Ei-hyväntahtoiset ihmiset

[Vallesmanni]

Voisivatko nimenomaan ei-hyväntahtoiset ihmiset kommentoida.

En ole hyväntahtoinen ihminen sanan varsinaisessa merkityksessä.

Suurin osa ihmisistä on minulle täysin yhdentekeviä, kuten minäkin heille. Toki menen väliin tai soitan poliisin paikalle jos esim. näen miehen hakkaavan vaimoaan (koska muuten syyllistyisin itse rikokseen)

On silti olemassa ihmisiä, joista pidän. Toisista enemmän ja toisista vähemmän.
Minulla on paljon kavereita, mutta vähän ystäviä juuri siitä syystä, että valikoin seurani
ja varsinkin luottoihmiseni tarkoin.

Minusta on tullut melko hyvä ihmistuntija tässä ajan kuluessa. Epärehellisiä ihmisiä tai edes lusmun oloisia ihmisiä en päästä lähipiiriini.

En anna anteeksi sitä, että joku pettää luottamukseni. Se on kerrasta poikki. Muutaman ihmisen olen lempannut lähipiiristäni kun on osoittautunut, että he eivät ole luottamukseni arvoisia.

 

[nomore]

Minun mielestä vastavuoroisuus on kaiken a ja o. Eräs ystävä halusi usein ottaa vastaan meillä pieneksi käyneitä lastenvaatteita omalle lapselleen, (siis hän itse kysyi onko meillä jäänyt taas pieneksi käyneitä vaatteita) ei siinä mitään, annoin ilomielin, kerran heillä kyläillessäni hän meni vaatekomerolle ja sanoi, että voisi MYYDÄ tästä tällaisen puseron minulle, sanoin kiitos en nyt tarvitse. Erään kerran hän oli myynyt miehelleni (en ollut matkassa) jonkun oman miehensä vanhan kuteen, mieshän oli ostanut, arvanette varmaan, että meillä ei ollut sen jälkeen pieneksi jääneitä vaatteita. Ja tämä perhe ei ole mikään köyhyysloukussa oleva perhe, vaan ihan hyvin toimeentulevia ihmisiä, jotka muutenkin pistävät rahaa esim. vaatteisiin.

Kyllä se menee itselläni niin, että autan ja annan mutta odotan myös vastavuoroisuutta ja harvoin puolituttujen ja sukulaisten kanssa asiat ovat näin menneet. Esim. muutot ovat hyvä esimerkki, kuljetusalalla olevana on kaikilla olettamus että autot tulevat aina automaattisesti ja ilmaiseksi sekä kantoapu...toisinpäin tuntuu aina, että on sovittuna jotain muuta. Pieneksi jääneet lastenvaatteet pitäisi toimittaa kotiovelle silitettyinä ja jo oman lapseni päällä olevia vaatteita merkkaillaan, että kun jää pieneksi niin kelpaa, toisinpäin pyydettiin rahaa vanhoista ja tarpeettomista urheiluvarusteista.
Tehdään sopimuksia omien vanhojen vanhempien hoitamisesta sekä rahallisesta avusta mutta jätetään kuitenkin oma osuus hoitamatta sekä hoidon että rahan muodossa ja kyse ei kuitenkaan ole suurista summista ja jos rahasta tekee tiukkaa olisi sen voinut hoitaa tekemisen ja auttamisen muodossa...mutta oli liikaa vaadittu.

Työni kautta saamiani etuja ja konsertti-, messu-, teatteri- ja tapahtumalippuja olen antanut ja joillekin on tullut tästä sitten sellainen kuva, että niitä odotetaan jotenkin jatkuvana luontaisetuna heille?? Kyseessä on monta kertaa ollut usein satojen arvoisia tapahtumalippuja, sekä rahanarvoista tavaraa...eipä ole kukaan koskaan heittänyt vaikka 8 € viinipullolla kiitokseksi saati että omia etuuksiaan olisi vastavuoroisesti jaettu.

Minä annan vaikka vaatteet päältäni ihmisille joihin voin luottaa ja jotka ovat ystäviäni sillä tiedän, että kun apua tarvitsen sitä myös saan mutta kyyniseksi ja laskelmoivaksi olen tosiaan tullut ja heitän vaikka tavarat ja liput roskiin enemmin kuin annan niitä ahneille paskiaisille!!