dysfasia-lapsen tulevaisuudennäkymät??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surettaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surettaa

Vieras
meillä lapsella vasta epäily ja kaikki terapiat alussa, mutta mietityttää tämä... miten pärjää koulussa? miten opiskelut mahdollistuu ja miten elämässä pärjää sitten aikuisena??

en ole saanut aiheesta vielä oikein mitään tietoa. mielelläni kuulisin dysfasia-lasten vanhempien kokemuksia..
 
integroituun luokkaan aluksi, ja siitä saattaa päästä normiluokalle myöhemmin.meillä eka luokka meni ehalla,tokalla integroidussa ja kolmannella oltiin normiluokassa.
 
tytöllä lievä dysfasia.
esikoulun kävi kahteen kertaan.1-9 lk oli normaaliopetuksessa henkilökohtaisella opetussuunnitelmalla.englannissa ja matikassa tarvitsi avustajaa.
juuri aloitti jatko-opinnot ravitsemus alalla normaaliopetuksessa.
hyvin viihtyy eikä ongelmia ole ollut.
seurustellut puolisen vuotta kivan pojan kanssa
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
tytöllä lievä dysfasia.
esikoulun kävi kahteen kertaan.1-9 lk oli normaaliopetuksessa henkilökohtaisella opetussuunnitelmalla.englannissa ja matikassa tarvitsi avustajaa.
juuri aloitti jatko-opinnot ravitsemus alalla normaaliopetuksessa.
hyvin viihtyy eikä ongelmia ole ollut.
seurustellut puolisen vuotta kivan pojan kanssa

kiitos vastauksesta... muistatko miten tuo lievä dysfasia "oireili" pienenä 3-4 vuotiaana? milloin oppi lukemaan? näkyykö (tai kuuluuko) lievä dysfasia tällä hetkellä puheessa?
 
Ystävän lapsella on dysfasia
Kävi hänkin eskarin kaksi kertaa, dysfaattisille lapsille suunatussa koulussa on, mutta tarkoitus jossain vaiheessa on siirtää "normaali" luokalle
 
Mun kaverilla on dysfasia, hänet olen 6lk asti tuntenut, ja normaalisti kävi esim. amiksen samassa ajassa kun muutkin, elää täysin normaalia elämää. Kihloissa ollut jo monta vuotta ja on vaki työpaikka. Äidinkieli ja kirjoitus eivät ole koskaan ollut vahvuuksia, ja edelleen esim. tekstiviesteissä saattaa jotain pientä olla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja surettaa:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
tytöllä lievä dysfasia.
esikoulun kävi kahteen kertaan.1-9 lk oli normaaliopetuksessa henkilökohtaisella opetussuunnitelmalla.englannissa ja matikassa tarvitsi avustajaa.
juuri aloitti jatko-opinnot ravitsemus alalla normaaliopetuksessa.
hyvin viihtyy eikä ongelmia ole ollut.
seurustellut puolisen vuotta kivan pojan kanssa

kiitos vastauksesta... muistatko miten tuo lievä dysfasia "oireili" pienenä 3-4 vuotiaana? milloin oppi lukemaan? näkyykö (tai kuuluuko) lievä dysfasia tällä hetkellä puheessa?

oikeastaan muuta oireilua ei ole ollut,kuin puheenkehityksen viivästymää.jonkin verran motorista kömpelyyttä.
puheenviivästymän vuoksi tuplasi eskarin.puheesta puuttui kirjaimia ja ajateltiin,että esim lukemaan oppiminen olisi ollut liian työlästä.
muutenkin oli aika lapsen omainen 7 vuotiaana joten katsoimme hänelle olevan parhaaksi kypsyä lisävuosi eskarissa.
ulkopuolinen ei dysfasiaa huomaa millään lailla.tyttö on aivan kuin muutkin nuoret.puhe on täysin normaalia.
koulussa pärjää muuten,mutta matikka on edelleen hankalaa.
kielissä oli jännää se,että englanti hänelle oli todella vaikeaa mutta ruotsissa hän oli luokkansa parhaita.normaaliopetuksessa ruotsi 9 päättötodistuksessa.

dysfasiaakin on eri vaikeusasteista ja oireilee jokaisella omalla tavallaan.meillä lievänä ja tunnen monta nuorta dysfaatikkoa joilla on ihan normaali hyvä elämä ja tulevaisuus edessään joistakin hankaluuksista huolimata
jaksamista teille
 
Meillä pojalla 6v vaikea dysfasia.Kommunikoi kuvakansion ja viittomien avulla,puhetta on muutamia sanoja.Käy päiväkodissa integroidussa ryhmässä johon pääsi kolmivuotiaana.
Poika kuuluu pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin eli on tavallaan jo koulussa.Opettaja käy tämän vuoden päiväkodissa antamassa pari kertaa viikossa tunteja.Suosituksena dysfasia luokka sitten kun siirtyy varsinaisen koulun puolelle.Päivä kerrallaan menemme eteenpäin ja aina tapahtuu kehitystä,vaikka se olisi kuinka pientä.
 
