Ei kai minusta tule tuollaista!

[vieras]

Ite ajattelen samoin. ja olen toiminut niin että en tosiaan tule erakkoa, joka on vain ja ainoastaan lasta varten.

Olen ja olemme menneet miehen kanssa kahdestaankin. On vietetty hotelli-, koti- ja mökkiviikonloppuja/viikkoja. Lapsia 5 ja aina kun nuorin ollut 3-3½v on tullut uusi vauva. mutta eipä meille enää tule, onneksi Nuorin nyt pian 5v ja tää elämä on jo paljo helpompaa.

No kuitenkin mä en ole koskaan tyytynyt mihinkään kirjastoreissuun yksin kun oon ollut liikkeellä, mutta enpä myöskään mikään bilettäjä ryyppääjä ole. Joten paljo mukavampia juttuja tehty. No tässä en nyt ala sen enempää kertomaan. Koska tiedän, että taas joku pahoittaa mielensä. Kaikki kun ei ymmärrä.

 

[sama]

valitsemallasi tiellä. Paljon kirjoituksestasi on hyvää ja asiallista, mutta osa ihan potaskaa.Ajattelin kovin samoin viisi muksua sitten, mutta osan olen joutunut antamaan periksi. Se on tietty hyvä, että tiedät tarkkaan mimmoinen susta tulee, ihan kuten muutamat muutkin kiihkoilijat täällä. Jotenkin tuttua.

Ei niitä muksuja ole pakko pukata maailmaan, oma valinta.

Se on totta. Mutta????Eikös ap kuitenkin jo odottanut ensimmäistä? Ja jos minua tarkoitat, olen hyvin mielelläni antanut periksi noista kiihkoajatuksista. että en ymmärrä pointtiasi yhtään.

 

[Phoebsi]

niinpä tuli etehen uusi elämä ja potkaisi makeasti perseelle niin että aivoista lensi viimeinkin kaunis ajatus ulos. Voit vakuuttaa mut tosta sitten kun oo tullut synnäriltä kotiin. :wave:

Mä voin vakuuttaa sut. Meillä suhde toimii, minä olen yhtä kiinnostunut asioista kuin ennenkin, lapsella on hyvät välit kummeihin ja isovanhempiin tai siis näkee heitä säännöllisesti. En ole rupsahtunut, eikä ole mieskään. Suunnitteilla toinen lapsi, mutta en suunnitellut muuttuvani sittenkään huonompaan suuntaan ainakaan

 

[...]

Ja hyvä kirjoitus ap, ihan kuin mun näppikseltäni raskausaikana =) Ja tiedätkö, ei susta tule sellaista, ei minustakaan tullut eikä tule. Se on itsestä kiinni ja siitä, että ei anna periksi millekään. Arvot voi muuttua osin, mutta ei ne muuta kaikkea sinussa. Sinä et häviä minnekään sieltä vaikka äiti sinusta tuleekin =)

Että voi omakehu haista!

Siis juuri muka tälläiseksi ap juuri EI halua tulla ja juuri tälläinen nimimerkki Phoepsi ei siis ole!

 

[3 miestä ja mä]

Olipa hyvin kirjoitettu

NÄIN MEILLÄKIN SOVITTIIN JA SOPIMUS ON PITÄNYT! Lapsia on nyt jo kaksi ja hyvin on isänsä kanssa viihtyneet varsinkin kun poikia ovat. Voisin jättää lapset isälleen vaikka kuukaudeksi ja hoidon suhteen ei ois mitään ongelmia. Toki äiti on äiti aina eikä häntä lapsille mikään korvaa.

Muista pitää tästä kiinni ja teette oman perheenne suhteen juuri niin kuin haluatte. Monelle äidille vaan vanhemmuuden jakaminen tasan 50/50% on TODELLA VAIKEAA imetyksen jälkeen kun luullaan ettei isä osaa eikä pysty. Tottakai pystyy jos oikeesti antaa mahdollisuuden ja tilaa isälle suorittaa.

 

[Phoebsi]

Ja hyvä kirjoitus ap, ihan kuin mun näppikseltäni raskausaikana =) Ja tiedätkö, ei susta tule sellaista, ei minustakaan tullut eikä tule. Se on itsestä kiinni ja siitä, että ei anna periksi millekään. Arvot voi muuttua osin, mutta ei ne muuta kaikkea sinussa. Sinä et häviä minnekään sieltä vaikka äiti sinusta tuleekin =)

Että voi omakehu haista!

