Toggle sidebar

avoin suhde

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja toimiiko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Se pointti siinä on, että jos jättää jotain tekemättä toisen takia - ja itse siis haluaisi kovasti kokea jotain - niin saattaa alkaa syyllistämään, syyttämään, jopa vihaamaan toista sen vuoksi. ""Olisin halunnut, mutta sinun takiasi...""

Seksi periaatteessa on samanlaista tekemistä kuin muutkin asiat, mitä tekee poissa toisen luota. Siinä tosin täytyy huomioida seksin eri merkitystasot eri ihmisille. Joillekin ihmisille seksi esim. merkitsee automaattisesti ihastumista, rakastumistakin. Ja toki pitää huomioida taudit yms.

Kokemusten keräily keräilymielessä ei varmasti kehitä. Mutta jollekulle seksi on tapa kommunikoida.

En tosiaan tiedä, onko avoin suhde parempi tai huonompi vaihtoehto kuin ns. perinteinen suhde. Se mulle nyt on ainakin selvinnyt, että pelisäännöt pitää vissiin sopia selvästi. Koska tässä mä nyt olen yksin sydän särkyneenä..
 
Se pointti siinä on, että jos jättää jotain tekemättä toisen takia - ja itse siis haluaisi kovasti kokea jotain - niin saattaa alkaa syyllistämään, syyttämään, jopa vihaamaan toista sen vuoksi. ""Olisin halunnut, mutta sinun takiasi...""

Seksi periaatteessa on samanlaista tekemistä kuin muutkin asiat, mitä tekee poissa toisen luota. Siinä tosin täytyy huomioida seksin eri merkitystasot eri ihmisille. Joillekin ihmisille seksi esim. merkitsee automaattisesti ihastumista, rakastumistakin. Ja toki pitää huomioida taudit yms.

Kokemusten keräily keräilymielessä ei varmasti kehitä. Mutta jollekulle seksi on tapa kommunikoida.

En tosiaan tiedä, onko avoin suhde parempi tai huonompi vaihtoehto kuin ns. perinteinen suhde. Se mulle nyt on ainakin selvinnyt, että pelisäännöt pitää vissiin sopia selvästi. Koska tässä mä nyt olen yksin sydän särkyneenä..
 
Tätä minäkin olen joskus ihmetellyt... tuntuu joskus, että nykyajan massalle ne elämän tärkeimmät asiat ovat ryyppääminen, tv:n katselu ja naiminen. Luultavasti suurin osa olisi tyytyväisiä, jos vain näitä kolmea saisi harrastaa aina ja ikuisesti. Siltä ainakin joskus tuntuu... Minusta olisi itse asiassa aika mielenkiintoista tutustua joskus johonkin, joka on absolutisti, ei omista tv:tä ja vaikka jonkun vamman takia ei ole ikinä voinut harrastaa seksiä. Olisi kiva kuulla, mitä tällaisen ihmisen päässä pyörii (tuskin ainakaan Big Brothers), mitä se elämältään haluaa ja mistä se repii elämänilonsa. Tuntuu että kadulla vastaantulevista 95 % odottaa seuraavan viikonlopun känniä, katsoo illalla telkkaria ja pitää orgasmia suurinpiirtein elämän tarkoituksena. Vaikka onhan se toisaalta ihan ymmärrettävää, jos geeneistä 98% on samoja kuin apinalla.
 
AP: ""Se mulle nyt on ainakin selvinnyt, että pelisäännöt pitää vissiin sopia selvästi. Koska tässä mä nyt olen yksin sydän särkyneenä.. ""

Mielestäni sinä et ole ollenkaan ajatellut sellaista vaihtoehtoa, että käytännössä miehesi on jo jättänyt sinut ainakin kakkosnaiseksi ja se seikkailun nainen on hänen mielessään ykkösenä.

Sinä olet ollut vapaassa suhteessa eri perustein kuin mies, jos olet ollut muiden miesten kanssa vain taukojenne aikana. Ehkä tuollainen vapaa suhde ei ole sinua varten, jos et nyt käytä aikaasi muita miehiä katsellen vaan ikävöit tämän miehen perään.

On suuri muutos muuttaa suhdetta, jossa on nähty päivittäin siten, että on viikkojenkin taukoja. Siihen on miehen puolelta selkeä syy. Ehkä hän yrittää saada suhteenne hiipumaan tai sinut sanomaan seurustelunne loppumaan, niin ei ota syytä siitä omille niskoilleen.

Ehdotus olisi, että anna miehellesi lupa mennä. Sano, että koska ei halua olla sinun kanssasi, voi valita sen seikkailunsa. Jos hän oikeasti sinusta välittäisi, sen jälkeen varmasti ehdottaisi suhteen tilanteen tarkistamista, eikä ryntäisi suinpäin toisen naisen luokse iloiten tilanteesta.

