Avioliitto ja seksi

[askarruttaa]

Mitä tehdä kun

- en ole tuntenut puolisooni fyysitä vetovoimaa vuosiin (ainakin 5 vuotta)
- ajatuksissani pakottanut itseni mukaan seksiin haaveillen seksin ajan toisesta ihmisestä
- seksileluja ja leffoja löytyy, mutta ei halukkuutta minulta niiden kättöön puolisoni kanssa

eli siis tahto puuttuu kokoonaan, kuinka sen saisi takaisin? Korostan vielä, että tahdo seksiin puolisoni kanssa. Seksuaaliset tarpeet kyllä löytyvät! Yhdessä olemme olleet 13 vuotta.

 

[työläinen]

Moi! oletko mies vai nainen? jos saa kysyä!

 

[säästöpossu2]

Todennäköisesti ei ole olemassa mitään kikkaa, jolla saisit seksuaaliset halusi normia napsauttamalla takaisin. Aika monessa suhteessa taitaa käydä niin, että romantiikka ja hellyys katoavat ja sitä kautta seksistä tulee yllätyksetöntä ja tylsää.

Luulen, että tarvitset miehesi apua, jotta vetovoimaa välillänne saa heräteltyä. Käsittääkseni on olemassa parisuhdeterapiaa ja seksuaaliterapiaa, joista varmasti olisi hyötyä. Tietääkö miehesi ajatuksistasi? Jos hän ei vielä tiedä, niin voisi olla hyvä kertoa miehelle, että olet tyytymätön nykyiseen tilanteeseen ja haluat takaisin haluja ja himoja häntä kohtaan, jotta parisuhde ei kokonaan kuole. Kun mies tajuaa, että parisuhteen "päivittäminen" on myös hänen etunsa, niin luulisi fiksun miehenkin ymmärtävän, että tällaiseen projektiin kannattaa lähteä mukaan innolla. Parhaassa tapauksessahan hän saa takaisin sänkyyn innokkaan vaimon ja kumpikin on oppinut jotakin uutta, joka tuo lisämaustetta seksiin.

Muistan lukeneeni jostakin naistenlehdestä, että laulaja Laura Voutilainen oli jo valmis eroon, mutta hän meni miehensä kanssa opettelemaan tanraseksiä ja sitä kautta hän löysi uudestaan intohimon ja sai parisuhteen pelastettua. Hän on yksi esimerkki siitä, että seksiongelman ratkaiseminen harvoin onnistuu yksin puhumatta siitä puolison kanssa.

Parisuhdeterapia voi olla hyvä homma senkin takia, että joskus seksin hiipumisen syynä on parisuhteen muut ongelmat esim. kunnioituksen ja arvostuksen puute, epätasaisesti jakautuvat kotityöt, epätasaisesti jakautuvat taloudelliset kulut, erilainen ajankäyttö.

 

[askarruttaa]

Mieheni tietää tästä ongelmasta. Paitsi en tietenkään ole kertonut että olen vuosia miettinyt muita miehiä seksin aikana. Hän olisi kyllä erittäin halukas kaikkeen mikä voisi pelastaa seksielämämme/avioliittomme. Oma uskoni/tahtoni on vaan kadoksissa ja sen haluaisin löytää takaisin. Kun vuosiin en ole halunnut miestäni niin jotenkin tuntuu mahdottomalta saada jostain sellaiset halut häntä kohtaan takaisin. Onko kenelläkään kokemusta? Tuntuu mahdottomalta pakottaa itselle sellaisia tunteita. Tiedän itsekkin, että tässä tulee se vastaus miksi tämä tuntuu ylitsepääsemättömältä: LASTEMME TAKIA haluan löytää sen tunteen että haluan miestäni jotta perheemme pysyisi kasassa eikä heidän elämä järkkyisi. Tietysti itekin haluasin elää suhteessa jossa on myös seksiä josta voi nauttia. Seksielämäämme haittaa myös mieheni ennenaikainen siemensyöksi, aktin kesto n. 20 sek. Nauti siitä sitten. Toisaalta olen ajatellut että hyvä kun on nopeasti ohi...

 

[eipä ihme]

Jos miehesi ei ole tuon kummempi panomies on niin ei ole ihme että olet menettänyt mielenkiintosi. Kyllä normaalin aikamiehen pitäisi kestää reilusti kauemmin kuin 20 sek.

Teidän kannattaisi hankkia apua, sinun haluttomuuteesi ja miehen ennenaikaiseen siemensyöksyyn.

