diivaileva äiti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tylsää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ihmiset etsivät yleensä seuraa omasta sosioekonomisesta viiteryhmästään. Työväenluokkaan kuuluvat kavereeraavat keskenään ja yläluokka keskenään jne. Tässä taitaa nyt olla kyse siitä, että jotkut luulevat tunnistavansa ihmisen pukeutumisen perusteella, mihin sosiaaliseen luokkaan muut kuuluvat. Ap luulee, että hinosti laittautuvat äidit ovat hienostoa ja tuulipukua käyttävät alaluokkaa. Niinhän ei todellisuudessa ole asian laita... Voipi olla sitäpaitsi aivan päinvastoinkin. Itselläni on varakkaana akateemisena (hoikkana, jos jotakuta kiinnostaa) tapana pukea ulkoillessa päälle ulkoiluvaatteet ja toimistoon toimistovaatteet ja kokkareihin sinne soveltuvat vetimet jne. Kyse on varmaan myös pohjimmiltaan itsetunnosta; sen joka tietää pätevänsä omana itsenään, ei tarvitse pönkittää asemaansa korkokengillä leikkipuistossa (naurettava näky, muuten...)
 
Miettikääs sitä että ihmiset voivat pukeutua eri tilanteisiin eri tavalla ja asiaan kuuluvilla tavoilla. Esim. kaupassa farkut tms muut siistit vaatteet, kotona kotivaatteet ja sitten puistossa/ulkoilessa ulkoiluvaatteet. Ja ap tuomitsee tämän perusteella ihmiset! Jos ovat siis pukeutuneet asianmukaisella tavalla. He voivat hyvinkin olla koulutettuja, fiksuja, mukavia äitejä! Jos se tuulipuku on siellä hiekkalaatikolla päällä ei se tarkoita että se on jatkuvasti päällä! Kannattaa miettiä ennen kuin haukkuu meitä ulkoilupukua ulkoilessa käyttäviä että voimme olla muutakin kuin kotiäitejä ja mukavia ihmisiä jotka osaavat pukeutua tilanteeseen sopivalla vaatetetuksella! Minä en yksin kertaisesti voi käsittää tollaista ajattelutapaa!!!!

Itse olen aika tarkka mitä lapselleni ja itselleni päälle pistän. Vaatteiden tulee olla siistit ja asian mukaiset ( tyyliin ei korkkareita hiekkikselle) Kaupugilla meillä molemilla on sopivan kokoiset ja tyylikkäät vaatteet päällä, puistossa siistit ulkoiluvaatteet ja kotona kun olemme kaksin käytämme vähän huonompia vaatteita. Silti, vaikka käytän ulkoilupukua koen itseni sosiaaliseksi ja mukavaksi ihmisesksi! Minulle vaan on paljon luontevampaa lähteä ulkoilemaan ja kävelylle ulkoilupuku päällä kuin farkut ja korkkarit jalassa;) Kannattaa vähän laajentaa tota ajattelutapaa ja käydä vaikka kokeilemassa miltä tuntuu jutella äidin kanssa jolla on ulkoilupuku ja joka on olemukseltaan siisti ja mukava!!
 
Sivullinen mutta tyylikäs äiti : No onneks mun ei tarvii hakee sihteerin paikkaa , saatikka muutakaan paikkaa. Ja sori jos en viittii kirjottaa kirjakieltä. Täällä saa kaiketi kirjoittaa ihan sillä kielellä millä haluaa.
 