Sinulle voi käydä hyvin ja voit tämän jälkeen löytää miehen, joka haluaisi olla vain sinun kanssasi :)

 
Tässäpä on sellainen ongelma, että mua ei (ainakaan nyt) kiinnosta muiden miesten katselu. Vaikka sinä, 'yks' varmasti olet oikeassa siinä, että pitäisi vaan sanoa, että valitse seikkailusi ja siirtyä itse eteenpäin. Totta on, että tässä varmaan järkevästi ajatellen hän on mut jättänyt, ainakin kakkosnaiseksi, käytännössä ehkä kokonaankin. Tuntuu NIIN pahalta, kun yhtäkkiä ei enää näe rakkaita ihmisiään. Miten hän pystyy noin vain ""veitsellä leikaten"" katkaisemaan kaiken yhteyden? Olenko voinut luulla aidoiksi tunteiksi jotain, mikä ei ole ollut tottakaan? Au. Au. Au.

Aika lohduttomalta ja tyhjältä tuntuu. Mistä edes voisi löytää uusia miehiä? Tai Miehen. Ravintolat ei hirveästi kiinnosta ja lähipiiristä ei kyllä baarihaluisia kavereita juuri löydykään. Kiireisiä ovat kaikki avioliittoineen, lapsineen ja kodinrakennuspuuhineen.

Ja sitten luulen, että meitä avoimen suhteen kannattajia ei välttämättä ole ihan kauheasti liikenteessä. Suurin osa kai haluaa perinteisen parisuhteen. Vaikka siis en kyllä itse tällä hetkellä ole ihan varma tämän avoimen mallin toimivuudesta. Ainakin sääntörukkausta se vaatisi vähän lisää (tämän hetken mielipide).

Voikohaan suruun muuten oikeasti kuolla? Mä oon vaan oksentanut nää viime ajat, en pysty keskittymään mihinkään ja duunienkin hoitaminen tuntuu ylivoimaiselta. Entä jos en selviä tästä?
 
Onko sinulla itseasiassa jo se suru-aika, vai elätkö vielä sitä hirveää hermopainetta kun ei tiedä..?
se on pahinta kaikista. Passiivinen ero, eli että ei vain enää soitella tai nähdä, ja annetaan nuotion hiipua yksinään on kyllä pahinta mitä voi kuvitella.
Inhottava mies. Ja todella epäempaattinen, ei näe yhtään sinun tuskaasi. On varmaan syytä olla vihainenkin, jos mies yhtään tajuaa, mutta vänkää vain omasta vapaudestaan, niin silloin hän on ilkeä.

Voit olla varma että tuollainen ihmeellinen mies palautetaan paluupostissa takaisin, ehkä nämä hänen pornahtavat isoäitinsä huomaavat mikä kylmä ihminen, ja toivo vaan että ei tule enää sinua sitten kiusaamaan.
Ja ymmärrän hyvin sinua kun sanot että muut miehet ei kiinnosta. Tiedän miltä tuntuu kun joku on oma rakas. Slloin kaikki muut ovat vääriä piste. Mutta uskon että sinä kyllä vahvistut tuosta, kipu tulee aaltoina, niitä voi myötäillä, surra ja vihata. Aikaa se ottaa, mutta se voi vahvistaa. MInusta ei ole tervettä rynnätä ravintoloihin, kuuntele itseäsi, osaat sitten nähdä muutkin miehet uusin silmin, erotat jyvät akanoista.
 
En oikein tiedä..Kun viimeisin kontakti, minkä oon mieheen saanut, oli se, että hän lähetti tänään tekstiviestin, että ""Nyt mulle riittää. En halua enää. Yksipuolisuuteni on jatkumoa sille, että et kunnioita toiveitani ja kuuntele.""

Kerronpa tässä muuten viikonlopun tapahtumista. Noin niin kuin taustatiedoksi ja jos vaikka hyviä neuvoja ja kommentteja saisin lisää.

Tiedustelin siis tänään tekstiviestillä, mikä tilanne ja miltä tuntuisi ajatus tapaamisesta. Ja sain tuon ylläolevan vastauksen (miten nyt sitten ikinä se pitäisikään tulkita). Tätä ennen olin perjantaina laittanut hänelle viestiä, että olen illalla menossa Hulluille Päiville, mutta muuten tavoitettavissa/tavattavissa myöhemmin illalla. Häneltä tulikin sitten viesti joskus puolen yön aikaan, että ""tuu ikkunaan"". No, minähän menin, mutta ei ulkona ollut ketään. Vastasin, että kylmä on pikku yöpaidassa roikkua ikkunassa ja hän siihen, että ""Testasin vain, etten lähetä viestiä mistään ravintolan vessasta"".

Tuntui todella epämukavalta, että hän ei luota - me kun ollaan sovittu nimenomaan kertovamme menoistamme, niin kuin teinkin. Hän itse ei omista menoistaan ole kertonut mitään. Mainitsin asiasta tekstiviestillä, että epäilystäsi tuli todella paha mieli ja pisti miettimään, missä itse olet/mitä teet, kun moista kyselet.

Eilen tapasin illalla hyvän ystäväni ja hän sanoi, että olen tyhmä, jos uskon, että mies on vaan ollut kotona ja miettinyt asioita.

