N
No eipä tästä kauan ole
Vieras
http://fi.wikipedia.org/wiki/Virginia_Techin_veril%C3%B6yly tuoreempi juttu jossa kuoli todella paljon!
cassie said "yes"
- Viestiketjun aloittaja PirunRasittava
- Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mä kans uskon enemmän tuohon marttyyriuteen (tai miten se kirjotetaan) mutta ei kai ne oo sen ylempänä kuin muutkaan vaikka marttyyri onki.
itsensämurhaaja..hmm..ei mun mielestä liity tähän asiaan vaikka joku harmaa sitä meinaski.
mun mielipiteitä, älköön kukaan vetäkö hernettä nenään
[/quote]
mut kyllähän toi cassie bernhall on saanut sellaisia marttyyrin piirteitä kun legenda elää. ja onhan se toisaalta ihan ymmärrettävää.
mikähän ajaa ihmisen tuohon tilaan että pitää kostaa koko maailmalle. dylan klebold ja eric harris oli itekin ihan lapsia vielä. varmaan kiva niitten vanhempien ja muitten sukulaisten olla. tuskin tuollaisen tapauksen aiheuttama tuska koskaan häviää. ja mitenkähän vaikea on vanhemman rakastaa kuollutta lastaan kun se menee tekemään tuollaista? tuleekohan päällimmäisenä mieleen ne hyvät muistot vai nuo viimeiset tunnit?
"need to understand, no need to forgive"
mä luulen, että sitä ei pysty etukäteen tietämään miten tollasessa tilanteessa tekisi, kestäiskö usko. Kaipa sitä sydämessään hiljaa pyytää Jumalalta, että jos ja kun Hän tänne elämän polulle sallii tulla vastaavanlaisia inhimillisesti kestämättömiä hetkiä niin Hän myös itse sinä hetkenä antais ekstravoimia ihmiselle toimia siinä tilanteessa oikein...
Alkuperäinen kirjoittaja No eipä tästä kauan ole:
Tämäkin oli kauhea tapaus. Tästäkin löytyy yhtenä vaikuttimena Columbine.
Siksi käsittelen nyt vain tota columbinea, kun siitä on jo noita legendoja ja virginia techin tiimoilta ei oo samantyyppisiä tarinoita osunut korvaan. tai en oo vaan kuunnellut.
P
prr
Vieras
P
pirunrasittavaharmailee
Vieras
columbinessa oli noitten muitten uhrien lisäksi uhreja myös eric ja dylan. kiusaamisen ja aikuisten välinpitämättömyyden takia he kuolvat jo vuosia aiemmin henkisesti. ja seuraus oli tuo.
en missään nimessä hyväksy tekoa, mutta pitäisi muistaa syyt jotka siihen ajoivat.
en missään nimessä hyväksy tekoa, mutta pitäisi muistaa syyt jotka siihen ajoivat.
V
vieras
Vieras
M
mmm
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Helekutti:
Minusta tuo ei ole verrattavissa itsemurhaan. Raamatussakin sanotaan, että teitä tullaan tappamaan uskonne tähden ja kehoitetaan pysymään vahvoina uskossa vaikka se johtaisikin kuolemaan, sillä silloin kuolee vain ruumis ja sielu pääsee taivaaseen.
Cassiesta on tehty uskonsa takia kuollut marttyyri, vaikka oikeasti häneltä ei edes kysytty jumalakysymystä. Cassien kohdalla tilanne meni niin, että hän oli piilossa pöydän alla ja Eric tuli sen pöydän viereen, kurkisti pöydän alle, sanoi "peekaboo" ja ampui Cassieta suoraan kasvoihin.
Tyttö nimeltä Valeen sen sijaan kävi Dylanin kanssa jumalakeskustelun. Valeen vaihteli vastausta koko ajan yrittäen saada sen Dylania miellyttäväksi. Lopulta Dylan vain käveli pois paikalta ja Valeen jäi henkiin.
Tyttö nimeltä Valeen sen sijaan kävi Dylanin kanssa jumalakeskustelun. Valeen vaihteli vastausta koko ajan yrittäen saada sen Dylania miellyttäväksi. Lopulta Dylan vain käveli pois paikalta ja Valeen jäi henkiin.
T
tuolla keskustelua aiheesta
Vieras
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja tuolla keskustelua aiheesta:
Meinasin vinkata samaa
murha.info on tietotoimisto 
H
hyi olkoot
Vieras
P
PahaSilmä
Vieras
Aika urhea tyttö. Melkein kyllä toivon, että se ois valehdellut. mutta se hullu ois ampunut sen varmaan kuitenkin. :'(
Alkuperäinen kirjoittaja hyi olkoot:
Juu. Mä oon joskus miettinyt, että miten poliisi jenkeissä toimii, kun se kuva on annettu julkisuuteen.
Siinä ne itsemurhan tehneinä makaa aivot lattialla... Ajattelevaista poliisin taholta poikien vanhempia kohtaan...
P
PahaSilmä
Vieras
V
vieras
Vieras
Sitä tässä mietin, että mistä ihmeestä se tyttö muka olis tienny "oikeen" vastauksen? Oliks ne ampujat jotain natseja tai saatanan palvojia?Alkuperäinen kirjoittaja PahaSilmä:
Mistä olis tienny, että vastaamalla NO, olis jääny henkiin? Mitä jos olis ampunu sen takia, että jaa, etkö muka usko, valehtelet narttu tms.
Ja kun vastasi kyllä, hän vastasi rehellisesti. Kuoli ainakin puhuessaan totta (tämä tyttö siis).
H
HUOM!!!
Vieras
P
PahaSilmä
Vieras
V
vieras
Vieras
Lupasin arvostella kirjat sitä mukaa kun luen, joten tässä kaksi ensimmäistä:
Ensimmäisenä oli Bill Epperhartin kirja Columbine : Questions That Demand an Answer. Kirjoittaja työskentelee itse pappina parin korttelin päässä Columbinen High Schoolista ja oli sinä päivänä töissä, kun ammuskelut tapahtuivat. Vaikka kirja on uskonnollispainoitteinen melko vahvasti ja kirjailija kertoo oman näkemyksensä Columbinen tapahtumista uskonnollispohjaisesti, oli siinä silti ihan hyviäkin pointteja ja jopa uutta tietoa (ainakin minulle). Tiedän että tällä foorumilla on paljon ihmisiä, jotka eivät usko Jumalaan, mutta avartakaa mielenne ja käyttäkää mielikuvitusta, jos luette tämän kirjan. Vaikka se oli osittain liirum laarumia ja tylsiäkin kohtia löytyi, niin aina välistä löytyi oikeasti ihmisille ajateltavaa. Kirjailijan mielipide oli, että syy on sekä Saatanassa että vanhempien kasvatusmallissa (en allerkirjoita), joten jututkin oli kirjoitettu siltä kantilta. Laitoin itselleni muistiin useita kohtia, joita halusin kirjoittaa tänne samalla kun luin, joten.. Tässäpä näitä. Ja omia aatteitani niistä. Smile
(Niin ja suomensin nämä suoraan ja karkeasti, kun en jaksa kirjoittaa suomeksi ja englanniksi näitä juttusia.)