Siis juuri muka tälläiseksi ap juuri EI halua tulla ja juuri tälläinen nimimerkki Phoepsi ei siis ole!

Sinulta kyllä meni ohi ja lujaa Mutta ei se haittaa mua ainakaan, jatka samaan malliin.

 

[Phoebsi]

valitsemallasi tiellä. Paljon kirjoituksestasi on hyvää ja asiallista, mutta osa ihan potaskaa.Ajattelin kovin samoin viisi muksua sitten, mutta osan olen joutunut antamaan periksi. Se on tietty hyvä, että tiedät tarkkaan mimmoinen susta tulee, ihan kuten muutamat muutkin kiihkoilijat täällä. Jotenkin tuttua.

Ei niitä muksuja ole pakko pukata maailmaan, oma valinta.

Se on totta. Mutta????Eikös ap kuitenkin jo odottanut ensimmäistä? Ja jos minua tarkoitat, olen hyvin mielelläni antanut periksi noista kiihkoajatuksista. että en ymmärrä pointtiasi yhtään.

Mitä kiihkoajatuksia?

 

[vieras]

Luin ekan kappaleesi ja jo siltä pohjalta voin kertoa sinulle, että ei sinusta tule samanlaista kuin nämä mammat täällä. Sinä olet jo samanlainen!

Selvästikin tiedät millainen on hyvä äiti ja itse aijot olla tälläinen parempi äiti joka katsoo niitä muita pitkin nokanvartta että tervetuloa vain joukkoon pätemään!

Näin juuri
Meillä arki meni aika eri tavoin mitä odotettiin, äitiys ja isyys muutti meitä ja sitä ei osattu odottaa. Ihan yhtä viisas olin minäkin jonkun aikaa mut ei se aina mene niin...

 

[n]

Noin mäkin vannoin kun odotin ekaa. Ja se toimikin 3 vuotta. Sitten syntyi tää kakkonen ja mä oon palstamamma pahimmasta päästä. Oon rupsahtanut ihan täysin, en suostu antamaan lapsia kenellekää hoitoon en siis ole yli vuoteen ollut hetkeäkään ilman jompaakumpaa tai molempia lapsia, en jätä edes isälleen. En lue kirjoja tai katso telkkaa kun senkin ajan voin viettää lasten kanssa touhuten, nytkin on pienempi sylissä. Ei harrasteta enää miehen kanssa edes seksiä kun mieluummin makaan nukkuvien lasten vieressä. En osaa enää edes kiinnostua mistään muusta kun lastenvaatteista, leikeistä ja kehitystä tukevista toimista. Ja vihaan jokaista hetkeä mutta en osaa enää muuttua takaisin.

 

[vieras]

Noin mäkin luulin. Kun vauva syntyi lensi kaikki romukoppaan. Vauva herätti ekan vuoden parin tunnin välein niin eipä sitä paljon jaksanu lähtee mihinkään

 

[no niinpä niin]

Ei muuten ole ollenkaan vahingollista muuttua äidiksi tullessaan hieman mammamaiseen suuntaan Ei ulkonäöllisesti välttämättä mutta asenteeltaan. Tavallaan käy sääliksi sellaisia isovanhempia joilla on vähän kypsymätön tytär. Sellainen äiti kulkee usein omissa riennoissaan ja käyttää hyväkseen isovanhempia, jotka vaikka tykkäävät pienokaisista, kuitenkin väsyvät helpommin heidän kanssaan.

 

[äiti 40 ja risat]

Noin mäkin vannoin kun odotin ekaa. Ja se toimikin 3 vuotta. Sitten syntyi tää kakkonen ja mä oon palstamamma pahimmasta päästä. Oon rupsahtanut ihan täysin, en suostu antamaan lapsia kenellekää hoitoon en siis ole yli vuoteen ollut hetkeäkään ilman jompaakumpaa tai molempia lapsia, en jätä edes isälleen. En lue kirjoja tai katso telkkaa kun senkin ajan voin viettää lasten kanssa touhuten, nytkin on pienempi sylissä. Ei harrasteta enää miehen kanssa edes seksiä kun mieluummin makaan nukkuvien lasten vieressä. En osaa enää edes kiinnostua mistään muusta kun lastenvaatteista, leikeistä ja kehitystä tukevista toimista. Ja vihaan jokaista hetkeä mutta en osaa enää muuttua takaisin.

