Avioliitto. Minä + mies. Kuollut rakkaus?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Minua on jo jonkin aikaa vaivannut tunne, että mä mietin kovasti rakastanko mä enään miestä. Kyllä tunteita on, mutta kaikki tuntuu vaan niin tylsältä, harmaalta. Meillä on kyllä mukavaa yhdessä, mutta tuntuu et ollaan ennemminkin kuin kavereita. Kämppiksiä joilla kaksi yhteistä lasta ja sormissa sormukset.

Mies ei tiedä näistä mun tunteista mitään. Olettaa vain että olen vain väsynyt ja stressaantunut. Olen siis usein pahalla päällä ja toisinaan pelkkä miehen hengityskin saa mut suuttumaan.
En halua että koskee, mutta sitten taas toisinaan tuntuu ihanalle.
En halua että on lähellä, mutta kuitenkin kaipaa kainaloon.
En halua pusuja, kuitenkin kaipaa niitä kiihkeitä suudelmia.

Tosi vaikea selittää. Ehkä kuitenkin joku ymmärtää mitä haen takaa.


Toisinaan mies käy pelaamaan jotain peliä ja jää siihen tavallaan nalkkiin ja ei malta lopettaa ja huomaamattaan siihen menee useampi tunti päivässä vaikkakin käy välillä lasten kanssa touhuamassa. Mut kuitenkin se peli vetää.
Ei ole aina näin mutta kun se "kausi" tulee niin silloin. Ja se saa mun sapen kiehumaan. ei ymmärrä vaikka sanon että todella ärsyttävää ja pelaa vaikka sitten kun lapset menneet nukkumaan. Pitää vissiin alkaa kohdella kuin ilmaa ja tehdä vain lasten kanssa omia juttuja miestä mukaan ottamatta ja katsoa onko se kauan hauskaa.
Ei varmaan muuten mene jakeluun.

Eilenkin illalla lapset meni nukkumaan (menevät seitsemän aikaan) niin pelasi vielä 2,5h ja mä vaan katoin yksin telkkua.

Ja tää pelaamis juttu saa mut enempi vaan ajattelemaan oisko mulle joku parempi jossain. Joku joka haluaa olla mun kanssa, eikä ennemmin pelaa. Joku joka rakastaa. Arvostaa.

Mä olen kamala. Tiedän. Mutta mulla vaan jotenkin paha olla tässä :(


Kiva oli purkaa. Vaikka olikin hieman sekavaa. Ja varmaan puolet mietteistä ja ajatuksista jäi pois.
 
Joka liitossa tulee näitä tylsiä kausia. Ja ennenkuin joku ehtii sanomaan että ei meillä ainakaan, niin korjataan että LÄHES jokaisessa. Meilläkin. Välillä on juuri tuollaista. Mä tiedän kyllä että mun mies rakastaa mua, ja minäkin rakastan häntä, mutta on aikoja, jolloin ei voisi vähempää kiinnostaa, joko jompaakumpaa tai molempia. Minäkin olen joskus miettinyt että rakastaako mies mua enää, mutta kyllä se sitten aina jotenkin sen osoittaa, vaikka ei aina sillä läheisyydellä.

Meillä on ainakin arkipäivät niin täysiä, pari tuntia yhteistä aikaa illasta kun minä tulen töistä siihen kun lapsi pitää laittaa "yöpuulle". Mä luulen, että me ollaan molemmat tosi väsyneitä. Kyllä loma tekis hyvää. Sitä odotellessa... :)
 
tutun tuntuisia fiiliksiä... kaks lasta meilläkin ja ne kun saadaan illalla nukkuun kumpikin tekeen omiaan, puhumiset on kinastelua tv-kanavista. mulla tunteet nollassa, en haluu et mies koskee-pusuttelee tms... kuitenkin kaipaan hellyyttä, rutistuksia, pusutteluja...mut mies kun tulee lähelle niin alkaa ahdistaa ja työnnän pois. me ei olla naimisissa eikä edes kihloissa...enkä mä edes haluu vaikka ympäristö painostaa.
 