Ja kyllä nyt alkaa vähitellen tuntua siltä, että hän on yksipuolisesti vaan lopettanut suhteen. Kylmästi tuosta vaan. Siis tuntuu ihan kamalalta.
 
Vastaan tähän viestiin parhaan taitoni mukaan. Istun nyt netissä ja paistoin pellisen korvapuusteja. Toivottavasti ap:lle maistuu näin virtuaalisesti. Oksentaminen ja muut oireet kuulostavat huolestuttavilta. Sinun pitää saada elämäsi paremmalle mallille.

En osaa ottaa kantaa avoimeen suhteeseen tai rinnakkaissuhteisiin. Avioliitostani on jo aikaa ja uusia miehiä en ole harrastanut eromme jälkeen. Pöytä on ihan puhdas ja sellaisena pysyköön.

Sinä tai joku muu tässä viestiketjussa kirjoittelit aika ikävään sävyyn keski-ikäisistä naisista. Vaikutti siltä, kuin ""mummoikäiset"" ovat luusereita, joilla ei ole mitään ihmisarvoa.

En usko karman lakiin, mutta tässä tapauksessa voisin uskoakin. Sinut on selvästi pantu elämässä kovaa kovaa vastaan. Anna arvo kaikenlaisille ja ikäisille ihmisille. Jokainen meistä vanhenee.

Kävin tänään Sokoksen 100-vuotiskahveilla. Liukuportaissa kuulin selkäni takaa mahdotontä möykkää. Joku mies huuteli siellä, että ei millään usko olevansa Suomessa. Täällä näkee niin paljon kauniita naisia ""perse maata viistävien tanttojen maassa"". Vilkaisin taakseni ja mies näytti olevan keski-ikäinen, siivottoman näköinen möhömaha. Miten tuonnäköisella miehellä on varaa arvostella naisten ulkonäköä. Kannattaisi katsoa ensin itse peiliin.

En pystyisi olemaan suhteessa, jossa molemmat käyvät vieraissa. Täysin luonnoton järjestely, josta sielu vain menee haavoille.

Katsoin aamulla Sunnuntai-Vekkarin. Siinä oli pariskunta, jonka mies oli tipahtanut jostakin ja joutunut teholle kolmeksi kuukaudeksi. Vaimo oli ollut vuosien saatossa upeasti tukena. Mies on lähes sokea, aivoista on poistettu osia ja monet toiminnot eivät pelaa. Haju- ja makuaisti on pois. Elämä pitää olla yksinkertaista ja ennalta arvattavaa.

Pariskunnalla on kaksi kouluikäistä poikaa. Nainen oli tyylikkäästi pukeutunut ja raikkaan näköinen.

Ihminen voi suhteen aikana muuttua noinkin radikaalisti.
Siitä huolimatta sitoumus pitää ja rakkaus ei minnekään karkaa. Suhde vain vahvistuu vaikeuksien myötä.

Kuinka moni tällä parisuhdepalstalla tukee puolisoaan noin antaumuksella, kun elämä on lujilla?

Sain tuosta aamuisesta ohjelmasta paljon itselleni.
Ei tuokaan nainen haikaile uuden miehen perään. Puolisokea ja osan aivoistaan menettänyt mies on entistäkin rakkaampi. Hän pelastui kuin ihmeen kaupalla kuoleman rajalta.

Menen lähes joka päivä vihkikirkkomme ohi. Lähellä olevassa Vip-vaateliikkeessä on kauniita juhlapukuja ikkunassa. Muutama vuosi sitten maksoin vähistä rahoistani tyttäreni juhlapuvun vanhojen tanssiaisiin. Samalla puvulla tanssi juhlansa nuorempi tytär ja pukua lainattiin ystävättärelle.

Elämäni ei ole helpoimmasta päästä, mutta tunnen kuitenkin tekeväni oikeita ratkaisuja. Ei tulisi mieleenkään antaa periksi, lähteä hakemaan jotain uutta suhdetta tai olla jonkin avoimen suhteen osapuoli.

Suosittelen ap:lle vaihtamaan Ellien keskustelupalstaa. Saat parempaa tukea Kristallipallopalstalla. Siellä on meitä hörhöjä joka lähtöön. Tällä palstalla ei puhuta sanaakaan henkisestä kasvusta.

Moni elää täysin normaalissa parisuhteessa ja haluaa vaihtaa arkisia kuulumisia. Sinulla on selvä sielunhätä.

Hakeudu ammattiauttajien pariin. Kai työpaikalla on järjestetty terveydenhuolto. Käväise työpsykologin puheilla.

Mainitsemallani pallopalstalla joku oli lähettänyt minulle hädissään viestin. Hän pyyteli anteeksi kirjoituksiaan.

En enää pidä tapana palata vanhojen viestien pariin.
Olen sanottavani sanonut. Jos kirjoitukseni ei sinua miellyttänyt, niin en voi sille mitään.

Katsoin kertomani ohjelman jälkeen aamulla kuurojen jumalanpalveluksen. ""Jumala loi taivaan maan.."" esityksessä esiintyi työkaverini. Ajattele mikä lahja meillä on, kun kaikki aistit ovat terveet ja meillä on kuulemisen ja puhumisen lahja. Viittominen kiehtoo minua. Maan päällä viitotaan laittamalla sormi leualle.