Racheliin liittyen, s. 14:
Lainaus:
Lähellä kahvilaa koulun ulkopuolella, ulko-ovien läheisyydessä he tapasivat Rachel Scottin, joka kävi kirkossamme ollessaan lapsi ja teini-ikäinen. Ainakin toinen heistä (Eric & Dylan) tunsi hänet näytelmätunneilta ja tiesi, että hän oli uskovainen. Ilman armoa he ampuivat häntä ja kysyivät sen jälkeen, uskoiko hän yhä Jumalaan. "Ok", Rachel vastasi. "Siinä tapauksessa mene Hänen luokseen.", he vastasivat ennen kuin ampuivat häntä päähän.
Dylan oli ilmeisesti ainoa, joka kävi draamakursseilla ja näytelmäjutuissa? Ainakin mitä videoita olen nähnyt, niin Dylanhan on mukana siinä jossain näytelmässä. Ei sinällänsä mitenkään iso juttu, kunhan mietin kirjaa lukiessani tuota.
Rachelista lisää, s. 52:
Lainaus:
Rachel oli ollut näytelmätunneilla toisen ampujan kanssa. Hän oli nähnyt heidät usein ja yrittänyt jopa ystävystyä heidän kanssaan.
Olisiko tässä syy, miksi Rachel tapettiin? Ehkä hän oli nähnyt poikien mustat vaatteet, heavy metal-aiheiset paidat ja yrittänyt saada heidät uskoon, tai puhunut kenties uskonnosta heidän kanssaan? Pojat olivat ylireagoineet ja päättäneet tappaa hänet kostoksi uskoonkäännytysyrityksestä...
Piiritystilanne tapahtumien aikaan, s. 17:
Lainaus:
Oppilaat, jotka onnistuivat pakenemaan koulusta pysäytettiin poliisin toimesta ja pakotettiin maahan. Poliisi oli kuullut huhun, jonka mukaan asemiehet vaihtoiat vaatteita toisten oppilaiden kanssa. Poliisit halusivat olla varmoja, että ainoastaan syyttömät pakenivat.
Tuosta huhusta en ollut aiemmin kuullut. Itseasiassa todella mielenkiintoinen ajatus, kuinkahan monella tuommoinen oikeasti tulee mieleen siinä vaiheessa, kun päättää lähteä ammuskelemaan lähikouluun? Todella ovelaa, mistähän tuo huhu on sitten saanut alkunsa? Onko joku oppilas/muu levittänyt sitä tahallisesti/tahattomasti vai ovatko Eric ja Dylan peräti puhuneet jonkun selviytyneen kuullen siitä? Mitä jos Dylan on ehkä sittenkin alkanut katumaan tätä ja miettinyt tuota vaihtoehtoa ääneen Ericin kuullen...? Oliko suunnitelmana sittenkin karata hengissä paikalta? Alkoivatko ehkä jopa molemmat pojat katumaan tuota lopuksi-ammutaan-itsemme-hommaa?
Edelleen piiritystilanteesta, koulun sisällä ja poliisille tullut tieto, s. 18:
Lainaus:
Graig (Scott) auttoi oppilaita ulos kirjastosta turvaan siinä vaiheessa kun Eric ja Dylan lähtivät lataamaan aseitaan. Kun Graig oli ulkona, hän kertoi poliiseille Ericin ja Dylanin sijainnin. Sen jälkeen SWAT-ryhmä pystyi tunkeutumaan kouluun ja lopettamaan tilanteen, joka oli kestänyt jo yli kolme tuntia.
Onko siis niin, että siinä välissä kun Graig on ollut ulkona/pakenemassa, ovat Eric ja Dylan ampuneet itsensä? Graig on muuten ensimmäisessä quotessa-mainitun Rachelin veli, molemmat uskovaisia uskovaisesta perheestä. Graig oli piilotellut kirjastossa yhdessä Mattin ja Isaiahin kanssa saman pöydän alla. Matt ja Isaiah kuolivat molemmat, Graig olisi kuollut myös, ellei olisi kerennyt ottamaan päästään hattua, joka paljasti hänet urheilijaksi. En tiedä miten tuo tarkkaan meni, esittikö Graig kuollutta vai mistä oli kyse sen jälkeen kun molemmat hänen vierustoverinsa kuolivat.
Tapahtumien jälkeen läheisellä koululla selvityneitä odotellessa, s. 19:
Lainaus:
Lopulta keskus siirrettiin läheiselle Leawoodin koululle (paikka jonne selviytyneet oppilaat kerättiin-tyyppisestä keskuksesta siis kyse. Aluksi oppilaat on tuotu kirkolle.) ja menimme paikalle voidaksemme auttaa selviytyneitä ja omaisia miten pystyimme. Vanhempia pyydettiin odottamaan Leawoodilla, sillä selviytyneet kuljetettiin sinne busseilla Columbinelta. Jokaisessa bussissa oli noin 40 oppilasta. Vanhemmat odottivat hermostuneina, katsoen tarkkaan jokaista oppilasta odottaen seuraavan olevan heidän lapsensa. Ryhmä odottavia vanhempia pieneni ja pieneni iltaa kohden. Kello 16.45 sheriffi John Stone saapui ja ilmoitti vanhemmille, ettei muita selviytyneitä ollut jäljellä. Vanhempia pyydettiin tulemaan takaisin seuraavana aamuna takaisin lastensa hammastietojen kanssa. Ryhmämme kuuli niiden äitien huudot, joiden lapset eivät olleetkaan tulleet enää takaisin. Sydämeeni yhä sattuu muistellessani sitä.
Aika rankka menetelmä, minusta. Mitä jos lapsi ei ollutkaan ollut sinä päivänä koulussa, vaan vaikka lintsannut? Mitä jos lapsi olikin elossa, mutta loukkaantuneena sairaalassa?
