. Mies aina putken jälkeen puhuu,itkee ja lupailee ja aina tyhmä uskonut. Jotenkin aika hidas kai munkin oltava..

 

[Kepsis]

[QUOTE="Vaimo";25062489]Totta... Eipä ole luottamista. Ja olen sitten lapsillekin huono äiti tämän takia,väsynyt ja hirmu kireä ja äkänen. Mies aina putken jälkeen puhuu,itkee ja lupailee ja aina tyhmä uskonut. Jotenkin aika hidas kai munkin oltava..[/QUOTE]

no viimeistään siinä vaiheessa kun itse näkee kuvion mikä toistuu, pitäisi jo toimia.