Ei oteta esikoista katsomaan äitiä+vauvaa synnärille?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Piili
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

Piili

Vieras
Niin itsellä tilanne, että pikkukakkonen syntyy kuukauden päästä, ja esikoinen silloin 1v11kk. Pärjää tosi hyvin isänsä kanssa, ovat usein kyläilleet esim. miehen vanhempien luona parikin yötä "ilman äitiä".

Mutta silti pieni on niin äidin tyttö... alkaa itkemään, jos otan kaverin vauvan edes syliin... Mietin, että olisiko esikolle helpompaa, jos ei tulisi katsomaan minua ja vauvaa synnärille ollenkaan? Etenkin kun sinne on kotoa matkaa 100km yhteen suuntaan, eikä tyttö oikein viihdy autossa.

Tuntuu vaan, että tyttö saa jotain "traumoja" tai vähintään järkyttyy kun ensin on ollut ainakin yön erossa äidistä, sitten näkeekin äidin ihan oudossa ympäristössä oudon näköisenä ja vieraan vauvan kanssa! Ja sitten esikoinen joutuu lähtemään pois isän kanssa ja äiti jää outoon paikkaan vauvan kanssa. Pelkään, että esikoinen kokee tällöin tulleensa "syrjäytetyksi".

Eikö olisi parempi tutustua esikoisen vauvaan vasta kotona? Tyttö kuitenkin pärjää isänsä kanssa sen pari vuorokautta mitä sairaalassa ollaan... tietty, jos synnytyksessä tulee taas ongelmia, ja sairaalassa oltava pidempään, asia pitää miettiä uudestaan.

Miten muut ootte tehneet noin pienten esikoisten kanssa? Otitteko mukaan katsomaan äitiä vai ette?
 
Ehdottomasti pitää esikoinen heti ottaa mukaan siihen vauva hommaan.
Tuo antaa heti alusta esikoisellesi kuvan että hän ei ole niin tärkeä kuin vauva ja siinä
teette kyllä ison virheen ja ongelmia on tiedossa.

Se on niin kauan äidissä kiinni liikaa kun antaa olla / uhmakkaasti on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tuota:
Ehdottomasti pitää esikoinen heti ottaa mukaan siihen vauva hommaan.
Tuo antaa heti alusta esikoisellesi kuvan että hän ei ole niin tärkeä kuin vauva ja siinä
teette kyllä ison virheen ja ongelmia on tiedossa.

Se on niin kauan äidissä kiinni liikaa kun antaa olla / uhmakkaasti on.

Allekirjoitan tämän, mutten sitä, että esikoista pitäisi viedä sairaalaan vauvaa katsomaan.
Jos parikin päivää sairaalassa olette, voi esikko hyvin olla sen ajan kotona isin tai mummin kanssa.

Kun menette kotiin, anna isän kantaa kaukalo. Mene iitse edeltä ja huomioi esikoinen ensin, sitten alatte YHDESSÄ tutustua vauvaan :).
 
Mun esikoinen oli juuri täyttänyt 2 v kun kuopus syntyi. Ja oli ihan äidin tyttö, mun kanssani kotosalla koko ikänsä ollut.

Kävi kyllä sairaalassa, kanttiinissa, ja joi mun kanssa siellä mehut. Mutta vauvaa ei päässyt katsomaan.

Oli hieman itkeskellyt kotona äitiä, puhunut jotain äidin sinisestä mekosta (sairaalakolttu) yms. Kun kotiuduimme vauvan kanssa, esikoinen heräsi ekana yönä itkemään kauhuissaan, puhuen taas sairaalahameesta jne. Siihen se jäi, ja alkoi ihan tavallinen elämä taas. Mustasukkaisuutta ei oo oikein vieläkään, ja kuopuskin on jo 3½ v.
 
Meillä esikko oli 2v3vkoa kun toinen syntyi.
Tää toinen syntyi aamuyöllä ja heti sit siin aamupäivällä tuli esikko isän kanssa meitä kattomaan. Oli meille ihan itsestään selvyys ja esikko ihastui heti vauvaan!
iltapäivällä tulivat uudelleen käymään ja niinä kahtena seuraavana päivänäkin.

