Ei jaksa tätä sotkua, lapsia eikä miestä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Tuntuu ettei tästä elämästä tuu enää yhtään mitään. Talo on aina sotkussa. Lapset vaan tappelee ja kiukuttelee. Koululaiset ei laita tikkua ristiin vaikka minkä tekis.
Mies on aina töissä tai jos pari tuntia joskus vapaata niin miljoona hommaa mitä pitäis tehdä.
Aloitettiin yläkerran rakennus 4v sitten ja samalla alakertaan tuli muutoksia. Edelleen on osa hommista kesken. Puhumattakaan kaikesta muusta. Jotenki tuntuu ettei noita saa ikinä tehtyä ja alkaa hermot mennä kun mikään ei tuu ikinä valmiiksi asti.
Mies vaan nauraa että pitää olla monta projektia että on vara valita.

Välillä innostun sisutamaan tms mutta tuntuu että menee ihan hukkaan kun aina niin sotkuista.
 
Kyllä koululaiset sais jo alkaa osallistumaan siivouksiin. Ainakin oman huoneensa ja vaikka syönninjälkeen laittaa omat tiskinsä koneeseen jne. Sen ymmärrän, että mies ei kerkeä jos pitkää päivää tekee. Meillä siistitään jälet heti syötyä, leikit, kun on leikitty niin tavarat paikalleen ennen kuin uusi leikki alkaa jne. Pysyy ihan siistinä koti tällä systeemillä eikä tunnu niin rankalta, kun siivoilee sitä mukaa mitä sotkua tulee.
 
Täällä kohtalotoveri nostaa kättään! Meillä 2 vuotta sitten valmistunut talo - joka sentäs on jokseenkin valmis, takaterassin kaiteet puutuu kun valokate pitäs vielä laittaa.

Mut ulkorakennukset kaikki vaiheessa. Miehellä riittää hommaa ja töiten jälkeen koittaa tehdä sen mitä ehtii ja jaksa. Mut ei joka ilta kun haluaa lastenkin kanssa olla. Silloin mä yritän parhaani mukaan paikkailla rästihommia...Lapset vielä niin pieniä että jomman kumman on pakko olla heidän kanssaan. Jotenkin tosiaan tuntuu että vaikka kuinka koittaa tehdä, jatkuvasti ja kokoajan, niin aina vaan tekemättömien hommien määrä kasaantuu. Tyyliin vaatehuone pursua, kun siellä on pakasti joka pitäs saada varastoon. Mut varasto on täynä (ja keskeneräinen) joten pitäs jaksaa ottaa kun autotalli valmistuu...Oma "moka" tietty kun pitkästä tehdään kotia, vaan kun puutkin on omasta metsästä niin ei oikein innostanut maksaa valmiista puumateriaalista, saati valmispaketista...

No joo, aika aikaansa kutakin. Kai tää joskus valmistuu...täytyy vaan kai yrittää oppia siihen että tämä kotityö, kaikissa muodoissa, ei koskaan lopu. Mies osaa tuon ajattelutavan jo hienosti ja nauttii surutta lasten kanssa leikkimisestä vaikka hommia on tuhat ja yksi jonossa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree:
Nosta jalat soffalle ja anna olla.

Kylä se siitä joskus- mä olen pakotettu luottamaan kanssa siihen :D

Vähän liian usein antaa vaan olla kun ei jaksa. Sit tulee raja vastaan. Sitä joko raivostuu ja alkaa hommiin tai sitte kaikki kaatuu päälle eikä jaksa enää sitä vähääkään, illat menee sit itkiessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree:
Nosta jalat soffalle ja anna olla.

Kylä se siitä joskus- mä olen pakotettu luottamaan kanssa siihen :D

Vähän liian usein antaa vaan olla kun ei jaksa. Sit tulee raja vastaan. Sitä joko raivostuu ja alkaa hommiin tai sitte kaikki kaatuu päälle eikä jaksa enää sitä vähääkään, illat menee sit itkiessä.

Tuttua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyllä koululaiset sais jo alkaa osallistumaan siivouksiin. Ainakin oman huoneensa ja vaikka syönninjälkeen laittaa omat tiskinsä koneeseen jne. Sen ymmärrän, että mies ei kerkeä jos pitkää päivää tekee. Meillä siistitään jälet heti syötyä, leikit, kun on leikitty niin tavarat paikalleen ennen kuin uusi leikki alkaa jne. Pysyy ihan siistinä koti tällä systeemillä eikä tunnu niin rankalta, kun siivoilee sitä mukaa mitä sotkua tulee.