Kamalaa tuollainen odotus, kun ei voi tietää mikä on oman lapsen kohtalo. Ja sitten kun viimeinenkin bussi tulee paikalle, ja sitä omaa rakasta ei olekaan siellä kyydissä...
Dylanin vanhemmista, s.23:
Lainaus:
Kesäkuun 2. pvä Dylanin vanhemmat lähettivät kirjeet kaikille niille perheille, joiden jäsen oli kuollut Columbinen ammuskelussa tai loukkaantunut siellä.
Melko pian kuitenkin tapahtumien jälkeen. Mutta samalla, erittäin hieno teko, vaikka se ei tuokaan takaisin kuolleita. Dylanin vanhemmat olivat kuitenkin menettäneet myös oman lapsensa tuona päivänä, he tiesivät tismalleen miltä tuntui menettää oma rakas poika tuolla tavalla - ehkä tietävät jopa pahemmin miltä se tuntuu, kun tekijä on oma lapsi.
Muistomerkeistä, s. 24:
Lainaus:
Dylanin ja Ericin muistomerkit revittiin alas kaksi kertaa. Uhrien omaiset kaatoivat heidän ristinsä Rebel hillillä, ja kaksi puuta, jotka oli istutettu kirkkomme pihaan heidän muistokseen, kaadettiin.
Noista kirkon puista en tiennyt, ristit olivat tuttu juttu. Huvituin lukiessani tuon paikan nimen, missä ristit ovat sijainneet, sillä Ericin nikkihän tuli ilmeisesti juuri sanasta Rebel... Toisaalta, samaan aikaan koulun tyttöjen koripallojoukkueen nimi oli the Rebels. Eric tais käsittääkseni vihata urheilijaihmisiä, joten erikoista että nikki tuli samasta sanasta joka esiintyi niinkin vahvasti hänen vihaamassaan ryhmässä. Tytöt kun eivät tainneet olla iso poikkeus vihatuissa ihmisissä?
Rachelin hautajaisista, s. 26:
Lainaus:
CNN näytti hautajaiset livenä, ja se oli katsotuin uutislähetys kautta CNN:n historian!
Lisäksi kirjassa lukee, että hautajaiset olivat jopa katsotummat kuin prinsessa Dianan hautajaiset.
Tragedian jälkeen tulleet lahjoitukset, s. 35:
Lainaus:
Lahjoitukset Columbinen uhreille ovat ilmeisesti yhdet suurimmista koskaan tehdyistä lahjoituksista Coloradon historiassa. Ihmiset ovat lahjoittaneet Columbinelle yhteensä yli yhdeksän miljoonaa dollaria. Jopa kuuluisuudet lähtivät mukaan. Yksistään Celine Dion antoi 500 000 dollaria konsertistaan uhrien rahastoon.
Miksikähän tuo Celine on pitänyt mainita erikseen. Ok, summa on iso, mutta entä sitten? Vaikuttaa hieman julkisuustempaukselta vain (ja sitähän se luultavasti onkin). Ainakin itse jos olisi rikas, lahjoittaisi järkyttävät summansa nimettömänä, eikä sen vuoksi, että kaikki saisi tietää miten hyvä ihminen olet, kun annat niin ja niin paljon rahaa tälle jutulle.
Baseball-joukkueista samana vuonna, s. 36:
Lainaus:
The Rockies, The Colorado Rapids ja Colorado Avalanche kunnioittivat haavoittuneita ja kuolleita. The Rockies maalasi kenttäänsä kirjaimet CHS loppukaudeksi vuonna 1999. Muut joukkueet lahjoittivat lippuja, nimikirjoituksia ja viettivät aikaa ns. Columbine-perheiden kanssa.
Justjust. Taas tympi lukea tuommoisesta, julkisuustempaus? Tuskin kaikki jenkkilässä edes ovat kiinnostuneet baseballista (en muista nyt äkkiä suomenkielistä nimeä, mutta kaikki tietänee mistä lajista on kyse) saatika että tuommoinen lohduttaisi paljoa. Tuollaisia tempauksia tehdään kuolemansairaille ja muille faneille, ei rakkaansa menettäneille...
Vuosi tapahtumista, muistopäivä vuonna 2000, s. 44:
Lainaus:
Vuosi tapahtumien jälkeen muistopäivänä oppilaille annettiin lupa mennä niihin paikkoihin, missä he olivat olleet vuotta aiemmin ammuskelujen aikaan. Ainoastaan kirjasto oli täysin suljettu, sillä mielenterveyshoitajien mielestä kirjasto saattaisi olla liian rankka kokemus heille, jotka olivat nähneet ihmisiä kuolevan siellä runsain määrin. Kirjasto suljettiin täysin. Vanhemmat keräsivät rahaa, jotta voitaisiin rakennuttaa uusi kirjastopuoli toisaalle. Vanhan kirjaston tilalle tehtiin eteinen (atrium?).
Taivaalle vapautettiin samana päivänä ilmapalloja uhrien muistoksi Rebel hilliltä ja ihmiset kiistelivätkin, pitäisikö Ericille ja Dylanille vapauttaa omia palloja. Eräs nuori mies toi ruusuja kaikille, jotka olivat kuolleet vuotta aiemmin - kolmetoista valkoista ruusua ja kaksi punaista. Hän tunsi Dylanin ja Ericin, vaikkakaan ei kovin hyvin.
Hitsin rohkeaa viedä nuo ruusut sinne, kaiken tuon jälkeen kun tietää miten iso osa porukasta suhtautuu Dylaniin ja Ericiin. Parhaassa tapauksessa olisi voinut turpaansa saada tuommoisesta.
Tuo minua ihmetytti, että minkä tähden ne oppilaat on menneet niille paikoille missä ovat olleet silloin. Tai siis, tottakai se paluu pitää varmaan joskus suorittaa, mutta minkä takia se on ollut erikseen ohjelmassa?
Syksy vuonna 1999, s. 49:
Lainaus:
Lopetettuaan Chatfield Highin (koulu jonne Columbinen oppilaat siirrettiin Columbinen tutkimusten ajaksi) ja vietettyään kesäloman, Columbinen oppilaat palasivat omaan kouluunsa elokuun 19. pvä 1999. Kun he pääsivät sinne, oli koulun seinille ilmestynyt vastamaalattuja hakaristejä sekä ulkopuolelle että kylpyhuoneeseen. Se oli sekä pelottavaa, että häiritsevää. Lokakuun 19. pvä 17-vuotias Columbinen oppilas pidätettiin epäiltynä "homman loppuun viemisen"-suunnittelusta. Joulukuun 15. pvä saapui uhkaava sähköposti ja koulu loppui sinä päivänä aiemmin.