Asutaan kyllä ihan "kivenheiton" päässä sairaalasta joten helposti pääsivät tulemaan.

 
mie ymmärrän kyl mitä haet takaa mutta taitaa se olla parempi että tulee sinne synnärille katsomaan, kun jos näkee vasta ekan kerran kun kotiin tulette niin voip ottaa isona uhkana ja tunkeilijana pienen.. kun taas jso tulee ensin katsomaan synnärille ja tytölle puhutaan että tulee vauva sitten kotiin niin voi olla helpompi, ja tosissaan ottaa tyttö mukaan siihen vauvan hoitoon, vaikak pieni on toinen itsekkin
 
Ehdottomasti se sisarus sinne sairaalaan mukaan!!!!

Ja saatat yllättyä. Meidänkin esikoinen, joka oli viisi päivää vaille 2v pikkusiskon syntyessä, oli todella reipas kun tuli sairaalaan iskän kanssa. Oli myös aika kiinni minussa ja muutenkin se kaikki oli outoa, koska mummu oli tullut yöllä hoitamaan. Oli kuitenkin niin reipas poika ja omassa repussaan toi vauvalle pienen pehmolelun lahjaksi. Repussa pojalla oli autoja joilla leikki siinä huoneeni lattialla ja niin reippaana poikana lähti kotiin. Itselläni tuli silloin ja tulee edelleen kyyneleet silmiin, kun muistelen sitä pikkuista, joka on tänäpäivänä jo 6v kahden pikkusiskon isoveli.

Ja kun meidän kuopus syntyi niin tyttö oli 2v8kk ja TODELLA äitintyttö. Olin imettänytkin häntä 2v4kk ikäiseksi ja en saanut hänen mielestään pitää sylissäni edes tuota isompaa. Äidin syli oli vain hänelle. Mutta vauvaa hän odotti. Ja koskaan ei tyttö ole ollut mustasukkainen tuosta pienemmästä, vaikka hän taatusti joutui luopumaan paljosta kun vauva tuli.

Tahdon sanoa vain, että ne lapset voi yllättää. Mutta siis älä harkitse isosisaruksen jättämistä kotiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja xxx:
Alkuperäinen kirjoittaja Tuota:
Ehdottomasti pitää esikoinen heti ottaa mukaan siihen vauva hommaan.
Tuo antaa heti alusta esikoisellesi kuvan että hän ei ole niin tärkeä kuin vauva ja siinä
teette kyllä ison virheen ja ongelmia on tiedossa.

Se on niin kauan äidissä kiinni liikaa kun antaa olla / uhmakkaasti on.

Allekirjoitan tämän, mutten sitä, että esikoista pitäisi viedä sairaalaan vauvaa katsomaan.
Jos parikin päivää sairaalassa olette, voi esikko hyvin olla sen ajan kotona isin tai mummin kanssa.

Kun menette kotiin, anna isän kantaa kaukalo. Mene iitse edeltä ja huomioi esikoinen ensin, sitten alatte YHDESSÄ tutustua vauvaan :).

Tämä neuvo kuulostaisi aika hyvältä, kiitos :)

Juuri siksi haluaisin kotona vasta tutustuttaa esikoisen vauvaan, että siellä voisin tehdä sen rauhassa omaan tahtiin ja esikoinen saisi olla minun ja vauvan kanssa niin pitkään kuin haluaa, eikä niin, että kun vierailuaika loppuu niin kotiin vaan ja pois äidin luota!


 
Meillä esikoinen oli tasan 2v, kun kakkonen syntyi. Tulivat isänsä kanssa katsomaan heti seuraavana aamuna (vauva syntyi yöllä). Esikoinen tuntui jännittävän äidin näkemistä mutta menin itse kädet ojossa pientäni vastaan ja otin heti osaston ovella vastaan niin johan loppui ujostelut. Isä katsoi vauvan perään ja minä huomioin ekan vartin vain esikoista ja kyselin hänen kuulumisiaan. Sen jälkeen katsottiin yhdessä vauvaa ja esikoinen sai ottaa pienen syliinsäkin. Auttoi myös laittamaan vauvalle myssyn päähän. Lopuksi olin vielä pitkän aikaa ihan vain esikoinen sylissä ennen kuin lähtivät isänsä kanssa mummulaan syömään lättyjä.

