avomies kummiksi,minua ei huomioitu!?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ja miten
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Taas täällä on puurot ja vellit sekaisin. Kummiasia kuuluu melkeinpä PELKÄSTÄÄN kirkolle, koska kaste on kristillinen toimitus ja kummit ovat viralliset kastetodistajat ja lapsen kristillisen kasvatuksen vaalijat (tosin käytännössä näin ei läheskään aina ole). Nimenanto ei ole sama asia kuin kaste, sillä kaste on vain ja ainoastaan rituaali, jolla lapsi liitetään seurakuntaan.

Se, että lapsi myös nimetään samalla, ei itse asiassa ole kasteen tärkein osa - vaikka se meille tavan tallaajille onkin se tärkein. Lapsen nimeäminen voisi aivan yhtä hyvin tapahtua maistraatissa, mutta koska seurakunnalla on Suomessa virallinen rekisterinpito-oikeus, seurakunta huolehtii nimen ilmoittamisesta maistraattiin.

Itse en kuulu kirkkoon mutta silti tajuan tämän kummi- ja kastejutun näköjään kirkkaammin kuin perusluterilaiset... ottakaapa joskus selvää sen oman kirkkokuntanne toimista ja rituaalien merkityksistä, huoh.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Älä höpötä!:
Alkuperäinen kirjoittaja pastori***:
"Susipari", vihkimätön pariskunta, ei kelpaa kummiksi ev. lut kirkossa. Toinen toki käy, jos kuuluu kirkkoon, mutta ei molemmat yhdessä. Se siitä...

Kyllä ainakin minun toisen lapseni kummit - eli mieheni veli ja hänen avovaimonsa - kelpasivat kummeiksi aivan mainiosti.

Kerrottiinko kasteen antavalle papille että kummit elävät avoliitossa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja miepä mie:
Taas täällä on puurot ja vellit sekaisin. Kummiasia kuuluu melkeinpä PELKÄSTÄÄN kirkolle, koska kaste on kristillinen toimitus ja kummit ovat viralliset kastetodistajat ja lapsen kristillisen kasvatuksen vaalijat (tosin käytännössä näin ei läheskään aina ole). Nimenanto ei ole sama asia kuin kaste, sillä kaste on vain ja ainoastaan rituaali, jolla lapsi liitetään seurakuntaan.

Se, että lapsi myös nimetään samalla, ei itse asiassa ole kasteen tärkein osa - vaikka se meille tavan tallaajille onkin se tärkein. Lapsen nimeäminen voisi aivan yhtä hyvin tapahtua maistraatissa, mutta koska seurakunnalla on Suomessa virallinen rekisterinpito-oikeus, seurakunta huolehtii nimen ilmoittamisesta maistraattiin.

Itse en kuulu kirkkoon mutta silti tajuan tämän kummi- ja kastejutun näköjään kirkkaammin kuin perusluterilaiset... ottakaapa joskus selvää sen oman kirkkokuntanne toimista ja rituaalien merkityksistä, huoh.


Niin, kuten jo myönsin henk.koht. tuolla ylhäällä, minä en ole kiinnostunut kummiuden kirkollisista säännöistä. Ne saa ihan googlettamalla selville. Minulle se kirkollinen puoli ei kastetilaisuudessa ole tärkein, kuten ei se papin aamen vihkitilaisuudessa. Se tunnepuoli on minulle ollut tärkein ja tunnepuolesta se ap:kin taisi puhua. Sattuu vaan, että pappi yleensä toimittaa sen kastetilaisuuden, jossa kummilla on roolinsa, tiedän kyllä ihan hyvin, koska olen itse kummi. Ja olen toki kuullut, että nimen voi antaa muutenkin, mutta koska kummityttöni tilaisuudessa hommaa veti pappi, olen kirjoittanut sitten siitä. T

Minulle tärkeintä tuossa hetkessä, kuten olen useasti sanonut, oli se lapsi, tunnelma, vieraat ja tutut, ei se pappi siinä kastemaljan vettä pirskottamassa ollut tärkein. (Olen ollut muuten useammassa kuin yhdessä kastetilaisuudessa mukana, ja edelleen pappi vain viivästytti aitoa juhlintaa). Kuten jo kirjoitin, en jutellut vanhemmille ja kysynyt heiltä kaikkea siitä mitä paperisotaa kummiuteen ja kasteeseen liittyy, minä kun en silloin ja tänäänkään todellakaan tarvinnut sitä tietoa, koska en ikinä, milloinkaan, never, aikonut hankkia omaa lasta.

