Avioliitosta ja elämästä ja erosta...

[eroko edessä...]

Haluun mielipiteitä tilanteesta, mitä tekisitte omalla kohdallanne, en haukkumista et jätä se p***iainen.

Mä olen tässä pähkäilly viimeset kaks kuukautta, että josko ottas ja lähtis lasten kans pois.
Jotenki en vaan jaksa, että on vielä kahden lapsen lisäksi "kolmas lapsi, tuo mies".

Hän ei saa hoidettua omia asioita ollenkaa, esim laskut mun huolehdittavana. Kohautteli vain olkapäivä kun puhelinlaskusta tuli karhuja.

Lasten asioista se ei tiedä pätkääkään, kun tuumaa vaan et hoida sinä kun kerta pystyt (miehen työ sellainen, että saattaa olla 300km päässä jos esim lapsella neuvola tms.). Mutta vapaapäivinäänkään hän ei jaksa kiinnostua lasten asioista.
Hän ei osaa sanoa esim. et mitä vaatteita lapset tällä hetkellä tarvis talveksi, tai onko lääkkeitä tarpeeksi kaapissa hätätilanteita varten.

Kotiasioissa mies huolehtii keittiössä astiat koneeseen ja roskat roskiin. Siinäpä se. Ei hän osaa katsoo, millon tarveis imuria näyttää kämpälle tai lakanat vaihtaa. Sama homma pyykeissä. Mulle tiuskii, jos en ole pessy hänen pyykkejä. Nyt on sentää pikkuhiljaa tajunnu alkaa niitä ite peseen tarpeen vaatiessa. Mut esim lasten vaatteet jää hällä laittamatta koneeseen, vaikka ne ois valmiina kasassa lattialla, et tarvis vain koneeseen laittaa ja kone päälle.
Kotiin tullessä hän yleensä suuntaa suoraan koneelle tai vaihtoehtosesti sohvalle, jossa sitte viihtyykin iltaan asti.

Autoni remontit hoiti ennen, nyt joudun kyseleen kaikki tutut ja puolitutut jos jotain semmosta apua tarvii mitä en itse osaa laittaa.

Lyhyesti tiivistettynä hän hoitaa keittiön ja lasten iltapuuhat (nekin tosin vaihtelevalla menestyksellä). Tämä lasten iltapuuha juttu on alkujaan sovittu sen takia, että minä hoidan aamut (aamupuuhat päiväkotiin viemiseen asti).

Tästä syystä en enää tunne häntä kohtaan sellaisia tunteita kuin pitäisi aviopuolisoa kohtaan. Rakastan häntä toki ihmisenä ja lasteni isänä, mutta en aviopuolisona. Seksiä ei ole ollut kahteen ja puoleen kuukauteen (tästäkin mies nakkelee, et käynkö muualla kun en kotona innostu, ja ei, en käy!)
Ihmisenä hän on muuttunut paljon. Yhtäkkinen urheiluhimo (salit ja lenkit lähes jokapäivä) on ollut isoin yllätys.

Olemme olleet yli 10 vuotta yhdessä, joista n. 6 naimisissa.
Olen yrittänyt ehdottaa perheterapeuttia tms, jotta saisimme asiat kuntoon. Lastenkin vuoksi pitäisi saada joku päätös tähän asiaan. He reagoivat jo negatiiviseen ilmapiiriin.

Tuntuu, et jaksaisin paremmin ja olisin onnellisempi, jos olisin lasten kanssa omassa asunnossa ilman miestä.

 

[ap]

noi silmäniskuhymiöt ei kuulu tuonne tekstiin!! mistä lie tuli

 

[ap]

Keskustele miehesi kanssa mikä mättää .

