Ei kai minusta tule tuollaista!

[Fiia]

En todellakaan tahdo tulla samanlaiseksi kuin jotkut mammat täällä.

Odotan ensimmäistä lastamme ja monesti olen ihan karvat pystyssä tätä palstaa lukiessani.

Lapsi ei tarvitse minua 24 tuntia vuorokaudessa, varsinkaan kun on kasvanut vauvaiän yli. Minä tahdon joskus päästä elokuviin, teatteriin, ostoksille, tapaamaan ystäviäni jne. Lapsi ei saa traumoja jos on sen aikaa oman isänsä kanssa.

Tahdon myös että lapsellani on hyvä suhde isovanhempiinsa ja kummeihinsa, ja he saavat mielellään lapsen hoitoonsa halutessaan. Tällä aikaa voimme mieheni kanssa viettää yhteistä aikaa, jota jokainen tarvitsee pitääkseen parisuhteen kunnossa. Omat parhaat lapsuusmuistoni ovat kyläilyt isovanhemmille ja kaikenlaiset reissut kummieni kanssa.

Edelliseen kohtaan liittyen, lapsen täytyy tottua ihmisiin. Turha sitä on ihmetellä sitten että lapsi ei tahdo jäädä kouluun jos ei ole tottunut muuhun kuin roikkumaan äitinsä helmoissa.

Minä tahdon pitää huolen itsestäni enkä elää vain lapsen kautta ja päästää itseäni huonoon kuntoon. Mieheni ei perusta perhettä kanssani vain ollakseen työjuhta ja perheen elättäjä, hän osaa ihan yhtä lailla lohduttaa itkevää lasta kuin minäkin ja osallistua muutenkin lapsen hoitoon. Ei minun tarvitse suihkusta juosta siksi että lapsi alkaa itkeä.

Minä en tahdo taantua sille tasolle etten osaa puhua muusta kuin lapsen ulosteen ominaisuuksista ja reimatecin haalareista.

Minä en siis lakkaa olemasta vaikka minusta tuleekin äiti. Olen yhä se sama ihminen ja persoona. Toki tiedän etten voi samalla lailla tulla ja mennä kuin ennen, mutta en aio jämähtää kotiinkaan pyörimään loppuelämkseni neljän seinän sisälle.

 

[-Jonttu-]

Olipa hyvin kirjoitettu

 

[Criminal Mind]

Näin miäkin ajattelin 4 vuotta sitten, sitten sitä vauvaa ei vaan tahtonu jättää Nyt ekoja kertoja oon käyny pitemmällä reissulla yksin...

 

[Kohta kolmen äiti]

Kyllä, se on täysin sinusta itsestäsi kiinni millainen olet lapsen syntymän jälkeen. Itsekin olen säilyttänyt naiseuteni ja persoonani, ne mahtuvat kyllä elämään vaikka lapseni ovatkin ensisijaisia kaikessa.

 

[Mamma italiana]

ei syytà huoleen

 

[wau]

Hieno kirjoitus! Peesaan!

 

[mie]

Hienosti kirjoitettu. Juuri noin mäkin ajattelin kun esikoista odotin. Ihan suunnitelmien mukaan ei ole mennyt mutta eipä se haittaa (nyt kaksi pientä lasta).

 

[Pinki]

Fiksua tekstiä, oikeita kukkia ansaitsisit :flower: =) =)

 

[mamatsu]

Joop

 

[minä]

Kyllä se lapsi vaan muuttaa niitä elämänarvoja. Tulet huomaamaan.

ja jos puhut noista lapsuusmuistoista, niin et itsekään varmaan muista jotain ihan pienenä tapahtuneita asioita eli tuskin olet edes alle vuosikkaana ollut pidempiä aikoja mummeilla hoidossa.

Toki jokainen tarvitsee omaa aikaa, mutta on ihan normaalia että äiti on pienen vauvan kanssa kotona. Ei silti tarvitse jäädä vuosiksi neljän seinän sisälle (kai menet ainakin ulos sen lapsen kanssa? ). Ihme urbaani legenda muuten toi ulosteista puhuminen, kun kukaan mun äitikaveri ei juttele lapsensa kakasta vaan ihan kaikista muista jutuista.

 

[heikku]

Oikea asenne.Mulla nyt 1v.tyttö ja toinen tulee syksyllä.Vieläkään en oo jämähtänyt,elämässä täytyy olla muutakin kun ne 4 seinää lapsen kanssa,tai raskaudesta höpöttäminen ja hysterisointi.

 

[äiti 44v]

Luin ekan kappaleesi ja jo siltä pohjalta voin kertoa sinulle, että ei sinusta tule samanlaista kuin nämä mammat täällä. Sinä olet jo samanlainen!

Selvästikin tiedät millainen on hyvä äiti ja itse aijot olla tälläinen parempi äiti joka katsoo niitä muita pitkin nokanvartta että tervetuloa vain joukkoon pätemään!