Sen muistan, että kummilapsen äiti pähkäili, minkälaista kakunkoristeen laittaisi, mitkä kukat, ja mitkä symbolit painatettaisiin tassiliinoihin, ja mikä asu vauvelille päälle. Se, että kuka tulisi papiksi, ja mitä hän puhuisi, ei ollut ainakaan minulle tärkeintä, tuossa iässä, kun kummiksi tulin.

Tuskin riparillakaan se papin hengellinen johdatus oli tärkeintä, ei ainakaan meille, vaan ne isosten leikit jne.
 
Olkoon tunnelma tärkein vieraille tai kakun koristeet emännälle, niin kasteen perimmäinen tarkoitus on ottaa lapsi seurakunnan jäseneksi. Ikävää jos tässä toimituksessa pappi tuntui olevan vain tiellä.

Riparin tarkoitus on taas vahvistaa tämä liitto ja valmistaa nuori aikuinen ehtoolliseen iässä jolloin ihminen on jo kykenevä itse päättämään onko valmis kristillisiin sakramenteihin.

t. toinen kirkkoon kuulumaton, joka ihmettelee että miksi ylipäätään kuulutte kirkkoon jos se ei teille mitään merkitse muuta kuin kivaa tunnelmaa ja kiherrystä.
 
"toisen asunto".. kirjoitukseni pointti oli vastata kysymyksiin: "mitä se papille kuuluu, onko kummi kirkon jäsen vai ei?" sekä "mitä se papille kuuluu, kuka lapsen kummiksi tulee?". Kyllä vain kuuluu juuri siksi, että kastejuhla on seurakuntaan liittämisen juhla.

Nimenantoa voi juhlia myös uskonnottomalla nimiäisjuhlalla, jossa puhujana/seremoniamestarina voi olla vaikka joku vanhempi sukulainen tai pro seremoniat ry:n juhlapuhuja. Tällölin vältetään kokonaan se, että "pappi pyörii tiellä ja haittaa aitoa juhlintaa". Eräs perästä kompaten, miksi kuulutte kirkkoon jos uskonnon keskeiset rituaalit ovat noin hakusessa/ärsyttäviä?

ap:lle. Sinua ei pyydetty kummiksi, koska sinua ei pidetä - syystä tai toisesta - sopivana kummiksi. Koska et edes halunnut kummiksi etkä sellaiseksi olisi suostunut, lopeta se mustasukkainen kitinä ja kasva aikuiseksi.

 
Alkuperäinen kirjoittaja miepä mie:
ap:lle. Sinua ei pyydetty kummiksi, koska sinua ei pidetä - syystä tai toisesta - sopivana kummiksi. Koska et edes halunnut kummiksi etkä sellaiseksi olisi suostunut, lopeta se mustasukkainen kitinä ja kasva aikuiseksi.

Ja eiköhän tuossa tullut jo ne kaksi syytä miksi ap:tä pidettiin epäsopivana kummiksi.. :-)

 
Alkuperäinen kirjoittaja pastori***:
"Susipari", vihkimätön pariskunta, ei kelpaa kummiksi ev. lut kirkossa. Toinen toki käy, jos kuuluu kirkkoon, mutta ei molemmat yhdessä. Se siitä...



Riippuu varmaan seurakunnasta mitä linjaa vetävät ja seurakunnan sisälläkin on pappien kesken eroa. Olemme avopuolisoni kanssa kummeja yhdelle lapselle eikä mitään ongelmaa ollut.
On niitä sellasiakin tiukkapipo pappeja jotka ei suostu kastamaan avoparien lapsia. Siis myös ev.lut. kirkossakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eräs peräs:
Olkoon tunnelma tärkein vieraille tai kakun koristeet emännälle, niin kasteen perimmäinen tarkoitus on ottaa lapsi seurakunnan jäseneksi. Ikävää jos tässä toimituksessa pappi tuntui olevan vain tiellä.

Riparin tarkoitus on taas vahvistaa tämä liitto ja valmistaa nuori aikuinen ehtoolliseen iässä jolloin ihminen on jo kykenevä itse päättämään onko valmis kristillisiin sakramenteihin.

t. toinen kirkkoon kuulumaton, joka ihmettelee että miksi ylipäätään kuulutte kirkkoon jos se ei teille mitään merkitse muuta kuin kivaa tunnelmaa ja kiherrystä.