Ota elämäsi vakavasti. Elämä on lahja, jolle on annettava sille kuuluva arvo. Saat varmasti mielenrauhasi takaisin, kun laitat elämäsi arvot oikeaan järjestykseen.
 
Minun mieheni kerran oli viikon vastaamatta puhelimeen. Tuli sitten käymään yhtäkkiä (omilla avaimilla), mutta ei puhunut mitään, häipyi vain.
Soittelin perään ja tivasin mikä on, niin vastaus oli että hän oli varma että minulla on joku mies siellä, ja sanoi että koska hän on ylimääräinen ja itsepähän päätän.

No, meillä se oli niin, että oli ollut ns. vapaus siinä ketä tavataan ja milloin, kunhan ei mitään seurustelua muiden kanssa. Olin leikkinyt itsenäistä naista, koska mieskin meni omia menojaan enkä halunnut vaikuttaa riippuvaiselta.
No, kävi ilmi että mies olikin itseasiassa mustasukkainen, eli itse ei kestänytkään sitä että mennään ja tullaan miten halutaan.

Siinä oli sovittava se, että yhtään mitään kanssakäymistä ei tarvitse olla vastakkaisen sukupuolen kanssa, ja hän yllättäen helpottui, kun sanoin että nyt riitti avoimet suhteet, ja jos näen yhdenkin naisen niin tulee paistinpannusta kuuppaan.

No , sain sen käsityksen että sinun miehesi nimenomaan kärttää lisää vapautta.
Laita ehdot, välittämättä siitä että ukkosi ei tule kotiin. Miilut kiinni. Jos ei nyt ala suhde niin saa jäädä alkamatta. Ja luopuisin sinuna noista vapaista hommista tuon miehen osalta, mieskin on kuin murkkuikäinen, ei ole rajoja niin ei ole turvaa, elää kuin pellossa mokoma.

Vaikea sanoa että tuletko toteuttamaan uudet opit uudessa suhteessa vai tuleeko karannut lammas takaisin kotiin. Kaverisi tapaan suosittelen minäkin, että älä usko kaikkea mitä mies sanoo. Jos pitää sinua valehtelijana, niin saattaa sitä myöten katsoa, että on itsekin oikeutettu puhumaan palturia.
 
Hui, toivon, että ainakaan minun kirjoituksestani ei saisi saisi käsitystä, että mielestäni ""mummoikäiset"" ovat luusereita tai ihmisarvottomia. En nyt itsekään ole enää mikään teini, yli 30 v. Kerroin kyllä näiden ""kilpailijoideni"" olevan 40 - 55 vuotiaita ja että kismittää hävitä mahdollisesti peli jollekin, jota mieheni on alunperin kutsunut ""mummoksi"". Yleensä ottaen mummoa ei kai pidetä seksuaalisesti kiinnostavana kohteena. Niin mieheni näistäkin tapauksista on alunperin on sanonut. Homma vaan muuttui matkalla, kun ""mummosuunnalta"" alkoi tulla signaalia, että seksuaalisen kanssakäymiseen löytyy kiinnostusta.

Työpaikan kautta apu ei onnistu ja terveyskeskuksessa ollaan vähän sitä mieltä, että kun pystyn käymään töissä, niin homman voisi hoitaa jotain lääkkeitä syömällä. En haluaisi jäädä riippuvaiseksi mistään lääkkeistä. Siis en ole vielä saanut mitään reseptiäkään. Jotenkin toivon, että olisin nyt viikonloppuna tavannut miehen ja oltaisiin voitu keskustella asioista. Mutta alkaa vaikuttaa siltä, ettei hän halua minua enää tavata.

Kymmenessä päivässä on lähtenyt 5 kiloa. Olin jo aiemminkin ihan hoikka. Ei pysty pureskelemaan mitään ja kaikki mehukeitotkin tulee ulos saman tien. Töihin pystyn jotensakin kokoamaan itseni ja selviydyn päivästä. Hommat laahaa kyllä reilusti perässä, kunnormaalisti teen välillä pitkääkin päivää, mutta nyt en ole vaan kyennyt. Heti kun pääsen autoon, niin alkaa itkettää. Ja töissäkin täytyy välillä käydä vessassa itkemässä. Tuntuu, että silmät on tän viikonlopun jäljiltä niin turvoksissa, että näkeeköhän huomenna mitään? Kauhea pala kurkussa ja välillä ei pysty kunnolla hengittämäänkään.

On ihan turta olo ja tuntuu, etten pysty ajattelemaan muuta kuin menetettyä (?) rakkautta.

Siis oikeastiko ihmiset kuitenkin selviää tällaisesta? Ja joku päivä pystyvät taas rakastamaan?