Ainahan noita seuraajia ilmestyy, mutta tosi yllättävää että jopa samassa koulussa. Käsittääkseni Columbinella opiskelee noin 2000 oppilasta, joten määrä on erittäin suuri ainakin jos vertaa suomalaisiin kouluihin ja potentiaalisten seuraajien määrä kasvaa. Silti luulisi että Ericin ja Dylanin teot olisivat siinä määrin vaikuttaneet, ettei kukaan ihan heti uskaltaisi uhkailla uusiksi samassa koulussa.
Kevät 2000, s. 49:
Lainaus:
Helmikuun 14. pvä, 2000, Columbinen oppilaat Stephanie Hart ja Nick Kunselman, seurusteleva pari, löydettiin ammuttuina Subway-ravintolasta Trinityn (kirjoittajan kirkko) ja Columbinen väliltä. Tunteet olivat yhä pinnassa Columbinen vuoksi ja tämä avasi haavat jälleen. Stephanien ja Nickin hautajaiset pidettiin kirkossamme. Tappajaa ei saatu koskaan kiinni.
Kuten aiemmin kirjoitin, niin potentiaalisten väkivaltaisten nuorien ja tappajien määrä nousee noinkin suuressa oppilasmäärässä. Silti, voihan tappaja olla täysin ulkopuolinen, ei ollenkaan Columbineen liittyvää. Surullista kuitenkin, ettei mennyt edes vajaata vuotta edellisestä murhenäytelmästä tähän.
Brooks Brownin isä ja Eric, s. 69:
Lainaus:
Brooks Brown oli Eric Harrisin ystäviä, ja Brooksin isä tunsi Ericin. Columbinen jälkeen Brooksin isä sanoi: "Tiesin aina kun Eric valehteli, mutta hänen vanhempansa eivät huomanneet sitä."
Tuon jutun ympärillä puhutaan siitä, miten vanhempien pitää olla lastensa kasvattajia ja ohjaajia, ei kavereita. Asiassa ei sinällänsä ollut mitään sen kummempaa, liitin sen mukaan tähän koska se oli hieman erilainen juttu ja koski kuitenkin Ericiä ja paljon puhuttua Brooksia.
Lisää kuolemia Columbinessa, s. 71:
Lainaus:
Neljä kuukautta myöhemmin (seurustelevan parin kuolemasta, ei Columbinesta) olin ajamassa autolla etelä-Carolinassa mennäkseni puhumaan eräässä tapahtumassa. Kyydissäni oli Beth Nimmo, Rachel Scottin äiti. Kaksi poliisia ajoi edellämme, jotta kerkeäisimme tapahtumaan ajoissa.
Bethin puhelin soi ja näin hänen kasvojensa muuttuvan valkoisiksi. Soittaja oli erään Columbinessa kuolleen lapsen isä. Hän sanoi: "Beth, istutko parhaillaan?" Beth vastasi: "Kyllä, olen autossa, matkalla valtatiellä."
Soittaja: "Minun on kerrottava sinulle jotain, mitä et tule koskaan uskomaan."
Beth: "Mitä nyt?"
Soittaja: "Joku Columbinelta on tehnyt juuri itsemurhan."
Tuo "joku" oli yksi parhaita urhelijoita Columbinella: hän oli sen vuoden paras koripallon pelaaja. Hänessä oli paljon potentiaalia; hän oli menossa vielä jonnekin. Hän oli jo pääsemässä parhaisiin yhdysvaltojen koripallokouluihin. Hänessä oli potentiaalia kaikkeen. Hänellä oli ollut tyttöystäviä, ja valmentajat tukivat häntä. Silti hän tappoi itsensä! Ja hän teki sen vain hetki ennen Columbinen muistopäivää.
Liitin tämänkin mukaan vain siksi, että Columbinella tuntuu sattuneen ja tapahtuneen paljon ammuskelujen jälkeen (miksi ei sitä ennenkin, mutta...). Dylanin ja Ericin teot ovat varmasti vaikuttaneet tähänkin, ehkä oli jotenkin luvallisempaa ja helpompaa tämän ihmisen mielestä tappaa itsensä nyt (miksi, sitä en osaa sanoa). Edelleen pitää kuitenkin ajatella siltäkin kantilta, että iso koulu -> enemmän mahdollisuuksia tälläisiin.
Eric Harrisista, s. 82:
Lainaus:
Lapset tarvitsevat rajoja, jotta voisimme suojella heitä tämän maailman pahoilta voimilta. Katso Eric Harrisin nettiprofiilia: Hän listaa harrastuksekseen Doomin ammattimaisen pelaamisen ja halusi tulla Doomin suunnittelijaksi. Hän pelasi Doomia usein. Hän ja Dylan halusivat tappaa yli 500 oppilasta. He käyttivät useita satoja ammuksia ja istuttivat lähes 90 räjähdettä. Se oli kuin he olisivat pelanneet Doomia oikeassa elämässä. Pahan voimat olivat vallanneet heidät niin pahoin, etteivät he enää voineet erottaa oikeaa ja pelimaailmaa.
Kirjoittajalla oli ihan hyviäkin mielipiteitä, mutta toisaalta nämä tälläiset harmittivat. Pointtihan tässäkin on, mutta lähinnä vain uskovaiselle puolelle, ei oikeaa, psykologista toimivuutta. Doom on takuuvarmasti vaikuttanut, mutta mitkään pahan voimat tuskin taustalla pyörivät...
Siinä olen samaa mieltä, etteivät pojat varmaan enää välttämättä erottaneet todellisuutta ja Doomin maailmaa.
Natural Born Killersistä, s. 83:
Lainaus:
Elokuva Natural Born Killers oli Dylanin ja Ericin lempielokuvia. He katsoivat sen usein. Itseasiassa, Eric kirjoitti Dylanin 1998 vuosikirjaan: "Jumala, en voi odottaa että he kuolevat. Voin maistaa veren." Hän allekirjoitti sen NBK, Natural Born Killers.
Tämä taas ei ollut minusta mitenkään erikoista. Eikö lähes kaikki teinit kirjoittele fanituksen kohteistaan quoteja ja pätkiä sinne sun tänne?
