avopuoliso nukkuu kaiket päivät, ahdistaa!

[vituttaaa]

Onko muita joita vituttaa kun puoliso nukkuu viikonloppuisin ja pyhäpäivinä jopa 14-15 tunnin yöunia ilman mitään erityistä syytä? Itsekin pidän kyllä nukkumisesta mutta jos herään viikonloppuisin kello 12 jälkeen niin heti alkaa ahdistamaan ja päivä on pilalla. Puoliso saattaa nukkua lähes kello 18 asti eikä näe tässä mitään ongelmaa? Totuus on että hommia olisi vaikka kuinka helvetisti tehtävänä mutta puoliso ei saa juuri mitään aikaan. Kaikki yksinkertaiset hommatkin jäävät häneltä tekemättä. Eräskin max. tunnin mittainen projekti on seissyt kaapissa jo yli vuoden eikä hän saa sitä tehtyä vaikka asiasta olen monta kertaa sanonut. Hommattiin sitä varten jopa työkalut ja hän niin vakuutti hoitavansa asian. Jos pyydän häntä tekemään jotain niin hän saattaa kyllä tehdä sitä 1-2 tuntia mutta sitten kiinnostus lopahtaa. Eikä puhettakaan että hommaa jatkettaisiin seuraavana päivänä. Kyseessä on parikymppinen ihminen. Hän asui kotona jossa vanhemmat eivät käy töissä, valvovat yöt ja nukkuvat päivät. Ovat kasvattaneet lapset asenteella että "silloin nukutaan kun väsyttää ja kaikki kannattaa tehdä rauhassa ilman kiirettä". Voiko tuollaista asennetta enää muuttaa? Yhdessä asuminen ahdistaa suunnattomasti tuon saamattomuuden(kasvatuksen) takia. Tuntuu että teen tämän talouden asioista yksin 80%. Jos nyt jo vituttaa näin paljon niin entäs sitten jos olisi vielä lapsia? Olen miettinyt eroa monet kerrat kun itse haluiaisin saada jotain näkyvää aikaiseksi mutta kumppanille riittää nukkuminen ja rennosti oleminen. Onko muuta ratkaisua kun ero?

 

[vituttaa]

lisäys edelliseen. Kyllä hän arkisin töissä käy ja sen hoitaa ongelmitta. Ongelmana on kuitenkin tuo jatkuva saamattomuus joka koskee yhteisen talouden asioiden hoitamista.

 

["tytti"]

Miehesi on masentunut.

 

[Voisiko]

Voisiko kärsiä masennuksesta? Usein monilla se työ hoituu, mutta kaikki muu tuntuu ylivoimaiselta...

 

["vieras"]

Tilanne ei sitten muutu tuosta varmaan mihinkään. Kannattaa ottaa huomioon ennen perheen perustamista...

 

[Voi:(]

Luin viestisi loppuun toivoen, että olette lapseton pariskunta. Onneksi. Älä ryhdy perustamaan lapsiperhettä. Se on raskasta kahdestaankin puurtaessa lasten eteen. Tsemppiä. Olet ansainnut tasavertaisen ja tekevän kumppanin!

 

[........................]

[QUOTE="tytti";27765000]Miehesi on masentunut.[/QUOTE]

Mutta jos koko perhe on samanlaisia, niin ovatko he sitten kaikki masentuneita?

Aplle sanon, että älä nyt ainakaan lapsia ala pykäämään tuon kanssa, ennen kuin tilanne muuttuu, jos edes muuttuu.

 

["viiraska"]

Minusta on kohtuutonta syyttää toista liiasta nukkumisesta, kun unentarve on biologista. Mitä ihminen tekee hereillä ollessaan, ratkaisee.
Mies on mikä on, sinä valitset, miten sen kanssa tulet toimeen. Tätä asiaa ei voi ratkaista keskustelupalstalla, vaan teidän on ratkaistava se yhdessä. Kysymys ei varmaankaan ole siitä, että sinä määrittelet montako tuntia mies nukkuu ja mitä hän tekee vapaa-ajallaan, vaan siitä, miten teidän kotityönne hoituvat.

 

["vieras"]

eroa, ei se siitä muutu jos kasvanut tollaseks jo 20v

 

[hellsbells]

Ehkä sun miehes vaan tykkää koisia. Ehkä hää on vaan laiska.
Noille ei nyt kauheesti mitään voi tehdä - joko siedät tai et.. Jos et, niin älä nyt ainakaan lapsia tollasen kanssa mene hankkimaan.

 

["Vierailija"]

Ap: Eroa! Olen ollut juuri samanlaisessa suhteessa ja mikään ei auttanut. Mies nukkui ja nukkui kaikki viikonloput. Hän pääsi kuitenkin sängystä ylös reippaastikin jos oli mielekästä tekemistä ystävien kanssa (siis hänen omien ystävien). Kyllästyin totaalisesti ja rakensin oman elämän. Tein viikonloppuisin juuri niitä asioita joita itse halusin ja vietin lauantait ja sunnuntait aivan oman ohjelman mukaan. Mies jossain vaiheessa huomasi että en enään yrittänytkään saada häntä mihinkään mukaan. Yllätys, yllätys hän alkoi herätä aikaisemmin ja tekemään asioita, mutta niin vain kävi että se oli myöhäistä jo silloin -halusin jo erota. Monta viikonloppua "yksin" niin mietin että mihin häntä tarvitsen ja totesin, että en mihinkään.

 

["vieras"]

Kannattaa varmaan erota tai vähintään olla tekemättä yhteisiä lapsia. Mieheni on samantyylinen, eikä muutu vaikka minkä tekisi. Olen niin loppu mieheni kanssa, kun olen tajunnut, että hän tosiaan mieluummin ottaisi eron kuin lakkaisi nukkumasta. Meillä on vielä yksi lapsi, eikä toista tule. Niin ja ero varmaan edessä.