Meille tuli ero melko samassa tilanteessa.

voimia sinne.

olimme noin kaksi vuotta sitten lähes samassa tilanteessa. Silloin puhuimme, mies muutti käytöstään. Mutta nyt olemme taas samassa pisteessä. Mies ei halua nyt jutella. Jos minä avaan keskustelun, hän alkaa vain syyttämään ja huutamaan. Hän taas ei itse avaa keskustelua. Sitä olen tässä noin kk odottanut, että hän avaisi suunsa itse. Iltaisin nukkumaan mennessä kuulen, kuinka hän kovaäänisesti huokailee, ihan kuin odottaisi että avaisin suuni. Mutta niin en tee, en tällä kertaa. Tunnen että hänenkin pitäisi tehdä edes jonkinlainen aloite

 

[vieras]

Oot itse vastuussa omasta onnestasi. Jos epäjärjestys ja sotku ärsyttää, siivoat. Jos asioista pitää mielstä keskustella, keskustelet. Jos tunnet tarvitsevasi perheterapeuttia, varaat ajan. Mies ratkaisee omat reaktionsa ajallaan.

Heität marttyyriuden ja nalkuttamisen sikseen. Niillä et saavuta mitään. Sanot suoraan mitä toivot ja odotat, jos toinen ei suostu, mietit voitko itse tulla asioissa vastaan. Kysymys on sopimusneuvoitteluista, ei sen kummemmasta.

Panet sitä miestä kunnolla. Panet niin, että se haluaa tehdä myös sut tosi onnelliseksi. Lopetat tuon pihtaamisen. Kyllä seksiä voi olla, vaikka kotitöistä onkin erimielisyyttä.

Kaikki muuttuvat kymmenessä vuodessa. Luultavasti susta on tullut katkera ikääntyvä nainen. Ei kai kumma, jos mies ei viihdy kotona. Pari kk eroharkintaa on lyhyt aika. Lasten takia kannattaisi vielä sinnitellä. Ero ei muuta sun vikojasi, miehestäsi kyllä pääset eroon.

Summa summarum. Toista et voi muuttaa, itseäsi voit. Sekään ei tosin ole helppoa. Eivät lapsetkaan kärsi kodin kireästä ilmapiiristä, kun päätät olla onnellinen. Jos siis tahdot. Yhdessäolo kymmenen vuoden jälkeen ei ole enää rakkauden asia. Se on tahdon asia.

 

[LonelyStar]

Ymmärrän sua ap :hug: Meillä on suurinpiirtein sama homma. Ärsyttää että joutuu huolehtia aikuisenkin asioista! Jos ei mies kuuntele sua, kirjoita sille kirje, miltä susta tuntuu.
Edellisen vastaus oli kyllä aika tökerö, älä välitä siitä...

 

[Silmukka-]

Minkä verran teillä on tosi hyviä hetkiä?
Siis tarkoitan sitä että on oikeasti hauskaa kahdestaan tai koko perheen voimin ja olette vielä niitä ihmisiä kuin tavatessanne.

 

[clivia]

Oot itse vastuussa omasta onnestasi. Jos epäjärjestys ja sotku ärsyttää, siivoat. Jos asioista pitää mielstä keskustella, keskustelet. Jos tunnet tarvitsevasi perheterapeuttia, varaat ajan. Mies ratkaisee omat reaktionsa ajallaan.

Heität marttyyriuden ja nalkuttamisen sikseen. Niillä et saavuta mitään. Sanot suoraan mitä toivot ja odotat, jos toinen ei suostu, mietit voitko itse tulla asioissa vastaan. Kysymys on sopimusneuvoitteluista, ei sen kummemmasta.

Panet sitä miestä kunnolla. Panet niin, että se haluaa tehdä myös sut tosi onnelliseksi. Lopetat tuon pihtaamisen. Kyllä seksiä voi olla, vaikka kotitöistä onkin erimielisyyttä.

Kaikki muuttuvat kymmenessä vuodessa. Luultavasti susta on tullut katkera ikääntyvä nainen. Ei kai kumma, jos mies ei viihdy kotona. Pari kk eroharkintaa on lyhyt aika. Lasten takia kannattaisi vielä sinnitellä. Ero ei muuta sun vikojasi, miehestäsi kyllä pääset eroon.