Minä koen olevani ihan ok näköinen ilman meikkiäkin. Pukeuden sellaisiin vaatteisiin, joissa viihdyn, sään ja olosuhteiden puitteissa. vaatteeni ovat yleensä puhtaat ja jopa silitetyt. Minun mielestäni huoliteltu olemus koostuu aivan muista seikoista, kuin meikistä ja tarkasti viimeistellyistä hiuksista ja pillifarkuista. Toki jokainen saa seksikkyyttään korostaa justiinsa siinä määrin kuin haluaa, mutta minunkin mielestäni sillä on aikansa ja paikkansa. Lapseni seurassa minun ei tarvitse olla seksikäs ja hyvännäköinen, onneksi ei, sillä sanokaa mitä sanotte, mutta minä en ainakaan saa 5 minuutissa muuta, kuin ripsarit pitkin luomia.
Jos joku äiti karttaa seuraani sen vuoksi, etten ole puistossa laitettuna tai viimeistellyn näköisenä, (sillä meillä ainakin sinne sännätään välillä kirjaimellisesti suoraan sängystä) niin eipä ole niin väliksikään. Sillä ystäviä ja äitituttuja minulla on ihan riittämiin ja seuraa lapsellanikin piisaa ihan nokko.
Seuraa riittää niin puistossa, kuin äiti-lapsi kerhossakin, jonne muuten kaikki äidit ovat tervetulleita verkkareineen ja korkkareineen, mutta sen voin luvata, että arvostelijoita ja nenänvarttaan pitkin katselijoita sinne ei taatusti kaivata!!
 
Samaa mieltä Sorelliinan kanssa. Mutta ymmärrän monia muitakin täällä kirjoittaneita.

On totta että varsinkin kouluikäiselle ja teineille on merkitystä miltä vanhemmat näyttää - mutta eipä hiekkalaatikolla pyörivät vielä niistä asioista mitään ymmärrä.

Pakko myöntää että raskaana ollessa ostin itselleni niin talvi- kuin kevät/syksy-ulkoilupuvun, sillä lapsen kanssa ulkoilua tulisin harrastamaan enemmän kuin ennen - satoi tai paistoi. Pukeudun kuitenkin tilanteen mukaan, hiuksia en leikannut lyhyiksi, ja meikkaan edelleen - eli en sinänsä muuttunut äitiyden myötä. ;)
 
Alkuperäinen kirjoitti näin:
"suoraan sanoen minua hirvittää nuo äidit jotka tulevat meikittöminä ja tuulipuvuissaan tukka likasena vastaan. ei minua kiinnosta sellaisten kanssa kaverata. --- voiko esikoiselle olla jotain haittaa tästä ettei hänellä ole ikinä mitään leikkikavereita?"

Vastaan sinulle, alkuperäinen kyselijä, että lapsellesi on todellakin enemmän haittaa siitä, että hänen äidillään on tuollainen asennevamma. Siirrät omat asenteesi lapsellesi, joko huomaamatta tai tietoisesti. Kun tässä maailmassa paljon peräänkuulutellaan suvaitsevaisuutta ja toisen kunnioittamista, sinulla on sen asian suhteen kyllä vielä paljon opittavaa. Haluatko, että omasta lapsestasi tulee kiusaaja, kun hän aikanaan syrjii muita vaikkapa koulussa? Vai haluatko, että häntä kiusataan tai syrjitään samoin perustein?

Olit huolissaan siitä, onko lapsellesi haittaa, jos ei ole ikinä mitään leikkikavereita. Eihän sinun tarvitse ystävystyä niitten inhoamiesi likatukkien kanssa, mutta anna lapsesi valita leikkikaverisi. Heiltä hän tuskin tässä vaiheessa oppii mitään niin vastenmielistä kuin sinulta. Itse latelet ällöttäviä stereotypioita, joihin tässä keskustelussa on kyllä langennut surullisen suuri joukko muitakin kasvattajia (huoh), mutta olepa rohkea ja voita pelkosi. Ajaudu edes vahingossa juttusille muutaman inhokkisi kanssa ja ole mieleltäsi avara. Saatat jopa huomata, että tuulipukuäidit eivät puhu koko ajan lapsistaan (niin voi muuten tehdä ihan mikä tahansa henkkamaukkaäitikin, usko pois). Eivät hekään välttämättä ole sinunlaisestasi sydänystävää etsimässä, niin vaikeaa kuin sinun onkin sitä käsittää. Tässä maailmassa toivoisi kuitenkin vielä sijaa hyville tavoille ja toisten kanssa voi jutella ja tulla toimeen, vaikkei heidän kanssaan tarvitse kaikesta yhtä mieltä ollakaan, saati loppuelämää yhdessä viettää. Onnea matkaan!
 