Minulla on kutakuinkin samoin kuin sinulla paitsi että minä RAKASTAN jokaista hetkeä!

 

[Aluksi pöyristynyt]

Olen samaa mieltä kuin ap!

Kun aloin käydä tällä palstalla ensimmäisiä kertoja, tunemukset oli hyvin samanlaiset kuin ap:llä. olin välillä suorastaan raivostunut lukiessani etenkin näitä hyvä äiti - huono äiti -keskusteluja, ja koko tämä täydellistä äitiyttä peräänkuuluttava mammamaailma sai minut toisinaan voimaan pahoin, toisinaan epäilemään, olenko itse aivan hanurista, kun syötän vauvalleni purkkiruokaa enkä edes siivoa ihan joka viikko.

Kun jatkoin palstalla vierailua, aloin tottua tähän touhuun. Uskon, että tällainen yleinen keskustelupalsta alkaa ikään kuin elämään omaa elämäänsä: se luo omat sääntönsä, miten täällä "keskustellaan", mitä mieltä asioista saa ja pitää olla ja toisaalta, millaisia mielipiteitä, kasvatuskäsityksiä yms vastaan saa hyökätä hyvillä mielin tietäen, että aina joku kommentoi sanalla "peesi". Täällä on helppo purkaa pahaa oloaan tai sitten vai piristää omaa tylsää elämäänsä puhumalla toisille ilkästi, haukkumalla, vähättelemällä, arvostelemalla, tuomitsemalla; nämä tuntuvat olevan meidän naisten perustarpeita, ja täällä kilteimmätkin uskaltavat joskus riehaantua ja pääsevät toteuttamaan näitä primitiivisiä taipumuksiaan. Täällä tulee helposti kiusaus yhtyä muiden mukaan ilkeilyyn, ja sivistyneemmätkin pitävät oikeutenaan jättää jonkinlainen epäkorrektius vähintäänkin rivien väliin.

Täällä turhautuneet kotiäidit pääsevät pätemään ahkeruudellaan, sillä ketä muuta ihan okeasti kiinnostaa teetkö soseet itse tai käytätkö kestovaippoja, kuin toista äitiä? Tämä on yksi paikka saada arvostusta asioista, joita muut kuin äidit eivät osaa arvostaa.

Todellisuus on kuitenkin varmasti varsin toinen, kuin tällä palstalla annetaan ymmärtään. Mistähän johtuu, että näitä täydellisiä toisten arvostelijaäitejä ei tule kovinkaan usein vastaan normaalielämässä? Siksi, koska heitä ei ole! Tämä palsta luo aivan vääristyneen kuvan siitä, millaista porukkaa suomalaiset äidit ovat. Täällä vallitsee toisinaan viidakon laki, jossa täydellisen äitiyden kruunun saa se, joka täyttää meille jo niin monta kertaa tutuksi tulleet kriteerit imetyksineen ja kestovaippoineen. Ja muistakaahan, että tämä täydellinen äiti kun on vielä siitä ihmeellinen, että ei, ei hän syyllistä muita, hän vain "ihmettelee", "hämmästelee" ja "haluaisi ymmärtää".

Silti käyn tällä palstalla edelleen. Nykyään osaan nauraa kaikille näille vauhkoajille, jotka tuntuvat suorastaan hakemalla hakevan joka ikisestä ketjusta jotain, mistä voi toista nokkia edes vähän. He todella piristävät päivääni naurettavine kommentteineen ja riidanhaastamisineen - mutta suotakoon heille se huvi.

Joten ap, kun jatkat palstailua, sinullakin on kohta yhtä hauskaa kuin meillä muilla.

 

[äiti 40 ja risat]

Ei muuten ole ollenkaan vahingollista muuttua äidiksi tullessaan hieman mammamaiseen suuntaan Ei ulkonäöllisesti välttämättä mutta asenteeltaan. Tavallaan käy sääliksi sellaisia isovanhempia joilla on vähän kypsymätön tytär. Sellainen äiti kulkee usein omissa riennoissaan ja käyttää hyväkseen isovanhempia, jotka vaikka tykkäävät pienokaisista, kuitenkin väsyvät helpommin heidän kanssaan.

Niin, ei kai niitä lapsia hoitajille ja isovanhemmille synnytetä vai synnytetäänkö?