 
Ei avoimet suhteet toimi. Se on tavallaan merkki siitä, että se ""perussuhde"" ei toimi. Tavallaan ollaan vaan kavereita. Jos mukana on aitoa rakkautta, niin avoin suhde kaatuu aikanaan mustasukkaisuuteen, epäluottamukseen... Ei kukaan halua jakaa omaa rakastaan. Kerran tuli kokeiltua tuollaista avointa suhdetta, tuntui järkevältä kummastakin osapuolesta. Melko pian huomattiin, ettei se ole meidän juttu, mutta sitten se oli jo myöhäistä. Ei me enää koskaan saavutettu sitä tunnetasoa, mikä meillä oli aikaisemmin. Luottamuksen tilalle oli tullut epäilyt, hellyyden tilalle kylmyys, juttutuokioiden tilalle riidat... Paska maku kaiken kaikkiaan. En sitten osaa sanoa, olisiko se suhde muutenkin kaatunut.
 
Kooma, juuri tuo yleistys sitten on ärsyttävää. Eli jos oma avoin suhteesi kaatuikin omaan mahdottomuuteensa, niin se ei tarkoita, että kaikilla kävisi näin. Me ihmiset emme ole samanlaisia, kaikki eivät koe mustasukkaisuutta samalla tavalla.

Ehkä ihan kaikista epäilyistä ja yleistyksistä ärsyttää eniten tuo epäily, ettei avoimessa suhteessa rakasteta ""oikeasti"" ja ollaan pelkkiä kavereita. Minä rakastan hyvin oikeasti miestäni ja hän minua ja sitä ei muuksi muuta että suhteemme on avoin.
 
Anteeksi nyt vaan yksinkertaisuuteni ja ymmärtämättömyyteni, mutta kyllä sua on tässä avoimessa suhteessa luetun perusteella toi mies vienyt kun sitä kuuluisaa elikkoa narussa!

Miehelle todella mukava ""avoin suhde"" -miehelle kaikki sallittua ja kontrolli suhteessa on hänellä!
Sinä puolestasi...olet miehelle suhteessa vain lelu, joka on nyt tullut käyttöikänsä loppuun, valitettavasti.

Oikeita tunteita? Aluksi niitä on voinut olla, kuten missä tahansa suhteessa. Mutta tuollainen avoin suhde ja toimintatapa kysyy kyllä erityisen syviä tunteita, jotka pitäisivät suhteen kasassa noiden ""sivupanojen"" ristiaallokossa!

Eikä niitä miehellä näytä ainakaan enää olevan (kun huomaa, että haluat pitää kiinni tietyistä periaatteista, jotka kieltäisivät häntä jostain muusta kuin pelkistä panoista toisten naisten kesken).

Hän haluaa nyt vielä testata onko HÄN suhteessanne se jolla on kaikki kontrolli ja valta -tehdä mitä ikinä haluakaan (se on hänelle vapaa ja avoin suhde).
Jos et sulata hänen mielihalujaan ja tekojaan, niin mies nostaa kytkintä ja jättää sinut (ellei ole jo niin tehnyt)!

Onhan hänelle vuosien aikane kehittynyt mukava pieni ""haaremiyhteisö"" toisia naisia, joista (kuten jo mainitsit) osa on alkanut lämmetä syvempiin tunteisiin -jopa hänen avoimen suhteen ehdoillaan?

Mikäpä siis helpompi ratkaisu kuin vaihtaa nykyinen temppuileva nainen kuuliaisempaan kotipiikaan -ja jatkaa uusien seikkailujen valloitusta ilman rajoitteita!
 
Kokemuksesta voin sanoa, että ainoastaan yksi naistyyppi suostuu avoimeen suhteeseen: hieman tunnekylmä, joka haluaa huomiota ja hyväksyntää lukuisilta miehiltä. Jos tämä nainen on myös tavallista seksuaalisempi, niin avoinsuhde voi olla vapaan seksin vuoksi myös hänelle sopiva. Pelkästä hyväksynnän kaipuusta ym. avoimeen suhteeseen lähtevä nainen tulee pettymään. Miehet nyt haluavat nussia vain lukuisia naisia ja jos miehellä on markkina-arvoa jolla uusia naisystäviä saa helposti, eteenkin nuoremmat miehet ovat joko avoimessa suhteessa naisen tietäen tai naisen tietämättä.

Avoinsuhde kohtaa yleensä ongelmakohtansa silloin, kun nainen tulee raskaaksi. Nainen seksihalujen menettämisen ja ""lihoamisen"" myötä alkaa kadehtimaan miehen vilkasta seksielämää ja yrittää sitouttaa miestä. Tämä voi myös tapahtua jo ennen raskaaksi tuloa, silloin kun vauvahaaveet pyörivät naisen päässä. Loppukädessä naisista ei ole avoimiin suhteisiin, vain miehellä voi olla useampia kumppaneita ja vain mies voi olla onnellinen tälläiseen olotilaan. Naisella voi olla muutama rakastajatar, mutta kuitenkin nainen mieluiten ottaisi vain yhden ja hyvä kuin muutaman kelvollisen. Miehelle naisten seksitaidoilla ei käytänössä ole mitään merkitystä. Jo se seikka että nainen on miehelle uusi valloitus tekeen naisesta seksuaalisesti kiihottavan.
 
