Avoero vai mitä?

[eroko kohta?]

Ollan oltu avoliitossa oli kymmen vuottakin ja lapsia on ehtinyt syntyä.

Nyt ollaan mielestäni aika eron partaalla. Mies heitti viime viikolla kuin märän rätin vasten kasvojani todeten, että harkitsee eroa, kun ei muuten tunteistaan puhu. Minä en sitä viime aikoina ole vakavissani miettinyt, mutta syksyllä kylläkin, joilloin asiasta tuli varsinkin riitojen jälkeen puhuttua.

Olemme mieheni kanssa kumpikin hyvin voimakastahtoisia. Minä en alistu perinteiseen ruoanlaittaja, kodinhoitaja rooliin, mikä on miehen perhepohjasta lähtöinen. Itse olen myös äärettömän itsepäinen ja uskon olevani oikeassa tietyissä asioissa aina oikeassa samoin kuin mieheni, joten kaksi voimakastahtoista ihmistä tempoilee yhdessä.

Olen hyvin urakeskeinen ja nautin työstäni sekä uralla etenemisestä, mikä ei sovi miehelle, koska en ole perinteinen emotyyppi.

Remotoimme kotiamme ja suurimmat riidat johtuu nyt remonttiin liittyvistä asioista. Mielestäni, koska osallistun puolella remontin kustannuksiin minulla pitäisi olla myös oikeus vaikuttaa rakenneratkaisuihin eikä vaan alistua siihen, että me miehet nyt tehdään ja sä täällä vaan asut. Minusta jos ei miehen ja suvun miesten oma aika eikä osaaminen riitä pitäisi käyttää ulkopuolista tekijää. Tässä siis isoin riidan aihe.

Toinen mitätön viime viikkojen riidan aihe on ollut, että leikkautin pitkät hiukseni lyhyiksi ja pirtsakoiksi. Ja se ei tietysti sopinut miehelle ollenkaan vaan hiukset ovat ihan p:stä.

Meillä on kuitenkin yhteiset lapset ja kyetään suht normaaliin perhe-elämään, mutta tämä jatkuva riitely ja eri mieltä olo joka asiasta on raskasta. Olen miehelleni suoraan sanonnutkin, että kannattaa miettiä, että olenko minä sitten se mitä hän oikeasti halua. Sitten mies taas totetaa, että ei halua luovuttaa, koska meillä on kuitenkin niin paljon ja kaikki pitäisi aloittaa "alusta". En ole saanut muovattua miestäni mieleisekseni eikä hän saa minusta ihanne naistaan Tosin tuskin sitä auvoista onnea välttämättä koskaan löytyy ja sen takia varmaan ollaan yhdessä, koska näin on loppujen lopuksi kuitenkin hyvä, mutta en tiedä kuinka pitkään...

 

[no]

Tuntuu oudolta, että tiedätte mikä on liitossanne vialla, mutta ette halua korjata sitä kohtaa.

 

[kompromissi]

Yhdessä eläminenhän on kompromissejä täynnä, ei kannata jääräpäisesti pitää kiinni omasta "oikeasta" mielipiteestään, vaan joustaa puolin ja toisin. Kaksi voimakastahtoista väkisinkin taistelee, mutta jossain vaiheessa toinen joutuu luovuttamaan tai sitten etsitään kolmas ratkaisu ongelmaan.

Olisit ennen hiusten leikkauttamista sanonut miehellesi, että aiot leikkauttaa hiuksesi, ettei se ihan yllätyksenä tullut. Minäkin hermostuisin, jos yksi aamu mieheni seisoisi edessäni parrattomana tai kaljuksi ajeltuna. Ei se tarkoita toisen tahtoon alistumista, vaan yhteiselossa tarvittavaa diplomatiaa.

 

[Sintula]

Remonttiasiat on vähän tollasia, ne rasittaa ja stressaa kaikkia. Käsitin tuosta kirjoituksestasi, että remonttia tekevät käytännössä mies ja muut suvun miehet. Siis he ovat niitä, jotka nimenomaan tekevät.