Summa summarum. Toista et voi muuttaa, itseäsi voit. Sekään ei tosin ole helppoa. Eivät lapsetkaan kärsi kodin kireästä ilmapiiristä, kun päätät olla onnellinen. Jos siis tahdot. Yhdessäolo kymmenen vuoden jälkeen ei ole enää rakkauden asia. Se on tahdon asia.

Täysin samaa mieltä.

 

[gggggg]

vai avioliitto?

 

[nella]

No, meillä on melkein samanlaista, mutta erona on se, että enimmäkseen olen tyytyväinen tilanteeseen ja joka vuosi ollaan tilanteessa, että minun täytyy "herätellä" mies tajuamaan, että TAAS ollaan siinä samassa tilanteessa, että tarvitsen ja haluan hänen läsnäoloaan ja apuaan tähän arkeen enemmän. Ja olen myös samaa mieltä, että itse voimme vaikuttaa HYVIN paljon siihen, millainen elämämme on puolisomme kanssakin. Vieras kirjoitti hyvin - toista et voi muuttaa mutta itseäsi voit.

 

[ev]

Hmm.... kummasti se eroajatus tuli samaan aikaan kun lopetitte seksin harrastamisen.
Seksin osuutta aina vähätellään mutta kyllä se on mielestäni yksi tärkeimmistä asioista avo/avioliitossa.

 

[vieras]

Ymmärrän sua ap :hug: Meillä on suurinpiirtein sama homma. Ärsyttää että joutuu huolehtia aikuisenkin asioista! Jos ei mies kuuntele sua, kirjoita sille kirje, miltä susta tuntuu.
Edellisen vastaus oli kyllä aika tökerö, älä välitä siitä...

Miten niin? Eikö aikuisen tule itse olla onnestaan vastuussa? Eikö ole fakta, ettei toista voi muuttaa? Täälläkö ei saa muuta kuin taputtaa päätä ja antaa haleja ettei olisi tökerö? Kaikki muutos lähtee aina itsestä.

Enkä mä ketään halunnut loukata. Asiat ei vaan koskaan ole niin yksipuolisia. Ap:n tapauksessakin on kyseessä myös mies ja lapset. Ei se ero edelleenkään ap:n vikoja muuta. Eikä vikojen etsiminen miehestä.

 

[vieras]

Panet sitä miestä kunnolla. Panet niin, että se haluaa tehdä myös sut tosi onnelliseksi. Lopetat tuon pihtaamisen. Kyllä seksiä voi olla, vaikka kotitöistä onkin erimielisyyttä.

Kaikki muuttuvat kymmenessä vuodessa. Luultavasti susta on tullut katkera ikääntyvä nainen. Ei kai kumma, jos mies ei viihdy kotona. Pari kk eroharkintaa on lyhyt aika. Lasten takia kannattaisi vielä sinnitellä. Ero ei muuta sun vikojasi, miehestäsi kyllä pääset eroon.

Mä tulkitsisin ap:n tapauksen sillä tavalla, että mies on menettäny kaiken mielenkiintonsa eikä HALUA olla kiinnostunut yhteisistä asioista. Jos joku loukkais mua, eikä olisi kiinnostunut mun lapsista ja musta niin viimenen asia mitä mä sen ihmisen kanssa haluaisin tehdä olisi panna kunnolla!

Seksi vaatii toisen kunnioitusta ja hellyyttä eikä sitä tarvitse harrastaa jos siltä ei tunnu. Ihmeellistä sovinismia! Ihan kuin se, ettei miestä kiinnosta yhteiset asiat aina johtuisi siitä että nainen on katkera nalkuttaja, joka ei anna pesää.Mieshän itse päättää olla kiinnostumatta yhteisistä asioista (lue: sen omista lapsista ja vaimosta) Aivan käsittämätön naiskuva osalla porukasta!!!!

 

[ev]

Panet sitä miestä kunnolla. Panet niin, että se haluaa tehdä myös sut tosi onnelliseksi. Lopetat tuon pihtaamisen. Kyllä seksiä voi olla, vaikka kotitöistä onkin erimielisyyttä.