Kun itse olit riparilla, niin sanoitko kavereille siellä: Riparin tarkoitus on taas vahvistaa tämä liitto ja valmistaa nuori aikuinen ehtoolliseen iässä jolloin ihminen on jo kykenevä itse päättämään onko valmis kristillisiin sakramenteihin. ? Sivistitkö kastetilaisuudessa yhtä omanarvontuntoisena: kasteen perimmäinen tarkoitus on ottaa lapsi seurakunnan jäseneksi? Kakun maku ja tarjottavien määrä ja tunnelma ei sitten yhtään kiinnostanut sua, missään juhlassa. Minusta häät ja kasteet ovat juhlia, eivät mitään kirkollista propagandaa, jossa minun pitäisi vain toistaa samaa kirkollista mantraa ennen ja jälkeen tuota tilaisuutta. Vai voitko todellakin väittää, että morsiamelle se hääpuku on yksi sivuseikka, se tunnelma, vieraiden viihtyvyys? Mutta kirkko on numero 1?

Minä en ota kastetta ja riparia ja kirkkoa noin vakavasti, joten kumma on, miksi sitten olet eronnut kirkosta, jos se on sinulle vain faktaa, eikä tunnetta ollenkaan. Ikävää jos tässä toimituksessa [tunne] tuntui olevan vain tiellä. Se, kuulunko kirkkoon tai ei, on luottamuksellinen asia. Ja veikkaan, että aika moni kuuluu kirkkoon, koska ei uskalla erota tai haluaa ne kirkkohäät, eivät ne muistele ja toista uskonnollista liturgiaa ulkoa, elleivät sitten halua käännyttää toista.




 
Alkuperäinen kirjoittaja miepä mie:
"toisen asunto".. kirjoitukseni pointti oli vastata kysymyksiin: "mitä se papille kuuluu, onko kummi kirkon jäsen vai ei?" sekä "mitä se papille kuuluu, kuka lapsen kummiksi tulee?". Kyllä vain kuuluu juuri siksi, että kastejuhla on seurakuntaan liittämisen juhla.

Nimenantoa voi juhlia myös uskonnottomalla nimiäisjuhlalla, jossa puhujana/seremoniamestarina voi olla vaikka joku vanhempi sukulainen tai pro seremoniat ry:n juhlapuhuja. Tällölin vältetään kokonaan se, että "pappi pyörii tiellä ja haittaa aitoa juhlintaa". Eräs perästä kompaten, miksi kuulutte kirkkoon jos uskonnon keskeiset rituaalit ovat noin hakusessa/ärsyttäviä?

ap:lle. Sinua ei pyydetty kummiksi, koska sinua ei pidetä - syystä tai toisesta - sopivana kummiksi. Koska et edes halunnut kummiksi etkä sellaiseksi olisi suostunut, lopeta se mustasukkainen kitinä ja kasva aikuiseksi.

Juhlitteko te muut todella kasteessa, että jee, nyt se VenlaIida liitetään seurakuntaan, jee? Milloin ensi kerran kirkkoon, jee pikkutyttö, saako sukulaistäti olla ensimmäinen tai vähintään toinen, joka signaa babyn saaman raamtun, oh pyhä pyhä? Ette voi olla noin kirkollisen vakavia, siis teille ne eivät olekaan mitään juhlia, hauskoja tilaisuuksia, ja jos saatte valita, niin ennemmin väännätte juttua siellä sen papin kuin eipyhien sukulaisten kanssa? Ette yhtään mieti, mitä laitatte päälle juhliin, koska se ei ole tärkeintä, se on vain turhaa maallista höttöä, kirkon parin tuhannen vuoden opit tärkeimpiä kuin ne muut vieraat ja tutut ja se lapsi? Seurakunta rules, ei seurakuntalaiset?

Enkö minä mielestäni sanonut, että pappi on toimittanut ne kastetilaisuudet joissa olen ollut, joten en ole kirjoittanut muista nimitilaisuusvaihtoehdoista, ja että tiedän, että nimen voi antaa kirkon ulkopuolellakin, sanoinko, että vain pappi voi antaa nimen? Toistatte samoja vanhoja mantroja kirkon nimiin, ja mustasukkaisuus ja kateuskorttikin on vedetty esille. Aivan yhtä hyvin olisi ap voitu nimetä kummiksi, koska miehensä rinnalla jo 22 vuotta eläneenä auttaa aivan varmaan kummilahjan valinnassa, ja juttelevat niistä ja noista kummivanhemmista jne. Ja jos heillä on yhteinen tili, josta kummilahjat ostetaan, niin rahoittaakin vielä lahjaa.