Kyllä mulakin välillä käy mielessä ero, mutta mun mies ei pelaa onneksi. Tuskinpa löytäisin kuitenkaan parempaa vaan huonomman. Itse puhuisin vielä tosta pelaamisesta miehelle ttä se haittaa siinä määrin että vakavasti on mietinnässä ero. Jospa siitä parantaisi tapojaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sama:
tutun tuntuisia fiiliksiä... kaks lasta meilläkin ja ne kun saadaan illalla nukkuun kumpikin tekeen omiaan, puhumiset on kinastelua tv-kanavista. mulla tunteet nollassa, en haluu et mies koskee-pusuttelee tms... kuitenkin kaipaan hellyyttä, rutistuksia, pusutteluja...mut mies kun tulee lähelle niin alkaa ahdistaa ja työnnän pois. me ei olla naimisissa eikä edes kihloissa...enkä mä edes haluu vaikka ympäristö painostaa.

meillä on kyllä yleensä läheisyyttä. Mies pyytää kainaloon. Pussailee, haleilee yms. Seksiäkin on.
(joskus miehellä vaan tää ns. pelikausi kun haluaa pelata - ja silloin mua suututtaa vaan pahemmin)

Lapset meee ajoissa nukkumaan niin me ollaan miehen kans yhdessä. katotaan telkkua, syödään tms.
 
Nii-in.. on se kovin sääli, jos peli tai netti on se mikä rikkoo teidän perheen. Eikö? Ajatteles, mikä valta niillä oikeastaan on! Onnistuisikohan teillä sopia, että ette kahteen viikkoon pelaa ettekä turhaan lorvi netissä? Ja vapautuneella ajalla ehditte yhdessä ulkoilla, jutella, siivota, pestä auton tai käydä vaikka koko perheenä ulkona syömässä. Tai ihan mitä tahansa kahden miehesi kanssa ja yhdessä koko perheenä. Sekin, että illalla vaikka vaan makoilette sängyssä vierekkäin ja vaikka muistelette menneitä hyviä aikoja voi saada ihmeitä aikaan. Se mikä meinaa tuhota teidän perheen, pitää vaan jättää pois.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyllä mulakin välillä käy mielessä ero, mutta mun mies ei pelaa onneksi. Tuskinpa löytäisin kuitenkaan parempaa vaan huonomman. Itse puhuisin vielä tosta pelaamisesta miehelle ttä se haittaa siinä määrin että vakavasti on mietinnässä ero. Jospa siitä parantaisi tapojaan.

Hmm.. taisin nyt kuvaille vähän väärin. Ei hän niin paljoa pelaa. Mut siis joskus tulee sellainen "himo kausi" kun tekee mieli pelata ja siihen jää tavallaan koukkuun kun haluaa vaa päästä eteenpäin ja silloin pelaa melko paljon. Ja eise useaa päivää kestä mut kuiteskin. Silloin musta tuntuu et en mä näin halua elää.

 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Nii-in.. on se kovin sääli, jos peli tai netti on se mikä rikkoo teidän perheen. Eikö? Ajatteles, mikä valta niillä oikeastaan on! Onnistuisikohan teillä sopia, että ette kahteen viikkoon pelaa ettekä turhaan lorvi netissä? Ja vapautuneella ajalla ehditte yhdessä ulkoilla, jutella, siivota, pestä auton tai käydä vaikka koko perheenä ulkona syömässä. Tai ihan mitä tahansa kahden miehesi kanssa ja yhdessä koko perheenä. Sekin, että illalla vaikka vaan makoilette sängyssä vierekkäin ja vaikka muistelette menneitä hyviä aikoja voi saada ihmeitä aikaan. Se mikä meinaa tuhota teidän perheen, pitää vaan jättää pois.

Sullekkin vielä vastaan.. ei meidän liiton kynnyskysymys oo toi pelaamiinen. Ei mies edes paljoa pelaa. Toisinana innostuu ja silloin mulla nostaa karavat pystyyn jos on sellaien fiilis et ei muutenkaan tunnu hyvälle tämä.