Kaikki muuttuvat kymmenessä vuodessa. Luultavasti susta on tullut katkera ikääntyvä nainen. Ei kai kumma, jos mies ei viihdy kotona. Pari kk eroharkintaa on lyhyt aika. Lasten takia kannattaisi vielä sinnitellä. Ero ei muuta sun vikojasi, miehestäsi kyllä pääset eroon.

Mä tulkitsisin ap:n tapauksen sillä tavalla, että mies on menettäny kaiken mielenkiintonsa eikä HALUA olla kiinnostunut yhteisistä asioista. Jos joku loukkais mua, eikä olisi kiinnostunut mun lapsista ja musta niin viimenen asia mitä mä sen ihmisen kanssa haluaisin tehdä olisi panna kunnolla!

Seksi vaatii toisen kunnioitusta ja hellyyttä eikä sitä tarvitse harrastaa jos siltä ei tunnu. Ihmeellistä sovinismia! Ihan kuin se, ettei miestä kiinnosta yhteiset asiat aina johtuisi siitä että nainen on katkera nalkuttaja, joka ei anna pesää.Mieshän itse päättää olla kiinnostumatta yhteisistä asioista (lue: sen omista lapsista ja vaimosta) Aivan käsittämätön naiskuva osalla porukasta!!!!

Ei seksiä TARVII harrastaa mä käsitin että tuo nainen haluaisi kuitenkin.
Joten sekstaamaan vaan. On huhupuhetta ja akkojen narinaa, et kaikki haluisi aina tunnetta ja hellyyttä jne.. kokeilkaa joskus. On vapauttavaa naida aivot pellolle ihan vaan siksi koska huvittaa eikä siksi että "pitäs nyt eka viikata pyykit ja kun tuo mieskään ei ole koskenut muhun koko päivänä"

Pah.

 

[Rieputarallaa]

Ootko ap ihan varma, ettet sä ole aikojen saatossa jyrännyt miestä tietämällä ja osaamalla kodin- ja lastenhoidossa kaiken paremmin?

 

[vieras]

Panet sitä miestä kunnolla. Panet niin, että se haluaa tehdä myös sut tosi onnelliseksi. Lopetat tuon pihtaamisen. Kyllä seksiä voi olla, vaikka kotitöistä onkin erimielisyyttä.

Kaikki muuttuvat kymmenessä vuodessa. Luultavasti susta on tullut katkera ikääntyvä nainen. Ei kai kumma, jos mies ei viihdy kotona. Pari kk eroharkintaa on lyhyt aika. Lasten takia kannattaisi vielä sinnitellä. Ero ei muuta sun vikojasi, miehestäsi kyllä pääset eroon.

Mä tulkitsisin ap:n tapauksen sillä tavalla, että mies on menettäny kaiken mielenkiintonsa eikä HALUA olla kiinnostunut yhteisistä asioista. Jos joku loukkais mua, eikä olisi kiinnostunut mun lapsista ja musta niin viimenen asia mitä mä sen ihmisen kanssa haluaisin tehdä olisi panna kunnolla!

Seksi vaatii toisen kunnioitusta ja hellyyttä eikä sitä tarvitse harrastaa jos siltä ei tunnu. Ihmeellistä sovinismia! Ihan kuin se, ettei miestä kiinnosta yhteiset asiat aina johtuisi siitä että nainen on katkera nalkuttaja, joka ei anna pesää.Mieshän itse päättää olla kiinnostumatta yhteisistä asioista (lue: sen omista lapsista ja vaimosta) Aivan käsittämätön naiskuva osalla porukasta!!!!

Ei seksiä TARVII harrastaa mä käsitin että tuo nainen haluaisi kuitenkin.
Joten sekstaamaan vaan. On huhupuhetta ja akkojen narinaa, et kaikki haluisi aina tunnetta ja hellyyttä jne.. kokeilkaa joskus. On vapauttavaa naida aivot pellolle ihan vaan siksi koska huvittaa eikä siksi että "pitäs nyt eka viikata pyykit ja kun tuo mieskään ei ole koskenut muhun koko päivänä"

Pah.

Joo, eiköhän seksi ole kivaa kaikkien mielestä. Ihan naistenkin. Ja ihan kunnolla paneminenkin, rajusti, ja vaikka monta kertaa!