 

[vieras]

tutkimusten mukaanhan raskaus ja synnytys muuttaa pysyvästi naisen aivoja -parempaan suuntaan. Naisista tulee älykkäämpiä

"Raskaus ja synnytys nimittäin muuttavat naisten aivoja pysyvästi ja nimenomaan parempaan suuntaan. Tämä on todennettu rottakokeilla ja on saatu viitteitä siitä, että tulokset olisivat yleistettävissä myös ihmisiin. Kokeissa on havaittu, että synnyttänyt rottanaaras selviää ongelmanratkaisutilanteista paremmin kuin synnyttämätön. Synnyttäneet rottanaaraat ovat myös rohkeampia kuin lapsettomat naaraat. Tästä kaikesta on kiittäminen raskauden ja synnytyksen hormonaalisia muutoksia, jotka siis vaikuttavat pysyvästi aivoihin"

http://www.mtv3.fi/uutiset/ilmiot.shtml/arkistot/ilmiot/2010/03/1083907

 

[B)]

Olen samaa mieltä kuin ap!

Kun aloin käydä tällä palstalla ensimmäisiä kertoja, tunemukset oli hyvin samanlaiset kuin ap:llä. olin välillä suorastaan raivostunut lukiessani etenkin näitä hyvä äiti - huono äiti -keskusteluja, ja koko tämä täydellistä äitiyttä peräänkuuluttava mammamaailma sai minut toisinaan voimaan pahoin, toisinaan epäilemään, olenko itse aivan hanurista, kun syötän vauvalleni purkkiruokaa enkä edes siivoa ihan joka viikko.

Kun jatkoin palstalla vierailua, aloin tottua tähän touhuun. Uskon, että tällainen yleinen keskustelupalsta alkaa ikään kuin elämään omaa elämäänsä: se luo omat sääntönsä, miten täällä "keskustellaan", mitä mieltä asioista saa ja pitää olla ja toisaalta, millaisia mielipiteitä, kasvatuskäsityksiä yms vastaan saa hyökätä hyvillä mielin tietäen, että aina joku kommentoi sanalla "peesi". Täällä on helppo purkaa pahaa oloaan tai sitten vai piristää omaa tylsää elämäänsä puhumalla toisille ilkästi, haukkumalla, vähättelemällä, arvostelemalla, tuomitsemalla; nämä tuntuvat olevan meidän naisten perustarpeita, ja täällä kilteimmätkin uskaltavat joskus riehaantua ja pääsevät toteuttamaan näitä primitiivisiä taipumuksiaan. Täällä tulee helposti kiusaus yhtyä muiden mukaan ilkeilyyn, ja sivistyneemmätkin pitävät oikeutenaan jättää jonkinlainen epäkorrektius vähintäänkin rivien väliin.

Täällä turhautuneet kotiäidit pääsevät pätemään ahkeruudellaan, sillä ketä muuta ihan okeasti kiinnostaa teetkö soseet itse tai käytätkö kestovaippoja, kuin toista äitiä? Tämä on yksi paikka saada arvostusta asioista, joita muut kuin äidit eivät osaa arvostaa.

Todellisuus on kuitenkin varmasti varsin toinen, kuin tällä palstalla annetaan ymmärtään. Mistähän johtuu, että näitä täydellisiä toisten arvostelijaäitejä ei tule kovinkaan usein vastaan normaalielämässä? Siksi, koska heitä ei ole! Tämä palsta luo aivan vääristyneen kuvan siitä, millaista porukkaa suomalaiset äidit ovat. Täällä vallitsee toisinaan viidakon laki, jossa täydellisen äitiyden kruunun saa se, joka täyttää meille jo niin monta kertaa tutuksi tulleet kriteerit imetyksineen ja kestovaippoineen. Ja muistakaahan, että tämä täydellinen äiti kun on vielä siitä ihmeellinen, että ei, ei hän syyllistä muita, hän vain "ihmettelee", "hämmästelee" ja "haluaisi ymmärtää".

Silti käyn tällä palstalla edelleen. Nykyään osaan nauraa kaikille näille vauhkoajille, jotka tuntuvat suorastaan hakemalla hakevan joka ikisestä ketjusta jotain, mistä voi toista nokkia edes vähän. He todella piristävät päivääni naurettavine kommentteineen ja riidanhaastamisineen - mutta suotakoon heille se huvi.

Joten ap, kun jatkat palstailua, sinullakin on kohta yhtä hauskaa kuin meillä muilla.

Peesi.