Kirkko ei ole minulle mikään vakava juttu, mutta eräille on.
 
Edelleen... En ole kritisoinut, hyvä "toisen asunto", ristiäisten viettoa, tunnelman tärkeyttä tms. En ole kertaakaan vastannut tähän asiaan, vaan olen vastannut siihen, miksi kummius kuuluu papille.

Tottakai tajuan, että ristiäiset vietetään lähes 99 % lapsen nimiäisiä varten, ei seurakuntaan liittämistä varten. Yritin vain muistuttaa, että eivät ne kummit ym. ole siellä itse asiassa nimenantoa varten, vaan kristillisen kirkon edustajina. Harva kummi varmaan asiaa edes ajattelee kummiksi suostuessaan, ja varmaan yhtä harva vanhempi sitä ajattelee kummiksi pyytäessään.

On totta, että minulle kirkko on vakava juttu, siksi siitä erosinkin. En koe oikeaksi osallistua sellaisiin rituaaleihin, joihin en usko, vain ja ainoastaan tunnelmoinnin takia. Tunnelmaa voi hakea muinkin keinoin. Mutta se minusta, ap:n ongelmaan jo vastasinkin joten tässäpä tämä.
 
No korostetaan vielä ennen uutta älähdystä, että kyllä osallistun sukulaisten ristiäisiin ja rippijuhliin. Pointtini oli, että aika hukassa täälläkin näyttää olevan näiden juhlien todellinen, eli siis kirkollinen tausta. Ristiäiset eivät alkujaan ole nimenantojuhla, eikä rippijuhla ole aikuiseksi kasvamisen juhla, vaikka niitä sellaisina vietetäänkin. Kukaan ei ole kieltänyt näissä juhlissa tunnelmoimasta... huhhuijaa sentään.
 
Minusta on huvittavaa, että pappi ilmeisesti pystyy päättämään, onko esim. avopari sovelias kummeiksi. Onko oikeasti niin, että papilla on noin paljon valtaa, että voi päättää kenet hyväksyy kummiksi ja kenet ei, jos kummiksi pyydetty kumminkin on seurakunnan jäsen? Eikö ole mitään yleisiä toimintaohjeita? Ok, varmaan voi sitten sanoa, että "en tykkää tuosta tyypistä ja en annan hänelle kummiutta" ihan millä perusteilla tahansa, vaikka lapsen vanhemmat haluaisivat mitä. No, onhan tosiaan niinkin, että miespappi edelleenkin pystyy kieltäytymään työskentelemästä naispapin kanssa, miksei sitten noinkin. Päivä päivältä olen tyytyväisempi siitä, että en ole heittänyt rahojani noin tekopyhään puljuun. ;)
 
Niin ja unohtui vielä mainita, että ole yhden pojan kummi, ja tulin kummiksi vaikken edes kuulu kirkkoon. Olin mukana kastetilaisuudessa aikoinaan ja sain virallisen kastetodistuksen. Kukaan ei tarkistanut, olenko kirkon jäsen, ja onko sillä loppujen lopuksi mitään merkitystäkään. Käsittääkseni nykyään kaikkien kummien ei ole edes pakko kuulua kirkkoon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja toisen asunto:
Minusta häät ja kasteet ovat juhlia, eivät mitään kirkollista propagandaa, jossa minun pitäisi vain toistaa samaa kirkollista mantraa ennen ja jälkeen tuota tilaisuutta.
Kaikki kirkolliset toimitukset (niin kaste, riparit, häät kuin hautajaisetkin) nimenomaan OVAT kirkollista propagandaa. Osallistumalla niihin ikäänkuin allekirjoittaa, että haluaa nimenomaan juhlia ko. hetkiä KIRKOLLISESTI. Mikään edellämainituista elämänavaiheista (nimen antaminen, "aikuiseksi kasvaminen", naimisiin meno ja hautaaminen) kun ei edellytä kirkon osallistumista millään lailla. On typerää ja tekopyhää pitää kirkkoa näissä mukana "tavan vuoksi", kun ei vaan jakseta ottaa selvää siitä, kuinka juhlia voisi pitää ilman kirkkoa.

