Ei koskaan lasta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ikuisesti katkera
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Ikuisesti katkera

Vieras
Olen ollut suunnattoman rakastunut ja haaveilin vauvan saamisesta.Miesystäväni kuitenkin jätti minut toisen vuoksi ja haaveet mureni siinä. Olen 40 vuotias ja siksi voin sanoa hyvästit omalle lapselle. En voisi koskaan edes harkita lasta sellaisen miehen kanssa jota en rakasta, en myöskään rakastu joka viikko. Olen katsellut vuoden verran vauvalehtiä ja vauvan vaatteita ja miettinyt mitä kaikkea hankkisin jos meillä olisi vauva. Nyt ei kannata enää edes haaveilla ja tuska on suuri. On niin paha olo kun näkee muita naisia lykkimässä lastenvaunuja ja tietää, että sitä onnea en saa koskaan kokea.
 
otan osaa:(

olen aivan eri tilanteessa, isot käytännön ongelmat ovat lykänneet haaveilujamme, mutta aikaa on ja asiat selviävät. Pieni tippa katkeruutta on kuitenkin samaa ainetta kuin suurikin.

Jaksamista sinulle!
 
Neuvoni olisi että tee lapsi ilman miestä! Se rakkaus ei jätä,se on ja pysyy.Suurin osa naisista,olivat he parisuhteessa tai ei,hoitavat yksin lapsensa...

Näin mä tekisin,en suostuisi jäämään ilman lasta.
 
Kaarinalle: ei lasta tehdä sitä varten että kun "mä haluuun!" Lapsella on oikeus myös isään!

Ap:lle voimia ja koita keskittyä johonkin muuhun asiaan. Työhön, uuteen harrastukseen, ystäviin. Oma äitini sai pikkuveljeni kun oli 42 vuotias, joten toivosi ei ole vielä menetetty!!!!
 
En koskaan voisi tehdä lasta sen vuoksi, että vain minähaluan. Lapsella on oikeus isään ja isän pitää myös haluta lapsi. On sitten asia erikseen voiko saada lapsen. Olen lapsesta haaveillut ja siihen se siitten jäikin. Kiitos lohduttajille. Tuntuu kuitenkin todella pahalta, vie kauan aikaa hyväksyä se asia että en koskaan saa lasta.
 
Kyllä voit vielä saada. Tiedän 43-44 -vuotiaita ensisynnyttäjiä. Tiedä vaikka tänä vuonna vielä tapaisit jonkun! Itse olen 41 v. ja yritän kovasti vielä, tosin mies jo on..
 
Minä taas olen vuoden seurustellut miehen kanssa, eikä hän halua perheenlisäystä. olen yrittänyt sopeutua tilanteeseen, mutta en pysty. harkitsen eroa, mutta eihän se sitä tarkota, että saisin lapsen kenenkään muun kanssa. lisäksi se on todella hyvä tyyppi, ihannemieheni, joten mitä tehdä? unohtaako koko asia vai porskuttaa eteenpäin yksin? olen 33-vuotias, huonoja suhteita takana, ja ainakaan tällä hetkellä en jaksa uskoa, että löytäisin enää niin hyvää tyyppiä. :(
 
Minun ex-mieheni jätti minut monta vuotta sitten nuoremman naisen vuoksi, hän ei koskaan halunnut toista lasta kanssani, esikoinen jo liki täysi-ikäinen, nyt hänelle on vauva uuden vaimonsa kanssa, minullakin uusi mies, ja kaikki elämässä päälisinpuolin hyvin, mutta lasta emme ole suurista toiveistamme huolimatta saaneet, ikä alkaa jo tulla vastaan ja ongelmaksi asin suhteen, joten ymmärrän sinua, ikuisesti katkera, minustakin tuntuu, että jos en vielä ole, niin minusta on kova vauhtia tulossa katkera vanha akka... Varmasti nyt joku sanoo taas, että ole onnellinen siitä mitä sinulla on, totta yritän olla, mutta tunteita ja toiveita on vaikea käskystä muuttaa, tosin järki ja tunteet ei aina mene käsikädessä, ja järkeä yritän itselleni päähäni takoa epätoivoisesti, että jo oilsi aika luovuttaa turhat toiveet...
 
Minä odotan kaksosia miehelle, jonka kanssa olemme olleet yhdessä vähän yli 3 vuotta. Aiemmasta suhteesta minulla on aikuiset lapset. En koskaan kuvitellut enää tekeväni/haluavani lapsia, jotenka sorruin lääkärin yllytyksestä tekemään sterilisaation.

Vauvakuume iski pahemman kerran. Viiden IVF-hoidon ja kahden keskenmenon jälkeen ollaan jo näin pitkällä rv 35+2. Kaksoset tulivat yllätyksenä, vaikka toisaalta olisihan niihinkin pitänyt osata varautua. Voisi laulaa: oisin mä tyytynyt vähempäänkin...:). Niin ikäni, 46 vuotta ! Että hyvin ehtii vielä vanhempanakin. Tietysti tarvitaan ripaus tuuria. Tsemppiä !
 
Onnea sinulle Äiskä, nostan todella hattua sinun rohkeudelle, noin monta yritystä ja palkintona siitä tuplaplussa, minä en ole kuin yhtä pienokaista toivonutkaan, niin kai sinäkin ajattelin, mutta kolmen epäonnistuneen hoitoyrityksen jälkeen en uskalla enää jatkaa, ja tunnen itseni ihan toivottomaksi, kyllä nuo hoidot käy kukkarolliekin raskaaksi, kun yksityisellä käy hoidoissa, niin varmasti sinäkin olet käynyt, ikääsi kun ajattelen, mutta hienosti olet ilmeisesti selvinnyt... Paljon onnea jatkossakin
 
Ihana huomata, että on naisia jotka ovat saaneet lapsia yli nelikymppisinä. Pelkään kuitenkin sitä, että on helpompi saada lapsi vanhempana jos on jo nuorempana saanut hankittua yhden. Toivon ja haaveilen, että löytäisin rakkaan jonka kanssa saisin lapsen. Mutta en jaksa kuitenkaan uskoa :(.
 
Ei auta ainkaan minua tuo 15-vuotta sitten tapahtunut luomu raskaus, vaikka on yksi iso lapsi, turhia hoitoja ja toiveita, ei auta itkut eikä mitkään, toki olen onnellinen, että olen kuitenkin äityiden saanut kerran kokea, mutta silti koen, että olisin halunnut vielä toisen lapsen, mutta enpä taida sitä koskaan saada, mies on ja hoitoja takan, mutta matti jo kukkarossa...
 
Mya olet kuitenkin siinä onnellisessa asemassa, että sinulla on lapsi. Varmasti tuntuu pahalta, jos toista ei tule ja niin kovasti haluaisi saada vielä vauvan. Ole onnellinen kuitenkin tästä yhdestä ja anna kaikki rakkaus hänelle. Minä en saa todennäköisesti koskaan lasta ja kun sen tietää, niin pahalta ja epäoikeudenmukaiselta tuntuu. Nauttikaa äitiydestä.
 

Yhteistyössä