Olen seurannut yhden vaikean dysfasian kanssa elävän pojan kasvua 3-vuotiaasta 17-vuotiaaksi. Pitkäjaksoista puheterapiaa, pienryhmäopetusta koko alakoulu ja yläkoulussa integraatio "normaaliin" luokkaan. Nyt käy lukiota. Hän on matemaattisesti ja liikunnallisesti hyvin lahjakas musikaalinen poika, joka on teatterin ja larpin kautta löytänyt myös luontevan kieliympäristön itselleen.

Eli älä vaivu synkkyyteen.
 
Mein esikolla on keskivaikea-asteinen dysfasia. Suurin ongelma siellä puheen tuttamisen puolella. Jonkin verran puheenymmärryksessäkin.
Esim jollekin muulle voi sanoa "hae tuo kynä tuolta ja vie se sitten tuonne. tuo myös teroitin ja teroita se kynä." mutta esikko siitä saa poimittua sen alun ja hakee kynän. Loppu siis pitää sanoa erikseen.
Eli ei ymmärrä kauheen pitkiä lauseita ja käskyjä.

Esikolla on myös mm. lukihäiriö.

Oli 2 ekaa vuotta integroituna erityisoppilaana tavallisessa koulussa, tavallisessa luokassa. Luokassa 1 ope ja 22 muutakin lasta.
Oppi lukemaan ja kirjoittamaan ja laskemaan. Toki virheitä tulee mutta kaikki ymmärtävät hänen kirjoituksestaan asian. Lukemaansa ei oikee aina ymmärrä. Laskut sujuu, mutta vaikeeta on, kertotaulu aika hankalaa.

Tokaluokan keväällä alkoi menemään jo niin huonosti tavallisessa luokassa että siirtoa harkittiin jo vakavasti. Olisi alusta pitäen tarvinnut henkilökohtaisen avustajan mutta resurssit ei riittäny ( :kieh: )
Toisella oli kokoajan pää kipeenä ja hermot kireellä kun kaikkensa teki ja yritti ja yritti jo ihan yli omienkin varojensa. Sitä opekin sanoi että tää likkahan ei helpolla periksi anna!!

Nyt aloitti toisessa koulussa erityisluokalla (dysfasialuokalla ) kolmannen luokan.
Siellä on 6 lasta ja 3 aikuista!!! Siellä saa just sitä tukea ja apua mitä tarvitsee!
Ja nyt oli esikkokin siihen valmis (kun on noita muitakin ongelmia tuolla henkiselläkin puolella )

Kysyin pari viikkoa sitten: Kumpaan kouluun menisit mielummin, vanhaan missä on kaikki kaverit mutta oppiminen vaikeeta, vai uuten missä ei ole tuttuja kavereita mutta enemmän aikuisia auttamassa ja näin oppiminen vois olla helpompaa? (ja tämäkin lause piti kysyä selvästi selkeällä äänellä ja lyhyissä osissa )
Uuten haluan mennä mielummin!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja pelottava pontso:
Kysyin pari viikkoa sitten: Kumpaan kouluun menisit mielummin, vanhaan missä on kaikki kaverit mutta oppiminen vaikeeta, vai uuten missä ei ole tuttuja kavereita mutta enemmän aikuisia auttamassa ja näin oppiminen vois olla helpompaa? (ja tämäkin lause piti kysyä selvästi selkeällä äänellä ja lyhyissä osissa )
Uuten haluan mennä mielummin!!

niin, se on varmasti lapsen itsetunnollekin tosi tärkeää että kokee osaavansa ja oppivansa, kuin että jatkuvasti on liikaa paineita ja epäonnistumisia.

vielä kiinnostais tietää, onko tiedän lapsia kiusattu päiväkodissa/eskarissa/koulussa puheenviivästymän takia?

Kiitos kaikille vastauksista! vähän helpottaa kuulla että hyvin lapset pärjää... asiasta vaan vielä niin vähän tietävänä monenlaisia mörköjä mielessä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja surettaa:
Alkuperäinen kirjoittaja pelottava pontso:
Kysyin pari viikkoa sitten: Kumpaan kouluun menisit mielummin, vanhaan missä on kaikki kaverit mutta oppiminen vaikeeta, vai uuten missä ei ole tuttuja kavereita mutta enemmän aikuisia auttamassa ja näin oppiminen vois olla helpompaa? (ja tämäkin lause piti kysyä selvästi selkeällä äänellä ja lyhyissä osissa )
Uuten haluan mennä mielummin!!

niin, se on varmasti lapsen itsetunnollekin tosi tärkeää että kokee osaavansa ja oppivansa, kuin että jatkuvasti on liikaa paineita ja epäonnistumisia.

vielä kiinnostais tietää, onko tiedän lapsia kiusattu päiväkodissa/eskarissa/koulussa puheenviivästymän takia?

Kiitos kaikille vastauksista! vähän helpottaa kuulla että hyvin lapset pärjää... asiasta vaan vielä niin vähän tietävänä monenlaisia mörköjä mielessä...


Ei oo ainakaa mein esikkoo koskaan kiusattu vaikeuksien takia!
Lapset on ihan hirmuhyvin ymmärtäny esikon puhetta niin tarhassa, eskarissa kuin koulussakin! Aikuisten on ollu hankalaa ymmärtää, mutta muut lapset koulussakin sitten kuunteli esikkoa ja "tulkkasvat" puheen opelle :D
Opekin niin kehui kuin hein luokkahenki oli ihan mahtava!!

Kertotaulukokeissakin kun muut sai 9/10 ja esikko 3/10 niin samanlaiset hurraukset luokkakaverit antoi esikolle kuin muilekin!

Nyt on 4 päivää ollut uudessa koulussa ja ihan innoissaan ja niin helpottuneen oloinen tuo esikko!

Älä ota ja näe mörkönä :hug:
Kovasti kannustat lastasi. Otatte puheterapiat positiivisella asenteella, ja jos on tai tarjotaan muutakin tukea niin ne kanssa!

Mei esikko on käynyt 2 kertaa koulukypsyystesteissä, koulupsykologilla ja neuropsykologilla erilaisissa tutkimuksissa (mutta dysfasia onkin se keskivaikea ja se lukihäiriökin ).
Aloitti muutekseen koulun ihan normaaliin aikaan, eli 7 vuotiaana!
Luokalle jättämisestä ei puhuttu missään vaiheessa vaikka vaikeudet huomattiin ja tiiettiinkin.
 
Hirveän hienosti muut lapset ovat ainakin meidän pojan ottaneet vastaan.Leikkii puistossa muiden kanssa siinä kuin muutkin.Ainoastaan yksi ikävä ilvehtimis tapaus nousee näin äkkiä mieleen.
 
Riippuu paljon sen dysfasian laadusta ja vaikeudesta ja siihen mukaan liittyvistä muista ongelmista. Pahimmassa tapauksessa voi vaatia eläinikäistä tukiasumista, parhaassa tapauksessa elämä on ihan normaalia. Suosittelen sopeutumisvalmennuskurssia, kunhan saatte kuntoutuspaperit kuntoon, pyydä lääkärinlausuntoon suositusta sellaiselle, jos sitä ei suoraan laiteta.

Osa käy ihan normaalin koulun, osa käy erityisluokilla/koulussa normaaliopetuksen, osa sopeutetun opetuksen, missä saa helpostusta aineisiin, joiden oppiminen on hankalaa, kielten opiskelu on monelle hyvin vaikeaa. Teini-ikäisenä on mahdollista hakea tuettuun asuntoon http://www.stroke.fi/index.phtml?s=106 opettelemaan itsenäistä elämää, jos kyseessä on hankalampi tapaus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja surettaa:
vielä kiinnostais tietää, onko tiedän lapsia kiusattu päiväkodissa/eskarissa/koulussa puheenviivästymän takia?

Päiväkodissa ei ole kiusattu, kun on ollut integroidussa erityisryhmässä (pieni ryhmä, jossa puolet tukilapsia), joka on kielellisestä ongelmista kärsiville. Koulussa taas on dysfasialuokka (pieni luokka, monta aikuista). Pihalla saa väliin kuulla ns. normaalikavereilta huomautuksia puheestaan.
 
Meillä poika sai ensin autismidiagnoosin 4.5vuotiaana, myöhemmin diagnosoitiinkin dysfasiaksi. Henkilökohtainen avustaja hällä oli kolmanteen luokkaan saakka, koko koulu mentiin yleisopetuksella. Peruskoulun päättötodistus oli kohtuullinen, ja esim valinnainen äidinkieli oli 9. Nyt poika lähti opiskeleen merkonomiksi
 

Yhteistyössä