Kuoleman lopullisuudesta, s. 93:
Lainaus:
Vakuutuin siitä, etteivät nuo kaksi nuorta miestä, Eric ja Dylan, ymmärtäneet kuoleman lopullisuutta. He kuvittelivat voivansa painaa toisto-nappulaa videopelistä ja voivansa aloittaa alusta.
Aika harva (nuori) taitaa osata ajatella kuolemaa kunnolla. Kuten Katsa aiemmin tässä ketjussa sanoi, monella itsemurhaajalla taitaa olla se ajatus: "En minä halua kuolla. Haluan vain tehdä itsemurhan."
Muita ajatuksia kirjasta, sivuilta 120 & 148:
Lainaus:
Kuka olisi koskaan kuullut hautajaisista K-Martin tiloissa?
Tämä oli tietyllä tavalla surkuhupaisaa. Kirkko oli ostanut entiset K-Martin tilat itselleen ja rakennutti niistä kirkon. Columbinen hautajaisia pidettiin tuossa tilassa (neljä uhreista haudattiin Trinityn kirkossa). Ainakin Mooren dokkarileffan Bowling for Columbine-mukaan Ericin ja Dylanin ammukset oli ostettu K-Martista... Rolling Eyes Tapahtuipa mitä vain, niin aina se liittyy K-Martiin!
Lainaus:
Meidän pitäisi luovuttaa maailman systeemiin luottaminen. Se ei toimi. Kaikki mitä maailmalla oli tarjota epäonnistui Dylanin ja Ericin kohdalla. He olivat olleet ongelmissa aiemminkin. Heitä oli yritetty ohjata nuoriso-oikeudessa, mutta se ei ollut toiminut. Ulkopuolelle he näyttivät hyviltä. Heillä oli hyviä arvosanoja. Mitä puuttui? Jumala. Heillä ei ollut Jumalaa sydämessään - ainoastaan vihaa ja tyhjyyttä.
Jumala eli ei, en lähtisi väittelemään tuosta oikeudessa.
Kaiken kaikkiaan siis ihan luettava kirja jos jaksaa uskontohömpötykset siinä sivussa, arvosanaksi antaisin asteikolla 4-10 semmoiset 7½. Mitään uutta ei juurikaan paljasta, mutta elämää Columbinen jälkeen on paljon tuossa.
Ensimmäisenä oli Bill Epperhartin kirja Columbine : Questions That Demand an Answer. Kirjoittaja työskentelee itse pappina parin korttelin päässä Columbinen High Schoolista ja oli sinä päivänä töissä, kun ammuskelut tapahtuivat. Vaikka kirja on uskonnollispainoitteinen melko vahvasti ja kirjailija kertoo oman näkemyksensä Columbinen tapahtumista uskonnollispohjaisesti, oli siinä silti ihan hyviäkin pointteja ja jopa uutta tietoa (ainakin minulle). Tiedän että tällä foorumilla on paljon ihmisiä, jotka eivät usko Jumalaan, mutta avartakaa mielenne ja käyttäkää mielikuvitusta, jos luette tämän kirjan. Vaikka se oli osittain liirum laarumia ja tylsiäkin kohtia löytyi, niin aina välistä löytyi oikeasti ihmisille ajateltavaa. Kirjailijan mielipide oli, että syy on sekä Saatanassa että vanhempien kasvatusmallissa (en allerkirjoita), joten jututkin oli kirjoitettu siltä kantilta. Laitoin itselleni muistiin useita kohtia, joita halusin kirjoittaa tänne samalla kun luin, joten.. Tässäpä näitä. Ja omia aatteitani niistä. Smile
(Niin ja suomensin nämä suoraan ja karkeasti, kun en jaksa kirjoittaa suomeksi ja englanniksi näitä juttusia.)
Racheliin liittyen, s. 14:
Lainaus:
Lähellä kahvilaa koulun ulkopuolella, ulko-ovien läheisyydessä he tapasivat Rachel Scottin, joka kävi kirkossamme ollessaan lapsi ja teini-ikäinen. Ainakin toinen heistä (Eric & Dylan) tunsi hänet näytelmätunneilta ja tiesi, että hän oli uskovainen. Ilman armoa he ampuivat häntä ja kysyivät sen jälkeen, uskoiko hän yhä Jumalaan. "Ok", Rachel vastasi. "Siinä tapauksessa mene Hänen luokseen.", he vastasivat ennen kuin ampuivat häntä päähän.
Dylan oli ilmeisesti ainoa, joka kävi draamakursseilla ja näytelmäjutuissa? Ainakin mitä videoita olen nähnyt, niin Dylanhan on mukana siinä jossain näytelmässä. Ei sinällänsä mitenkään iso juttu, kunhan mietin kirjaa lukiessani tuota.
Rachelista lisää, s. 52:
Lainaus:
Rachel oli ollut näytelmätunneilla toisen ampujan kanssa. Hän oli nähnyt heidät usein ja yrittänyt jopa ystävystyä heidän kanssaan.
Olisiko tässä syy, miksi Rachel tapettiin? Ehkä hän oli nähnyt poikien mustat vaatteet, heavy metal-aiheiset paidat ja yrittänyt saada heidät uskoon, tai puhunut kenties uskonnosta heidän kanssaan? Pojat olivat ylireagoineet ja päättäneet tappaa hänet kostoksi uskoonkäännytysyrityksestä...
Piiritystilanne tapahtumien aikaan, s. 17:
Lainaus:
Oppilaat, jotka onnistuivat pakenemaan koulusta pysäytettiin poliisin toimesta ja pakotettiin maahan. Poliisi oli kuullut huhun, jonka mukaan asemiehet vaihtoiat vaatteita toisten oppilaiden kanssa. Poliisit halusivat olla varmoja, että ainoastaan syyttömät pakenivat.
Tuosta huhusta en ollut aiemmin kuullut. Itseasiassa todella mielenkiintoinen ajatus, kuinkahan monella tuommoinen oikeasti tulee mieleen siinä vaiheessa, kun päättää lähteä ammuskelemaan lähikouluun? Todella ovelaa, mistähän tuo huhu on sitten saanut alkunsa? Onko joku oppilas/muu levittänyt sitä tahallisesti/tahattomasti vai ovatko Eric ja Dylan peräti puhuneet jonkun selviytyneen kuullen siitä? Mitä jos Dylan on ehkä sittenkin alkanut katumaan tätä ja miettinyt tuota vaihtoehtoa ääneen Ericin kuullen...? Oliko suunnitelmana sittenkin karata hengissä paikalta? Alkoivatko ehkä jopa molemmat pojat katumaan tuota lopuksi-ammutaan-itsemme-hommaa?