Uskonnottomana ihmisenäkin voisin ajatella, että tuollainen toiminta on jo lähellä pyhäinhäväistystä ja jumalanpilkkaa (jotka eivät toki minua haittaa tippaakaan, mutta jotakuta uskonnollista ihmistä luulisi haittaavan), kun se uskonnollinen efekti on lähinnä jotain, minkä odotetaan olevan äkkiä ohi että "päästään oikeasti juhlimaan". Ihan samalla lailla, kuin olisi törkeää mennä pitämään hääseremoniaa vaikka buddhalaiseen kirkkoon ihan vain sen kauniin seremonian takia, ilman minkäänlaista uskoa tai edes tietoa itse uskonnon merkityksestä seremonialle, kossupullot takataskussa odottaen että "kaunis mutta muuten hälläväliä" seremonia on ohi.

Ja vielä uskonnottamana ja taikauskoja idioottimaisuutena vastustavana, minua ärsyttää suunnattomasti se, kun kirkko käyttää näitä tapa"uskovaisia" perusteena sille, miten kirkko muka on yhä tärkeä suurimmalle osalle suomalaisista. Kun oikeasti sillä _kirkolla ja uskonnolla_ ei ole mitään merkitystä, ja kirkkoon kuulutaan vain sen tavan vuoksi, ja kun ollaan laiskoja ja tyhmiä keksimään parempia tapoja juhlia elämän virstanpylväitä. Kun nämäkin ihmiset saisi heräämään ja eroamaan kirkosta, tulisi totuus ja todellisten uskovaisten määrä paremmin selville. Ehkä sitten vihdoinkin päästäisiin suomessakin katkaisemaan valtion ja kirkon napanuora.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eräs peräs:
Olkoon tunnelma tärkein vieraille tai kakun koristeet emännälle, niin kasteen perimmäinen tarkoitus on ottaa lapsi seurakunnan jäseneksi. Ikävää jos tässä toimituksessa pappi tuntui olevan vain tiellä.

Riparin tarkoitus on taas vahvistaa tämä liitto ja valmistaa nuori aikuinen ehtoolliseen iässä jolloin ihminen on jo kykenevä itse päättämään onko valmis kristillisiin sakramenteihin.

t. toinen kirkkoon kuulumaton, joka ihmettelee että miksi ylipäätään kuulutte kirkkoon jos se ei teille mitään merkitse muuta kuin kivaa tunnelmaa ja kiherrystä.

Eräs Peräs puhuu jälleen kerran täyttä asiaa! Mikäli kaste itsessään ei ole vanhemmille merkityksellinen, niin mielestäni se kannattaa unohtaa. Lasta ei ole pakko liittää seurakunnan jäseneksi, vaikka vanhemmat siihen kuuluisivatkin. Lapselle voi järjestää vaikkapa kauniin nimenantojuhlan kukkineen, kakkuineen ja puheineen.

Samoin muut "elämän tärkeät hetket" voidaan viettää ilman kristillisiä seremonioita. Riparille vaihtoehtona on Prometeus-leiri, avioliittoon voi astella maistraatissa, hautajaisiin voidaan pyytää puheenpitäjä vaikkapa jostain seremoniapalveluja tarjoavasta yrityksestä jne. Näitä kaikkia tilaisuuksia voidaan silti juhlia vaikka kuinka näyttävästi, ja mikä parasta, papin aamen ei viivästytä kenenkään kiireistä aikataulua.

T. Yks kristitty

 
Ei pappi pysty päättämään, onko avopari sovelias kummiksi. Pappi pystyy päättämään vain sen, haluaako HÄN nimetä nämä ihmiset kummeiksi vai ei. Mikäli hän ei sitä halua, sen tekee sitten toinen pappi. Eli pappi voi päättää vain omasta osuudestaan.

Ja välttämättä ei siitäkään. On esim. pappeja, jotka eivät periaatteesta vihi eronneita. Tämän he ovat seurakunnan sisällä ilmoittaneet, yleensä jo virkaan hakiessaan, joten kirkkoneuvosto on tästä tietoinen ja siis tehnyt tietoisen valinnan. Kirkkoherra, joka käyttää ylintä valtaa seurakunnassa, on esimiehenä velvollinen tekemään järjestelyt niin, että skismaa ei synny, koska jokaisesta seurakunnasta löytyy myös vähemmän ahdasmielisiä pappeja. Eiköhän sama asia koske myös avopari-kummeja. Kirkon virallinen kanta ei ole se, että ei vihittäisi eronneita eikä kummeiksi huolittaisi avopareja. Tämä on aina yksittäisen papin oma vakaumus, jota hän virkansa suomisssa puitteissa noudattaa mikäli vain pystyy. Jos tämä asia nyt kauheasti päätä vaivaa, niin kannattaa etukäteen ottaa selvää asiasta, tai tehdä päätös, että ei mainita kummien avosuhteesta mitään. Yleensä pappi ei kysy mitään.