 

[halutonna]

Samaa vikaa täälläkin. Ei innosta, mutta haluaisin että innostaisi. Mutta mistäs sen halun kaivaisi? Meillä mies on kasvattanut itselleen 5v yhdessäoloaikanamme aivan hirvittävän suuren vatsan, joka on minulle vastenmielinen. En haluaisi sitä nähdä, koskettamisesta puhumattakaan. Hän ei ylipainoisena jaksa paljoakaan liikkua sängyssä, makaisi mieluiten vaan selällään tyydytettävänä. Itsekäs on mies muutenkin, kesti yli vuoden ennenkuin edes vaivautui koskemaan minua alapäähän. Hmm, tarvinneeko enää ihmetellä, ettei sitä intoa oikein ole...

 

[Mikä ihme]

Seksielämäämme haittaa myös mieheni ennenaikainen siemensyöksi, aktin kesto n. 20 sek.

Eiköhän tuo ole se teidän pääongelma. Ei todellakaan mikään ihme jos ei huvita, ethän ehdi saamaan tuosta yhtään mitään! Tuohonkin ongelmaan on nykyään lääkärillä ratkaisuja, joten sinne vaikka yhdessä etsimään apua.

 

[askarruttaa]

Seksielämäämme haittaa myös mieheni ennenaikainen siemensyöksi, aktin kesto n. 20 sek.

Eiköhän tuo ole se teidän pääongelma. Ei todellakaan mikään ihme jos ei huvita, ethän ehdi saamaan tuosta yhtään mitään! Tuohonkin ongelmaan on nykyään lääkärillä ratkaisuja, joten sinne vaikka yhdessä etsimään apua.

Tiedän tuon olevan meidän alkuperäinen pääongelma, mutta kun minulla ei oikein ole enää tahtoa lähteä hakemaan siihen apua. Seksuaalinen kiinnostus omaan mieheeni on totaalisesti kadonnut. Ennemmin hoidan omat tarpeeni itsekseni kuin mieheni kanssa. Tällöin ajatuksissani on aivan eri henkilö kuin mieheni. En vaan usko löytäväni enää kipinää miestäni kohtaan Kaipaisin rinnalleni yhden toisen miehen, olen siis mennyt ihastumaan toiseen, haluaisin häntä todella paljon ja minusta tunne on molemminpuoleinen... kiusaus on todella suuri. Olisi ihanaa rakastella pitkään ja kunnolla!!!

Uskon, että olisin jo eronnut jos meillä ei olisi lapsia. Ja toisaalta säälin miestäni ja hänen itsetuntoa jos jätän hänet.

 

[askarruttaa]

Olemme mieheni kanssa saanut elämässä kaiken hyvin järjestettyä. On lapset, talo, auto, talous kunnossa, kavereita jne. mutta kun puuttuu se seksi ja läheisyys. Viimein minäkin tajuan että materiaalilla ei ole elämässä väliä, ne eivät tee onnelliseksi. Kun on rakkautta ja läheisyyttä sitä asuisi vaikka havumajassa.

 

[Mikä ihme]

Ongelmanne voi ratkaista vain, jos sen molemmat haluavat ratkaista. Mietipä nyt siis ihan tarkkaan ja rehellisesti, haluatko enää yrittää korjata tilannetta vai et? Ratkaisujen miettiminen ja sinun stressaamisesi on nimittäin ihan turhaa, jos et IHAN OIKEASTI halua enää edes tilannetta muuttaa.

Älä mieti tässä vaiheessa mitä siitä seuraa jos haluat/et halua tilannetta muuttaa. Keskity siihen että saat selville todellisen mielipiteesi. Muuten jumitut taas samaan rataan "en voi erota koska meillä on lapsia, asioita pitäisi muuttaa, en halua muuttaa asioita, asiat ovat huonosti, haluaisin erota, en voi erota...".

Jos lopulta vastaus on ettet muutosta enää edes halua, on ero ainoa mahdollinen ratkaisu. Siihen päädytte jossain vaiheessa kuitenkin, ja mitä aiemmin, sitä parempi. Ja usko pois, se on myös lapsille parasta. He kyllä vaistoavat ja huomaavat jos vanhempien avioliitto on rakkaudeton, ja saavat ihan väärän kuvan normaalista parisuhteesta.

 

[askarruttaa]

Varasin ITSELLENI ajan seksuaaliterapiaan. Haluan selvittää omat ajatukseni, mitä elämältä jatkossa haluan. Miksi mieheni ei enää sytytä? Ei pysty suudella häntä kun alkaa ällöttämään, pystynko jostain taikoa tahdon haluta miestäni takaisin.

