P
prolaardilantio93
Vieras
Ihan kirjaimellisesti. Kaikki alkoi siitä (kun mä.lopputiliä.en.saanut), ku muutin mieheni luo noin vuosi sitten ja lihoin, kun en löytänyt mitään fyysistä aktiviteettia, edes töitä, eikä urheilukaan enää kiinnostanut, kun mies änkesi perään salille.
Eli, ei huvittanut liikkuminen, koska olisin halunnut liikkua itsenäisesti ja tavata kavereita. Muutin kauaksi perheeni ja kavereitteni etäisyydestä. Mutta, tuli yllättävä käänne, lopetin e-pillerit ja mielialalääkkeet, jotka aiheuttivat maniaa aikalailla ja siinä samalla myös sitten lihottivat.
Laihduin jotain 10kg ja nyt on enää 10 kg vähemmän ylipainoa. Olen kävellyt itsenäisesti ja tekstannut kavereiden kanssa. Mies silti yrittää tyrkyttää mulle väkisin autokyytiä johki 100 m kauppareissulle, ei sinänsä kyttää mitä syön. Mutta, yrittää kuitenkin tuputtaa mulle ruokaa ja on vihainen kun en syö samoja ruokia kuin hän tekee.
Kun itsetunto on kasvanut, olen tavannut kavereita taas noin kuukausi sitten about puoleen vuoteen. Tunnen itseni kauniimmaksi, käyn balettitunnilla, mies jo puoli vuotta sitten rupesi tiuskimaan ja valittamaan kun teen näitä asioita yksin. En saisi kuulemma tekstatakaan kavereille, kun hän luulee jäävänsä kakkoseksi.
Ja juu,tästä saan syyttää itseäni ja niin edes päin, sitä en kiellä, mutta onko muita ollut samaisessa tilanteessa "kontrollifriikin" silmän alla, niin pahasti, että et saa kehenkään muuhun pitää yhteyttä paitsi tähän tiettyyn ihmiseen joka nyt on sun kanssa kuin paita ja perse muutenkin?
Eli, ei huvittanut liikkuminen, koska olisin halunnut liikkua itsenäisesti ja tavata kavereita. Muutin kauaksi perheeni ja kavereitteni etäisyydestä. Mutta, tuli yllättävä käänne, lopetin e-pillerit ja mielialalääkkeet, jotka aiheuttivat maniaa aikalailla ja siinä samalla myös sitten lihottivat.
Laihduin jotain 10kg ja nyt on enää 10 kg vähemmän ylipainoa. Olen kävellyt itsenäisesti ja tekstannut kavereiden kanssa. Mies silti yrittää tyrkyttää mulle väkisin autokyytiä johki 100 m kauppareissulle, ei sinänsä kyttää mitä syön. Mutta, yrittää kuitenkin tuputtaa mulle ruokaa ja on vihainen kun en syö samoja ruokia kuin hän tekee.
Kun itsetunto on kasvanut, olen tavannut kavereita taas noin kuukausi sitten about puoleen vuoteen. Tunnen itseni kauniimmaksi, käyn balettitunnilla, mies jo puoli vuotta sitten rupesi tiuskimaan ja valittamaan kun teen näitä asioita yksin. En saisi kuulemma tekstatakaan kavereille, kun hän luulee jäävänsä kakkoseksi.
Ja juu,tästä saan syyttää itseäni ja niin edes päin, sitä en kiellä, mutta onko muita ollut samaisessa tilanteessa "kontrollifriikin" silmän alla, niin pahasti, että et saa kehenkään muuhun pitää yhteyttä paitsi tähän tiettyyn ihmiseen joka nyt on sun kanssa kuin paita ja perse muutenkin?