Aina sanotaan, että työn tekijä on se, joka on työn paras asiantuntija. Eikös se näin ole?

Remonttitöissä tulee aina yllätyksiä, ja se on sataprosenttisen selvää, että aikataulu ei ikinä pidä. Ei ikinä. Se on vaan hyväksyttävä.

Kumpi päättää sisustuksen, sinä vai miehesi? Aina sanotaan kauniisti, että "me yhdessä", mutta loppujen lopuksi kuitenkin se on vaimo, joka siitä on päättänyt. Vaimo voi antaa miehelle siinä mielessä vapaat kädet, että antaa vapauden valita "joko tuo tai tuo sohva", mutta ei mitään muuta näiden ulkopuolelta. Ja päätös on siis yhteinen?

Voisitko hillitä voimakastahtoisuuttasi ainakin tämän remontin suhteen? Anna remonttireiskojen tehdä aikataulujensa mukaan, ulkopuolisen työvoiman käyttö ei välttämättä ole kauhean helppo juttu, siitä voi koitua lisää ongelmia ja huolia, nykyään voi firmat tehdä sutta ihan surutta, eikä niillä sitten varsinkaan aikataulut pidä, siitä voit olla tasan varma! Työ, jonka ennen remonttifirma teki viikossa, voi nyt kestää kolme kuukautta ja sittenkin jotain jää vielä tekemättä tai on tehty ihan päin pyllyä. Ja entäs jos miehesi ja muut suvun äijät sanoo, että tee ja teetä sitten mielesi mukaan, ja lyö hanskat tiskiin? Siinä olet puhtaan kaulasi kanssa. Oletko varma, että osaat joka homman ja tiedät mitä teetät, ettet olekin sitten teettänyt kaiken jollain paskafirmalla, joka ei mistään myöhemmin vastaa. Ja todennäköisesti miehesi lähtee sitten oikeasti läiskimään, eikä vain uhkaa.

Et ole perinteinen kodinhengetär-tyyppi, mutta niin harvat naiset sitä muutenkaan nykyään ovat. Jos taas miehen lapsuudenperheessä näin oli, niin näinhän se on ollut suurimmalla osalla meistä. Turha siitä on miestä syyllistää. Eikö pitäisi etsiä niitä omia, sopivia sovellutuksia perheenne nykytilanteeseen, kun nyt taas tuhlaatte aikanne turhanpäiväiseen riitelemiseen ja siihen, että otatte toisistanne mittaa koko ajan. Kummankaan ei tarvitse olla toisen yläpuolella.

Tuo hiusjuttu on toisarvoinen, mutta ymmärrän kyllä miestäsi. Hän taitaa kuulua niihin miehiin, joiden mielestä pitkä tukka on naisellista ja luo sellaista "seksikäs tyttöystävä"-imagoa. Monille miehille se edustaa myös nuoruutta ja viriiliyttä, pitkät hiukset ovat tyttöjen hiukset, kun taas lyhyt tukka on vain lyhyt tukka eikä muuta. Se on aikuisen naisen neutraali hiusmalli, vaikka se sinusta ja kampaajastasi olisi kuinka pirtsakka tahansa. Eli nyt kun kuljette tuolla ulkomaailmassa miehesi kanssa yhdessä, hän ei voi enää viestittää ympäristölleen tiettyjä alitajuntaisia juttuja. Ymmärrät varmaan, jos olet yhtään sillä tavalla viisas. Mutta toisaalta, niin kuin kirjoitin, aika toisarvoinen asiahan tämä on.

Ottakaa aikalisä ja puhukaa rauhallisesti keskenänne. Olette kaikki tässä veneessä, äiti, isä ja lapset. Näin pienessä yksikössä tarvitaan yhteistyötä, ei niinkään ylintä johtajaa.

 

[ap...]

Kiitos Sintulalle viisaasta kirjoituksesta! Pisti ajattelemaan tätä tilannetta ihan uudesta näkökulmasta. Ei tätä kaikkea kannattaisi heittää hukkaan ainaisen mittelyn takia, vaan pitäisi tosiaan yrittää ratkoa ongelmat ja myös tehdä niitä kompromisseja.