L
LepikonHeta
Vieras
Terveisiä Turkin lämmöstä 
Jaan nyt kokemuksen, joka ei ole yhtä miellyttävä kuin Alanyan sää ja kauneus.
Olimme lapsiperheenä hotellissa nimeltä Blue Wave Suite hotel. Hotellin henkilökunnan käsittämätön välinpitämättömyys muista kuin venäläisistä asiakkaistaan oli jotain uskomatonta.
Huoneemme oli peruskuntoinen, miinuksena reikä kylpyhuoneen sisäpuolella ovessa ja "hieman" liikkuvat hanat ja seinälle ampuva suihku. Ilmastointi toimi, safety box oli huoneessa. Siivoojat olivat ystävällisiä ja tekivät hyvää työtä. Siinä ne positiiviset asiat olikin.
Hotellin henkilökunnan ainoa intressi oli saada venäläiset viihtymään, joita hotellissa noin 80-90 % asukkaista. Venäläiset eivät omanneet alkeellisintakaan käyttäytymistapaa vaan kiilailivat, etuilivat ja jättivät jalkoihinsa lapsista vaariin saakka kaiken. Venäläisille tarjoiltiin ruoat ja juomat pöytään, aina oli tarjoilija pöytää pyyhkimässä, harjailemassa. Jos menit myöhemmin ruokailuihin, et todennäköisesti enää löytänyt puhtaita aterimia, lautasia ei puhtaita ollut koko aina. Rasva pinnassa, pyyhkäisemällä pestyt. Juomat automaateista loppu päivittäin, eräänä iltana vesi ja mehu loppuivat klo 20. Vielä klo 22 ei ollut täytetty, mukeja ei myöskään puhtaita tuotu. Ongelman sitten muodosti se, että lapsille ei saanut virallisen säädöksen mukaan tuoda hotellin ulkopuolelta ruokaa tai juomaa. Respa myönsikin "nesteiden" loppumisen oppaille, jotka koittivat asiaa saada oikaistua, turhaan. Lopulta salakuljettaminen oli suosittua kun juomaa piti kuitenkin olla. Allasbaari oli käytännössä venäläisten käytössä. Jonotusaika jopa 20 min. Välillä henkilökunta kävi tarjoilemassa venäläisiä asiakkaita ja poistuivat sitten heidän mukanaan huomioimatta meitä. Jos asiasta sitten tiedusteli, ei kielitaitoa ollutkaan puhua englantia.
Uima-altaan aurinkotuolit "vallattiin" pyyhkein ja tavaroin aamusta saakka. Seurasimme mielenkiinnolla erästäkin "valtausta", 3 vrk pyyhe samalla paikalla, ehkä kerran päivässä joku kävi siinä istumassa. Omat tavaramme nostettiin pois nuorten venäläisnaisten toimesta ja kun asiaa selviteltiin, aurinkotuoleja ei saa varata/jos poistut lasten kanssa sitten vaikka wc:hen niin tavarasi saa siirtää pois. Tosin venäläisten tavaroihin/ pyyhkeisiin ei saanut koskea. Hotellin johtajan kommentti kolmantena päivänä oli, että jos emme saa palvelua, se johtunee siitä ettemme osaa englantia. Tämä väite tosin ontuva, koska itse kouluenglantia joutunut opiskelemaan 16 vuotta, joten ehkä sillä osaan kohteliaasti pyytää vaikkapa Pepsi-lasillisen. Itse johtaja ei englantia siinäkään keskustelutilaisuudessa puhunut vaan opas käänsi asiat turkin kielestä englanniksi.
Ruokasalaatit samat koko viikon. Pääruoka vaihteli, samoin keitot. Osa ruoasta syötävää, tosin normaalin hotelliruoan tapaan aika persoonatonta. Kolmena päivänä jäi pääruoka syömättä. Ensimmäisen kerran oli poltettua makrillia, toisen kerran poltettua porsaan pihviä("jalkaa") ja kolmantena päivänä polttetua kokonaista kalaa. Lisäksi porsaan liha munakoisoon käärittynä sen verran "herkullisen" näköistä, että kaupan ovi kävi taas. Lisään tähän kuvan "parhaasta palasta" eli siitä poltetusta porsaasta. Tällä ruoalla piti lasten pärjätä päivällisestä aamiaiseen.
