Ä
äiti ihmeissään
Vieras
... tokaisi lapseni eskarikaveri nauraen, kun pölmähti yht' äkkiä meille. Kun aloin siis kyselemään kuka hän on ja että tietääkö hänen vanhempansa missä hän on ja milloin on kotiintuloaika, kun ihan ekaa kertaa tuli, enkä häntä tuntenut. Ja kun ei asu ihan naapurissakaan, että tulee tuosta kilometrin - parin päästä.
Onko siis ihan yleistäkin, että eskarilaiset (tai näkyy niitä olevan nuorempiakin tuossa "raitilla") saa huinata itsekseen iltaisin missä huvittaa ja aikuiset luottaa pelkkään kännykkään "vahtina"? Tai sen käsityksen sain tämänkin tytön puheista, että on joka ilta jossakin kavereillaan ja äiti vaan soittaa tiettyyn aikaan kotiin. Ymmärrän, että toiset joutuu olemaan jo eskarissa yksin kotona koulun jälkeen ja kulkemaan sinne yksin, mutta että iltaisin päästetään ihan outoonkin paikkaan yksin pelkkä kännykkä "turvana". Mistä tuokaan perhe voi tietää, millasia me ollaan... Eihän täällä mitään hätää tosiaan ole, mutta laittoi vaan mietityttämään, kun omaani en päästä, kuin tuohon pariin lähinaapuriin (näköetäisyydelle) kulkemaan yksin ja jos on uusi paikka, niin ainakin soittelen sinne vanhemmille ensin ja "kartoitan tilannetta" ja pidemmälle vien ihan autolla. Eikä meidän lapsella ole edes vielä kännykkääkään...
Ollaanko me nyt ihan kalkkiksia ja aikaamme pahasti jäljessä, kun minusta tuo tuntuu jotenkin hurjalta?
Onko siis ihan yleistäkin, että eskarilaiset (tai näkyy niitä olevan nuorempiakin tuossa "raitilla") saa huinata itsekseen iltaisin missä huvittaa ja aikuiset luottaa pelkkään kännykkään "vahtina"? Tai sen käsityksen sain tämänkin tytön puheista, että on joka ilta jossakin kavereillaan ja äiti vaan soittaa tiettyyn aikaan kotiin. Ymmärrän, että toiset joutuu olemaan jo eskarissa yksin kotona koulun jälkeen ja kulkemaan sinne yksin, mutta että iltaisin päästetään ihan outoonkin paikkaan yksin pelkkä kännykkä "turvana". Mistä tuokaan perhe voi tietää, millasia me ollaan... Eihän täällä mitään hätää tosiaan ole, mutta laittoi vaan mietityttämään, kun omaani en päästä, kuin tuohon pariin lähinaapuriin (näköetäisyydelle) kulkemaan yksin ja jos on uusi paikka, niin ainakin soittelen sinne vanhemmille ensin ja "kartoitan tilannetta" ja pidemmälle vien ihan autolla. Eikä meidän lapsella ole edes vielä kännykkääkään...
Ollaanko me nyt ihan kalkkiksia ja aikaamme pahasti jäljessä, kun minusta tuo tuntuu jotenkin hurjalta?