Vähän hämmästyttää oletus, että muut kuin meikkaavat äidit eivät olisi kiinnostuneita muista päivänteemoista kuin lapsistaan. Mistä kummasta joku voi saada sellaisen ajatuksen päähänsä? Ymmärrän toisaalta, jos ei vaivaudu kenenkään kanssa juttusille, niin voi olla vaikea arvailla heidän ajatuksiaankaan... Eiköhän lähes kaikki nykyajan äidit ole todella valveutuneita ja myös äärimmäisen perillä maailmanmenosta. Todennäköisesti suurin osa niistä "tuulipukumammoista" on jopa erittäin menestyneitä myös työurallaan. Itsestäni on hauskaa mielessäni arvailla, mitä hiekkalaatikon muut äidit tekevät äitiysloman ulkopuolella, sitä kun on aivan mahdotonta tietää ulkomuodon perusteella.
 
Ensivaikutelma tehdään aina ulkoisen olemuksen perusteella. Jos leikkipuistossa on kolme äitiä lastensa kanssa eri puolilla puistoa: yksi merkkitietoinen "diiva", farkuun pukeutuva tai juuri tuo "tuulipukukansaa" edusta äiti. Kenen lyokse lyöttäydyt? Luultavasti sen, joka eniten muistuttaa itseäsi. Tosin hän voikin olla juuri se, jonka jutut vähiten kiinnostavat, mutta ensi vaikutelmaan vaikuttaa lähinnä pukeutuminen. Siinä vaiheessa kun tuttavuutta tehdään, et voi tietää toisen elämästä mitään vaan päässä teet omat päätelmäsi juuri sen pukeutumisen ja ulkoisen olemuksen takia. Väitänpä, että se "tuulipukukansaa" edustava tuskin menee ensitöikseen kaveeraamaan diivan kanssa vaan lyöttäytyy omankaltaisen seuraan ja päinvastoin.

 
Sori vaan mutta tää koko debatti aiheesta "diivaileva äiti versus tuulipukuäiti" on vaan jotenkin niiiiin maalaista. Ap on jostain landelta ihan selvästi. Vaan landepaukut ajattelee et "farkut ja korkkarit on tosi mageet". Onneksi asun Helsingissä.
 
Mun pukeutuminen vaihtelee tilanteen mukaan. Jos ei ehdi/kiinnosta, sitten lähdetään tuulitakissa ja kauhtuneissa verkkareissa. Jos kiinnostaa, pistetään meikkiä ja laitetaan hiuksia ja pukeudutaan hyvin. Farkkuja en kyllä ole käyttänyt sitten teinivuosien. Tykkään pukeutua hyvin ja laittautua, mutta on päiviä, jolloin ei voisi vähempää kiinnostaa. Mitäpä jos ap tuleekin juttelemaan tyylikkäänä päivänä ja omg seuraavana päivänä ilmaannunkin leikkikentän reunalle verkkareissa??
 
välillä näen kylillä muita äitejä rattaiden kanssa,mutta suoraan sanoen minua hirvittää nuo äidit jotka tulevat meikittöminä ja tuulipuvuissaan tukka likasena vastaan. ei minua kiinnosta sellaisten kanssa kaverata. vaikka lapset onkin minulle kaikki kaikessa,haluaisin keskustella jostain muustakin kuin lapsista ja olisi kiva tutustua äiteihin muutenkin kuin vain lapsiasioissa.

Kirjoitit kuitenkin just noin alkuperäisessä viestissäsi.
 
ap vois lukea itte oman aloituksensa enneku alkaa muiden kommentteja arostelemaan.

