K
kärsimätön! Erittäin kärsimätön!!
Vieras
Nimittäin äitinä olemiseen. Vauvoista oon aina tykänny hirveesti, myös omista. Mut ekan aikana ei tullu mieleenkään pitää omasta kunnosta huolta, joten lihoin imetysaikana 10kg. Söin enkä liikkunu. Seuraavassa odotuksessa olinkin ylipainoinen ja sitä seuraavassa myös ja siitä asti on nää läskit masentanu. Oma vika! Myönnän sen. Sit luulin et pärjään näille näiden ollessa isompia, mut enpä sit pärjääkään
Mies on jotenkuten apuna arjen pyörittämisessä mut kasvattaminen tuntuu jääneen kokonaan mulle, enkä minä näistä kunnon kansalaisia saa, ärsyttäviä rääkyviä vaan. Varmaan tulee samanlaisia aivottomia kun anopista, sukuvika tietty... En mä pärjää näille, silmille vaan hyppiivät. Ja sit varmaan tää mun toinen ongelma on tää mun hermostuminen ja huutaminen, hermot kun menee niin sillon ei korvia säästellä, säälittää lapset ja vaikka kuin päätän et nyt en huuda niin silti aina sama juttu. Ja mies ei auta. Ja mua masentaa ja sit mä syön mitä sattuu ja sit ärsyttää kilot jnejnejne..... En tiedä, tekis mieli luovuttaa... Kiitos jos joku jaksoi lukea ja antaa vielä vinkkejä mitä tehdä. Ja lomaakin juuri sain, luulin että oon kärsivällisempi, mut kaikkea muuta, paljon kärsimättömämpi vaan. Alkaa jo tuntuu että pitääkö ne masennuslääkkeet hakea vaikka en haluis.