Edelleen piiritystilanteesta, koulun sisällä ja poliisille tullut tieto, s. 18:
Lainaus:
Graig (Scott) auttoi oppilaita ulos kirjastosta turvaan siinä vaiheessa kun Eric ja Dylan lähtivät lataamaan aseitaan. Kun Graig oli ulkona, hän kertoi poliiseille Ericin ja Dylanin sijainnin. Sen jälkeen SWAT-ryhmä pystyi tunkeutumaan kouluun ja lopettamaan tilanteen, joka oli kestänyt jo yli kolme tuntia.
Onko siis niin, että siinä välissä kun Graig on ollut ulkona/pakenemassa, ovat Eric ja Dylan ampuneet itsensä? Graig on muuten ensimmäisessä quotessa-mainitun Rachelin veli, molemmat uskovaisia uskovaisesta perheestä. Graig oli piilotellut kirjastossa yhdessä Mattin ja Isaiahin kanssa saman pöydän alla. Matt ja Isaiah kuolivat molemmat, Graig olisi kuollut myös, ellei olisi kerennyt ottamaan päästään hattua, joka paljasti hänet urheilijaksi. En tiedä miten tuo tarkkaan meni, esittikö Graig kuollutta vai mistä oli kyse sen jälkeen kun molemmat hänen vierustoverinsa kuolivat.
Tapahtumien jälkeen läheisellä koululla selvityneitä odotellessa, s. 19:
Lainaus:
Lopulta keskus siirrettiin läheiselle Leawoodin koululle (paikka jonne selviytyneet oppilaat kerättiin-tyyppisestä keskuksesta siis kyse. Aluksi oppilaat on tuotu kirkolle.) ja menimme paikalle voidaksemme auttaa selviytyneitä ja omaisia miten pystyimme. Vanhempia pyydettiin odottamaan Leawoodilla, sillä selviytyneet kuljetettiin sinne busseilla Columbinelta. Jokaisessa bussissa oli noin 40 oppilasta. Vanhemmat odottivat hermostuneina, katsoen tarkkaan jokaista oppilasta odottaen seuraavan olevan heidän lapsensa. Ryhmä odottavia vanhempia pieneni ja pieneni iltaa kohden. Kello 16.45 sheriffi John Stone saapui ja ilmoitti vanhemmille, ettei muita selviytyneitä ollut jäljellä. Vanhempia pyydettiin tulemaan takaisin seuraavana aamuna takaisin lastensa hammastietojen kanssa. Ryhmämme kuuli niiden äitien huudot, joiden lapset eivät olleetkaan tulleet enää takaisin. Sydämeeni yhä sattuu muistellessani sitä.
Aika rankka menetelmä, minusta. Mitä jos lapsi ei ollutkaan ollut sinä päivänä koulussa, vaan vaikka lintsannut? Mitä jos lapsi olikin elossa, mutta loukkaantuneena sairaalassa?
Kamalaa tuollainen odotus, kun ei voi tietää mikä on oman lapsen kohtalo. Ja sitten kun viimeinenkin bussi tulee paikalle, ja sitä omaa rakasta ei olekaan siellä kyydissä...
Dylanin vanhemmista, s.23:
Lainaus:
Kesäkuun 2. pvä Dylanin vanhemmat lähettivät kirjeet kaikille niille perheille, joiden jäsen oli kuollut Columbinen ammuskelussa tai loukkaantunut siellä.
Melko pian kuitenkin tapahtumien jälkeen. Mutta samalla, erittäin hieno teko, vaikka se ei tuokaan takaisin kuolleita. Dylanin vanhemmat olivat kuitenkin menettäneet myös oman lapsensa tuona päivänä, he tiesivät tismalleen miltä tuntui menettää oma rakas poika tuolla tavalla - ehkä tietävät jopa pahemmin miltä se tuntuu, kun tekijä on oma lapsi.
Muistomerkeistä, s. 24:
Lainaus:
Dylanin ja Ericin muistomerkit revittiin alas kaksi kertaa. Uhrien omaiset kaatoivat heidän ristinsä Rebel hillillä, ja kaksi puuta, jotka oli istutettu kirkkomme pihaan heidän muistokseen, kaadettiin.
Noista kirkon puista en tiennyt, ristit olivat tuttu juttu. Huvituin lukiessani tuon paikan nimen, missä ristit ovat sijainneet, sillä Ericin nikkihän tuli ilmeisesti juuri sanasta Rebel... Toisaalta, samaan aikaan koulun tyttöjen koripallojoukkueen nimi oli the Rebels. Eric tais käsittääkseni vihata urheilijaihmisiä, joten erikoista että nikki tuli samasta sanasta joka esiintyi niinkin vahvasti hänen vihaamassaan ryhmässä. Tytöt kun eivät tainneet olla iso poikkeus vihatuissa ihmisissä?
Rachelin hautajaisista, s. 26:
Lainaus:
CNN näytti hautajaiset livenä, ja se oli katsotuin uutislähetys kautta CNN:n historian!
Lisäksi kirjassa lukee, että hautajaiset olivat jopa katsotummat kuin prinsessa Dianan hautajaiset.
Tragedian jälkeen tulleet lahjoitukset, s. 35:
Lainaus:
Lahjoitukset Columbinen uhreille ovat ilmeisesti yhdet suurimmista koskaan tehdyistä lahjoituksista Coloradon historiassa. Ihmiset ovat lahjoittaneet Columbinelle yhteensä yli yhdeksän miljoonaa dollaria. Jopa kuuluisuudet lähtivät mukaan. Yksistään Celine Dion antoi 500 000 dollaria konsertistaan uhrien rahastoon.
Miksikähän tuo Celine on pitänyt mainita erikseen. Ok, summa on iso, mutta entä sitten? Vaikuttaa hieman julkisuustempaukselta vain (ja sitähän se luultavasti onkin). Ainakin itse jos olisi rikas, lahjoittaisi järkyttävät summansa nimettömänä, eikä sen vuoksi, että kaikki saisi tietää miten hyvä ihminen olet, kun annat niin ja niin paljon rahaa tälle jutulle.
