Ei ne vuodekaan helpota oloa...

hyytikyppynen

Aktiivinen jäsen
30.10.2006
26 410
8
38
puurajan takana
Käytiin tännään hautausmaakierros, äitin ja isän haudat, anopin ja appiukon haudat, muutamien kavereitten haudat... Ja oman lapsen haudan. Vieläki iskee sydänpysähdys ko paikalle saapuu. Sinne mennessä tuntuu jalat löllöltä ja paniikkiolo. Ja sieltä ei halua kuitenkaan ennää lähteä pois, haluaa vaan olla ja tuijottaa.
Ja tuo meän minimurunen alko itkeen ko näki että äitiki itkee. Mulle tuli paha mieli ja se ei vaan mee pois... Joskus vielä voi tytölle kertoa että sillä on isosiskoki, mut nyt tuntuu että aiheutin pienelle pahaa mieltä kans ihan turhaan. Oishan se voinu miehen kans jäähä autoon oottaan mut mies yleensä haluaa tulla minun mukkaan vaikkei oman lapsen hauta olekkaan.

Nyt oon sitte täällä kotona yrittäny olla hilpeä vauvalle ja rallatella iloisia lauluja mut minusta TUNTUU että se kattoo minua jotenki kummasti. Ja siis mie tiän että se on vain tunne, mulla on jostaki syystä vaan huono olo että vein senki sinne... :ashamed: En mie ossaa selittää.
 
Voi sinua :hug: Ilo ja suru ja niiden tuomat tunteet ja tunteiden purkaukset kuuluvat elämään. Pienenkin elämään. Kyllä äiti saa näyttää pahaa mieltään siinä missä hyvääkin :)
 
Ei se helpota, mutta suru muuttaa muotoaan. Ja ehkä se on hyvä että kuopus tietää jo alusta asti että siinä paikassa on jotain, myöhemmin kun ymmärtää kun kerrotte, ei asia tunnu niin vieraalta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sap:
Ei se helpota, mutta suru muuttaa muotoaan. Ja ehkä se on hyvä että kuopus tietää jo alusta asti että siinä paikassa on jotain, myöhemmin kun ymmärtää kun kerrotte, ei asia tunnu niin vieraalta.

Noin mieki oon aatellu. Mutko kuitenki jotenki tuplaantu se paha mieli itellä ko näki että toisellekki tullee paha mieli eikä ees ymmärrä miksi. :ashamed:
 

Yhteistyössä