Olen valitettavasti samaa mieltä, että miehelle tuo 'avoin suhde' on vain sitä mitä mies haluaa, ei siinä naista ajatella. Mies saa seksiä ja muutakin seuraa silloin kun haluaa eikä tarvi normaalisuhteen tavoin toista huomioida ja ajatella. Moni tuntemani nainen, joka väittää pelaavansa tai harrastavansa avoimia suhteita miesten tapaan, syvällä sisimmässään kuitenkin toivoo sitä oikeaa suhdetta. En tiedä miksi on niin paljon miehiä jotka eivät tiedä mitä haluavat, tai paremminkin haluavat kaiken, villin sinkkuelämän jolloin vo metsästystaitojaan testailla ja käyttää ja samalla kuitenkin, että nainen on kotona heitä odottamassa. Mutta suosittelen etsimään niin kauan ettei tarvitse rakkauttaan tuhlata tällaiselle pelimiehelle, ei avoimessa eikä muussakaan suhteessa,hyviäkin miehiä on olemassa.
 
Minun näkemykseni.

Rakastuin, seurusteltiin, muutettiin yhteen täydellisen naiseni kanssa (siis elämäni naisen). Tuli arki, tuli lapsia ja ongelmia. Oltiin uskollisia, mutta monista syistä johtuen erottiin. Olin epätoivoinen ja sinkku. Mutta sitten löysin taas täydellisen naisen, taas elämäni naisen. Tapailtiin, mutta ei vielä varsinaisesti seurusteltu. Aivan sattumalta löysin vielä paremman naisen, aivan täydellisen elämäni naisen ja seurusteltiin, muutettiin yhteen ja ollaan uskollisia toisillemme.

Ok. Täydellisiä elämäni naisia tulee aina vastaan silloin tällöin. Naisia, jotka ovat mielenkiintoisia, hauskoja, syvällisiä ja älykkäitä. Estottomia ja kauniita. Seksi heidän kanssaan on hauskaa ja intohimoista. Rakastan keskusteluita sängyssä kunnon rakastelun jälkeen tai ravintolakeskustelua ennen seksiä. Heidän kanssaan on kovin rentouttavaa olla. Seksi ei minulle ole koskaan ollut pelkkää panemista, vaan myös juttelua ja ajatustenvaihtoa (mielellään tyydytettyinä alastomina rakastelun jälkeen).

Tapaan heitä tietenkin (toivottavasti ja tähän asti) vain silloin kun olen sinkku. Koska olen parisuhteessa ja uskollinen, vältän tietoisesti kovin läheistä tuttavuutta heihin, jolloin riski siitä, että Elämäni Nainen ei joutuisi korvatuksi vielä Täydellisemmällä Elämäni Naisella.

No, ihan meidän kesken ja jos rehellisiä ollaan, niin seksi ja hauskuus on hieman laantuneet sen tutun ja turvallisen täydellisen elämäni naisen kanssa. Kaikki on ihan hyvin, mutta ehkä hivenen rutiininomaista joten olisi suuri riski, jos eläisin avoimessa suhteessa ja voisin vapaasti tutustua ja viettää aikaa ja harrastaa seksiä noiden toisten täydellisten naisten kanssa, että joku olisi vielä täydellisempi minulle. Ja kehä jatkuu ... niinhän sitä sanotaan, että ""rakkaus on ikuista, kohteet vain vaihtelee"".
Vaikka kuinka rakastan ja arvostan kaunista ja alykästä puolisoani, niin kysyn itseltäni ""onko minulla varaa olla niin itsevarma, ylimielinen ja luottavainen, ettenkö maailmasta parempaa ja kiihoittavampaa löytäisi"".

Minulle on laskelmieni mukaan (poisluettuna naiset ikäryhmässä 0-18v ja 58-100v) joka 318 nainen se Minulle Juuri Se Oikea Täydellinen Nainen. Mitä useampaan tutustuu seksin (kriteeri No. 1) merkeissä, sitä useammin BINGO!!!!

Uskon, että sama pätee kaikkiin, niin miehiin kuin myös arvon naisiin, jotka arvostavat kahden ihmisen fyysistä kanssakäymistä ja siihen liittyvää henkistä tyydytystä, sekä uusien mielenkiintoisten ihmisten tapaamista.
 
No en koe olevani kyllä missään nimessä tunnekylmä nainen, en ollenkaan! Ja mun kohdalla ei kyse ole ollut avoimeen suhteeseen 'suostumisesta' vaan nimenomaan olen sitä itse halunnut (kuten myös mies). Kyllä tässä suhteessa on rakkautta ja välittämistä ollut, ainakin mun puolelta (ja on vieläkin, mutta miehen mielestä ei taida vaan enää olla suhdetta). Ja musta tuntuu, että joskus avoin suhde voi käytännössä olla paljon 'yksiavioisempi' suhde kuin moni perinteinen suhde. Ainakin omalla kohdallani voin sanoa, että silloin kun jokin asia on sallittu, sitä ei ole välttämättä niin pakko kokea tai kokeilla. Ennemminkin useammin mulle on käynyt niin, että kun joku on ollut mahdollisesti kiinnostunut yhteisestä yöstä ja itselläkin on saattanut jotain flirttiä kohteen suutaan olla, ei se enää olekaan ollut niin kiinnostava sallittuna. Onkin vaan tehnyt mieli mennä kotiin se oman kullan kainaloon. Eikä mun kyllä ole juuri tehnyt mielikään käydä missään. Duunipippaloissa lähinnä vaan.