Ja sitten tähän ap:n asiaan. Minusta on tökeröä ja moukkamaista olla kutsumatta pariskunnan molempia osapuolia kummiksi. Eihän se nyt ota eikä anna yhtään mitään, vaikka kummiksi olisikin nimetty molemmat, vaikka toista nimenomaan ajateltaisiinkin. Kummejahan voi olla vaikka kuinka monta, ei ne jokainen kuitenkaan sitä lasta niin tähdellisesti ota, kuin ensin kuvitellaan.

Ev.lut. kirkkoon kastettavan lapsen kaikkien kummien on kuuluttava ko. kirkkoon. No, koska kummeja ei ilmoiteta seurakunnalle etukäteen, vaan vasta paikanpäällä, niin kenties voi käydä niinkin, että joku kummeista ei kuulukaan kirkkoon, vaan näin vain oletetaan. Jos pappi ei asiaa kysy, eikä sitä hänelle erikseen sanota, niin millä pappi siellä kastetilaisuudessa pystyy tarkastamaan, kuuluuko kummiksi ilmoitettu kirkkoon vai ei? Ei papilla kirkonkirjoja siellä mukana ole. Pappi huolehtii nimet ja kummit kirjoihin sitten myöhemmin, ja jos ilmenee, että hups, tuo ei olekaan seurakunnan jäsen, niin ehkä asian annetaan olla, jos riittävä määrä kummeja kuitenkin kuuluu kirkkoon (muistaakseni kaksi pitää olla). Eli näin voi olla aivan mahdollista, että joku on sitten vain "olevinaan" kummi, vaikkei kirkonkirjojen mukaan sitä olekaan. Mene tiedä.
 
Pappi ei päätä kuka on kummi.Lapsen vanhemmat esittävät toivomuksensa ihmisille,ketkä he haluavat lapsensa kummille.Kastetilaisuudessa kummiasia on papin tiedossa.Olen kahden tyttölapsen kummi.Vanhempi on onnellinen äiti,lähellä neljääkymppiä,toinen on alta kakskymppinen viehättävä nuori neiti.
 
Olen seurannut erään nuoren parikymppisen naisen elämää hyvin läheltä. Hänen vanhempansa eivät ole lainkaan uskonnollisia ja ovat aina karttaneet tapakristittynä olemista, joten ovat eronneet kirkosta eivätkä ole juhlineet kirkollisia juhlia (esim. pääsiäinen). Heidän tyttärensä ei tietenkään ole tottunut uskontoon eikä uskonnollisuuteen. Kävi kuitenkin niin, että tyttö itse halusi, että hänet kastetaan, jotta hän pääsee rippikouluun muiden kavereittensa kanssa. Hän kävi rippikoulun, koki jonkinlaisen herätyksen ja oli vuosikaudet isostoiminnassa mukana. Nyttemmin opiskelun, parisuhteen, vauvan yms. vuoksi hän ei enää vietä aikaa seurakunnan tapahtumissa, mutta hän on oiva esimerkki siitä, että vanhempien valinta voi kääntää lasta päinvastaiseen suuntaan. Se mistä ei tiedä, herättää uteliaisuutta.

Kannattaa myös muistaa, että koko suomalainen yhteiskunta pohjautuu aika vahvasti luterilaisille arvoille (esim. älä varasta, kunnioita vanhempiasi, älä tee huorin) olipa sitten seurakunnan jäsen tai ei. Minusta normaaleille uskonnon tunneille osallistuminen ja esim. päivähoidossa kirkossa käynti kerran vuodessa on ihan yleissivistävältä kannalta hyvä juttu, vaikkei haluakaan uskontoa tuputtaa.