 

[Lilia]

En todellakaan tahdo tulla samanlaiseksi kuin jotkut mammat täällä.

Odotan ensimmäistä lastamme ja monesti olen ihan karvat pystyssä tätä palstaa lukiessani.

Lapsi ei tarvitse minua 24 tuntia vuorokaudessa, varsinkaan kun on kasvanut vauvaiän yli. Minä tahdon joskus päästä elokuviin, teatteriin, ostoksille, tapaamaan ystäviäni jne. Lapsi ei saa traumoja jos on sen aikaa oman isänsä kanssa.

Tahdon myös että lapsellani on hyvä suhde isovanhempiinsa ja kummeihinsa, ja he saavat mielellään lapsen hoitoonsa halutessaan. Tällä aikaa voimme mieheni kanssa viettää yhteistä aikaa, jota jokainen tarvitsee pitääkseen parisuhteen kunnossa. Omat parhaat lapsuusmuistoni ovat kyläilyt isovanhemmille ja kaikenlaiset reissut kummieni kanssa.

Edelliseen kohtaan liittyen, lapsen täytyy tottua ihmisiin. Turha sitä on ihmetellä sitten että lapsi ei tahdo jäädä kouluun jos ei ole tottunut muuhun kuin roikkumaan äitinsä helmoissa.

Minä tahdon pitää huolen itsestäni enkä elää vain lapsen kautta ja päästää itseäni huonoon kuntoon. Mieheni ei perusta perhettä kanssani vain ollakseen työjuhta ja perheen elättäjä, hän osaa ihan yhtä lailla lohduttaa itkevää lasta kuin minäkin ja osallistua muutenkin lapsen hoitoon. Ei minun tarvitse suihkusta juosta siksi että lapsi alkaa itkeä.

Minä en tahdo taantua sille tasolle etten osaa puhua muusta kuin lapsen ulosteen ominaisuuksista ja reimatecin haalareista.

Minä en siis lakkaa olemasta vaikka minusta tuleekin äiti. Olen yhä se sama ihminen ja persoona. Toki tiedän etten voi samalla lailla tulla ja mennä kuin ennen, mutta en aio jämähtää kotiinkaan pyörimään loppuelämkseni neljän seinän sisälle.

No kun nyt ensin saat sen lapsen niin tule sitten kertomaan kuinka kukkea olosi on...Ei turhaan puhuta vauvapommista, yksikään pari ei välty ristiriidoilta niin suuri muutos se on.

 

[äiti 40 ja risat]

Olen samaa mieltä kuin ap!

Kun aloin käydä tällä palstalla ensimmäisiä kertoja, tunemukset oli hyvin samanlaiset kuin ap:llä. olin välillä suorastaan raivostunut lukiessani etenkin näitä hyvä äiti - huono äiti -keskusteluja, ja koko tämä täydellistä äitiyttä peräänkuuluttava mammamaailma sai minut toisinaan voimaan pahoin, toisinaan epäilemään, olenko itse aivan hanurista, kun syötän vauvalleni purkkiruokaa enkä edes siivoa ihan joka viikko.

Kun jatkoin palstalla vierailua, aloin tottua tähän touhuun. Uskon, että tällainen yleinen keskustelupalsta alkaa ikään kuin elämään omaa elämäänsä: se luo omat sääntönsä, miten täällä "keskustellaan", mitä mieltä asioista saa ja pitää olla ja toisaalta, millaisia mielipiteitä, kasvatuskäsityksiä yms vastaan saa hyökätä hyvillä mielin tietäen, että aina joku kommentoi sanalla "peesi". Täällä on helppo purkaa pahaa oloaan tai sitten vai piristää omaa tylsää elämäänsä puhumalla toisille ilkästi, haukkumalla, vähättelemällä, arvostelemalla, tuomitsemalla; nämä tuntuvat olevan meidän naisten perustarpeita, ja täällä kilteimmätkin uskaltavat joskus riehaantua ja pääsevät toteuttamaan näitä primitiivisiä taipumuksiaan. Täällä tulee helposti kiusaus yhtyä muiden mukaan ilkeilyyn, ja sivistyneemmätkin pitävät oikeutenaan jättää jonkinlainen epäkorrektius vähintäänkin rivien väliin.

Täällä turhautuneet kotiäidit pääsevät pätemään ahkeruudellaan, sillä ketä muuta ihan okeasti kiinnostaa teetkö soseet itse tai käytätkö kestovaippoja, kuin toista äitiä? Tämä on yksi paikka saada arvostusta asioista, joita muut kuin äidit eivät osaa arvostaa.

