Vaan mielummin odotella seuraavaan aamuun ja soittaa yksityiselle. Kävin pojun kanssa sunnuntaina päivystyksessä ku toinen korva kävi vuotamaan ja Oli semmoinen nuori naislääkäri joka jo heti sanoi, ettei pahemmin oli korvia katsellut. Hoitaja ohjasi meidät korvapuolelle, jotta pojun korva voitaisiin imeä tyhjäksi.
Lääkäri siinä aikansa pähkäili, kun ei tiennyt edes, et mikä letkuista on se jolla imetään ja hoitaja siinä joutui näyttämään ja opastamaan ja auttoi laittamaan sitten imupäänkin kiinni letkuun. No onnistuihan se lääkäri sitten tökkäisemään pojun korvan sisälle sillä lasisella imupäällä ja siitähän se huuto vasta alkoikin. Muutenkaan se imurointi ei kovin kivalta tunnu, kun tulee painetta korviin, niin sattuu. Tökkäisyn seurauksena verta rupesi vuotamaan ja sit ois pitäny imuroida enemmän, jotta lääkäri ois saanu verenkin pois korvasta, jotta ois nähnyt, et mihin osui. Osuiko vaan korvakäytävän seinään vai tärykalvoon.
Mie siinä koitin hyssytellä ja silitellä ja rauhoitella pojua, niin lääkäri topakkana selittää pojulle hieman huutaen naaman edessä, et: "Siun pitää nyt pysyä paikoillaan ja antaa miun katsoa korvaan, kun muuten tästä ei tuu yhtään mittään!" Lopulta passitti hoitajan hakemaan toisen lääkärin jolla enemmän kokemusta.
Alkuun oltiin saatu vain antibioottikuuri, mut nyt joutui toinen lääkäri sit määräämään korvatipatkin, jotta verikin saadaan huuhdottua pois korvasta, eikä pahene kun siellä on nyt haavakin. Onneksi se lasiputki oli osunut lopulta vain korvakäytävän seinään ja tehnyt sinne haavan. Nyt joutuu sitten laittamaan noita kivoja tippoja, jota ennenkin ovat kirveltäneet pojun korvaa ja huudon kanssa jouduttu tipat pistämään.
Ois pitänyt odottaa tähän aamuun ja soittaa pojun omalle yksyiselle korvalääkärille, ni asiat ois hoitunu paljon paremmin :/
Lääkäri siinä aikansa pähkäili, kun ei tiennyt edes, et mikä letkuista on se jolla imetään ja hoitaja siinä joutui näyttämään ja opastamaan ja auttoi laittamaan sitten imupäänkin kiinni letkuun. No onnistuihan se lääkäri sitten tökkäisemään pojun korvan sisälle sillä lasisella imupäällä ja siitähän se huuto vasta alkoikin. Muutenkaan se imurointi ei kovin kivalta tunnu, kun tulee painetta korviin, niin sattuu. Tökkäisyn seurauksena verta rupesi vuotamaan ja sit ois pitäny imuroida enemmän, jotta lääkäri ois saanu verenkin pois korvasta, jotta ois nähnyt, et mihin osui. Osuiko vaan korvakäytävän seinään vai tärykalvoon.
Mie siinä koitin hyssytellä ja silitellä ja rauhoitella pojua, niin lääkäri topakkana selittää pojulle hieman huutaen naaman edessä, et: "Siun pitää nyt pysyä paikoillaan ja antaa miun katsoa korvaan, kun muuten tästä ei tuu yhtään mittään!" Lopulta passitti hoitajan hakemaan toisen lääkärin jolla enemmän kokemusta.
Alkuun oltiin saatu vain antibioottikuuri, mut nyt joutui toinen lääkäri sit määräämään korvatipatkin, jotta verikin saadaan huuhdottua pois korvasta, eikä pahene kun siellä on nyt haavakin. Onneksi se lasiputki oli osunut lopulta vain korvakäytävän seinään ja tehnyt sinne haavan. Nyt joutuu sitten laittamaan noita kivoja tippoja, jota ennenkin ovat kirveltäneet pojun korvaa ja huudon kanssa jouduttu tipat pistämään.
Ois pitänyt odottaa tähän aamuun ja soittaa pojun omalle yksyiselle korvalääkärille, ni asiat ois hoitunu paljon paremmin :/