Mitä tulee tuohon että kenen luo menee jos yksi on tuulipuvussa, yksi farkuissa ja yksi missä lie, niin menen sen luo joka näyttää siltä että seura kelpaa eli hymy ja ystävällinen katse riittää. Jos vaistoan että äiti haluaa olla omissa oloissaan, annan olla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja amk:
Ulkoiluasut jees, kun peuhataan puistossa tai hikoillaan kunnon vaunukävelylenkillä. Mutta muistakaa hei please se kevyt meikkivoide, ettei naama oo epätasaisen värinen punakka ilmestys. Ripsarilla ei niin väliä, jos ei jaksa, eikä huulijutuilla, vaikkakin huulten rajaus luonnollisella sävyllä tekee ihmeitä...


Minkä ihmeen takia täytyisi meikkivoidetta käyttää jos iho on tasaisen värinen ilmankin (kaukana laikukkaasta)? Itse näytän ihan pelleltä meikeissä, monille kevyt meikkaus taas sopii. Lisäksi minulla on tummat tuuheat ja pitkät ripset sekä tummat ruskeat silmät, ei tulisi mieleenkään laittaa enää ripsaria, silmät näyttävät upeilta ilmankin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sheisaredhairedbitchandwehateher:
Mun pukeutuminen vaihtelee tilanteen mukaan. Jos ei ehdi/kiinnosta, sitten lähdetään tuulitakissa ja kauhtuneissa verkkareissa. Jos kiinnostaa, pistetään meikkiä ja laitetaan hiuksia ja pukeudutaan hyvin. Farkkuja en kyllä ole käyttänyt sitten teinivuosien. Tykkään pukeutua hyvin ja laittautua, mutta on päiviä, jolloin ei voisi vähempää kiinnostaa. Mitäpä jos ap tuleekin juttelemaan tyylikkäänä päivänä ja omg seuraavana päivänä ilmaannunkin leikkikentän reunalle verkkareissa??

No se ystävyys loppuu siihen. Ei nää nykypäivän parishiltonit kato voi -todellakaan- siis hengaa sellasten kaa ketkä on jotai luusereita verkkareissa ja tennareissa -siiiis- ulkona..! Ja ilman meikkiä ei olla yölläkään. Varmaan meikkaavat jo vauvansakin. Tyylikuteet niillä ainakin on päällä.
 
Miksi ne farkut on niin mahtavat, että jos on farkut jalassa, niin on "osannut pitää tason" äitinäkin, mutta jos on ulkoiluvaatteet, niin on hälläväliä? Jos lähdetään rahallisesti laskemaan, niin Hemppaloista saa halutessaan kokonaisen "trendi"asun (farkut, takki, kengät) noin satasella. Vastaava tekninen ulkoiluasu veden- ja tuulenpitävin, hengittävin ominaisuuksin maksaa helposti 500 e, eikä 1 000 e ole poissuljettu, merkeistä riippuen. Siinä voi miettiä, kumpi on satsannut itseensä enemmän.

Voi myös miettiä, miten tärkeää se hiusten jatkuva peseminen on koliikkivauvan äidille tai ihmiselle, jolla muuten on vähän muutakin elämänsisältöä kuin farkut ja meikit. Voi olla surua perheessä, monta lasta, jolloin ei voi nukkua päiväreitä vauvan kanssa, masennusta, "välipäivä" muuten vaan. Yhden lapsen kanssa luulee olevansa kovilla, mutta on se vaan uusi vaihde silmässä, kun on 3 alle viisivuotiasta.

Moni sanoo, ettei hiekkalaatikon reunalla puhuta muusta kuin Reimatecien hinnoista ja siksi ei kiinnosta tutustua kehenkään eikä oikeastaan viihdy kotonakaan kauaa, vaan haluaa "oikeisiin" töihin. Kuka muissakaan ympyröissä, uudessa työpaikassa kahvipöydässä, ensimmäisenä alkaa jutella jostain päivänpolitiikasta, parisuhdekiemuroista tms. Kyllä ne "tärkeät" aiheet sieltä löytyvät, kun on tutustuttu muutaman ulkoilukerran aikana paremmin ja juttu luistaa. En ole vielä 6 kotivuoden aikana tavannut puistossa montaa ihmistä, joka ei juttelisi ihan fiksuja ja työkaveruusasteeseen sopivia yhteiskunnallisia jne. juttuja, kun vähän paremmin tunnetaan.