Tarvitsen ihmisen jolle saan puhua oikeat tunteeni koska en halua miestäni loukata kertomalla kuinka hänen suudelmansa kuvottaa minua. Haluan tietää tehneeni kaiken pelastaakseni liittoni. Ja kaikkein eniten haluaisin haluta unohtaa rakkauteni toista miestä kohtaa, haluta aviomiestäni ja säilyttää lapsilla ehjä koti. Mutta pelkään etten onnistu. Pelkään ajattelevani tätä toista miestä loppuelämäni, aina seksin aikana jne.
Kyllä elämä voi olla sekaisin.

 

[Body,mind and soul]

No miten on muiden tunteiden laita? Rakastatko miestäsi? Oletteko maailman parhaat ystävät toinen toisillenne? Tunnetko henkistä yhteenkuuluvaisuutta mieheesi? Tunnetko iloa puolisosi seurassa? Ihmisillä on taipumus ajatella, että olemme fyysisiä /seksuaalisia olentoja, mutta pohjimmaltaan olemme henkisiä olentoja ja niin ollen ongelmia tulee ratkaista sen pohjalta. Elämän fyysistä puolta edustaa myös, kun sanot: meillä on asunto, auto, mökki, turvattu taloudellinen tilanne. Valitettavasti nämä asiat eivät ratkaise, onko ihminen onnellinen elämässään. On tietysti hyvä, että on aineellinen puoli kunnossa, mutta kuten Isossa Kirjassakin sanotaan, me emme elä ainoastaan leivästä. Tarvitaan myös oman itsen syvällistä tutkistelua ja todellisten elämänarvojen etsimistä.

 

[888888999]

No tulihan se sieltä, että mielessäsi on jo toinen mies. Tosi usein nykypäivänä paetaan parisuhteen ongelmia toiseen suhteeseen tai ainakin sallitaan ihastuminen. Ne ongelmat eivät kuitenkaan katoa silmiä ummistamalla. Sen tulet kyllä huomaamaan, että ne ongelmat pitää oppia käsittelemään nyt eikä vasta uudessa suhteessa uuden miehen kanssa.

Jostakin luin hiljattain, että miesten seksihäiriöt ovat tavallisia. Muistaakseni noin neljännes miehistä laukeaa liian nopeasti (osa jopa 1-2 työnnöllä) ja keskiarvo yhdynnässä on tosi vaatimaton aika minuuteissa (reippaasti alle 10 minuuttia). Moni nainen ei koe tarvitsevansa esileikkiä, mutta esileikki on yleensä välttämätön, mikäli haluaa laueta yhdynnässä, sillä naisten orgasmiin menee keskimääräin puolet enemmän kuin miesten orgasmin saamiseen. Toinen vaihtoehto on tietysti se, että pyytää mieheltä apua hänen orgasminsa jälkeen, jotta mies voi tyydyttää naisen orgasmiin kädellä, suulla tai seksilelulla. Yhtäaikaa tapahtuva laukeaminen on aika harvinaista varsinkin silloin, jos nainen ei laukea kovin nopeasti.

Ällötyksen syynä miestäsi kohtaan voi olla ihan sekin, että koet jo valmiiksi pettymystä miehen tarjoamaa seksiä kohtaan, koska se ei enää riitä sinulle. Jos et koskaan (tai vain harvoin) laukea seksissä, niin se jo itsessään tuo vuosien myötä tyytymättömyyttä. Olet todennäköisesti jo siinä tilanteessa, että et ole vielä valmis siihen, että seksielämäänne lähdettäisi uudistamaan isoin askelin, koska se puolestaan olisi taas hyppy tuntemattomaan.

Kannattaa muistaa, että hyvin iso osa aikuisista ihmisistä ajattelee mielessään seksifantasioita päästäkseen oikeaan kiihottavaan mielentilaan, joka mahdollistaa orgasmin. Siinä ei ole mitään väärää. Epäreiluksi tilanne menee silloin, jos alat haaveilla tulevaisuudesta tämän tuttavasi kanssa, koska se tarkoittaa perheen rikkomista. Ennen eropäätöstä kannattaa ainakin yrittää tehdä kaikkensa, jotta lasten kotia ei tarvitse rikkoa. Älä tee kiireisiä päätöksiä, vaan käy siellä terapiassa kaikessa rauhassa. Suinpäin hyppääminen johonkin tuntemattomaan ja ihanan kiihottavaan voi olla sellainen ratkaisu, jota suret katkerasti jälkikäteen.