Mutta yleensä sitä haluaa harrastaa jonkun kanssa, jonka kokee kiihottavaksi. Useinkaan mies, jonka piittaamattomuus saa naisen harkitsemaan eroa ei ole sellainen. Kuka haluaa harrastaa seksiä epäkiihottavan ihmisen kanssa? Kunnon esineellistämistä, jos parasta millä nainen voi saada miehen jäämään on jalkojen välissä.

 

[juu]

Meillä ihan sama tilanne. Mutta seksitöntä 3 vuotta, mies ei halunnut. Lisäksi ahdistuin siitä, että en voinut olla oma iloinen itseni perheessä ja ilmapiiri oli kireä. Erosimme ja ilmapiiri on nyt lapsineni hyvä, iloa riittää. Kuitenkin elämältäni putosi pohja pois, koska ainoa asia, jota halusin, oli perhe. Johon kuuluisi rakastava aviomies. On aivan järkyttävä pettymys, että en sitä saanut, vaikka kuinka yritin. Ja suurimman osan aikaa kuvittelin, että kyllä tämä tästä.

 

[ö]

Onko toi nyt loppujen lopuksi niin paha tilanne? Keskustelkaa, jos sua häiritsee. Kyllä mäkin meillä hoidan lasten asiat. Musta se on mun homma, kun kerran kotona olen. Ei mies tiedä niitten vaatteista, lääkkeistä yms. tuon taivaallista. Mä katson vaatteet valmiiksi, jos en ole kotona kun johonkin ovat menossa. Ei ole suuri vaiva.

Oma-aloitteisesti mies siivoaa keittiötä. Lakanat vaihdan aina minä. Mies imuroi, jos siitä huomautan. Laskunsa ja auton mies kyllä hoitaa. En mä koe, että mun tarttee aikuisen ihmisen asioita hoitaa. Kodin asioita kylläkin, mutta ei se haittaa.

 

[ap]

Minkä verran teillä on tosi hyviä hetkiä?
Siis tarkoitan sitä että on oikeasti hauskaa kahdestaan tai koko perheen voimin ja olette vielä niitä ihmisiä kuin tavatessanne.

viimeiset oikeesti hyvät hetket on ollu juhannuksen tienoilla, olimme ihan kahdestaan. Lasten kanssa kaikki hetket on hyviä, tosin nautimme niistä eri tavalla miehen kanssa.

meistä ei varmaan kumpikaan ole ollut pitkään aikaan enää se ihminen, mitä oltiin tavatessamme. Tokihan kaikki muuttuu lasten tultua, mutta sitä samaa kipinää ei ole näkynyt pitkään aikaan

 

[ap]

No, meillä on melkein samanlaista, mutta erona on se, että enimmäkseen olen tyytyväinen tilanteeseen ja joka vuosi ollaan tilanteessa, että minun täytyy "herätellä" mies tajuamaan, että TAAS ollaan siinä samassa tilanteessa, että tarvitsen ja haluan hänen läsnäoloaan ja apuaan tähän arkeen enemmän. Ja olen myös samaa mieltä, että itse voimme vaikuttaa HYVIN paljon siihen, millainen elämämme on puolisomme kanssakin. Vieras kirjoitti hyvin - toista et voi muuttaa mutta itseäsi voit.

Meillä mies kyllä tajuaa että tarvin ja haluan hänen läsnäoloaan, apua arkeen jne. Mutta hän ei tee sen eteen mitään.
Olen itse tullut tässä asiassa vastaan mielestäni paljonkin loppujenlopuksi. Mut en mä ole piika, vaan vaimo ja hänen lastensa äiti

 

[mies, eronnut, yh]

Haluun mielipiteitä tilanteesta, mitä tekisitte omalla kohdallanne, en haukkumista et jätä se p***iainen.

Mä olen tässä pähkäilly viimeset kaks kuukautta, että josko ottas ja lähtis lasten kans pois.
Jotenki en vaan jaksa, että on vielä kahden lapsen lisäksi "kolmas lapsi, tuo mies".