Niinhän tuo teoriassa pitäis mennä mutta jos mulla menee joka päivä tunnista kahteen että saan nuo tekeen edes perus asiat niin ei vaan jaksa. Kait ne lapsetki huomaa millon on ite luovuttanu tän homman kanssa. Jostain tarvis apua tai edes lisävoimia että sais tän homman taas pyörimään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja urgh:
Täällä kohtalotoveri nostaa kättään! Meillä 2 vuotta sitten valmistunut talo - joka sentäs on jokseenkin valmis, takaterassin kaiteet puutuu kun valokate pitäs vielä laittaa.

Mut ulkorakennukset kaikki vaiheessa. Miehellä riittää hommaa ja töiten jälkeen koittaa tehdä sen mitä ehtii ja jaksa. Mut ei joka ilta kun haluaa lastenkin kanssa olla. Silloin mä yritän parhaani mukaan paikkailla rästihommia...Lapset vielä niin pieniä että jomman kumman on pakko olla heidän kanssaan. Jotenkin tosiaan tuntuu että vaikka kuinka koittaa tehdä, jatkuvasti ja kokoajan, niin aina vaan tekemättömien hommien määrä kasaantuu. Tyyliin vaatehuone pursua, kun siellä on pakasti joka pitäs saada varastoon. Mut varasto on täynä (ja keskeneräinen) joten pitäs jaksaa ottaa kun autotalli valmistuu...Oma "moka" tietty kun pitkästä tehdään kotia, vaan kun puutkin on omasta metsästä niin ei oikein innostanut maksaa valmiista puumateriaalista, saati valmispaketista...

No joo, aika aikaansa kutakin. Kai tää joskus valmistuu...täytyy vaan kai yrittää oppia siihen että tämä kotityö, kaikissa muodoissa, ei koskaan lopu. Mies osaa tuon ajattelutavan jo hienosti ja nauttii surutta lasten kanssa leikkimisestä vaikka hommia on tuhat ja yksi jonossa...

Me ollaan rakennettu 10v sitten tää talo. Ja mun mielestä mulla on ollu tosi pitkä pinna noiden venyvien töiden suhteen. Tänä keväänä vaan tuntunu että nyt riitti..
Asiaa ei kyllä auta yhtään et mies innostui viime kesänä veneilystä ja kalastuksesta.
 
Ei nuo koululaiset saa edes välipalaa kaapista. Kauhea kitinä vaan et mitä syö eli pitäis olla jotain herkkuja.
Mistä sais virtaa laittaa nuo lapset kuriin ja siivota tää huusholli kuntoon?? Ois niin paljo helpompaa kaikilla.
Hirvittää mitä kesä on noiden kanssa kun heti aamusta alkaa se kitinä ettei oo tekemistä eikä kavereita. Mutta kun ei oo mielenkiintoa mitään järjestääkkään kun ei löydy keltään yhtään omatoimisuutta tai edes että pyynnöstä jotain tekisivät.
 
Ilmoita porukoille, että lähet lomille pariksi viikoksi etkä anna tippaakaan periksi. Lähdet yksin, et ota ketään perheestä mukaan ja sillä siisti. Oppivat sillä aikaa joko sisäsiisteiksi tai ainakin enemmän arvostamaan sua!! Kannattaa kokeilla!! Muista, et sitten tee eväitä pakkaseen tai mitään muutakaan vaan pakkaat mukaan mitä itse tarvitset ja lähdet vaan!
 
Olipa yllätys huomata tää aloitus etusivulla! Mutta siis ei mulla oo paikkaa mihin mennä kahdeksi viikoksi. Ehkä äidille ja isälle mut taitaa mennä hermot molemmin puolin muutaman päivän jälkeen.
Sunnuntaina mulla tilttas kokonaan. Illalla nukahdin sängylle vaatteet päällä. Mies tuli herättään et lähteä sen kans saunaan. No heräsin sit ja käytiin saunassa ym kaikkea muuta. Sanoin sit miehelle et en jaksais aamulla nousta kun lapset herää aikaisin ja heti on tappelu pystyssä. Mies lupas et hän nousee. Ja kissan viikset. Pari kertaa kävi komentaan lapsia kun pukin kylkeen. Ite sit nousin enkä todellakaan ollu hyvällä päällä.
Pari tuntia siinä touhusin ja sit laitoin itelle teetä ja leipää. Mies nousi kans siinä vaiheessa valmiiksi keitetyille kahveille. Alko sitte aukoon päätä et ku oon niin pahalla päällä ja jotain muutakin. Jätin aamupalan pöytään ja otin rahapussin ja avaimet ja lähdin.
Kävin kaupasta syötävää ja pari tuntia ajelin autolla pikkuteitä. Sit pysähdyin pysäkille lukeen lehteä ja syömään eväitä.. Sit oliki pakko tulla kotiin kun miehellä töihin lähtö.
 
