Ei ole olemassa epäitsekästä ihmistä..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Serafi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Serafi

Jäsen
25.07.2013
326
0
16
Kai tämä on aivan päivänselvä asia, mutta olen pohtinut ja paininut tämän asian parissa paljon ja tullut siihen tulokseen että oikeasti epäitsekästä ihmistä ei ole olemassa.

Enkä tarkoita tätä mitenkään negatiivissävytteisesti vaan ihan neutraalisti.

Joskus ajattelin haluavani kasvaa täysin epäitsekkääksi, ja aina olen ruoskinut itseäni vioistani ja itkenyt sitä että miksi en vaan voi olla niin epäitsekäs kuin ihanne olisi. Helpottavaa tajuta totuus :D
 
Mun isän veli on aivan paras, oli ihana eno mulle lapsena ja ei koskaan elämässään ole toivonut kenellekään mitään pahaa tai tehnyt toiselle tahallisesti mitään ilkeää tai pahaa.

en siis ole täysin varma tuosta, koska mielestäni on olemassa täydellistä epäitsekkyyttä.
 
Täysi epäitsekkyys tarkottaisi itsensä kieltämistä ja hukkaamista, mä luulen.
Se taas tuskin on tie onneen, tie hulluuteen se voi olla.
Mielestäni kuitenkin balanssi itsekkyyden ja "epäitsekkyyden" välillä on tärkeä.
Tarkoittaen mm. sitä että ihminen pysähtyy tasaisin väliajoin miettimään miten muilla menee ja miten voisi olla avuksi _pyytämättä vastapalvelusta_, auttaa muita vaikkei niin kauheasti mieli aina tekisikään.
Ottaa muita huomioon, koittaa ymmärtää.
 
  • Tykkää
Reactions: Serafi
Mä uskon että täysin epäitsekäs voisin olla vain lasteni takia. Muuten kyllä terve itsekkyys kurkkii taustalla.
Minusta sekin on itsekästä, jos on epäitsekäs vain omien lastensa takia. Epäitsekäs olisi epäitsekäs ihan kaikkien maailman lasten takia.

Ja ap:lle...olen aivan samaa mieltä. Kyllä mua ainakin hyvin pitkälti elämässäni ja tekemisissäni ohjaa halu saada hyvää mieltä itselleni. Ja koska sen saan yleensä kaikista varmimmin tekemällä jotain jonkun toisen hyväksi, niin mielellänihän mä sitä teen.
 
No jaa. Minusta ihmisissä on kaikenlaisia ominaisuuksia ja piirteitä, lisäksi ihmiset tekevä erilaisia tekoja. Niin itsekkäitä kuin epäitsekkäitäkin. Mutta kannattaa muistaa, että katsantokannat muuttavat teon tai piirteen luonnetta.
 
Sekin, että autan ystäviä tuntuu minusta hyvältä. Eli saan ITSELLENI hyvän olon auttamisesta ja nautin myös siitä enemmän, että pidetään hyvänä ihmisenä eikä pahana. Kyllä kaikki hyvätkin muka epäitsekkäät teotkin ovat loppujen lopuksi melko itsekkäitä vaikka sillä hyvää aikaan saadaankin.
 
  • Tykkää
Reactions: Serafi
Sekin, että autan ystäviä tuntuu minusta hyvältä. Eli saan ITSELLENI hyvän olon auttamisesta ja nautin myös siitä enemmän, että pidetään hyvänä ihmisenä eikä pahana. Kyllä kaikki hyvätkin muka epäitsekkäät teotkin ovat loppujen lopuksi melko itsekkäitä vaikka sillä hyvää aikaan saadaankin.

No sehän on se ikuinen kysymys. Saatko sä sulle hyvän fiiliksen pelkästään siitä kun SÄ autat toista vai tuleeko se hyvä fiilis siitäkin, että toinen ilahtuu ja on kiitollinen sun avustas? Tulisko se hyvä fiilis jos toinen ei osais arvostaa apuasi? Ja lopulta, onko sillä väliä, edes sen autettavan kannalta, että motiivisi on itsekäs?
 
  • Tykkää
Reactions: Serafi ja Pin
No sehän on se ikuinen kysymys. Saatko sä sulle hyvän fiiliksen pelkästään siitä kun SÄ autat toista vai tuleeko se hyvä fiilis siitäkin, että toinen ilahtuu ja on kiitollinen sun avustas? Tulisko se hyvä fiilis jos toinen ei osais arvostaa apuasi? Ja lopulta, onko sillä väliä, edes sen autettavan kannalta, että motiivisi on itsekäs?

Eihän sillä ole väliä.

Ja "hyvä itsekkyys" on paljon parempi kuin "paha itsekkyys".

Mutta silti, itsekkyyttä kaikki tyynni.

Sitten vaikkapa tilanne jossa auttaa toista omasta mielestään epäitsekkäästi, mutta toinen ei arvosta tai millään tavalla tuo ilmi että "hei, kiitti!" tai auttaja saa nähdä että hänen teollaan ei ollut edes mihinkään mitään vaikutusta niin kyllä siinä epäitsekkäällekin ihmiselle tulee paha mieli, vaikka sitä ei julkisesti näyttäisikään.. Tai sitten ihmisellä on emotionaalisella puolella jotain vikaa.. Eli juurikin se, että teko ei alunperinkään siis ollut epäitsekäs.
 

Yhteistyössä