Muistan hyvin kun olin 90-luvulla eräässä firmassa jonka työntekijät ja toimihenkilöt olivat suurimmaksi osaksi loimaan kassassa. Minä olin ammattiliitossa ja maksoin itse. Käsittääkseni olin vähintäänkin kommunisti. Sitten lähti eräässä prosessissa työpaikka kaikilta ja useille tuli hätä köteen kun ei ollutkaan ketään keltä kysyä neuvoa. Ja kyse oli ihan ahkerista työntekijöistä ja toimihenkilöistä jotka vain luulivat olevansa (liian) tarpeellisia. Kyllä olisi ollut ystäviä silloin. Ihan otti päähän. Miten lie selvinneet tai liekö väliä. Olihan siitäpuhe etukäteen miksi olen jäsen.
Se on juuri siinä kun porukka ajattelee pelkkää kassaa. Sehän ei ole lainkaan ay-liiton idea. Liitossakin on kassa erikseen, jonka jäsenmaksu on erillinen osa sitä ay-maksua. Ei se koko maksu mene kassaan eikä se mene liittoon, vaan se on erikseen jaettu prosentti, joka menee kassaan/liittoon. Tai joskus euromääräinen summa, joka menee kassaan.
Kassa hoitaa kassan asiat ihan niin kuin Loimaan kassakin. Liiton tehtävä on sitten hoitaa liiton asiat eli neuvotella työehtosopimukset ja niihin paikalliset sopimukset ja edustaa liiton jäseniä työpaikalla. Niin kauan kun kaikki menee hyvin, ei se liitto kovin paljoa työpaikalla näy. Aktiivinen pääluottamusmies on tietenkin hyvä asia jokapäiväisessä arjessa, mutta sitäkään ei aina ole. Monella työpaikalla luottamusmies on ihan toisessa kaupungissa yms.
Mutta kun asiat menevät syystä tai toisesta huonosti, liiton jäsenyys onkin yhtäkkiä tärkeä. Tiedän esimerkiksi kaverin, joka vammautui työtapaturmassa ja vakuutus kieltäytyi korvaamasta koska väitti kyseessä olevan iän mukanaan tuomaa rappeumaa. Liitto vei asian oikeuteen ja voitti ja tyyppi on työkyvyttömyyseläkkeellä. Ilman liiton jäsenyyttä vaihtoehdot olisivat olleet maksaa oikeudenkäynti itse (=mahdotonta) tai vaihtaa ammattia koska liikuntavammaisena ei enää omaan hommaansa ollut kykenevä. Tai sitten se pahin vaihtoehto eli eläminen työkyvyttömänä ilman työkyvyttömyyseläkettä. Suomi on täynnä pitkäaikaistyöttömiä, jotka ovat oikeasti työkyvyttömiä vamman tai sairauden takia, mutta eivät ole eläkkeelle päässeet vakuutusyhtiöiden mielivallan takia.
Toinen tietämäni tapaus on sellainen, jossa henkilö sai jo potkut yt-neuvotteluiden seurauksena, mutta liitto haastoi jutun työehtosopimukseen kirjatun irtisanomislausekkeen perusteella ja kaveri sai pitää paikkansa. Tästä on jo reilusti yli kymmenen vuotta aikaa ja sekin lama ohitettiin, mutta mikä olisi ollut tyypin (ja laajemmin perheensä) tulevaisuus, jos olisi silloin saanut kenkää? Sitähän emme voi tietää, mutta eivät ne potkut koskaan kiva juttu ole.
Liiton jäsenyys on ennen kaikkea vakuutus pahan päivän varalle. Sen lisäksi tietenkin valtakunnallinen edunvalvonta on tärkeää. Moni sitä jaksaa naureskella ja väittää sopivansa itse paremmat sopimukset koska tahansa. Ehkä niin ja moni toki onkin sellaisessa asemassa, että siihen pystyy. Mutta pystyisikö, jos ei liitto olisi sitä pohjatasoa hilannut jo lähtökohtaisesti korkealle? Jos tavikset tekisivät 6-päiväistä työviikkoa kahden viikon vuosilomalla, miten helppoa sen erikoisasiantuntijankaan olisi neuvotella itselleen kuutta viikkoa vuosilomaa ja vapaata etätyöoikeutta?