Ei kaikkien kaveri tarvitse olla, mutta pelkkää ohikulkevaa tuulipukua tuijottamalla ei kenestäkään oikeasti tiedä mitään todellista. Kyllä olet diivaileva, jos muuta kuvittelet.






 
Alkuperäinen kirjoittaja ModestyB:
Miksi ne farkut on niin mahtavat, että jos on farkut jalassa, niin on "osannut pitää tason" äitinäkin, mutta jos on ulkoiluvaatteet, niin on hälläväliä? Jos lähdetään rahallisesti laskemaan, niin Hemppaloista saa halutessaan kokonaisen "trendi"asun (farkut, takki, kengät) noin satasella. Vastaava tekninen ulkoiluasu veden- ja tuulenpitävin, hengittävin ominaisuuksin maksaa helposti 500 e, eikä 1 000 e ole poissuljettu, merkeistä riippuen. Siinä voi miettiä, kumpi on satsannut itseensä enemmän.
Miksi jälleen palataan tähän vaatteiden hintakysymykseen? Tekeekö kallis hinta vaatteesta tyylikkään? Kyllä verskat on silti verskat, kansallispuku kansallispuku, jne., vaikka menisitte halpaan ja ostaisitte Gant- tai Tommy Hilfiger -merkkisiä (made in Taiwan). Ja tosiaan Tigerin farkut on myös farkut, joilla ei linnanjuhliin ole asiaa, vaikka maksavatkin tykötarpeineen teetetyn iltapuvun verran.

 
Tyylikkyyttä on se, että osaa pukeutua olosuhteiden ja tilaisuuden mukaisesti. Eli ei verkkareissa juhliin tai farkuissa lenkille tai pikkumustassa hiekkalaatikolle. Vaikka sinulla olisi kuinka mageet vaatteet ja vaikka olisivat maksaneet 100000€, jos ne eivät sovi olosuhteisiin, niin tyylikäs et todellakaan ole, vaan naurettava. Mikä kenenkin mielestä sopii sitten mihinkin, on eri juttu..
 
Julkkiksetkin suuressa maailmassa pukeutuvat vapaalla kuka mitenkin, pilvin pimein on kuvia joissa he hipsivät kauppaan tai puistoon verkkareissa lippis silmillä-siis siitä huolimatta että tietävät voivansa joutu apaparazztuiksi missä vain. Heillä on aikaa ja rahaa ja henkilökuntaa laittattaa itsensä vaikka joka aamu täyteen tällinkiin-muttei intressiä.
 
Mistäköhän edes aloittais... Eksyin lukemaan tätä ketjua ja pakko on kommentoida. Eli ymmärrän aivan täysin alkuperäistä kirjoittajaa ja älä vaan ota itseesi näitä ikäviä kommentteja mitä täällä lauotaan!!!

Ensinnäkin ap ei varmaan tarkoittanut, että hiekkalaatikolle täytyy vetäistä korkokengät jalkaan ja sotamaalaukset naamaan, mutta ei sitä tarvitse tieten tahtoen näyttää variksenpelättimeltäkään. Itse en koskaan meikkaa jos olemme lähdössä vain leikkimään ulos lapsen kanssa, mutta pidän huolen, että olen ihmisen näköinen aina ovesta ulos lähdettäessä kuten myös kotona. Joudun töissä olemaan aina huoliteltu ja asiallisissa vaatteissa, joten jo senkin takia annan naamalla hengähdystauon meikistä aina kun voin. Mutta pointtina siis se, että vaikka pukeudut ulkoiluun sopivasti, se ei tarkoita, että on vedettävä päälle ne kaikkein kauhtuneimmat vaatteet, jotka olisi pitänyt heittää UFF:iin tai roskiin jo kauan aikaa sitten vain kertoaksesi olevasi täysin lapselle omistautunut äiti.