Hän ei saa hoidettua omia asioita ollenkaa, esim laskut mun huolehdittavana. Kohautteli vain olkapäivä kun puhelinlaskusta tuli karhuja.

Lasten asioista se ei tiedä pätkääkään, kun tuumaa vaan et hoida sinä kun kerta pystyt (miehen työ sellainen, että saattaa olla 300km päässä jos esim lapsella neuvola tms.). Mutta vapaapäivinäänkään hän ei jaksa kiinnostua lasten asioista.
Hän ei osaa sanoa esim. et mitä vaatteita lapset tällä hetkellä tarvis talveksi, tai onko lääkkeitä tarpeeksi kaapissa hätätilanteita varten.

Kotiasioissa mies huolehtii keittiössä astiat koneeseen ja roskat roskiin. Siinäpä se. Ei hän osaa katsoo, millon tarveis imuria näyttää kämpälle tai lakanat vaihtaa. Sama homma pyykeissä. Mulle tiuskii, jos en ole pessy hänen pyykkejä. Nyt on sentää pikkuhiljaa tajunnu alkaa niitä ite peseen tarpeen vaatiessa. Mut esim lasten vaatteet jää hällä laittamatta koneeseen, vaikka ne ois valmiina kasassa lattialla, et tarvis vain koneeseen laittaa ja kone päälle.
Kotiin tullessä hän yleensä suuntaa suoraan koneelle tai vaihtoehtosesti sohvalle, jossa sitte viihtyykin iltaan asti.

Autoni remontit hoiti ennen, nyt joudun kyseleen kaikki tutut ja puolitutut jos jotain semmosta apua tarvii mitä en itse osaa laittaa.

Lyhyesti tiivistettynä hän hoitaa keittiön ja lasten iltapuuhat (nekin tosin vaihtelevalla menestyksellä). Tämä lasten iltapuuha juttu on alkujaan sovittu sen takia, että minä hoidan aamut (aamupuuhat päiväkotiin viemiseen asti).

Tästä syystä en enää tunne häntä kohtaan sellaisia tunteita kuin pitäisi aviopuolisoa kohtaan. Rakastan häntä toki ihmisenä ja lasteni isänä, mutta en aviopuolisona. Seksiä ei ole ollut kahteen ja puoleen kuukauteen (tästäkin mies nakkelee, et käynkö muualla kun en kotona innostu, ja ei, en käy!)
Ihmisenä hän on muuttunut paljon. Yhtäkkinen urheiluhimo (salit ja lenkit lähes jokapäivä) on ollut isoin yllätys.

Olemme olleet yli 10 vuotta yhdessä, joista n. 6 naimisissa.
Olen yrittänyt ehdottaa perheterapeuttia tms, jotta saisimme asiat kuntoon. Lastenkin vuoksi pitäisi saada joku päätös tähän asiaan. He reagoivat jo negatiiviseen ilmapiiriin.

Tuntuu, et jaksaisin paremmin ja olisin onnellisempi, jos olisin lasten kanssa omassa asunnossa ilman miestä.

Ensinnäkin; Jos eroatte, niin älä lähde noin.
Lähtö-lapset kainalossa on suurinpiirtein ainoa tapa, millä nainen voi menettää lähihuoltajan asemansa - muutenha tässä maassa "äiti on ainoa oikea lähihuoltaja", ellei ole väkivalta tms ongelmaa estämässä.

Et sinä vaan voi viedä toiselta lapsia mukanasi, he ovat sentään teidän yhteisä LAPSIA.

Noin muuten, veikkaisin että äijälläsi on toinen suhde meneillään.
Ota asia esille ja koettakaa jutella?