Todellisuus on kuitenkin varmasti varsin toinen, kuin tällä palstalla annetaan ymmärtään. Mistähän johtuu, että näitä täydellisiä toisten arvostelijaäitejä ei tule kovinkaan usein vastaan normaalielämässä? Siksi, koska heitä ei ole! Tämä palsta luo aivan vääristyneen kuvan siitä, millaista porukkaa suomalaiset äidit ovat. Täällä vallitsee toisinaan viidakon laki, jossa täydellisen äitiyden kruunun saa se, joka täyttää meille jo niin monta kertaa tutuksi tulleet kriteerit imetyksineen ja kestovaippoineen. Ja muistakaahan, että tämä täydellinen äiti kun on vielä siitä ihmeellinen, että ei, ei hän syyllistä muita, hän vain "ihmettelee", "hämmästelee" ja "haluaisi ymmärtää".

Silti käyn tällä palstalla edelleen. Nykyään osaan nauraa kaikille näille vauhkoajille, jotka tuntuvat suorastaan hakemalla hakevan joka ikisestä ketjusta jotain, mistä voi toista nokkia edes vähän. He todella piristävät päivääni naurettavine kommentteineen ja riidanhaastamisineen - mutta suotakoon heille se huvi.

Joten ap, kun jatkat palstailua, sinullakin on kohta yhtä hauskaa kuin meillä muilla.

Meillä "muilla" on jo hauskaa ap:n ja muiden valaistuneiden hengenheimolaistensa kustannuksella! Että jatkakaa toki palstailua, te "täydelliset", siis OIKEASTI täydelliset eikä mitkään feikkitäydelliset

 

[no niinpä niin]

Ei muuten ole ollenkaan vahingollista muuttua äidiksi tullessaan hieman mammamaiseen suuntaan Ei ulkonäöllisesti välttämättä mutta asenteeltaan. Tavallaan käy sääliksi sellaisia isovanhempia joilla on vähän kypsymätön tytär. Sellainen äiti kulkee usein omissa riennoissaan ja käyttää hyväkseen isovanhempia, jotka vaikka tykkäävät pienokaisista, kuitenkin väsyvät helpommin heidän kanssaan.

Niin, ei kai niitä lapsia hoitajille ja isovanhemmille synnytetä vai synnytetäänkö?

Jotkut tuntuvat olevan sitä mieltä, että synnytetään

 

[vierass]

Olen samaa mieltä kuin ap!

Kun aloin käydä tällä palstalla ensimmäisiä kertoja, tunemukset oli hyvin samanlaiset kuin ap:llä. olin välillä suorastaan raivostunut lukiessani etenkin näitä hyvä äiti - huono äiti -keskusteluja, ja koko tämä täydellistä äitiyttä peräänkuuluttava mammamaailma sai minut toisinaan voimaan pahoin, toisinaan epäilemään, olenko itse aivan hanurista, kun syötän vauvalleni purkkiruokaa enkä edes siivoa ihan joka viikko.

Kun jatkoin palstalla vierailua, aloin tottua tähän touhuun. Uskon, että tällainen yleinen keskustelupalsta alkaa ikään kuin elämään omaa elämäänsä: se luo omat sääntönsä, miten täällä "keskustellaan", mitä mieltä asioista saa ja pitää olla ja toisaalta, millaisia mielipiteitä, kasvatuskäsityksiä yms vastaan saa hyökätä hyvillä mielin tietäen, että aina joku kommentoi sanalla "peesi". Täällä on helppo purkaa pahaa oloaan tai sitten vai piristää omaa tylsää elämäänsä puhumalla toisille ilkästi, haukkumalla, vähättelemällä, arvostelemalla, tuomitsemalla; nämä tuntuvat olevan meidän naisten perustarpeita, ja täällä kilteimmätkin uskaltavat joskus riehaantua ja pääsevät toteuttamaan näitä primitiivisiä taipumuksiaan. Täällä tulee helposti kiusaus yhtyä muiden mukaan ilkeilyyn, ja sivistyneemmätkin pitävät oikeutenaan jättää jonkinlainen epäkorrektius vähintäänkin rivien väliin.