Ja toisekseen mitä tulee muiden lasten ajatuksiin kavereiden äideistä. Niin eiköhän kaikki tajua sen, että lapset osaavat olla toisilleen todella ilkeitä ja sanomista keksitään vaikka mistä. Joten niin pinnallista kuin se onkin, minä en ainakaan halua lapsilleni lisää tuskaa sen takia, että joutuvat miettimään, kehtaako äidin kanssa liikkua julkisesti tai antaa hänen saattaa tarhaan/kouluun. Tottakai ihanne maailmassa tällaisella ei ole väliä, mutta kun ihanne maailmassa ei eletä, niin minä voin kyllä panostaa ulkonäkööni tai ostaa lapselleni merkkivaatteita ettei hän erotu liikaa joukosta. Ja tottakai opetan lapseni suvaitsevaiseksi kaikkia ihmisiä, niin kotiäitejä, homoja kuin tummaihoisia jne. kohtaan, mutta tosiasia on, että kaikki eivät näin tee ja silloin meidän vanhempien tehtävä minun mielestä on auttaa lapsiamme selviämään parhaalla mahdollisella tavalla. Eli lyhyesti, olen sitä mieltä, että jos ajattelette siten, että on ihan sama mitä lastenne kaverit teistä ajattelee, olette vain itsekkäitä!
 
Tässä sivussa olen lukenut tätä ketjua ja ihmetellyt, miten omaa lapsuutta ja nuoruuttanne olette eläneet. Itse olen hävennyt kuollakseni murkkuna vanhempiani ja näin jälkeenpäin aikuisena jopa ymmärtänyt, että se kuuluu ihan normaaliin kehitykseen ; ) Eli ihan mielenkiinnosta, elikö joku koko nuoruutensa ajatellen "vau, miten siistit vanhemmat minulla on!". No, eipä tästä sen enempää. Toisilla on tietenki enemmän hävettävää kuin toisilla (esim alkoholistien tai mielenterveysongelmaisten lapsilla), mutta kyllä se häpeäminen ihan normaalia on. Itse en edes suostunut kulkemaan lähelläkään vanhempiani, vaikka näyttivät ihan normaaleilta...
 
Sama juttu, häpesin vanhempiani lapsena, vaikka olivat ja ovat edelleen ikäisikseen hyvin nuorekkaita, hyvinvoivia ja aina pukeutuneet asiallisesti. Se vain kuuluu kuvaan.

Välitän tottakai, mitä lapseni ja lasteni kaverit minusta ajattelevat, mutta ehdottomasti se menee niin päin, että minä pukeudun ja huolehdin itsestäni kuten parhaaksi kussakin tilanteessa näen ja lapset (sekä kaikki muut) suvaitkoot sen. Jos aiheesta tulee keskustelua, kerron läsnäoleville, miksi ulkonäkö on se mikä on. Minusta vanhempien lisäksi myös ympäristö saa opettaa lapsille suvaitsevaisuutta, vaikka omat vanhemmat eivät niin tekisi. Aina kannattaa miettiä minuutti kaikkia niitä syitä, miksi jollakin ei tällä kertaa (tai ikinä) ole ollut tilaisuutta pukeutua nk. "paremmin": lapset sairauskierteessä, mies pitkällä työmatkalla, tukiverkot repaleiset jne.

Avoimista kerhoista, niissä lähes kaikki pukeutuvat kokemukseni mukaan siististi. Myös collogehousut voivat olla ihan siisti asu, johan se on ollut teinimuotikin näyttä Sporty-Spicelta tai muulta jumppatytsyltä.