Näköjään tämäkin vuodatus vielä tallessa. Eipä tuo elämä miksikään oo puolessa vuodessa muuttunut.
Mies oli lomalla viime to-ma. Ja tuntuu että entistä vähemmän jaksaa sitä ymmärtää. Lomalle ei olla päästy vieläkään.
 
Siis teet miehelle eväät töihin?! No huh huh... Jos aikuinen ihminen ei saa omia eväitään tehtyä, ni olkoon sitten ilman. Sama koululaisten kanssa -pystyvät itse jo tekemään välipalansa eikä mitään herkkuja vaan terveellistä välipalaa. Ei pidä tehdä isoille ihmisille liikaa valmiiksi; joutuvat opettelemaan itse tekemistä ja huomaavat, että mitään ei saa jos ei itse osallistu. Älä passaa liikaa! Sama pätee siivoamiseen ja esim. pyykinpesuun; koululaiset osaavat siivota jälkensä jo ja pyykkihuollossakin pystyvät auttamaan. Miehen vaatteet voi jättää pesemättä (samoin periaatteessa koululaisten) vähäksi aikaa -kun puhtaita vaatteita ei ole kaapissa, kyllä sitä huomaa, että itsekin on alettava osallistumaan kotitöihin.
 
Viimeksi muokattu:
Siis teet miehelle eväät töihin?! No huh huh... Jos aikuinen ihminen ei saa omia eväitään tehtyä, ni olkoon sitten ilman. Sama koululaisten kanssa -pystyvät itse jo tekemään välipalansa eikä mitään herkkuja vaan terveellistä välipalaa. Ei pidä tehdä isoille ihmisille liikaa valmiiksi; joutuvat opettelemaan itse tekemistä ja huomaavat, että mitään ei saa jos ei itse osallistu. Älä passaa liikaa! Sama pätee siivoamiseen ja esim. pyykinpesuun; koululaiset osaavat siivota jälkensä jo ja pyykkihuollossakin pystyvät auttamaan. Miehen vaatteet voi jättää pesemättä (samoin periaatteessa koululaisten) vähäksi aikaa -kun puhtaita vaatteita ei ole kaapissa, kyllä sitä huomaa, että itsekin on alettava osallistumaan kotitöihin.

Joo siis mies lähtee töihin ilman eväitä jos en tee niitä. Äsken siis tein. Enkä aina niitä teekkään, mut välillä. Käy kyllä jossain matkan varrella syömässä kun tulee vasta 12 h päästä takas kotiin (nukkumaan) .

Koululaiset tekee itse välipalansa yleensä. Välillä on sitä että kierretään vaan kaapilta toiselle ja valitetaan kun ei ole mitään = tavalliset eväät ei kelpaa. Osa on sitte vaikka iltaan asti syömättä ja on sitte sen mukaan pahalla päällä. Ja sitte se että kaikilta jää voit ja maidot pöydälle lämpiämään syömisen jälkeen. Ja ikinä ei kukaan ole ollut se viiminen syöjä jonka ois ne pitäny kaappiin laittaa.

Mies kulkee sit likaisissa kamppeissa jos en niitä pese. Koululaiset auttaa välillä kun saan pakotettua ne jollain konstilla kaveriksi. Meinaa ne konstit olla vaan aika vähissä väliin.
 
Mitä se sinä teet??? Päivät hengaat yksikses kotona ja valitat kun kukaan ei tee mitään, sinullahan on päivät aikaa pestä pyykkiä ja ruokaa.

On mulla tuo 3v vielä seurana. Loput 5 sit eskarissa ja koulussa. Yleensä menee niin että saan aamupäivän aikana talon jonkinlaiseen järjestykseen. Mutta sitte kun koululaiset tulee niin leviää kaikki käsistä. Aika turhauttavaa vaan on siivota isojen ihmisten sotkuja päivästä toiseen. Ja kun ketään ei tunnu pätkääkään kiinnostavan missä kunnossa tää huusholli on.
Ehtiski aamupäivisin pestä kaikki pyykit ja riittäs se 1 tai edes 2 koneellista tiskiä päivässä.
 
Lopeta se muiden passaaminen. Jos koululaiset ei löydä kaapista itselleen mieluisaa syötävää, ota hyvin ymmärtäväinen ilme kasvoillesi ja sano "Voi voi, ikävämpi juttu" ja jatka omia puuhiasi.
 