Mä olen siis alkanut ihan jostain tuntemattomasta syystä miettiä et rakastanako mä miestä enään..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Samanlaista:
Joka liitossa tulee näitä tylsiä kausia. Ja ennenkuin joku ehtii sanomaan että ei meillä ainakaan, niin korjataan että LÄHES jokaisessa. Meilläkin. Välillä on juuri tuollaista. Mä tiedän kyllä että mun mies rakastaa mua, ja minäkin rakastan häntä, mutta on aikoja, jolloin ei voisi vähempää kiinnostaa, joko jompaakumpaa tai molempia. Minäkin olen joskus miettinyt että rakastaako mies mua enää, mutta kyllä se sitten aina jotenkin sen osoittaa, vaikka ei aina sillä läheisyydellä.

Meillä on ainakin arkipäivät niin täysiä, pari tuntia yhteistä aikaa illasta kun minä tulen töistä siihen kun lapsi pitää laittaa "yöpuulle". Mä luulen, että me ollaan molemmat tosi väsyneitä. Kyllä loma tekis hyvää. Sitä odotellessa... :)

sitä mä tässä koitankin miettiä et onks tää joku tylsyys kausi vai mitä tää on.

Mut mistä senkään nyt tietää sitten.. :/
 
Ahaa, ok. Sain vaan joenkin sellaisen käsityksen, et aika menee pelatessa ja sun tunteet laimenee sen takia.

Tuo on kyllä tuttu tunne, et miettii omia tunteitaan miestä kohtaan. Mun käsitys on se, että se vain kuuluu parisuhteeseen. Eikä tunteiden laimeneminen tai puuttuminen ole oikeasti mikään syy erota, vaikka moni sen syyksi sanookin. Aikaa myöten ne tunteet aina jostain pulpahtaa taas pintaan. Usko pois vaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Samanlaista:
Joka liitossa tulee näitä tylsiä kausia. Ja ennenkuin joku ehtii sanomaan että ei meillä ainakaan, niin korjataan että LÄHES jokaisessa. Meilläkin. Välillä on juuri tuollaista. Mä tiedän kyllä että mun mies rakastaa mua, ja minäkin rakastan häntä, mutta on aikoja, jolloin ei voisi vähempää kiinnostaa, joko jompaakumpaa tai molempia. Minäkin olen joskus miettinyt että rakastaako mies mua enää, mutta kyllä se sitten aina jotenkin sen osoittaa, vaikka ei aina sillä läheisyydellä.

Meillä on ainakin arkipäivät niin täysiä, pari tuntia yhteistä aikaa illasta kun minä tulen töistä siihen kun lapsi pitää laittaa "yöpuulle". Mä luulen, että me ollaan molemmat tosi väsyneitä. Kyllä loma tekis hyvää. Sitä odotellessa... :)

sitä mä tässä koitankin miettiä et onks tää joku tylsyys kausi vai mitä tää on.

Mut mistä senkään nyt tietää sitten.. :/

Niin no, eihän sitä tiedäkään... Mullakin oli aika synkkiä mietteitä meidän liiton suhteen vielä jokin aika sitten, mutta kun aikaa on kulunut niin olen tullut siihen tulokseen, että en halua erota, parempaa en varmasti löytäisi, koska mies muuten on tosi mukava, kunnollinen ja hyvä mies. Ja lapsikin on. On tässä ollut rankkaa, mutta jotenkin tuntuu että nyt helpottaa. Ja pitää vaan puoliväkisin keksiä jotain kivaa tekemistä yhdessä ja just tuota että vaan makoilee ja on, tekemättä mitään, muistellen yhteisiä juttuja ja niitä parempia aikoja.

Tiedätkö yhtään mitkä on miehen mietteet asiasta? Onko hän tyytyväinen suhteeseenne vai miettiikö kenties samoja?