Minä itse olen käynyt normaalit rippikoulut jne. Uskonnolla ei ole elämässäni suurta sijaa, mutta myönnän, että rauhoitun kummasti kirkossa. Se ei välttämättä ole uskoa jumalaan, vaan sellaista tunnetta, että on hyvä olla. En käy kirkossa muuta kuin häissä, hautajaisissa jne. Minusta kirkko hoitaa sille asetetut tehtävät oikein hyvin. Esimerkiksi jouluna käyn hautausmaalla ja minulle kauniisti kynttilöillä valaistu hautausmaa tuo kummasti rauhaa ja levollisuutta joulun odotukseen.

Kummitoiminnan käsitän siten, että vaikka perimmiltään kyse on uskonnollisesta opastuksesta, niin kummius ei saisi tarkoittaa vain raha-automaattina olemista. Vaikkei uskonnosta välittäisi, niin mielestäni ainakin luotettavana aikuisena oleminen osana lapsen elämää olisi todella äärimmäisen tärkeää. Varsinkin nykyään, kun on avioeroperheitä ja perhekoot ovat pieniä, niin veikkaanpa, että on tosi harvinaista, että niitä luotettavia, läheisiä aikuisia olisi lapsilla liikaa.
 
Me olemme avopari ja olemme kummi kolmelle lapselle (kaikki eri seurakunnissa), eikä missään vaiheessa selvitetty sitä olemmeko naimisissa, eli asialla ei ollut väliä.

Vielä tuosta vain pariskunnan toisen puoliskon valitsemisesta kummiksi: joissakin suvuissa on tapana, että toinen kummeista tulee isän puolelta ja toinen äitin, voisiko tästä olla kyse ap:n tapauksessa.

Lehtiä lukiessa olen ihmetellyt joiden lasten kummien määrää: eräällekin lapselle oli nimetty 7 kummia, 3 pariskuntaa ja yksi "erillinen" henkilö. Mitä järkeä????
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kesäheinä~:
Kannattaa myös muistaa, että koko suomalainen yhteiskunta pohjautuu aika vahvasti luterilaisille arvoille (esim. älä varasta, kunnioita vanhempiasi, älä tee huorin) olipa sitten seurakunnan jäsen tai ei.

Eivät nuo ole erityisesti luterilaisia arvoja, vaan normaaleja eettisiä moraaliarvoja, ihmisyyden arvoja. Kaikissa muissakin uskonnoissa ja filosofioissa puhutaan samoista asioista.
 
Kieltämättä kun uskonasioista puhutaan, niin monenlaista mielipidettä maailmasta löytyy.

Kuulun itse kirkkoon, olen kahden lapsen kummi mieheni kanssa, mieheni vielä yksinään sisarensa lapsen (minua ei pyydetty). Omilla lapsillamme on kummit ja ristiäiset pidetty. Kummeina ovat pariskunnat, eli neljä kummia molemmilla lapsilla. Jos joku kummiehdokkaista olisi ollut sellainen kuin ap, niin en olisi kummiksi pyytänyt. Ajattelen itse niin, että on epäkohteliasta pitää omaa lastaan niin maailman napana, että jopa lapsiin välinpitämättömästi tai jopa kielteisesti suhtautuva ihminen olisi onnessaan päästessään suorittamaan kummin tehtävää. Kummius tarkoittaa kuitenkin sitoutumista lapsen elämään. Tai ainakin pitäisi. Ja jokaisella on oikeus elämäntapaansa, myös sillä lapsettomuuden valinneella, joten miksi ihmeessä siis tunkisin lapsia väkisin hänen elämäänsä. Enhän tarjoa vegetaristillekaan possupataa kun tulee kylään.

Outoa sen sijaan on ap:n valitus!

Ja niistä ristiäisistä ja rippijuhlista. Kirkolliset juhlat on hyviä, uskoi niiden uskonnolliseen sanomaan tai ei. Ne kuitenkin antavat mahdollisuuden pysähtyä ja kerääntyä juhlimaan syntymää, aikuiseksi kasvamista, rakkautta ja kuolemaa. Jos ei kirkko vaalisi niitä, niin nopeasti nekin tavat katoisivat ja unohtaisimme pysähtyä. Jokin hetki voi olla pyhä vaikka ateistille. Niinkuin esim ristiäiset tai nimenantojuhla jossa pysähdytään kokoonnutaan uuden elämän edessä.Rivikristittynä ajattelen, että kirkon paras anti juuri ne riitit joita se tarjoaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no onhan se:
Ja niistä ristiäisistä ja rippijuhlista. Kirkolliset juhlat on hyviä, uskoi niiden uskonnolliseen sanomaan tai ei. Ne kuitenkin antavat mahdollisuuden pysähtyä ja kerääntyä juhlimaan syntymää, aikuiseksi kasvamista, rakkautta ja kuolemaa. Jos ei kirkko vaalisi niitä, niin nopeasti nekin tavat katoisivat ja unohtaisimme pysähtyä.
Höpölöpö. Kaikki nuo juhlat ovat (ja ovat olleet) käytössä myös pakanakulttuureissa, eikä niillä tai niiden säilymisellä ole mitään tekemistä kirkollisen osuuden kanssa. Lähes kaikissa kulttuureissa, riippumatta niiden uskonnosta tai uskonnottomuudesta, on juhlittu mainittuja asioita aikojen alusta asti.

