P
PikkuMyy...
Vieras
Normaali aamu. Kello 6.30 soi herätyskello. Laitan kahvin tippumaan ja menen suihkuun. Suihkusta tultua teen kaksi paahtoleipää, päällä juustoa ja viipale kinkkua. Mies nousee klo 7.05. Hän ottaa makuuhuoneesta lompakkonsa ja kännykkänsä, asettaa ne keittiön pöydälle ja menee suihkuun. Haen toisen kupin kahvia ja miehen kännykkä värisee. Siihen on tullut viesti. ”Mä haluan imeä sun munaa”. Sen jälkeen kännykän näyttö sammuu. Otan kännykän käteeni ja näen että lähettäjä on Mari P. En tunne tai tiedä ketään Maria. Avaan kylppärin oven ja huikkaan miehelle: ”Joku Mari P. haluaa imeä sun munaa”.
Mies ryntää suihkusta. ”Mitä sä luet täällä mun viestejä?!”. En vastaa mitään. Tuijotan miestä ja filmi poikkeaa. En muista mitä sanoin tai tein. Sain soitettua esimiehelleni, että olen sairas, enkä pääse töihin. Nyt olen surffannut koko aamupäivän etsien tietoa mm. siitä miksi mies pettää. Mies jäi kotiin myös ja koittaa vakuutella ettei mitään ole tapahtunut. Paskapuhetta!! Tuollainen viesti ei tule puhelimeen, ellei jotain ole JO tapahtunut.
Mari P. on miehen työkaveri. Mikä yllätys! Ja soittaessani tälle Marille, hän lyö luurin korvaani. Soitin kolmesti. Näyttelisi edes ettei mitään ole tapahtunut. Säälisi edes miestäni sen verran. Mari ei kuitenkaan ole tytön hupakko. Hän on itse asiassa minua vuoden vanhempi. Mikäli siis mieheni puhuu totta. Ei hän tyttöseltä tosin näytäkään. Isommat rinnat ja tiukempi kroppa sillä on. Se tuntuu pahalta.
Soitin siskolleni ja kerroin. Ei ehkä olisi pitänyt. Toisaalta helpotti puhua, mutta siskoni ei voi tästä lähtien enää sietää miestäni. Joten that’s the end – luulen. Itsekään en tiedä voinko tuota miestä enää sietää. Harmittaa vain kun parisuhde muuten tuntui toimivan. Toiselta kantilta minusta tuntuu että haluan taistella. En voi antaa Mari P:n viedä minulta miestä, kuin tikkaria lapselta. Meillä on 2 alle kouluikäistä lasta, omakotitalo ja yhteiset ystävät. Liian paljon on vaakalaudalla.
Itkettää.
Mies ryntää suihkusta. ”Mitä sä luet täällä mun viestejä?!”. En vastaa mitään. Tuijotan miestä ja filmi poikkeaa. En muista mitä sanoin tai tein. Sain soitettua esimiehelleni, että olen sairas, enkä pääse töihin. Nyt olen surffannut koko aamupäivän etsien tietoa mm. siitä miksi mies pettää. Mies jäi kotiin myös ja koittaa vakuutella ettei mitään ole tapahtunut. Paskapuhetta!! Tuollainen viesti ei tule puhelimeen, ellei jotain ole JO tapahtunut.
Mari P. on miehen työkaveri. Mikä yllätys! Ja soittaessani tälle Marille, hän lyö luurin korvaani. Soitin kolmesti. Näyttelisi edes ettei mitään ole tapahtunut. Säälisi edes miestäni sen verran. Mari ei kuitenkaan ole tytön hupakko. Hän on itse asiassa minua vuoden vanhempi. Mikäli siis mieheni puhuu totta. Ei hän tyttöseltä tosin näytäkään. Isommat rinnat ja tiukempi kroppa sillä on. Se tuntuu pahalta.
Soitin siskolleni ja kerroin. Ei ehkä olisi pitänyt. Toisaalta helpotti puhua, mutta siskoni ei voi tästä lähtien enää sietää miestäni. Joten that’s the end – luulen. Itsekään en tiedä voinko tuota miestä enää sietää. Harmittaa vain kun parisuhde muuten tuntui toimivan. Toiselta kantilta minusta tuntuu että haluan taistella. En voi antaa Mari P:n viedä minulta miestä, kuin tikkaria lapselta. Meillä on 2 alle kouluikäistä lasta, omakotitalo ja yhteiset ystävät. Liian paljon on vaakalaudalla.
Itkettää.
Kesätöissä toinen opiskelijatyttö kertoi, kuinka heillä asuntolassa niitä väsättiin, kun paikalla oli vain meitä lomittajia. Pari vakkaria luki noita lehtiä ja siunaili, mitä kaikkea joillekin lukijoille on tapahtunut. Niistä maksettiinkin jotain, jos ne julkaistiin.