 

[hiljalleen]

Tosi tutulta kuulostaa...tosin mun elämä vielä helvetillisempää.....mutta miehessä paljon samaa mitä sinä kirjoitat.....meillä liittoa takana yli 20-v....joten voin sanoa että ellet nyt tee mitään...olet 10-v päästä huonommassa tilassa kuin nyt.....meilläkin oireilu alkoi jo 10-v sitten. Halusin auttaa ja ymmärtää, uskoa parempaan huomiseen. Niitäkin on paljon, välillä puhe auttoi, oli onnellisiakin hetkiä, paljonkin....mutta minkäs mies luonteelleen voi ja vielä vähemmän sairaudelleen...lopulta oltiin aina samassa pisteessä, välillä huonommassakin....sit taas lupauksia, lupauksia....
Nyt ei enää jaksa kuunnella, ei jaksa ottaa vastaan yhtään lupausta, päätökseni olen tehnyt.

Sinulle myös voimia oman päätöksesi tekemiseen, se vaatii paljon ja vielä enemmän sen toteuttaminen :hug: :hug: :hug:

 

[ap]

Haluun mielipiteitä tilanteesta, mitä tekisitte omalla kohdallanne, en haukkumista et jätä se p***iainen.

Mä olen tässä pähkäilly viimeset kaks kuukautta, että josko ottas ja lähtis lasten kans pois.
Jotenki en vaan jaksa, että on vielä kahden lapsen lisäksi "kolmas lapsi, tuo mies".

Hän ei saa hoidettua omia asioita ollenkaa, esim laskut mun huolehdittavana. Kohautteli vain olkapäivä kun puhelinlaskusta tuli karhuja.

Lasten asioista se ei tiedä pätkääkään, kun tuumaa vaan et hoida sinä kun kerta pystyt (miehen työ sellainen, että saattaa olla 300km päässä jos esim lapsella neuvola tms.). Mutta vapaapäivinäänkään hän ei jaksa kiinnostua lasten asioista.
Hän ei osaa sanoa esim. et mitä vaatteita lapset tällä hetkellä tarvis talveksi, tai onko lääkkeitä tarpeeksi kaapissa hätätilanteita varten.

Kotiasioissa mies huolehtii keittiössä astiat koneeseen ja roskat roskiin. Siinäpä se. Ei hän osaa katsoo, millon tarveis imuria näyttää kämpälle tai lakanat vaihtaa. Sama homma pyykeissä. Mulle tiuskii, jos en ole pessy hänen pyykkejä. Nyt on sentää pikkuhiljaa tajunnu alkaa niitä ite peseen tarpeen vaatiessa. Mut esim lasten vaatteet jää hällä laittamatta koneeseen, vaikka ne ois valmiina kasassa lattialla, et tarvis vain koneeseen laittaa ja kone päälle.
Kotiin tullessä hän yleensä suuntaa suoraan koneelle tai vaihtoehtosesti sohvalle, jossa sitte viihtyykin iltaan asti.

Autoni remontit hoiti ennen, nyt joudun kyseleen kaikki tutut ja puolitutut jos jotain semmosta apua tarvii mitä en itse osaa laittaa.

Lyhyesti tiivistettynä hän hoitaa keittiön ja lasten iltapuuhat (nekin tosin vaihtelevalla menestyksellä). Tämä lasten iltapuuha juttu on alkujaan sovittu sen takia, että minä hoidan aamut (aamupuuhat päiväkotiin viemiseen asti).

Tästä syystä en enää tunne häntä kohtaan sellaisia tunteita kuin pitäisi aviopuolisoa kohtaan. Rakastan häntä toki ihmisenä ja lasteni isänä, mutta en aviopuolisona. Seksiä ei ole ollut kahteen ja puoleen kuukauteen (tästäkin mies nakkelee, et käynkö muualla kun en kotona innostu, ja ei, en käy!)
Ihmisenä hän on muuttunut paljon. Yhtäkkinen urheiluhimo (salit ja lenkit lähes jokapäivä) on ollut isoin yllätys.

Olemme olleet yli 10 vuotta yhdessä, joista n. 6 naimisissa.
Olen yrittänyt ehdottaa perheterapeuttia tms, jotta saisimme asiat kuntoon. Lastenkin vuoksi pitäisi saada joku päätös tähän asiaan. He reagoivat jo negatiiviseen ilmapiiriin.