Tippikäytäntö hotellissa oli jotain, mitä en ymmärrä. Tippi tuli antaa etukäteen ja myös palveluista, joita olisi kuulunut olla. Aluksi toiselle lapsellemme ei ollut tilavaatteita. Tilavaatteet tuonut hotellipoika jäi käsi ojossa huoneeseen kunnes sai tipin. Lopulta lopetimme tippien antamisen hotellipojille viimeisinä päivinä ja asioimme pääasiassa kaupoissa. Joissa kyllä englannin kielitaitomme oli riittävä
All-inclusive ohjemassa luvattua aerobicia ym. ohjelmaa ei ollut. Lapsille oli tarjolla joka ilta samalla kaavalla toteutettava mini-disco klo 20-21 ja aikuisille show time klo 22. Muu ohjelma, jota muka piti olla, jäi toteuttamatta.
Lomamme pelasti uskomattoman mukavat suomalaispariskunnat sekä ihanat muut hotellin asukkaat, joiden avulla saimme enemmän asioita hoidettua kuin Deturin oppaiden. Kolmelle eri oppaalle asiasta mainitsimme, alkuun vaadimme myös hotellin vaihtoa. Lopulta kolmantena päivänä Deturin oppaasta ei enää ollut apua. Hänen kantansa perustui siihen, että tiesimmekö venäläisten suosivan hotellia, osaammeko englantia ja että sehän on yleisessä tiedossa, että venäläiset saavat rahalla parempaa palvelua. Ehkä näin jos kyseessä olisi ostettavat palvelut, mutta esimerkiksi veden saamiseksi en näe mitään tarvetta enää ylimääräistä maksaa jos se kuuluu jo maksettuun matkaan. Valitettavasti Deturin innottomuus nähdä tilannetta lasten kanssa matkustavien silmin saa minut seuraavan kerran valitsemaan toisen matkan järjestäjän. Olen tänään myös ollut yhteydessä Suomen Deturin toimistoon, jossa ystävällinen naisihminen totesi asioiden varmastikin olevan niin kuin kerroin, koska niinhän venäläiset kaikkialla toimivat. Ei paljon lohduta. Meitä ohjattiin monen oppaan taholta kirjaamaan palautelomakkeeseen kaikki ylös. Ainoa ongelma oli se, että paluumatkalla ollut opas ei kyseisiä lomakkeita linja-autossamme jakanut.
Miettikää vielä jos kyseistä hotellia olette harkitsemassa. Emme me luksusta etsi, mutta edes sitä kohtuullista palvelua tai tasoa ei kyseisessä hotellissa ollut.
Jaan nyt kokemuksen, joka ei ole yhtä miellyttävä kuin Alanyan sää ja kauneus.
Olimme lapsiperheenä hotellissa nimeltä Blue Wave Suite hotel. Hotellin henkilökunnan käsittämätön välinpitämättömyys muista kuin venäläisistä asiakkaistaan oli jotain uskomatonta.
Huoneemme oli peruskuntoinen, miinuksena reikä kylpyhuoneen sisäpuolella ovessa ja "hieman" liikkuvat hanat ja seinälle ampuva suihku. Ilmastointi toimi, safety box oli huoneessa. Siivoojat olivat ystävällisiä ja tekivät hyvää työtä. Siinä ne positiiviset asiat olikin.
Hotellin henkilökunnan ainoa intressi oli saada venäläiset viihtymään, joita hotellissa noin 80-90 % asukkaista. Venäläiset eivät omanneet alkeellisintakaan käyttäytymistapaa vaan kiilailivat, etuilivat ja jättivät jalkoihinsa lapsista vaariin saakka kaiken. Venäläisille tarjoiltiin ruoat ja juomat pöytään, aina oli tarjoilija pöytää pyyhkimässä, harjailemassa. Jos menit myöhemmin ruokailuihin, et todennäköisesti enää löytänyt puhtaita aterimia, lautasia ei puhtaita ollut koko aina. Rasva pinnassa, pyyhkäisemällä pestyt. Juomat automaateista loppu päivittäin, eräänä iltana vesi ja mehu loppuivat klo 20. Vielä klo 22 ei ollut täytetty, mukeja ei myöskään puhtaita tuotu. Ongelman sitten muodosti se, että lapsille ei saanut virallisen säädöksen mukaan tuoda hotellin ulkopuolelta ruokaa tai juomaa. Respa myönsikin "nesteiden" loppumisen oppaille, jotka koittivat asiaa saada oikaistua, turhaan. Lopulta salakuljettaminen oli suosittua kun juomaa piti kuitenkin olla. Allasbaari oli käytännössä venäläisten käytössä. Jonotusaika jopa 20 min. Välillä henkilökunta kävi tarjoilemassa venäläisiä asiakkaita ja poistuivat sitten heidän mukanaan huomioimatta meitä. Jos asiasta sitten tiedusteli, ei kielitaitoa ollutkaan puhua englantia.
