Näin joulun aikaan taas herkistelen ja mietin kaikkia niitä lapsia, joiden elämä on tuhottu vanhempien toimesta.
Itse tajusin eilen, että kukaan ei rakastanut Baby Briannaa. Kukaan ei koskaan kutitellut hänen suloisia varpaitaan, ei nauranut hänen hassuille jutuilleen, ei katsonut ylpeästi, kun hän oppi jotain uutta, kukaan ei haistellut Briannan vauvantuoksua... Kukaan ei rakastanut häntä.
Tälläisten tapausten miettiminen saa ihmisen vihaiseksi ja surulliseksi, raivostuneeksikin. Mutta samalla se kuitenkin näyttää, kuinka paljon rakkautta voi antaa omille, ja varmasti niiden muidenkin lapsille.
Näillä ajatuksilla toivotan mietteliästä loppu joulun aikaa.
Itse tajusin eilen, että kukaan ei rakastanut Baby Briannaa. Kukaan ei koskaan kutitellut hänen suloisia varpaitaan, ei nauranut hänen hassuille jutuilleen, ei katsonut ylpeästi, kun hän oppi jotain uutta, kukaan ei haistellut Briannan vauvantuoksua... Kukaan ei rakastanut häntä.
Tälläisten tapausten miettiminen saa ihmisen vihaiseksi ja surulliseksi, raivostuneeksikin. Mutta samalla se kuitenkin näyttää, kuinka paljon rakkautta voi antaa omille, ja varmasti niiden muidenkin lapsille.
Näillä ajatuksilla toivotan mietteliästä loppu joulun aikaa.
Ei kukaan ansaitse sellaista. Enkä ymmärrä vieläkään kuka lapselle voi niin tehdä