 

[askarruttaa]

No miten on muiden tunteiden laita? Rakastatko miestäsi? Oletteko maailman parhaat ystävät toinen toisillenne? Tunnetko henkistä yhteenkuuluvaisuutta mieheesi? Tunnetko iloa puolisosi seurassa? Ihmisillä on taipumus ajatella, että olemme fyysisiä /seksuaalisia olentoja, mutta pohjimmaltaan olemme henkisiä olentoja ja niin ollen ongelmia tulee ratkaista sen pohjalta. Elämän fyysistä puolta edustaa myös, kun sanot: meillä on asunto, auto, mökki, turvattu taloudellinen tilanne. Valitettavasti nämä asiat eivät ratkaise, onko ihminen onnellinen elämässään. On tietysti hyvä, että on aineellinen puoli kunnossa, mutta kuten Isossa Kirjassakin sanotaan, me emme elä ainoastaan leivästä. Tarvitaan myös oman itsen syvällistä tutkistelua ja todellisten elämänarvojen etsimistä.

Rakastan miestäni mutta en tiedä rakastanko oikealla tavalla vai vain sisarellisella tavalla. Olemme eläneet ja ohjanneet kaiken energiamme lapsille, unohtaneet parisuhteen. En tiedä mikä sai minut kiinnostumaan tästä toisesta miehestä. Oli toisaalta ihana tuntea jotain sisimmässäni kun tuntuu etten ole tuntenut mitään pitkiin aikoihin. Olisi ihana tuntea että olen muutakin kuin äiti. Mieheni on kyllä joskus ehdotellut joitain kadenkeskisiä juttuja mutta mua ne ei ole oikein innostanut koska silloinhan minun pitäisi haluta tai esittää että haluan ja himoitsen häntä. Hän on kyllä pyrkinyt tyydyttämään minut aina muuten joten ilman en ole jäänyt vaikka itse akti on mikä on. Tiedän että fantasiat kuuluvat jokaisen seksielämään mutta olisi ihanaa rakastella edes joskus niin että tuntee rakkautta sitä ihmistä kohtaan, olla läsnä, halua sudella, halua jäädä aktin jälkeen hetkeksi kullan kainaloon ja tuntea ihanan lämmön- ja hyvänolontunteen. Epäilen myös itse omia tunteitani miestäni kohtaan. Jos rakastaisin häntä niin kuin kuuluisi en varmasti nyt olisi ihastunut/rakastunut toiseen?!?

 

[Mikä ihme]

Ajattelet siis ilmeisesti näin:

"Minun olisi pakko alkaa haluta miestäni. Jos teemme jotain kahdestaan, minun pitäisi haluta häntä. Lasten takia on pakko yrittää. En voi rakastaa miestäni koska olen ihastunut toiseen mieheen. En halua miestäni mutta pitäisi haluta."

Ei ole mikään yllätys jos ällöttää, kun olisi PAKKO. Minusta ongelmasi on se, että olet ajanut itsesi umpikujaan: et voi erota miehestäsi, vaan sinun pitäisi alkaa haluamaan häntä. Toisaalta et edes halua haluta, kun se ällöttää ja helpommalla pääsisit lähtemällä ihastuksesi matkaan.

Helpottaisikohan, jos antaisit itsellesi luvan ottaa myös sen eron vaihtoehdoksi? Lupaisit itsellesi, että yritän IHAN TOSISSANI etsiä apua tilanteeseen, mutta jos se ei parane, voitte erota. Silloin sinulla ei olisi niin hirveä pakko ja stressi ja miettiminen. Miehesikin pitää saada tilanteeseen mukaan - ei mitään seksipaineita sinulle eikä hänellekään, opetelkaa ensin olemaan muuten kahdestaan.

 

[askarruttaa]

Ajattelet siis ilmeisesti näin:

"Minun olisi pakko alkaa haluta miestäni. Jos teemme jotain kahdestaan, minun pitäisi haluta häntä. Lasten takia on pakko yrittää. En voi rakastaa miestäni koska olen ihastunut toiseen mieheen. En halua miestäni mutta pitäisi haluta."

Suurinpiirtein joo. Tunnen olevani umpikujassa. Jos menisin tunteiden perässä olisin jo lähtenyt kokeilemaan onnea tämän uuden miehen kanssa, tunteeni ovat todella vahvat häntä kohtaan. Ainoa asia joka tässä pidättelee on lapset ja kun olen omasta kotoonta oppinut että lasten takia uhraudutaan ja pidetään kulissit kunnossa. Ja loppupelissä kun lapsiani katson tiedän että he tässä maailmassa tarvitsevat minua eniten ja minä heitä. Miten heidän elämän kävisi kun vanhemmat taistelevat heistä ja parhaimmassakin tapauksessa vuoroviikoin asuisivat meidän luona. Haluaisin oikeasti lähteä mutta en uskalla. Siksi minun olisi PAKKO saada tunteeni palaamaan mutta kun ne pakottamalla ei tule.

Oikeastaan toivon että mieheni pettäisi niin saisin oikea syyn lähteä, hölmöä tiedän

 

[urpona]

minkä ikäisiä lapsenne ovat?