Tuntuu, et jaksaisin paremmin ja olisin onnellisempi, jos olisin lasten kanssa omassa asunnossa ilman miestä.

Ensinnäkin; Jos eroatte, niin älä lähde noin.
Lähtö-lapset kainalossa on suurinpiirtein ainoa tapa, millä nainen voi menettää lähihuoltajan asemansa - muutenha tässä maassa "äiti on ainoa oikea lähihuoltaja", ellei ole väkivalta tms ongelmaa estämässä.

Et sinä vaan voi viedä toiselta lapsia mukanasi, he ovat sentään teidän yhteisä LAPSIA.

Noin muuten, veikkaisin että äijälläsi on toinen suhde meneillään.
Ota asia esille ja koettakaa jutella?

En nyt ihan ilmottamatta ole lähdössä. Haluan kuitenkin välimme pysyvän hyvinä, jo lastenkin takia. Että voisimme mahdollisesti viettää päiviä ihan koko kokoonpanolla.

Tätä toista suhdetta olen itsekin miettinyt. Josko kova salille ja lenkille menointo johtuukin siitä =/ tiedähäntä

 

[ap]

Tosi tutulta kuulostaa...tosin mun elämä vielä helvetillisempää.....mutta miehessä paljon samaa mitä sinä kirjoitat.....meillä liittoa takana yli 20-v....joten voin sanoa että ellet nyt tee mitään...olet 10-v päästä huonommassa tilassa kuin nyt.....meilläkin oireilu alkoi jo 10-v sitten. Halusin auttaa ja ymmärtää, uskoa parempaan huomiseen. Niitäkin on paljon, välillä puhe auttoi, oli onnellisiakin hetkiä, paljonkin....mutta minkäs mies luonteelleen voi ja vielä vähemmän sairaudelleen...lopulta oltiin aina samassa pisteessä, välillä huonommassakin....sit taas lupauksia, lupauksia....
Nyt ei enää jaksa kuunnella, ei jaksa ottaa vastaan yhtään lupausta, päätökseni olen tehnyt.

Sinulle myös voimia oman päätöksesi tekemiseen, se vaatii paljon ja vielä enemmän sen toteuttaminen :hug: :hug: :hug:

mä joskus mietin...et ehkä mieskin haluaisi erota. ei vain osaa tehdä tai sanoa mitään. sitten purkautuu tällaisena kuin on.
Olen antanu paljon periksi omissa asioissani. Olen kuitenkin aika temperamenttinen ja pysyn päätösteni takana kovasti.

en tiedä....

 

[Seipääntyöntäjä]

Tosi tutulta kuulostaa...tosin mun elämä vielä helvetillisempää.....mutta miehessä paljon samaa mitä sinä kirjoitat.....meillä liittoa takana yli 20-v....joten voin sanoa että ellet nyt tee mitään...olet 10-v päästä huonommassa tilassa kuin nyt.....meilläkin oireilu alkoi jo 10-v sitten. Halusin auttaa ja ymmärtää, uskoa parempaan huomiseen. Niitäkin on paljon, välillä puhe auttoi, oli onnellisiakin hetkiä, paljonkin....mutta minkäs mies luonteelleen voi ja vielä vähemmän sairaudelleen...lopulta oltiin aina samassa pisteessä, välillä huonommassakin....sit taas lupauksia, lupauksia....
Nyt ei enää jaksa kuunnella, ei jaksa ottaa vastaan yhtään lupausta, päätökseni olen tehnyt.

Sinulle myös voimia oman päätöksesi tekemiseen, se vaatii paljon ja vielä enemmän sen toteuttaminen :hug: :hug: :hug:

Mitä tarkoitat tuolla?

 

[meillä näin]

Voi että... sun mies sentää tekee jotain. Mun ex ei edes roskia vienyt vaik roskis parkkipaikan vieressä ja autolla aina lähti töihin. Ei, mä ne raahasin lasten ja vaunujen kanssa. Puhumattakaa ett ois lapsia hoitanut tai siivonnut, ei tehnyt sitä edes pyydettäessä. Mä en enää jaksanut ja nyt siis yh eikä kukaan nalkuta