Ihan ihmeellinen tuo ajatusmaailma, että ihmisellä ei olisi mitään omaatuntoa tai moraalia ilman uskonnon vaikutusta, tai että kukaan ei osaisi juhlia ilman kirkon sotkemista mukaan. Kertonee vain näiden ihmisten omasta rajoittuneisuudesta, kun kaikki käskyt ja käyttäytymisohjeet pitää aina tulla ylhäältä päin, itse ei osata ottaa vastuuta mistään.
 
Kyllä, kyllä. Edelliselle siis. Hautajaiset ovat varmaan ensimmäisiä hetkiä ihmisen historiassa joihin on liittynyt pyhyä rituaaleja.

Mutta, mutta. Mä valitettavasti uskon, että monissa perheissä jätettäisiin moni juhla juhlimatta ilman "kirkollisuutta". Varmaan häät ja hautajaiset jäisivät, mutta entä muut? Adventit, joulu, loppiainen, pääsiäinen ym. Koska en itse "usko", niin kaikki "kirkolliset" pyhät tuovat ainakin meidän elämään jotakin tavallisesta arjesta poikkeavaa. Pidetään yllä tiettyjä pääsiäistraditioita, syödään jouluna tietyllä tavalla jne. Noustaan siis hetkeksi tavallisesta arjesta. Siivotaan, koristellaan, leivotaan,askarrellaan lasten kanssa yhdessä ym. Valmistetaan jotain erityisempää.

Jospa siis luovuttaisiin kaikista uskontoon liittyvistä tapahtumista? Miten tieto kulkisi seuraaville sukupolville? Miten traditiot jatkuisivat? Uskonto on vain meidän tapa viedä eteenpäin näitä asioita, jotka jäisivät varmasti ilman kirkon apua muutamassa sukupolvessa unohduksiin. Kuten on käynyt lähes kaikille maallisille traditioille. Ne kestävät aikansa ja katoavat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no onhan se:
Mä valitettavasti uskon, että monissa perheissä jätettäisiin moni juhla juhlimatta ilman "kirkollisuutta". Varmaan häät ja hautajaiset jäisivät, mutta entä muut? Adventit, joulu, loppiainen, pääsiäinen ym. Koska en itse "usko", niin kaikki "kirkolliset" pyhät tuovat ainakin meidän elämään jotakin tavallisesta arjesta poikkeavaa. Pidetään yllä tiettyjä pääsiäistraditioita, syödään jouluna tietyllä tavalla jne. Noustaan siis hetkeksi tavallisesta arjesta. Siivotaan, koristellaan, leivotaan,askarrellaan lasten kanssa yhdessä ym. Valmistetaan jotain erityisempää.

Ei noilla juhlapäiville enää nykypäivänä kovinkaan monelle ole mitään uskonnollista merkitystä. Esim. jouluna yhdessäolo, vapaa-aika, lahjat ja syöminen ovat tärkeämpiä kuin Jeesus-lapsen syntymäjuhla. Harva tuntuu enää edes muistavan koko Jeesusta minään muunakaan ns. kirkollisena juhlapäivänä. Pakanallisia juhlia nuo nykyään ovat ihan kaikki. Itse olen ollut pakana viimeiset 20 vuotta ja yhtään joulua, pääsiäistä yms. en ole jättänyt juhlistamatta. Kuka muuten muistaa, että Juhannuskin on kristillinen juhlapäivä Johannes Kastajan muistoksi? Veikkaanpa, että erittäin harva edes tietää... Tärkeintä tuntuu olevan keskikesän juhlistaminen ja ryyppääminen. Joten enpä usko, että juhlapäivät jäisivät viettämättä ilman kirkollisuutta.
 

Yhteistyössä