Suomen olisi alunalkaenkin pitänyt olla enempi Britannian, Ruotsin ja Tanskan kannalla (en tarkoita nyt maahanmuuttopolitiikkaa).
Tarvitaan uusi EU!
Uudessa Euroopan unionissa on vähemmän sääntelyä ja enemmän kansanvaltaa. Uudessa EU:ssa yhdentymisen käyttövoima on toteen näytetty hyöty, eivät katteettomat lupaukset. Uusi EU tunnustaa tosiasiat, eikä toimi EU-eliitin idealismin ohjaamana.
EU:n kutsuminen rauhanprojektiksi on retorisesti kaunista, mutta vain osatotuus. Suurin osa EU-sääntelystä ei liity enää mitenkään rauhan edistämiseen. Todellinen motiivi on keskusvallan vahvistaminen. Uudessa EU:ssa valtaa hajautetaan keskittämisen sijaan ja EU:n valtaoikeuksia palautetaan jäsenmaille, lähemmäs kansalaisia.
Suomen on osaltaan tuettava EU:n uudistamista kevyemmäksi ja paremmaksi. Suomen kansallinen etu on kauppaliitto, ei liittovaltio. EU:lla on jo nyt paljon liittovaltiomaisia piirteitä, ja jokainen joka nykytilanteessa yhä vaatii tiiviimpää unionia, tulee samalla kannattaneeksi liittovaltiokehitystä. Oleellisin kysymys eurovaaleissa on siis hyvin yksinkertainen: haluatko enemmän vai vähemmän EU:ta?
Suomen ei tarvitse pyrkiä kaikkiin ytimiin, vaan ainoastaan niihin joissa olemisesta on meille hyötyä. Suomen idealistinen EU-politiikka on erottanut meidät muista Pohjoismaista, jotka ovat viisaasti olleet pidättyväisempiä. Lopputulos on, että nykyään seisomme Kreikan, Portugalin, Italian ja Espanjan joukossa, emme Ruotsin, Tanskan tai Iso-Britannian.
Ihan viisaimmasta päästä ei meidän päättäjät ole. Hekin toki ovat vain ihmisiä jotka ovat nyt mokanneet.
Jäädäänkö seuraamaan mahd. seuraavia virheitä vai eroammeko EU:sta?