Uima-altaan aurinkotuolit "vallattiin" pyyhkein ja tavaroin aamusta saakka. Seurasimme mielenkiinnolla erästäkin "valtausta", 3 vrk pyyhe samalla paikalla, ehkä kerran päivässä joku kävi siinä istumassa. Omat tavaramme nostettiin pois nuorten venäläisnaisten toimesta ja kun asiaa selviteltiin, aurinkotuoleja ei saa varata/jos poistut lasten kanssa sitten vaikka wc:hen niin tavarasi saa siirtää pois. Tosin venäläisten tavaroihin/ pyyhkeisiin ei saanut koskea. Hotellin johtajan kommentti kolmantena päivänä oli, että jos emme saa palvelua, se johtunee siitä ettemme osaa englantia. Tämä väite tosin ontuva, koska itse kouluenglantia joutunut opiskelemaan 16 vuotta, joten ehkä sillä osaan kohteliaasti pyytää vaikkapa Pepsi-lasillisen. Itse johtaja ei englantia siinäkään keskustelutilaisuudessa puhunut vaan opas käänsi asiat turkin kielestä englanniksi.
Ruokasalaatit samat koko viikon. Pääruoka vaihteli, samoin keitot. Osa ruoasta syötävää, tosin normaalin hotelliruoan tapaan aika persoonatonta. Kolmena päivänä jäi pääruoka syömättä. Ensimmäisen kerran oli poltettua makrillia, toisen kerran poltettua porsaan pihviä("jalkaa") ja kolmantena päivänä polttetua kokonaista kalaa. Lisäksi porsaan liha munakoisoon käärittynä sen verran "herkullisen" näköistä, että kaupan ovi kävi taas. Lisään tähän kuvan "parhaasta palasta" eli siitä poltetusta porsaasta. Tällä ruoalla piti lasten pärjätä päivällisestä aamiaiseen.
Tippikäytäntö hotellissa oli jotain, mitä en ymmärrä. Tippi tuli antaa etukäteen ja myös palveluista, joita olisi kuulunut olla. Aluksi toiselle lapsellemme ei ollut tilavaatteita. Tilavaatteet tuonut hotellipoika jäi käsi ojossa huoneeseen kunnes sai tipin. Lopulta lopetimme tippien antamisen hotellipojille viimeisinä päivinä ja asioimme pääasiassa kaupoissa. Joissa kyllä englannin kielitaitomme oli riittävä
All-inclusive ohjemassa luvattua aerobicia ym. ohjelmaa ei ollut. Lapsille oli tarjolla joka ilta samalla kaavalla toteutettava mini-disco klo 20-21 ja aikuisille show time klo 22. Muu ohjelma, jota muka piti olla, jäi toteuttamatta.
Lomamme pelasti uskomattoman mukavat suomalaispariskunnat sekä ihanat muut hotellin asukkaat, joiden avulla saimme enemmän asioita hoidettua kuin Deturin oppaiden. Kolmelle eri oppaalle asiasta mainitsimme, alkuun vaadimme myös hotellin vaihtoa. Lopulta kolmantena päivänä Deturin oppaasta ei enää ollut apua. Hänen kantansa perustui siihen, että tiesimmekö venäläisten suosivan hotellia, osaammeko englantia ja että sehän on yleisessä tiedossa, että venäläiset saavat rahalla parempaa palvelua. Ehkä näin jos kyseessä olisi ostettavat palvelut, mutta esimerkiksi veden saamiseksi en näe mitään tarvetta enää ylimääräistä maksaa jos se kuuluu jo maksettuun matkaan. Valitettavasti Deturin innottomuus nähdä tilannetta lasten kanssa matkustavien silmin saa minut seuraavan kerran valitsemaan toisen matkan järjestäjän. Olen tänään myös ollut yhteydessä Suomen Deturin toimistoon, jossa ystävällinen naisihminen totesi asioiden varmastikin olevan niin kuin kerroin, koska niinhän venäläiset kaikkialla toimivat. Ei paljon lohduta. Meitä ohjattiin monen oppaan taholta kirjaamaan palautelomakkeeseen kaikki ylös. Ainoa ongelma oli se, että paluumatkalla ollut opas ei kyseisiä lomakkeita linja-autossamme jakanut.
Miettikää vielä jos kyseistä hotellia olette harkitsemassa. Emme me luksusta etsi, mutta edes sitä kohtuullista palvelua tai tasoa ei kyseisessä hotellissa ollut.