Puhuin jo ennen synnytystä paljon siitä, miten esikoinen tulee sitten isän kanssa katsomaan äitiä ja vauvaa ja miten äiti nukkuu vauvan kanssa pari yötä sairaalassa, jotta lääkäri voi katsoa, että vauva voi hyvin. Synnytys sujui hyvin ja olin heti hyvässä kunnossa, joten siksi mies toi esikoisen niin pian sairaalaan. Jos olisin ollut huonommassa kunnossa, olisimme ensimmäisenä päivänä soitelleet ja seuraavana päivänä olisivat vasta tulleet.
 
En nyt tiedä mahtaako noista ummastakaan jäädä lapselle sen ihmeemmin traumoja. Meillä 1v3kk esikoinen asui kanssamme osastolla ne päivät mitä siellä kuopuksen synnyttyä viihdyimme. Sitten taas on tuttavapiirissä paljon noita viimetalvena isosisaruksiksi tulleita pieniä jotka eivät sairaalan sen hetkisten sääntöjen mukaan saaneet edes osastolla käydä vauvaa katsomassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Tämä neuvo kuulostaisi aika hyvältä, kiitos :)

Juuri siksi haluaisin kotona vasta tutustuttaa esikoisen vauvaan, että siellä voisin tehdä sen rauhassa omaan tahtiin ja esikoinen saisi olla minun ja vauvan kanssa niin pitkään kuin haluaa, eikä niin, että kun vierailuaika loppuu niin kotiin vaan ja pois äidin luota!

Ole hyvä :). Koti on siitäkin parempi paikka kuin sairaala, että se on esikoiselle tuttu, toisin kuin kliininen ja ehkä pelottavakin sairaala.

Kyllä he ehtivät vielä sisatuksiksi kasvaa :). Tsemppiä!
 
Sivuhuomiona, että aina sisarus ei pääse sairaalaan; esim. mun esikoiseni ei päässyt vauvaa katsomaan, koska kaikkien alle kouluikäisten lasten vierailut lapsivuodeosastoilla oli kielletty rs-virusepidemian takia. Samaa on ollut influenssa-aikana, ja tulee varmaan olemaan myös sikalentsuepidemian mahdollisesti iskiessä.
 
Sen verran vielä meidän esikoisesta, että hän on kehitykseltään jotenkin nuoremman oloinen kuin monet ikätoverit. Ei siis puhu vielä kovinkaan selkeästi, EIKÄ YMMÄRRÄ ETTÄ MEILLE ON VAUVA TULOSSA! Eikä sitä hänelle pysty selittämäänkään niin että ymmärtäisi.

Tyttö ei myöskään ole yhtään kiinnostunut leikkimään nukeilla tai hoitamaan nukkeja. Ei ole yhtään kiinnostunut vauvoista. En siis voi valmistella häntä tapahtumaan, se tulee olemaan järkytys. Näen jo nyt sieluni silmin tilanteen, kun minä olen sairaalassa ja näytän vauvaa ensi kertaa esikoiselle, niin tyttö vaan takertuu minuun ja hokee "ei, ei, vauva pois, pois" ja alkaa itkemään jos näin ei tapahdu.
 
Meillä 1v8kk oli 3 vrk mummilassa. Ei käynyt sairaalassa katsomassa koska en halunnut katsoa ja kuunnella huutoa kun olis pitänyt taas lähteä pois. Kotiutuspäivän iltana mummi ja ukki toivat tullessaan katsomaan uutta vauvaa. Kyllä tuo tyttö silti pääsi vauvanhoidon makuun vaikkei sairaalaan päässytkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Sivuhuomiona, että aina sisarus ei pääse sairaalaan; esim. mun esikoiseni ei päässyt vauvaa katsomaan, koska kaikkien alle kouluikäisten lasten vierailut lapsivuodeosastoilla oli kielletty rs-virusepidemian takia. Samaa on ollut influenssa-aikana, ja tulee varmaan olemaan myös sikalentsuepidemian mahdollisesti iskiessä.