Baseball-joukkueista samana vuonna, s. 36:
Lainaus:
The Rockies, The Colorado Rapids ja Colorado Avalanche kunnioittivat haavoittuneita ja kuolleita. The Rockies maalasi kenttäänsä kirjaimet CHS loppukaudeksi vuonna 1999. Muut joukkueet lahjoittivat lippuja, nimikirjoituksia ja viettivät aikaa ns. Columbine-perheiden kanssa.
Justjust. Taas tympi lukea tuommoisesta, julkisuustempaus? Tuskin kaikki jenkkilässä edes ovat kiinnostuneet baseballista (en muista nyt äkkiä suomenkielistä nimeä, mutta kaikki tietänee mistä lajista on kyse) saatika että tuommoinen lohduttaisi paljoa. Tuollaisia tempauksia tehdään kuolemansairaille ja muille faneille, ei rakkaansa menettäneille...
Vuosi tapahtumista, muistopäivä vuonna 2000, s. 44:
Lainaus:
Vuosi tapahtumien jälkeen muistopäivänä oppilaille annettiin lupa mennä niihin paikkoihin, missä he olivat olleet vuotta aiemmin ammuskelujen aikaan. Ainoastaan kirjasto oli täysin suljettu, sillä mielenterveyshoitajien mielestä kirjasto saattaisi olla liian rankka kokemus heille, jotka olivat nähneet ihmisiä kuolevan siellä runsain määrin. Kirjasto suljettiin täysin. Vanhemmat keräsivät rahaa, jotta voitaisiin rakennuttaa uusi kirjastopuoli toisaalle. Vanhan kirjaston tilalle tehtiin eteinen (atrium?).
Taivaalle vapautettiin samana päivänä ilmapalloja uhrien muistoksi Rebel hilliltä ja ihmiset kiistelivätkin, pitäisikö Ericille ja Dylanille vapauttaa omia palloja. Eräs nuori mies toi ruusuja kaikille, jotka olivat kuolleet vuotta aiemmin - kolmetoista valkoista ruusua ja kaksi punaista. Hän tunsi Dylanin ja Ericin, vaikkakaan ei kovin hyvin.
Hitsin rohkeaa viedä nuo ruusut sinne, kaiken tuon jälkeen kun tietää miten iso osa porukasta suhtautuu Dylaniin ja Ericiin. Parhaassa tapauksessa olisi voinut turpaansa saada tuommoisesta.
Tuo minua ihmetytti, että minkä tähden ne oppilaat on menneet niille paikoille missä ovat olleet silloin. Tai siis, tottakai se paluu pitää varmaan joskus suorittaa, mutta minkä takia se on ollut erikseen ohjelmassa?
Syksy vuonna 1999, s. 49:
Lainaus:
Lopetettuaan Chatfield Highin (koulu jonne Columbinen oppilaat siirrettiin Columbinen tutkimusten ajaksi) ja vietettyään kesäloman, Columbinen oppilaat palasivat omaan kouluunsa elokuun 19. pvä 1999. Kun he pääsivät sinne, oli koulun seinille ilmestynyt vastamaalattuja hakaristejä sekä ulkopuolelle että kylpyhuoneeseen. Se oli sekä pelottavaa, että häiritsevää. Lokakuun 19. pvä 17-vuotias Columbinen oppilas pidätettiin epäiltynä "homman loppuun viemisen"-suunnittelusta. Joulukuun 15. pvä saapui uhkaava sähköposti ja koulu loppui sinä päivänä aiemmin.
Ainahan noita seuraajia ilmestyy, mutta tosi yllättävää että jopa samassa koulussa. Käsittääkseni Columbinella opiskelee noin 2000 oppilasta, joten määrä on erittäin suuri ainakin jos vertaa suomalaisiin kouluihin ja potentiaalisten seuraajien määrä kasvaa. Silti luulisi että Ericin ja Dylanin teot olisivat siinä määrin vaikuttaneet, ettei kukaan ihan heti uskaltaisi uhkailla uusiksi samassa koulussa.
Kevät 2000, s. 49:
Lainaus:
Helmikuun 14. pvä, 2000, Columbinen oppilaat Stephanie Hart ja Nick Kunselman, seurusteleva pari, löydettiin ammuttuina Subway-ravintolasta Trinityn (kirjoittajan kirkko) ja Columbinen väliltä. Tunteet olivat yhä pinnassa Columbinen vuoksi ja tämä avasi haavat jälleen. Stephanien ja Nickin hautajaiset pidettiin kirkossamme. Tappajaa ei saatu koskaan kiinni.
Kuten aiemmin kirjoitin, niin potentiaalisten väkivaltaisten nuorien ja tappajien määrä nousee noinkin suuressa oppilasmäärässä. Silti, voihan tappaja olla täysin ulkopuolinen, ei ollenkaan Columbineen liittyvää. Surullista kuitenkin, ettei mennyt edes vajaata vuotta edellisestä murhenäytelmästä tähän.
Brooks Brownin isä ja Eric, s. 69:
Lainaus:
Brooks Brown oli Eric Harrisin ystäviä, ja Brooksin isä tunsi Ericin. Columbinen jälkeen Brooksin isä sanoi: "Tiesin aina kun Eric valehteli, mutta hänen vanhempansa eivät huomanneet sitä."
Tuon jutun ympärillä puhutaan siitä, miten vanhempien pitää olla lastensa kasvattajia ja ohjaajia, ei kavereita. Asiassa ei sinällänsä ollut mitään sen kummempaa, liitin sen mukaan tähän koska se oli hieman erilainen juttu ja koski kuitenkin Ericiä ja paljon puhuttua Brooksia.
Lisää kuolemia Columbinessa, s. 71:
Lainaus:
Neljä kuukautta myöhemmin (seurustelevan parin kuolemasta, ei Columbinesta) olin ajamassa autolla etelä-Carolinassa mennäkseni puhumaan eräässä tapahtumassa. Kyydissäni oli Beth Nimmo, Rachel Scottin äiti. Kaksi poliisia ajoi edellämme, jotta kerkeäisimme tapahtumaan ajoissa.
Bethin puhelin soi ja näin hänen kasvojensa muuttuvan valkoisiksi. Soittaja oli erään Columbinessa kuolleen lapsen isä. Hän sanoi: "Beth, istutko parhaillaan?" Beth vastasi: "Kyllä, olen autossa, matkalla valtatiellä."
Soittaja: "Minun on kerrottava sinulle jotain, mitä et tule koskaan uskomaan."
Beth: "Mitä nyt?"
Soittaja: "Joku Columbinelta on tehnyt juuri itsemurhan."
