helou ja huomenta..
ihanpa iski tarve jutustella aiheesta, kun tänäaamuna ekat clomit (pitkästä aikaa!) piti napata...
Pienenä introna aiheeseen:
Eli minulla on todettu tilanne, ettei ilman tohtorin apuja voi tulla raskaaksi, ja vuosien saatossa se on todistettukin.. En ovuloi..
ensimmäistä lasta yritettiin n. 3-vuoden ajan..
Kaikki, kun menee alkuun niin pitkän kaavan mukaan. Pitää yritystä omin avuin olla taustalla niin ja niin kauan ja sitten kaikki tutkimukset, joihin saa odottaa aikoja.. Piinallisen pitkä prosessi. Epätitoisena vain odotella, että mikä vialla ja voikohan apua edes saada..
Noh joka tapauksessa terojen ja clomien kans tuli painittua ihan kertakaikkisen pitkän kaavan mukaan,, lääkitystä muokattiin jos mihinkin suuntaan ja määriä hiljattain lisättiin..
Koin kaiken tuon tosi raskaasti, koska satun niiden onnellisten(?) joukkoon joka imee itseensä ainakin lääkkeiden sivuvaikutukset jos ei muuta :/ . Lopulta oli pää jo niin sekaisin, että viskasin clomit nurkkaan ja sainkin lähetteen jatkotoimiin, mutta yllätysyllätys, taas oli tiedossa odottelua kuukausikaupalla..
Odottelu sitten yhtenä päivänä varmistuikin oikeaksi odotukseksi
..
Olin jo lyönyt hanskat tiskiin, joten kaikki raskauteen liittyvät oireet saivat mitä taitavimman selityksen.. Olin jo niin monta negatiivista testiä tehnyt, etten kertakaikkiaan halunnut enää kokea sitä pettymystä.. Joten tällä keinoin raskaus huiteli jo ekan kolmanneksen lopuilla ja housun napit ei enää mahtunu kiinni, rinnat oli niin arat ettei niitä kärsinyt katsoa ja huono olo oli jatkunut jo kauan.. Mielitekoja oli sun vaikka minkälaista.. Ja oma äitini sitten tuli kerran testin kans, että eiköhän nyt varmisteta tämä sinun oireilu ja niin sieltä plussa löytyi..
Olin kyllä niin puusta puonnut, etten voi sanoin kuvailla..
No nyt meillä on tyttö joka täytti neljä elokuussa ja vauvakuume on ollut vireillä jo kauan koko perheessä.. Ehkäisyä ei olla käytetty sen jälkeen, kun lopetettiin silloin ...7vuotta sitten (hui kuinka pitkä aika)
Oli suurensuuri kynnys lähteä taas rumbaan mukaan, mutta nytpä tässä ollaan! Ja onneksi kaikki meni nyt nopeammin, kun on diagnosoitu tilanne. Pääsinkin heti aloittamaan max. annoksella clomeja, jottei hoito suotta pitkittyisi.. Ja olen yrittänyt henkisesti valmistautua tulevaan koitokseen, mies ja tyttö on valmennettu paremmin kuin hyvin.
Noista sivuvaikutuksista mainitsinkin, niin silloin taannoin, kun ei välttämättä osannut kaikkea yhdistää niistä lääkkeistä johtuvaksi..
mm. erittäin voimakkaat näköhäiriöt olivat aika pelottavia, kun ei hoksannut mistä ne tulee.. Nyt siis olen yrittänyt valmistautua.. Jospa se tekisi asioista siedettävämmät.
Ja sen sanon vielä loppulauseeksi, että pientähän tämä kaikki on sitten sen rinnalla, jos luoja sen lapsen suo!
Kertokaa omia kokemuksianne, olisi kiva kuulla kohtalotovereiden kuulumisia!
Tsemppiä kaikille "yrittäjille"!
ihanpa iski tarve jutustella aiheesta, kun tänäaamuna ekat clomit (pitkästä aikaa!) piti napata...
Pienenä introna aiheeseen:
Eli minulla on todettu tilanne, ettei ilman tohtorin apuja voi tulla raskaaksi, ja vuosien saatossa se on todistettukin.. En ovuloi..
ensimmäistä lasta yritettiin n. 3-vuoden ajan..
Kaikki, kun menee alkuun niin pitkän kaavan mukaan. Pitää yritystä omin avuin olla taustalla niin ja niin kauan ja sitten kaikki tutkimukset, joihin saa odottaa aikoja.. Piinallisen pitkä prosessi. Epätitoisena vain odotella, että mikä vialla ja voikohan apua edes saada..
Noh joka tapauksessa terojen ja clomien kans tuli painittua ihan kertakaikkisen pitkän kaavan mukaan,, lääkitystä muokattiin jos mihinkin suuntaan ja määriä hiljattain lisättiin..
Koin kaiken tuon tosi raskaasti, koska satun niiden onnellisten(?) joukkoon joka imee itseensä ainakin lääkkeiden sivuvaikutukset jos ei muuta :/ . Lopulta oli pää jo niin sekaisin, että viskasin clomit nurkkaan ja sainkin lähetteen jatkotoimiin, mutta yllätysyllätys, taas oli tiedossa odottelua kuukausikaupalla..
