Oon vähän väsy pojan käytökseen, viikon verran on kiukutellut kun nukkumaan mennään. Potkii ja huitoo, itkua ja raivoa
... Yöt ravaa mun sängyssä enkä saa nukuttua, kyllä on kivaa ja ihanaa kun poika vieressä nukkuu mutta ei aina. Nukun silloin huonommin. Höh...
Tämäkin yö menee taas varmaan samalla tavalla..
Noh tänään poika kilahti ja huusi rapussa kurkkusuorana kun kotiin tultiin. En saanut rauhoitettua poikaa ja siinäpä huusi sitten. Naapurini avasi oven, tuli katsomaan että onko jollain hätä
on mukavaa kyllä kun on huolehtivainen naapuri joka reagoi, jos joskus oikeesti on hätä. Naurahti naapuri ja minuu hävetti etten osaa kuria pitää yllä :ashamed: ..
En ymmärrä miten te äidit saatte lapset tottelemaan? Jos kilahdan ja huudan niin poika huutaa takaisin, ei toimi tietenkään. Napakasti sanon jostakin asiasta niin poika vastaa samalla tavalla ja saattaa jopa nauraa mulle. Välillä tuntuu että poika määrää täällä, sit kun huomaan sen niin siitä noidankehästä on vaikea päästä pois. Ihmeellistä raivoamista pojalla, oikeastaa poika on ollut aina tuollainen raivohärkä
...
Väsy oon, arki voisi olla helpompaa jos pikkuinen poikani käyttäytyisi edes vähän paremmin.. Miten te sen teette? Miten saatte lapset kuuntelemaan? Varmaan useimmat voi ehkä mahdollisesti sanoa että tämä kirjoittamani kuulostaa tutulta, että lapset on tuollaisia, on uhmaa jne... Mutta on niitäkin äitejä jotka osaa pitää kurin yllä ja ovat sellaisia äitejä joista oikein huokuu se äitiasenne.
Tulipa pitkä teksti ja sekava, väsynyt olen niin siitäpä tämä purkaus
Helpotti kyllä saada ajatukset pois päästä
. Eipä ole muutakaan paikkaa mihin tai kenelle purkaa.
Noh tänään poika kilahti ja huusi rapussa kurkkusuorana kun kotiin tultiin. En saanut rauhoitettua poikaa ja siinäpä huusi sitten. Naapurini avasi oven, tuli katsomaan että onko jollain hätä
En ymmärrä miten te äidit saatte lapset tottelemaan? Jos kilahdan ja huudan niin poika huutaa takaisin, ei toimi tietenkään. Napakasti sanon jostakin asiasta niin poika vastaa samalla tavalla ja saattaa jopa nauraa mulle. Välillä tuntuu että poika määrää täällä, sit kun huomaan sen niin siitä noidankehästä on vaikea päästä pois. Ihmeellistä raivoamista pojalla, oikeastaa poika on ollut aina tuollainen raivohärkä
Väsy oon, arki voisi olla helpompaa jos pikkuinen poikani käyttäytyisi edes vähän paremmin.. Miten te sen teette? Miten saatte lapset kuuntelemaan? Varmaan useimmat voi ehkä mahdollisesti sanoa että tämä kirjoittamani kuulostaa tutulta, että lapset on tuollaisia, on uhmaa jne... Mutta on niitäkin äitejä jotka osaa pitää kurin yllä ja ovat sellaisia äitejä joista oikein huokuu se äitiasenne.
Tulipa pitkä teksti ja sekava, väsynyt olen niin siitäpä tämä purkaus