Tuo "joku" oli yksi parhaita urhelijoita Columbinella: hän oli sen vuoden paras koripallon pelaaja. Hänessä oli paljon potentiaalia; hän oli menossa vielä jonnekin. Hän oli jo pääsemässä parhaisiin yhdysvaltojen koripallokouluihin. Hänessä oli potentiaalia kaikkeen. Hänellä oli ollut tyttöystäviä, ja valmentajat tukivat häntä. Silti hän tappoi itsensä! Ja hän teki sen vain hetki ennen Columbinen muistopäivää.
Liitin tämänkin mukaan vain siksi, että Columbinella tuntuu sattuneen ja tapahtuneen paljon ammuskelujen jälkeen (miksi ei sitä ennenkin, mutta...). Dylanin ja Ericin teot ovat varmasti vaikuttaneet tähänkin, ehkä oli jotenkin luvallisempaa ja helpompaa tämän ihmisen mielestä tappaa itsensä nyt (miksi, sitä en osaa sanoa). Edelleen pitää kuitenkin ajatella siltäkin kantilta, että iso koulu -> enemmän mahdollisuuksia tälläisiin.
Eric Harrisista, s. 82:
Lainaus:
Lapset tarvitsevat rajoja, jotta voisimme suojella heitä tämän maailman pahoilta voimilta. Katso Eric Harrisin nettiprofiilia: Hän listaa harrastuksekseen Doomin ammattimaisen pelaamisen ja halusi tulla Doomin suunnittelijaksi. Hän pelasi Doomia usein. Hän ja Dylan halusivat tappaa yli 500 oppilasta. He käyttivät useita satoja ammuksia ja istuttivat lähes 90 räjähdettä. Se oli kuin he olisivat pelanneet Doomia oikeassa elämässä. Pahan voimat olivat vallanneet heidät niin pahoin, etteivät he enää voineet erottaa oikeaa ja pelimaailmaa.
Kirjoittajalla oli ihan hyviäkin mielipiteitä, mutta toisaalta nämä tälläiset harmittivat. Pointtihan tässäkin on, mutta lähinnä vain uskovaiselle puolelle, ei oikeaa, psykologista toimivuutta. Doom on takuuvarmasti vaikuttanut, mutta mitkään pahan voimat tuskin taustalla pyörivät...
Siinä olen samaa mieltä, etteivät pojat varmaan enää välttämättä erottaneet todellisuutta ja Doomin maailmaa.
Natural Born Killersistä, s. 83:
Lainaus:
Elokuva Natural Born Killers oli Dylanin ja Ericin lempielokuvia. He katsoivat sen usein. Itseasiassa, Eric kirjoitti Dylanin 1998 vuosikirjaan: "Jumala, en voi odottaa että he kuolevat. Voin maistaa veren." Hän allekirjoitti sen NBK, Natural Born Killers.
Tämä taas ei ollut minusta mitenkään erikoista. Eikö lähes kaikki teinit kirjoittele fanituksen kohteistaan quoteja ja pätkiä sinne sun tänne?
Kuoleman lopullisuudesta, s. 93:
Lainaus:
Vakuutuin siitä, etteivät nuo kaksi nuorta miestä, Eric ja Dylan, ymmärtäneet kuoleman lopullisuutta. He kuvittelivat voivansa painaa toisto-nappulaa videopelistä ja voivansa aloittaa alusta.
Aika harva (nuori) taitaa osata ajatella kuolemaa kunnolla. Kuten Katsa aiemmin tässä ketjussa sanoi, monella itsemurhaajalla taitaa olla se ajatus: "En minä halua kuolla. Haluan vain tehdä itsemurhan."
Muita ajatuksia kirjasta, sivuilta 120 & 148:
Lainaus:
Kuka olisi koskaan kuullut hautajaisista K-Martin tiloissa?
Tämä oli tietyllä tavalla surkuhupaisaa. Kirkko oli ostanut entiset K-Martin tilat itselleen ja rakennutti niistä kirkon. Columbinen hautajaisia pidettiin tuossa tilassa (neljä uhreista haudattiin Trinityn kirkossa). Ainakin Mooren dokkarileffan Bowling for Columbine-mukaan Ericin ja Dylanin ammukset oli ostettu K-Martista... Rolling Eyes Tapahtuipa mitä vain, niin aina se liittyy K-Martiin!
Lainaus:
Meidän pitäisi luovuttaa maailman systeemiin luottaminen. Se ei toimi. Kaikki mitä maailmalla oli tarjota epäonnistui Dylanin ja Ericin kohdalla. He olivat olleet ongelmissa aiemminkin. Heitä oli yritetty ohjata nuoriso-oikeudessa, mutta se ei ollut toiminut. Ulkopuolelle he näyttivät hyviltä. Heillä oli hyviä arvosanoja. Mitä puuttui? Jumala. Heillä ei ollut Jumalaa sydämessään - ainoastaan vihaa ja tyhjyyttä.
Jumala eli ei, en lähtisi väittelemään tuosta oikeudessa.
Kaiken kaikkiaan siis ihan luettava kirja jos jaksaa uskontohömpötykset siinä sivussa, arvosanaksi antaisin asteikolla 4-10 semmoiset 7½. Mitään uutta ei juurikaan paljasta, mutta elämää Columbinen jälkeen on paljon tuossa.
V
vieras
Vieras
?
.
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja PirunRasittava:
No kait se jumalakin haluaisi, että ihminen käyttää maalaisjärkeään ja pelastaa henkensä tuollaisessa tilanteessa. Sanat on vain sanoja ja totuus asuu muualla. Ei kait sentään tyhmä tarvitse olla, jos uskossa onkin.
En tosin tiedä tusta tapauksesta mitään, enkä aijo lukeakaan.
eipähän muuta aiheeseen liittyvää, kuin et katsoin tossa pari päivää sitten mooren dokkarin "bowling for columbine" ja täytyy sanoa et jenkit on sekä tyhmiä pelkureita että kaksinaamaisia sotahulluja :/
Uusimmat
-
-
V
-
V
-
V
-
-
V
-
VSuomessa nyt Euroopan eniten työttömiä - joka viides nuori on jo työtön
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 18
-
VMiten porsaiden kuljetusautosta voi salpa avautua niin että possuja tippuu tielle?
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 7
Kuumimmat
-
V
-
-
V
-
V
-
VSuomessa nyt Euroopan eniten työttömiä - joka viides nuori on jo työtön
- Viimeisin: vierailija
-
V
-