Nyt kertakaikkiaan ilmoitat koululaisille, että alkavat korjata jälkensä. Jos jättävät jotain pöytään, sanot asiasta heti. Jos ei kukaan tule korjaamaan, käsket jonkun lapsista korjata. Vaikka kuinka valittaisi, ettei niitä siihen jättänyt.

Näin mä olen tehnyt, hyvällä menestyksellä. Tosin mulla vaan 2 lasta, niin helpompi saada "syyllinen" kiinni. Tarpeeksi kauan kun tuota jatkaa, alkavat muistaa korjata jälkensä. Jos lapsi sanoo että ihan kohta, sanot tiukasti "ei vaan nyt heti". Ja odotat, että sua totellaan.

Noi remppahommat onkin sitten hankalampia, koska miehet tunnetusti pystyy asumaan vaikka minkälaisessa sätöksessä. Ei niitä häiritse jos paikat on rempallaan. Meillä tästä kokemusta, oli vanha ok-talo missä ei ikinä tullut valmista. Sitten meni hermot totaalisesti, myytiin talo ja ostettiin uusi. Nyt ei tarvitse rempata moneen vuoteen, koko perhe on tyytyväinen :)
 
saat elämääsi sisältöä ja rahaa. Tosiasiahan on se, että jos olet päivät kotona, niin sinun tehtäviisi kuuluu kodinhoito ja lasten opettaminen, siihen. Olen osa-aikatöissä ja kotihommiin kuluu 2t/pvä, ehdin pestä pyykkiä, silittää ne, imuroida, tehdä ruoan,pestä lattiat(joka toinen pvä), katson kyllä että koululaiset siivoavat omat sotkunsa.
 
Oon minä noiden koululaisten kanssa yrittänyt sen sata kertaa. Välillä kiristän et ei tuu välipalaa jos ei vaatteet naulakossa tms. Ja sitte kun alkaa sujumaan ees joten kuten tulee jotain ylimääräistä esim ollaan menossa monta päivää niin saa kaikki aloittaa alusta.

Töihin menen jos täältä tuppukylältä joskus löytyy työtä. Vuorotyöhön en lasten takia lähde. En osaa ajatella että nuo 1 yläasteelainen ja 3 ala-asteelaista ois iltapäivät ja illat täällä keskenään.

Ja joo kyllä minä ne kotityöt sitte teen. Vaikka välillä on päiviä ettei jaksa mitään tehdä. Mutta aika kohtuutonta on että kasvatan 6 lasta yksin ja huolehdin omakotitalon sisä ja ulkohommat yksin. Kun kerran tuo mieskin on olemassa. Mutta miten vaadit siltä mitään. Viime yönä lähti yhdeltä töihin ja tulee joskus puolen päivän jälkeen nukkumaan. Nukkuu pari kolme tuntia ja lähtee takaisin töihin ja tulee varmaan kymmeneen mennessä takaisin. Hyvällä tuurilla saa seuraavan yön nukkua tai sitte ei.
Oon kyllä miehelle sanonu moneen kertaan että tarvin oikeasti apua tähän. Ei joko halua ajatella koko asiaa tai sitte ei vaan tajua.
 
[QUOTE="vieras";22322954]Jaa-a, minä olen töissä mutta meno on meilläkin sellaista että MIKÄÄN työ ei kuulu miehelle.[/QUOTE]

Samaa se tulee meilläkin olemaan jos ja kun joskus töihin lähden.
 
saat elämääsi sisältöä ja rahaa. Tosiasiahan on se, että jos olet päivät kotona, niin sinun tehtäviisi kuuluu kodinhoito ja lasten opettaminen, siihen. Olen osa-aikatöissä ja kotihommiin kuluu 2t/pvä, ehdin pestä pyykkiä, silittää ne, imuroida, tehdä ruoan,pestä lattiat(joka toinen pvä), katson kyllä että koululaiset siivoavat omat sotkunsa.

Kuinka monta teitä on? Mulla menee tunti jo tavaroiden keräämiseen. Pahimmissa sotkuissa jopa 2-3 tuntia. Imurointiin menee tunti jos koko talon imuroi. Pyykki kasaantuu heti jos tulee yhtään välipäivää. 3 koneellista päivä ois se optimaali. Mutta esim eilen en pessy kuin yhden koneellisen kun olin päivän menossa. Tänään pitäis saada se 5 koneellista.. Tiskiä tulee vähintään 2 koneellista ja jos leipoo tai tekee jotain muuta ylimääräistä niin ei riitä.
 

Yhteistyössä