Vaikka nyt tässä sitä avoimen suhteen toimivuutta kyseenalaistankin, en kadu, että sellaista olen lähtenyt rakentamaan. En tiedä, miten jatkossa, jos/kun tästä sydänsurusta toivun. (Mies nimittäin ilmoitti, ettei nyt enää halua olla kanssani tekemisissä, että hän on nyt luovuttanut ja voin kertoa, että jos muhun sattui eilen, niin tänään sattuu vielä sata kertaa enemmän.)

Onkohan mulla vielä toivoa saada miestä takaisin? Vaikutti niin ehdottomalta viestissään. Eikä vastannut mulle enää mitään, laittoi vain sähköpostin, että tää on viimeinen viesti.

Onko ihmisluonto sellainen tosiaan, että tällaisesta paranee. Vai surenko ja mietin vaan lopun elämää. En ole pystynyt muuhun kuin itkuun koko päivään. Eikä tunnu tulevan loppua. Mietin, mitä kaikkea ihanaa meillä oli ja että enkö sitä enää koskaan saa kokea ja kokeeko hän nyt sitä jonkun toisen kanssa.

Sattuu...
 
Ja teillä ilmeisesti, Pinja, sitten ihan ""aikuisten oikeesti"" rakastavat MOLEMMAT toisiaan ja molemmat myös pitävät tiukasti kiinni YHTEISESTI sovituista pelisäännöistä, niinkö?

No, sittenhän asiat ovat kunnossa!
Te jaatte miehesi kanssa yhteisen kodin, normaalit kodin yhdessäelon arkirutiinit ja molemmin puoliset syvät tunteet...seksielämäänne vain molemmat hakevat vaihtelua toisten pedistä, niinkö?

Ja kumpikaan ei ole panoreissuista mustasukkainen toisilleen, ""aikuisten oikeesti""?

Hmmm. No, pakko kai se on uskoa, mutta en tuota kyllä valitettavasti osaa vaan ymmärtää, en sitten millään. Sori.

Mutta onnea vaan teille avoimessa suhteessanne!
 
Kiitos sinulle vielä kannustavasta kirjoituksesta. Missä täällä se kristallipalloryhmä on? Jonkinlaista apua tarvitsen tästä asiasta selviytymiseen. Olen tainnut nyt käytännössä itkeä 10 päivää putkeen, enkä vieläkään pysty pureskelemaan mitään. Oksennan ananasmehunkin..Paha olo sekä henkisesti että fyysisesti..
 
Voi itku, että minä sitten inhoan tuota aikuisten oikeasti sanontaa!

En nyt tiedä, miten tätä selittäisi sinulle äijä, että ymmärtäisit. Tai onko ylipäätään väliä, että ymmärrät!
Mutta yritän vielä.
Olemme naimisissa ja meillä on lapsia, elämme kuten kuka tahansa perhe. Meidän tuttavamme ja sukulaisemme eivät tiedä meidän vapaasta liitostamme sen enempää kuin lapsemmekaan. Harrastamme näitä irtohyppyjä vähän samaan tapaan kuin muut pariskunnat käyvät vaikka erikseen tanssireissuilla tai mies metsällä ja vaimo naistenillassa saunomassa. Tosin meillä näitä irtohyppyjä ei ole niin usein. Huono vertaus varmaan, mutta en nyt keksi parempaakaan.

Yhteisiä pelisääntöjä molemmat noudatamme ihan samalla tavalla kuin kuka tahansa pariskunta ja yhteisten sääntöjen rikkominen on yhtä katastrofaalista meidän suhteessamme kuin sinun tai kenen muun tahansa suhteessa. Eihän ns. normaalissa suhteessakaan vieraissa käymisessä ole kysymys siitä kuka käytti kenenkin vehkeitä, vaan siitä, että toinen rikkoi luottamuksen. Sitähän en minä, sen enempää kuin sinäkään, voi vannoa etteikö kumppani koskaan pettäisi luottamustani, elimmepä sitten avoimessa tai ei avoimessa suhteessa. En ole ryhtynyt avoimeen suhteeseen sen vuoksi, että pelkäisin ettei mieheni ole minulle muuten uskollinen ja luottamukseni arvoinen.

Mustasukkaisuutta kumpikin tuntee toisesta tietyssä määrin. Sillä hetkellä kun tiedän mieheni olevan vieraassa sylissä (tai hän minun) tunnemme mustasukkaisuutta joka sekoittuu jännitykseen ja kiihottumiseen. Kotona oleva puoliso odottaa jännityksellä puolison paluuta reissulta kotiin, jotta kokemus päästään yhdessä jakamaan. Mustasukkaisuutta emme tunne jälkeenpäin, vaan tapahtunutta käytetään fantasioina ja kiihotumme toistemme seikkailuista kun kuulemme niistä toisiltamme.