 

[gfdg]

Niin ihan ok; sti kirjoitettu. Ajattelin noin ennen lasta. En ole koskaan mieltänyt itseäni miksikään uhrautujaksi, mutta kun lapsi syntyi minusta löytyi yllättäviä puolia. olenkin todella suojeleva äiti. En anna lastan kelletahansa hoitoon. pari ekrtaa kävin jossakin bailaamassakin lapsen tulon jälkeen, mutta huomasin, että ei huvita. lasta tuli ikävä. joten tässä ollaan
tämä on niin lyhyt aika tämä kun lapsi on pieni, että en koe sitä minään oman elämän menettämisenä jos vietän aikaani lapsen kanssa. Kyllä se aika tulee kun lapsi innostuu kavereista enemmän. pari vuotta on lyhyt aika, ei siinä elämää " menetä.

 

[hyvä]

mä vähän luulen, että iso-osa näistä "en koskaan ole ollut sekuntiakaan erossa meidän nico-petteristä, joka 17v." on vähän sellaisia provoilijoita..tai jos ei ole, niin aka säälittävää-

 

[-Jonttu-]

Mitä minä olen täällä mammojen tekstejä lueskellut, niin monesti itketään oman ajan puutetta, vaikka se mieskin olisi siinä auttamassa.

Mielestäni nämä äidit saavat katsoa peiliin - onko ihme, jos mies ei halua hoitaa lasta, kun ei osaa! Ja sen asian oppii vain tekemällä.
Kuvitelkaapa asia toisinpäin: mies ruokkii ja hoitaa lapsen vaikka puolivuotiaaksi asti, sitten yhtäkkiä haluaisi tyrkätä sen vaimolleen, että otas tuosta, mä lähden kaljalle.
Siinä sitten peukalo keskellä kämmentä ihmettelisit, että mitäs tälle pitäis osata tehdä.

Ja sitten kun se mies tulee sieltä kaljalta, niin sättiminen alkaa "miks laitoit näitä vaippoja, mähän oon sanonu, että pitää käyttää noita" ja "miks teit näin ja näin" ja "miks syötit tätä ruokaa ku piti antaa tätä"...

 

[noin]

Hyvin kirjoitettu.

Minä ajattelin TÄSMÄLLEEN samalla tavalla ennen ekan lapseni syntymää ja osittain yhäkin, vaikka huomasinkin esikoisen syntymänjälkeisten ekan 3kk jälkeen, että perhana mähän viihdynkin lapsen kanssa ja oikeastaan ei ole mitään väliä onko mulla pakkelit naamassa kun lähden ulos ja hei, yllättävän tärkeältä se kakan ja ulkopukujen aikaansaama keskustelu sitten tuntuukin, kun niitä tarvitseekin seurailla ja tarvitsee löytää kestävät ulkotamineet maassa remuavalle lapselle.

Se ei silti tarkoita sitä, että en pitäisi myös itseäni tärkeänä ja muistaisi ottaa itselleni omaa aikaa. Mies on yhtälailla lasten vanhempi, kuin minäkin. Ainoa mitä hän ei voinut tehdä, oli imetys, mutta sen loputtua on saanut yhtälailla osallistua pullotteluun ja nukutuksiin jne.

Lapsi muuttaa ihmistä paljon, yleensä myös niitä tällähetkellä varmoina pitämiään mielipiteitä

 

[onnea]

valitsemallasi tiellä. Paljon kirjoituksestasi on hyvää ja asiallista, mutta osa ihan potaskaa.Ajattelin kovin samoin viisi muksua sitten, mutta osan olen joutunut antamaan periksi. Se on tietty hyvä, että tiedät tarkkaan mimmoinen susta tulee, ihan kuten muutamat muutkin kiihkoilijat täällä. Jotenkin tuttua.

 

[Phoebsi]

valitsemallasi tiellä. Paljon kirjoituksestasi on hyvää ja asiallista, mutta osa ihan potaskaa.Ajattelin kovin samoin viisi muksua sitten, mutta osan olen joutunut antamaan periksi. Se on tietty hyvä, että tiedät tarkkaan mimmoinen susta tulee, ihan kuten muutamat muutkin kiihkoilijat täällä. Jotenkin tuttua.

Ei niitä muksuja ole pakko pukata maailmaan, oma valinta.

 

[Phoebsi]

Ja hyvä kirjoitus ap, ihan kuin mun näppikseltäni raskausaikana =) Ja tiedätkö, ei susta tule sellaista, ei minustakaan tullut eikä tule. Se on itsestä kiinni ja siitä, että ei anna periksi millekään. Arvot voi muuttua osin, mutta ei ne muuta kaikkea sinussa. Sinä et häviä minnekään sieltä vaikka äiti sinusta tuleekin =)

 

[Ryysyrannan rinsessa]

niinpä tuli etehen uusi elämä ja potkaisi makeasti perseelle niin että aivoista lensi viimeinkin kaunis ajatus ulos. Voit vakuuttaa mut tosta sitten kun oo tullut synnäriltä kotiin. :wave:

 

[hokemalla todeksi]

Luin ekan kappaleesi ja jo siltä pohjalta voin kertoa sinulle, että ei sinusta tule samanlaista kuin nämä mammat täällä. Sinä olet jo samanlainen!

Selvästikin tiedät millainen on hyvä äiti ja itse aijot olla tälläinen parempi äiti joka katsoo niitä muita pitkin nokanvartta että tervetuloa vain joukkoon pätemään!

Sama tunne tuli. Ap tietää miten pitäisi olla, tsemppaa nyt itseään sitä suoritusta kohden, mutta pelkää pahinta Onneksi on aina palsta; täällä voi päteä ilman todisteita todellisista ansioista.

 

[se joku]

Hienoa, mutta raskauden jälkeinen olotila saattaa yllättää. Itse olin esikoisen synnyttyä kuin jyrän alle jäänyt ja sitä väsymystä kesti hyvin pitkään...

Vauva-arki ei aina ole myöskään kobin auvoista, eikä myöskään taapero aika, jon kovinkin liikkuvaa sorttia.

 

[...]

valitsemallasi tiellä. Paljon kirjoituksestasi on hyvää ja asiallista, mutta osa ihan potaskaa.Ajattelin kovin samoin viisi muksua sitten, mutta osan olen joutunut antamaan periksi. Se on tietty hyvä, että tiedät tarkkaan mimmoinen susta tulee, ihan kuten muutamat muutkin kiihkoilijat täällä. Jotenkin tuttua.

Ei niitä muksuja ole pakko pukata maailmaan, oma valinta.

Väittikö tuo kirjoittaja että hän on ollut PAKOTETTU vääntämään ne viisi tenavaa? Onko sinulla pipo jotwenkin kireällä?

 

[ghbgd]

Luin ekan kappaleesi ja jo siltä pohjalta voin kertoa sinulle, että ei sinusta tule samanlaista kuin nämä mammat täällä. Sinä olet jo samanlainen!

Selvästikin tiedät millainen on hyvä äiti ja itse aijot olla tälläinen parempi äiti joka katsoo niitä muita pitkin nokanvartta että tervetuloa vain joukkoon pätemään!

Tämä oli huippu osuvasti kirjoitettu.
Tämä on surullinen piirre naisissa yleensäkin, että kilpaillaan paremmuudesta.
Olen huomannut, että kun puistossa alkaa juttelemaan vieraan äidin kanssa vääntyy juttu aina johonkin "minä parempi" juttuun. viimeisin oli sellainen kun jutusteltiin Disneyn autot merkin suosiosta pikkupoikiemme keskuudessa. Jos sukassa on autot merkki niin on kiva jne. No siihen sitten kerroin jotakin piirrettyä mistä poikani tykkää niin eikös tämä äiti ala saarnata kuinka heidän lapsi ei katso telkkaria paljoakaan yms. pätemistä. En ajksanaut selittää, että ei meidänkään alpsi sitä tv; tä kokoajan tuijota.
Aina kun juttelee jostain niin alkaa tämä päteminen siitä miten oikeaoppisesti joku asia tehdään.
Kateellisena katson kuinka mieheni jutustelee tuntemattomien miesten kanssa rennosti vaikkapa autoistaan. Naiskulttuurista puuttuu tälläinen toverillinen jutustelu tuntemattomien kanssa. parhaimpien ystävien kanssa ollaan parempia kuin muut, mutta itse tietenkin parhain.

 

[no niinpä niin]

Hätäisiä johtopäätöksiä palstalaisista En ole itse vakiokävijä mutta en nyt leimaisi sen perusteella jos TÄLLÄ palstalla haluavat jutella kakan väristä ja koostumuksesta. Näyttää nuo jutut liikkuvan aika muissakin aiheissa.

Ja ei kannata vannoa etukäteen olevansa jonkun tietynlainen äiti. Huikessa kunnossa pysyvä, lapset helposti hoitoon saava tai jättävä....

Kaikki voi mennä kovista yrityksistäsi huolimatta pyrstölleen. Esim. silloin kun kaikki ei menekään suunnitellusti raskauden loppuvaiheessa. Voi tulla odottamattomia vaikeuksia ja lapsi voi tulla odottamattoman riippuvaiseksi juuri sinusta. Sinä väsyt ja tulet ylireagoivaksi, yliväsyneeksi äidiksi. Jopa useamman lapsen jälkeen voi käydä noin, kun syntyy vaikkapa keskonen, tai joistain vammoista kärsivä lapsi.

Jokainen päivä voi ja yö voi mennä suunnitelmien vastaisesti, eikä yrityksistä huolimatta löydykään voimaa sellaiseen, mitä olisi halunnut tehdä. Jos lapsesta tulee vaikea hoitaa, et sinä häntä niin vain saakaan jäämään isovanhemmilleen hoitoon. Alkaa tulla vaivautuneita kieltäytymisiä jne. Lapsi voi vierastaa niin paljon muita, että koko hoidossa olo aika on suoraa huutoa, joten seuraava kerta onkin pikkuisen vaikea järjestää Hoitajille tulee yllättäviä esteitä