Täällä turhautuneet kotiäidit pääsevät pätemään ahkeruudellaan, sillä ketä muuta ihan okeasti kiinnostaa teetkö soseet itse tai käytätkö kestovaippoja, kuin toista äitiä? Tämä on yksi paikka saada arvostusta asioista, joita muut kuin äidit eivät osaa arvostaa.

Todellisuus on kuitenkin varmasti varsin toinen, kuin tällä palstalla annetaan ymmärtään. Mistähän johtuu, että näitä täydellisiä toisten arvostelijaäitejä ei tule kovinkaan usein vastaan normaalielämässä? Siksi, koska heitä ei ole! Tämä palsta luo aivan vääristyneen kuvan siitä, millaista porukkaa suomalaiset äidit ovat. Täällä vallitsee toisinaan viidakon laki, jossa täydellisen äitiyden kruunun saa se, joka täyttää meille jo niin monta kertaa tutuksi tulleet kriteerit imetyksineen ja kestovaippoineen. Ja muistakaahan, että tämä täydellinen äiti kun on vielä siitä ihmeellinen, että ei, ei hän syyllistä muita, hän vain "ihmettelee", "hämmästelee" ja "haluaisi ymmärtää".

Silti käyn tällä palstalla edelleen. Nykyään osaan nauraa kaikille näille vauhkoajille, jotka tuntuvat suorastaan hakemalla hakevan joka ikisestä ketjusta jotain, mistä voi toista nokkia edes vähän. He todella piristävät päivääni naurettavine kommentteineen ja riidanhaastamisineen - mutta suotakoon heille se huvi.

Joten ap, kun jatkat palstailua, sinullakin on kohta yhtä hauskaa kuin meillä muilla.

peesi

 

[Phoebsi]

Meillä "muilla" on jo hauskaa ap:n ja muiden valaistuneiden hengenheimolaistensa kustannuksella! Että jatkakaa toki palstailua, te "täydelliset", siis OIKEASTI täydelliset eikä mitkään feikkitäydelliset

Miten niin täydelliset, kuka täällä on olevinaan täydellinen? Toiset muuttuu, toiset ei niin paljoa. Toiset antaa itsensä rupsahtaa (joo hei, se vauva on vauva reilun vuoden vain) ja toiset ei. Yksinkertaista.

Erilaisuushan on vain hyve, tälläkin palstalla, eikö?

 

[Kohta kolmen äiti]

Meillä "muilla" on jo hauskaa ap:n ja muiden valaistuneiden hengenheimolaistensa kustannuksella! Että jatkakaa toki palstailua, te "täydelliset", siis OIKEASTI täydelliset eikä mitkään feikkitäydelliset

Miten niin täydelliset, kuka täällä on olevinaan täydellinen? Toiset muuttuu, toiset ei niin paljoa. Toiset antaa itsensä rupsahtaa (joo hei, se vauva on vauva reilun vuoden vain) ja toiset ei. Yksinkertaista.

Erilaisuushan on vain hyve, tälläkin palstalla, eikö?

Täydellisyyttä on ilmeisesti se, että kantoliinailee, imettää, käyttää kestovaippoja ja pitää kodin siistinä, laittaa itse ruokansa. Joittenkin mielestä ylitsepääsemättömän vaikeita asioita, itselleni nuo kaikki ovat arkea helpottavia tekijöitä ja helpoin tapa toimia. Auta armias jos täällä sen erehdyt ääneen sanomaan, joku väsähtänyt ja äkäinen äiti vetää herneen nenäänsä.

 

[vieras]

Oikea asenne.Mulla nyt 1v.tyttö ja toinen tulee syksyllä.Vieläkään en oo jämähtänyt,elämässä täytyy olla muutakin kun ne 4 seinää lapsen kanssa,tai raskaudesta höpöttäminen ja hysterisointi.

Sama tilanne minulla, peesaan täysillä!

 

[mun mielipide vaan]

No kyllä mun on nyt vaan tähän väliin sanottava, että ei noilla "minulla on oma elämä"-äideillä ole ihan terve suhde lapseensa. Imetys lopetetaan ajoissa, jotta äidin ei tarvitse olla kokoajan saatavilla, koska sehän ei ole nykyajan äidin tehtävä (vaan mikä sitten on???). Hyvinhän noin voi ajatella ennen lapsen syntymää, mutta oikeasti mun mielestä on huolestuttavaa, jos se pieni ihminen ei käännä elämää ylösalaisin

 

[jaah]

Hyvä hyvä.
Tuu sit kolmen vuoden päästä kertomaan miltä näyttää