Äh, en minä tätä osaa tämän paremmin selittää. Meitä molempia vain sattuu kiihottamaan uuden ja oudon ihmisen kanssa seksin harrastaminen ja meitä kiihottaa oman puolison ajatteleminen tai näkeminen toisen ihmisen kanssa harrastamassa seksiä.
Meitä ihmisiä kun kiihottaa eri asiat, joitakin kiihottaa pissata toisen päälle jota minä taas en voi yhdistää millään tavoin seksiin.

Eihän meidän tarvitsekaan välttämättä ymmärtää, miksi jotakuta kiihottaa joku asia, mutta eniten minua ärsyttää aina näillä palstoilla se, että joku tietää minun puolestani mitä MINÄ tunnen ja mitä en. Aina on joku sanomassa, ettei noin voi olla eikä se noin mene. Ja aina on joku sanomassa, ettet voi rakastaa puolisoasi. Mistä ihmeestä joku muu voi sen tietää???

Mutta kiitos äijä onnentoivotuksista, meillä on ollut oikein hauskaa yhdessä tähän saakka, olemme siitä harvinainen pariskunta, että vakka on löytänyt kantensa. Toivottavasti jatko on yhtä onnellista.
 
Hyvä selvennys, Pinja!

Jokainen taaplaa tyylillään, sehän on selvää.
Mikä ei sovi toisille, sopii toisille.

Mutta minusta ihmiset puhuvat aina ""avoimesta suhteesta"" ikäänkuin ymmärtämättä mitä se tarkoittaa?
Sitten itketään täällä, ""ettei se toimi"" tai ""sellainen ei koskaan voi toimia"". Tai ""en minä tätä avoimella suhteella tarkoittanut""!

Minun on vaikea ymmärtää mitä ""avoin suhde"" oikeastaan on? Millainen manifesti sen yhteydessä on julistettava, että molemmin puolin tehdään asiat ""sovitusti"" ja ""luottamuksen arvoisesti""? Ja myös kumpikin asiat samalla tapaa ymmärtävät ja niin myös asioiden haluavat olla?
Kai se rakastamansa ihmisen jakaminen jonkun toisen kanssa (koska tahansa ja missä tahansa) on se perimmäinen kysymys...

Toivottavasti kuitenkin alkuperäinen luki tuon kirjoituksesi, siinä tuntuu teillä ""avoin suhde"" on jotain sellaista, jota muutkin sen puolesta puhuvat tuntuvat haluavan?
Eli asiat on aikalailla toisella tapaa ""kunnossa"" kuin ketjun aloittajalla...

Ja sen verta vielä, että laitoin ""ellityyliin"" tuon ""aikuisten oikeesti"" vertauksen, joka ärsyttää myös minua aivan suunnattomasti!
Kiva tietää, että se ärsyttää myös muitakin. :-)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ellivelli:
Kuulostaa siltä, että ette ole keskustelleet pelisääntöjä tarpeeksi selväksi ennen vapaaseen suhteeseen ryhtymistä. Voidakseen toimia tuollainen järjestely vaatii todella tarkat säännöt siitä mitä yhteisesti sallitaan toisille.

Kuulostaa myöskin siltä, että miehen kohdalla kyse on nyt todellakin rinnakkaissuhteista. Kysyisinkin vain, että ovatko vastaavat suhteet sallittuja myös sinulle ja tietävätkö nuo sivusäädöt sinun olemassa olostasi?

Toisaalta jo tuo, että hän ""uhkailee"" erolla eikä näe edes yhteistä tulevaisuutta, viittaa mielestäni jo siihen, että hän vain etsii jotain parempaa. Löydettyään sen jättää sinut joko kokonaan tai yhdeksi niistä ""sivusäädöistään"". Tällainen vaikutelma minulle kirjoituksestasi tuli.
Click to expand...
Huvittava termi aina tuo pelisääntö. Tunteilla ei ole pelisääntöjä. Ne vie jos on viedäkseen. Avoin suhde on kokeiltu pelisäännöin ja lopputulos oli rakastuminen toiseen ja toisen pahoittaminen. Ei toimi ei. Riippuu ihmisestä
 
Viimeksi muokattu:

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Similar threads

Y
Uskoton vai avoin suhde?
Viestiä
16
Luettu
2K
Perhe-elämä
Hems
H
B
Avoin suhde - mistä löytää seuraa?
Viestiä
44
Luettu
7K
Perhe-elämä
baarikärpänen
B
M
Avoin suhde harkinnassa
Viestiä
3
Luettu
1K
Perhe-elämä
lupunen
L
A
kuormittunut suhde
Viestiä
32
Luettu
1K
Perhe-elämä
Amalia
A
N
suhde toimimaan
Viestiä
7
Luettu
3K
Perhe-elämä
Tara
T

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa