V
vastaranta
Vieras
Mies siis valmistui vähän aikaa sitten ja sai työpaikan nykyisestä asuinkaupungistamme. Olemme asuneet yhdessä reilun vuoden, seurustelleet ennen sitä 4 vuotta.Mies on 29v ja minä 26v Nyt kun hänellä on säännölliset ja hyvät tulot, on hän alkanut puhua asunnon ostosta. Eihän siinä mitään, mutta kun hän tahtoisi muuttaa noin 35km:n päähän kaupungista, kamalalle pikkupaikkakunnalle ja omakotitaloon.
Mä järkytyin tästä pahasti. Mulla on vielä siis opinnot kesken, varmaan pari vuotta ainakin vielä menee ja tykkään asua kaupungissa. Lyhyt matka luennoille ja harrastuksiin, joka paikkaan. Olen myös kotoisin ihan tämän miehen muuttohaaveiden kohteena olevan paikkakunnan kyljestä ja mua ei pätkääkään kiinnostaisi enää lähteä sinne suunnille.
Ongelmia tuottaa myös se, että en ole omakotitaloasuja, ainakaan vielä. En ole kiinnostunut pihatöistä tai kodin laittelemisesta, eikä kyllä ole liiemmin aikaakaan.
Mulla ei myöskään ole autoa eikä juuri nyt varaa hommata sellaista. Bussit toki kulkevat, mutta aika raskasta, kun pitäisi herätä monta tuntia aikaisemmin kuin nyt, kävellä bussipysäkille jne. Joskus lukiolaisena jouduin kulkemaan tuolla tavalla ja se oli tosi väsyttävää ja iso osa päivästä meni bussiaikataulujen kyttäämiseen ja matkustamiseen.
Ja miten harrastusten kävisi? Ja sosiaalisen elämän? kaiken saisi aikatauluttaa minuutilleen, ei kuulosta kivalta.
Äh, ahdistaa aika paljon, että pitäisi muuttaa. Elämä hankaloituisi ihan hirveästi mun osalta, koska asioin päivittäin kaupungilla. Miehelle se ei olisi onglema, koska hänellä on auto, voi tehdä töitä kotoakin eikä harrasta mitään.
Tähän ei oikein taida olla olemassa kompromissiakaan. Mä en jotenkin ole valmis vielä muuttamaan pois kaupungista, kun tällä hetkellä kaikki on täällä. Mies taas haluaa oman talon rauhaan. Ja sit se paikkakunta, ajatuskin kyseisestä kylästä on vastenmielinen.
Mä järkytyin tästä pahasti. Mulla on vielä siis opinnot kesken, varmaan pari vuotta ainakin vielä menee ja tykkään asua kaupungissa. Lyhyt matka luennoille ja harrastuksiin, joka paikkaan. Olen myös kotoisin ihan tämän miehen muuttohaaveiden kohteena olevan paikkakunnan kyljestä ja mua ei pätkääkään kiinnostaisi enää lähteä sinne suunnille.
Ongelmia tuottaa myös se, että en ole omakotitaloasuja, ainakaan vielä. En ole kiinnostunut pihatöistä tai kodin laittelemisesta, eikä kyllä ole liiemmin aikaakaan.
Mulla ei myöskään ole autoa eikä juuri nyt varaa hommata sellaista. Bussit toki kulkevat, mutta aika raskasta, kun pitäisi herätä monta tuntia aikaisemmin kuin nyt, kävellä bussipysäkille jne. Joskus lukiolaisena jouduin kulkemaan tuolla tavalla ja se oli tosi väsyttävää ja iso osa päivästä meni bussiaikataulujen kyttäämiseen ja matkustamiseen.
Ja miten harrastusten kävisi? Ja sosiaalisen elämän? kaiken saisi aikatauluttaa minuutilleen, ei kuulosta kivalta.
Äh, ahdistaa aika paljon, että pitäisi muuttaa. Elämä hankaloituisi ihan hirveästi mun osalta, koska asioin päivittäin kaupungilla. Miehelle se ei olisi onglema, koska hänellä on auto, voi tehdä töitä kotoakin eikä harrasta mitään.
Tähän ei oikein taida olla olemassa kompromissiakaan. Mä en jotenkin ole valmis vielä muuttamaan pois kaupungista, kun tällä hetkellä kaikki on täällä. Mies taas haluaa oman talon rauhaan. Ja sit se paikkakunta, ajatuskin kyseisestä kylästä on vastenmielinen.
Mut olishan se mukava asua saman katon alla.