Odottelu sitten yhtenä päivänä varmistuikin oikeaksi odotukseksi
..Olin jo lyönyt hanskat tiskiin, joten kaikki raskauteen liittyvät oireet saivat mitä taitavimman selityksen.. Olin jo niin monta negatiivista testiä tehnyt, etten kertakaikkiaan halunnut enää kokea sitä pettymystä.. Joten tällä keinoin raskaus huiteli jo ekan kolmanneksen lopuilla ja housun napit ei enää mahtunu kiinni, rinnat oli niin arat ettei niitä kärsinyt katsoa ja huono olo oli jatkunut jo kauan.. Mielitekoja oli sun vaikka minkälaista.. Ja oma äitini sitten tuli kerran testin kans, että eiköhän nyt varmisteta tämä sinun oireilu ja niin sieltä plussa löytyi..
Olin kyllä niin puusta puonnut, etten voi sanoin kuvailla..
No nyt meillä on tyttö joka täytti neljä elokuussa ja vauvakuume on ollut vireillä jo kauan koko perheessä.. Ehkäisyä ei olla käytetty sen jälkeen, kun lopetettiin silloin ...7vuotta sitten (hui kuinka pitkä aika)
Oli suurensuuri kynnys lähteä taas rumbaan mukaan, mutta nytpä tässä ollaan! Ja onneksi kaikki meni nyt nopeammin, kun on diagnosoitu tilanne. Pääsinkin heti aloittamaan max. annoksella clomeja, jottei hoito suotta pitkittyisi.. Ja olen yrittänyt henkisesti valmistautua tulevaan koitokseen, mies ja tyttö on valmennettu paremmin kuin hyvin
.Noista sivuvaikutuksista mainitsinkin, niin silloin taannoin, kun ei välttämättä osannut kaikkea yhdistää niistä lääkkeistä johtuvaksi..
mm. erittäin voimakkaat näköhäiriöt olivat aika pelottavia, kun ei hoksannut mistä ne tulee.. Nyt siis olen yrittänyt valmistautua.. Jospa se tekisi asioista siedettävämmät.
Ja sen sanon vielä loppulauseeksi, että pientähän tämä kaikki on sitten sen rinnalla, jos luoja sen lapsen suo!
Kertokaa omia kokemuksianne, olisi kiva kuulla kohtalotovereiden kuulumisia!
Tsemppiä kaikille "yrittäjille"!
) on vasta 1 v 4 kk. Mulla varmistui diagnoosiksi pco. Nyt ensimmäinen clomifen (pienellä annoksella 1tbl/pv) kuuri takana ja kuukautisia tässä odottelen... Mulla siis nyt aloitettiin pieemmällä annostuksella ja tarkemmalla kontrollilla, eikä teroja tähän kiertoon vielä ollenkaan. (Ilman lääkitystäkin yritettiin reilu 1/2 v) Jotenkin vaan tuntuu, että ei ekasta kerrasta ole voinut tärpätä. Ensi viikolla saan tietää, että oliko tässä kierrossa ovulaatiota laisikaan (s-progesteronitestissä kävin ma.). Siihen asti ajattelin odotella ihan "rauhassa" enkä testaile turhaan. Katellaan sitten että syönkö terot, vai mitä. Tuosta clomikierrosta olen yrittänytkin kysellä täällä, kun minulla oli teroluteilla kierto 26 pv ja nyt taitaa olla jo 29. Vaan kaipa se on tällä lääkityksellä pitkä tuo kierto... Että odotellaan vaan... 
Ihmeissäni olin kun olin jo asennoitunut, että terolutit joudun syömään. No parempi näin. Tietysti olisi ollut kiva plussata, mutta... Parempi onni ensi kierrossa, toivottavasti... 
No, nyt oon sitten parai päivää nippaillut alavatsaa ja turvonnelta tuntuu, mutta sehän on menkkaoire, niin että ei tässä ole aihetta tuuletella. Ajattelin, että aikaisintaan jouluaattona testaan jos ei menkat ala. :xmas: Tietysti taas justiin aaton aattona alkaa... 
Tylsä juttu. Clomifen annostus nostettiin nyt sitten 2 tbl/pv ja yhden kerran olen jo ollut ultrassa kierron 10 pv viime perjantaina. Silloin ei vielä, ylläri ylläri ollut johtofollikkelia kypsynyt, joten huomenna on sitten uusi keikka... :headwall: Saa nyt sitten nähdä mitä siellä on vai onko mitään... Ja yritystä vaan. Ainakin tämä kierto. Olen nimittäin vähän miettinyt sitäkin, että jos pitäisi paussia. Kun alkaa käydä vähän ahistamaan tämä projekti. Mutta kahtelen nyt tuon kierron loppuun, että jos vaikka... En tiiä määrääkö se lääkäri nyt sitten uutta satsia clomeja ja millä annostuksella sitten. Labrassakin saattaa sitten vielä joutua käymään. Kysyin sitäkin, että kuin kauan clomifeneja voi ylipäätään syödä putkeen, niin kuulema niin kauan kun tarvii, siis jos toimii ja munasoluja irtoa ja tulee kuukautiset. En sitten tiiä että tutkitaanko sitten tarkemmin jossain vaiheessa, esim. munajohdinten kunto taikka kohdun kunto, siis että kiinnittyykö sinne sitten mikään. Kyllä vaan on monimutkaista tämä lapsen tekeminen... Kumpa se olisikin sitä saamista... :attn: Mutta ei, meillä niitä tehdään tekemällä...
