Korostan vielä, että mulla on siis oikeasti hyvä mies, jonka johdosta juuri näitä kysymyksiä mietin. Eli sitä, olenko itse itsekäs tai vaativa tai miksi mieheni käyttäytyy kuten käyttyäytyy, miksi minä valitan vaikka olen oikeasti onnellinen?
Olen sitä mieltä, että jos saa täydet vähintään 8 tunnin katkeamattomat unet ja käy 8 tunnin työpäivän töissä, niin näin tekee moni muukin. Oli perhettä tai ei. Mutta miehellä on se ero nyt, että vaikka on kakarat ja akka kimpussa työpäivän jälkeen (tunnin kuluttua töistä tultaessa), niin ruoka on aina valmiina pöydässä ja pyykit kaapissa. Aika harvoin on itse sen tarvinnut laittaa.
Ärsyttää, kun pitää pyytää, ärsyttää kun pitää valittaa ja nalkuttaa. Enkä ymmärrä, miksi niin teen. Mies sanoi, kuten tuolla just joku edellä kun asiasta mainitsin, että nykyajan akat on just tällasia... Hohhoijaa. Niin, ehkä me ollaan koulutetumpia ja ymmärretään, että kaikkea ei tarvitse eikä pidä jaksaa yksin. Mikään ei ole kamalampaa kuin itsensä lapsilleen uhrannut marttyyriäiti, joka syyttää lapsia ja miestä elämänsä pilaamisesta ja pelkään, että minusta on tulossa tällainen äiti. En syytä lapsiani, enkä miestäni, en ymmärrä, miksi minun pitäisi jaksaa enemmän kuin mieheni? Vain siksi, että mies käy töissä.
Arvostan kuitenkin tottakai sitä, että mies käy töissä ja tiedän, että se aika on omalla tavallaan raskasta. Jonka johdosta juuri mies nukkuu eri huoneessa, sillä työpäivänä pitää olla eri tavalla skarppina kuin kotona. Sen vuoksi miehellä on hetki omaa aikaa, jotta saa rauhoittua ja ottaa uuden roolin kotona. Kun vain ottaisi sen luonnollisesti. Ettei jatkuvasti tarvis olla pyytämässä sitä.
Jos nukun huonosti, niin olen liian harvoin jättänyt mitään miehen vastuulle. Sillä melkein ennemmin tekisin itse, kun kuulen sen: Sullahan on ollut koko päivä aikaa, mikset sää ole laittanut?
Joskus olen sanonut miehelle, että sinkut tekee samanlaista duunipäivää kuin hänkin, mutta silti pitää ite oma ruoka vääntää ja omat pyykit pestä.
Meillä äiti on hoitanut kaikki lapset, samoin on miehen kotona. Voi olla, että tällä on vaikutusta - odotan ja vaadin itseltäni liikaa ja mies tekee, niin kuin kotonaan on opetettu.
Oikeasti, ystäväpiirissäni on ihan hirveitä miehiä, ja pidän omaani siis ihan hyvänä tapauksena. Mieheni on lopettanut juomisen ja aloittanut terveemmät elämäntavat, josta pidän hänessä erityisesti. Ja hyvä niin.
Kun minusta tuntuu, että minä joudun tukemaan häntä tässä vauvavaiheessa, eikä hän minua. Minä annan hänen nukkua viikot, sillä hän tekee töitä ja omien sanojensa mukaan - tuo perheelle rahat. Viikoloppuna marisee, kun joutui nousta ylös 9:ltä aamulla (huom: täyden yön jälkeen) ja kun ei saa työviikon jälkeen levähtää... ?? Muistutin, että itse teen niin, että joudun herätä vähintään aamu 8 (sekin on hyvin!) ja siihen väliin olen joutunut heräämään 2-20 kertaa koko yön ajan. Ei oo sama asia, tietenkään.
Mitä se tarkoittaa, että mies ei saa levähtää missään vaiheessa??? Onko näin, että hän ei olisi halunnut lainkaan lasten tuomaa vastuuta vai mistä kiikastaa?? Miksi mulla on sellanen olo, että mies on ahdistunut eikä halua olla lasten kanssa, vaan haluaisi olla vaan itsekseen?? Vai olenko hormonaalisesti ylireagoiva ja haluaisin vain itse yhtä onnea ja ruusunpunaa jota vauva-arki ei kaikkineen ole?
Esikoisen kohdalta mies on kyllä muuttunut aika paljon. Harrasti tuolloin talviurheilua, joka piti hänet poissa minun ja vauvan luota lähes joka viikonloppu yöt läpeensä, oli pitkiä reissumatkoja... sukulaiset alkoivat jo ihmetellä asiaa, jonka johdosta vasta mulla alkoi hälytyskellot soida.
Tällainen vuodatus. V**'tuttaa vaan välillä niin rankasti. Se ja ne perustelut erityisesti, että ennen vanhaan akoilla oli paljon rankempaa (niin ku se jotain ymmärtäis asiasta) ja sitten se, että mulla on ollu koko päivä aikaa...
Mielestäni en vaan vaadi mieheltäni liikaa, vaan tulee senkin osallistua ja olla läsnä lasten elämässä ja erityisesti esikoisen, ja kyllä luulis sillä olevan vähän pidempi pinna vauvankin kanssa kun käytännössä on sen kanssa päivästä puoli tuntia jos sitäkään.
Hyvä vuodattaa tänne, niin en kaada kaikkea ukon niskaan.
Päivänjatkot. Sainkin tästä sopivasti energiaa lisäkotitöihin...