Itselläni on tullut joka raskaudesta 20 - 30 kg painoa, josta 10 - 20 kg on ollut suoraa ylipainoa. Ja kyllä, olen joka kerta liikkunut, koittanut syödä terveellisesti jne, näin vain on silti käynyt. Se on lähtenyt pois, mutta sen aikaa kun siihen on mennyt (puhutaan monesta kuukaudesta kuitenkin), ei minulla ole ollut kovin paljoa vaatteita, koska ei kiinnosta ostaa hirveästi "läskivaatteita", jotka jäävät isoiksi, kun oma paino taas löytyy. Olen siis liikkunut ulkona myös verkkareissa, joita en ehkä olisi muuten valinnut, mutta tilanteen pakosta kuitenkin käyttänyt. Olen myös käyttäyt äitini vanhoja vaatteita, lahjaksi saatuja ei-minun-tyylisiäni vaatteita jne., kun on muut pesussa vaikka vauvan puklailujen tai pesukoneen rikkoutumisen vuoksi. Ei ihmisillä aina ole päällä juuri sellaisia vaatteita kuin itse ideaalimaailmassa valitsisi, eri syistä. Ovat he silti ajattelevia ja tuntevia ihmisiä.



 
Mamaa75!!!Hyvä,hyvä!!!
TÄällä äiti joka ei käsitä miksi äitiys vie naiselta mielenkiinnon itseensä.Toiset hukkaavat oman itsensä ja elävät vain lapsen kautta.

Itse olen nätti ja sellaisena haluan pysyäkin.Pidän tuulipukuja lenkillä,mutta olen tarkka mihin olen menossa esim kauppaan laitan eri vaatteet kuin vaunulenkille.
Saan suurta tyydytystä kun perheeni kulkee kalliissa ja kauniissa vaatteissa,tiedän olevani snobi,mutta se on minulle tärkeää.

En ole ihan kakara,30 vee ja 4 lasta.
Olen opettaja ammatiltani joten koulujakin on käyty.Pidän myös että ystäväni ovat nättejä ja hoitavat itseänsä.

Perhekahviloissa en ole käynyt,siellä tartuntataudit vasta leviää.Joka muksu räkäisenä ja äidit eivät välitä pyyhkiä heinän räkänenujaan.

Lapset saavat virikkeitä,heillä on toisensa ja meillä on "nättejä" perhetuttuja,joiden lapset käyttäytyvät hyvin.
Ymmärrän ap:tä todella hyvin.
Sotkuiset äidit,likaisine lapsineen-tiedä mitä tauteja kantavat!!

Mutta totta puhui "hoidolle kyllä",siinä määrin että pieni lapsi oppii 3 vuoteen mennessä sosiaalisia kykyjä huimasti ja jollei ole toisia lapsia joiden kanssa harjoittaa tuota kykyä,jää hänelle vaje.
Mutta hoitoon en veisi lasta vain siks.Ehkä 2 päivää viikossa voisi olla mahdollista??
Tai puolipäivää 3 kertaa viikossa?

Mutta lapsi kaipaa kyllä pienempänä jo nimenomaan tuota sosiaalista kontaktia.
Tulee kouluiässä monasti vasta pintaan ongelmat sosiaalisessa käyttäytymisessä.Nykyään on ikävän paljon syrjäytyneitä.
Kouluissakin näkee jo hyvin pieniä lapsia jotka eivät osaa ottaa kontaktia.
Muuten kuin lyömällä.

 
Nättiäiti: jos oikeasti olet opettaja, kannattaisi hieman miettiä mitä kirjoittaa. Tekstisi ei antanut kovin fiksua kuvaa itsestäsi - mutta ehkä haitkin kirjoituksellesi huomiota tai vahvistusta mainitsemalla olevasi opettaja? Hävettää että ammattikunnassamme mahdollisesti on tuollaisia snobeja ja luokkajakoja tekeviä ihmisiä - ulkonäön perusteella. Ja mitä tulee ajatuksiisi kasvatuksesta ja sosiaalisten suhteiden luomisesta...tuli mieleen, että on tainnut "opettajalla" mennä luennot kynsiä viilaten.
 

Yhteistyössä