Ei haluis vielä lapsia hoitoon,mies eri mieltä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Edna Birch
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Lähetin opelle e-mailia ja hän olis sitä mieltä et mun opintojen kannalta ois helpompaa jos jatkaisin syksyllä.Kotiin siis jään, mies edelleen naama norsunv.itulla kun hän pelkää et jätän koulun sit lopulta kokonaan niinkuin hän itse teki aikanaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Piipa:
Yritin vedota siihen että kun en raaskis vielä viedä hoitoon, juurikin kun on tuo kiivain kehtiysvaihe kävelynoppimisineen ym. menossa. Mies tokaisi vain että ei se sen helpompaa ole syksylläkään, se hoitoonvienti.

Kaksi alle 3v on siis meillä ja luultavasti siis samaan hoitopaikkaan pääsisivät. Kumpikin ovat todella reippaita ja sosiaalisia, mutta silti..

Mun piti mennä kouluun, kun lapsi oli vuoden. Lykkäsin sitä kuitenkin, kun en millään raaskinnut viedä hoitoon niin pientä. 1,5 vuotias oli, kun hoitoon sitten vein ( tosin koulua oli enää pari kk jäljellä, kauaa ei tarvinnut hoidossa siis olla ). Ei se helppoa ollut sillonkaan, mutta kuitenkin paljon helpompaa, kuin vuoden vanhan vieminen. Ja just niin kuin itsekin sanoit, kivampi on viedä, kun lapsi osaa jo kävellä ja vähän puhuakin, päiväunetkin on jo ihan erilaiset. Samassa hoiossa, kuin oma lapsi oli, oli samaan aikaan 9kk ikäinen vauva. Nukkui aamulla ekat päikkärit vaunuissa ja sieltä se sitten aina herätettiin kesken unien, että jaksaa sitten taas päikkäreille mennä, kun muillakin on päikkyaika. Jotenkin kävi sääliksi, vaikka joutuuhan sitä kotonakin joskus vauvaa kesken unien herättämään, jos joku sovittu meno on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Piipa:
Meillä hoitopäivien pituus vaihtelisi 3h-7h välillä, että ihan täysiä päiviä eivät olisi, mutta en vain ole varma oikein mistään itsekään. Toisaalta opintojen jatkaminen houkuttaisi, mutta lasten kanssa olo vielä enemmän, juuri tuon kuopuksen takia.

tässähän se vastaus jo tulikin. Kyllä sinne koulun penkille kerkiää myöhemminkin.
 
Meillä oli tuo sama riita syksyllä, mun olis miehen mielestä pitänyt jatkaa koulua syksystä jolloinka lapsi olisi ollut 10kk vanha. Keväällä olin jos suostunutkin tähän, ilman muuta, koska mies esitti, että hän haluaisi jäädä lasten kanssa kotiin. Kesällä sitten mieli muuttuikin ja oli sitä mieltä, että ei hän voi/halua jäädä töistä pois, tulee uraan töyssy. SItten oli vihainen kun en lähtenyt opiskelemaan eikä ollut tietenkään hoitopaikkaakaan lapselle.

Mulla alkaa koulu kans huomenna, ja kyllä riipaisee viedä pikkuinen päiväkotiin, kovin pienihän tuo vieläkin on ja sellainen sylimyyryläinen vielä. Ens syksynä olisin mielelläni jo kouluun palannutkin, mutta enpä tiedä olisko meillä miehen kanssa liitto enää kestänyt, jos en olis nyt jatkanut opintoja.
 
Minä jäin kotiin.
Sovin opettajan kanssa että jatkan syksyllä, ja hänen mielestään opintojen kannalta on helpompi ratkaisu se syksy. Puoli vuotta sinne tai tänne ei tässä vaiheessa hetkauta minnekään. Hyvä näin, vaikka vähän kyllä on sekava olo kun ehti jo totuttautua ajatukseen opiskeluista. Mieskin tokeni kun löin faktat pöytään, opettajan mielipiteen ym.
Kiitos teille mielipiteistänne! Tämä ratkaisu tuntuu nyt kyllä todella hyvältä.
 
Ja eikös niitä opintoja voi helpottaa nyt kotonakin? Siis lukea alan kirjallisuutta ja muuten valmistautua opintoihin, niin, että se on sitten helpompaa kun opinnot täysillä alkaa?
 

Yhteistyössä