Tsemppiä sulle, uskon että aika, ja etenkin se yhteinen aika, auttaa. Toivon ainakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Samanlaista:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Samanlaista:
Joka liitossa tulee näitä tylsiä kausia. Ja ennenkuin joku ehtii sanomaan että ei meillä ainakaan, niin korjataan että LÄHES jokaisessa. Meilläkin. Välillä on juuri tuollaista. Mä tiedän kyllä että mun mies rakastaa mua, ja minäkin rakastan häntä, mutta on aikoja, jolloin ei voisi vähempää kiinnostaa, joko jompaakumpaa tai molempia. Minäkin olen joskus miettinyt että rakastaako mies mua enää, mutta kyllä se sitten aina jotenkin sen osoittaa, vaikka ei aina sillä läheisyydellä.

Meillä on ainakin arkipäivät niin täysiä, pari tuntia yhteistä aikaa illasta kun minä tulen töistä siihen kun lapsi pitää laittaa "yöpuulle". Mä luulen, että me ollaan molemmat tosi väsyneitä. Kyllä loma tekis hyvää. Sitä odotellessa... :)

sitä mä tässä koitankin miettiä et onks tää joku tylsyys kausi vai mitä tää on.

Mut mistä senkään nyt tietää sitten.. :/

Niin no, eihän sitä tiedäkään... Mullakin oli aika synkkiä mietteitä meidän liiton suhteen vielä jokin aika sitten, mutta kun aikaa on kulunut niin olen tullut siihen tulokseen, että en halua erota, parempaa en varmasti löytäisi, koska mies muuten on tosi mukava, kunnollinen ja hyvä mies. Ja lapsikin on. On tässä ollut rankkaa, mutta jotenkin tuntuu että nyt helpottaa. Ja pitää vaan puoliväkisin keksiä jotain kivaa tekemistä yhdessä ja just tuota että vaan makoilee ja on, tekemättä mitään, muistellen yhteisiä juttuja ja niitä parempia aikoja.

Tiedätkö yhtään mitkä on miehen mietteet asiasta? Onko hän tyytyväinen suhteeseenne vai miettiikö kenties samoja?

Tsemppiä sulle, uskon että aika, ja etenkin se yhteinen aika, auttaa. Toivon ainakin.

Mies on omien sanojensa mukaan tyytyväinen. Ja rakastaa mua ja lapsia. Ja kyllä teoillakin aina näyttää.
 
Meillä mies iltaisin töistä niin väsynyt, että ei aina edes kuule mitä sanon ja jättää vastaamatta. Tulee väkisinkin tunne, että kylläpä tuo paljon välittää.
 
AP: Kuullostaa tutulta... Jotenkin kaikki tunteet ihan sekaisin. Tuntuu, että ollaan miehen kanssa vaan kavereita/kämppiksiä. Mies osoittaa huomiota kun haluaa seksiä, muuten kotona ollessa on koneella tai pelaa xboxia. Käy paljon myös harrastuksissa. Sit kun mies tulee "lääppimään" ja halaileen niin tekee mieli työntää se vaan pois. Kuitenkin haaveilen läheisyydestä, sylistä, suudelmista, kiihkeästä seksistä yms. Mies ei vaan jotenkin nappaa... Toisaalta en halua erotakkaan, mutta.... Tosi ärsyttävä tilanne. Lapsia meillä on yksi ja toinen tulossa. Hoidan tyttöä paljon yksin, eikä mies hänen kanssaan viitsi paljon touhuta, ennemmin istuu koneella.
 
Ehkäpä teillä(kin) on kyse sellaisesta tylsästä ajanjaksosta. Kannattaa ehkä odotella ja tarkkailla tilannetta kaikessa rauhassa, ettei ainakaan tee mitään hätiköityjä ratkaisuja. Yritä nauttia hyvistä hetkistä ja ota aikaa itsellesi ja teille yhdessä, lepää tarpeeksi ja yritä pysyä kaikesta huolimatta positiivisella mielellä. Jospa se aurinko alkaisi taas paistaa...! :)
 

Similar threads

S
Viestiä
12
Luettu
2K
N
V
Viestiä
16
Luettu
2K
T
S
Viestiä
14
Luettu
5K
Aihe vapaa
Meillä näin
M

Yhteistyössä