No niinpä, juuri näin!! Ja tämä meidän kuopus syntyy JUURI PAHIMPAAN aikaan sikalenssun kannalta. Että voisi olla kaikkille vastasyntyneille ja -synnyttäneille parempi, että vierailuja todella rajoitettaisi...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Sen verran vielä meidän esikoisesta, että hän on kehitykseltään jotenkin nuoremman oloinen kuin monet ikätoverit. Ei siis puhu vielä kovinkaan selkeästi, EIKÄ YMMÄRRÄ ETTÄ MEILLE ON VAUVA TULOSSA! Eikä sitä hänelle pysty selittämäänkään niin että ymmärtäisi.

Tyttö ei myöskään ole yhtään kiinnostunut leikkimään nukeilla tai hoitamaan nukkeja. Ei ole yhtään kiinnostunut vauvoista. En siis voi valmistella häntä tapahtumaan, se tulee olemaan järkytys. Näen jo nyt sieluni silmin tilanteen, kun minä olen sairaalassa ja näytän vauvaa ensi kertaa esikoiselle, niin tyttö vaan takertuu minuun ja hokee "ei, ei, vauva pois, pois" ja alkaa itkemään jos näin ei tapahdu.

Ihan ymmärrettävää, että tyttösi ei tajua vauvan tuloa, onhan hän vielä itsekin melkein vauva :). Meillä on monta vuotta vanhempi ja tuntuu, ettei hänkään ihan konkreettisesti käsitä, että meille on vauva tulossa :D. Enkä pidä sitä semmoisena asiana, että tarvitsisikaan etukäteen olla kamalan kiinnostunut tulevasta vauvasta. Miten voi olla semmoisesta kiinnostunut pieni lapsi, jota ei ole vielä edes nähnyt :D.

Paljon riippuu myös sinun omasta asenteestasi, miten käyttäydyt kun esikko ja vauva eka kerran kohtaavat. Jos olet kireä kuin viulunkieli ja hoet mielessäsi "mitenköhän tämä menee? apua, apua! Esikoinen varmasti mottaa vauvaa!", on selkeää, että esikoisesi aistii huolesi.

Koita itse siis tehdä tilanteesta mahdollisimman rento ja hyvä teille kaikille. Niin, että esikoinen on syönyt ja mahdollisesti myös nukkunut päikkärinsä ennen vauvan kotiutumista ja pikkuhiljaa tutustutte toisiinne. Kerrot yksinkertaisesti, että tämä on nyt "Taimin" pikkusisko / veli ja asuu teillä yhtälailla kuin tekin ja että te olette perhe :).
 
Onko teillä tuttavaperheissä useampia lapsia? Jos kertoisitte esikoiselle, että hänkin saa oman siskon/veikan ihan niin kuin Mikollakin on Pekka-veli tms? Auttaisiko se ymmärtämään, että muutos on tulossa. Jotenkin tuntuu, että jos vauvan tulo on ihan yllätys niin se voisi olla esikoiselle hämmentävää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja xxx:
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Sen verran vielä meidän esikoisesta, että hän on kehitykseltään jotenkin nuoremman oloinen kuin monet ikätoverit. Ei siis puhu vielä kovinkaan selkeästi, EIKÄ YMMÄRRÄ ETTÄ MEILLE ON VAUVA TULOSSA! Eikä sitä hänelle pysty selittämäänkään niin että ymmärtäisi.

Tyttö ei myöskään ole yhtään kiinnostunut leikkimään nukeilla tai hoitamaan nukkeja. Ei ole yhtään kiinnostunut vauvoista. En siis voi valmistella häntä tapahtumaan, se tulee olemaan järkytys. Näen jo nyt sieluni silmin tilanteen, kun minä olen sairaalassa ja näytän vauvaa ensi kertaa esikoiselle, niin tyttö vaan takertuu minuun ja hokee "ei, ei, vauva pois, pois" ja alkaa itkemään jos näin ei tapahdu.

Ihan ymmärrettävää, että tyttösi ei tajua vauvan tuloa, onhan hän vielä itsekin melkein vauva :). Meillä on monta vuotta vanhempi ja tuntuu, ettei hänkään ihan konkreettisesti käsitä, että meille on vauva tulossa :D. Enkä pidä sitä semmoisena asiana, että tarvitsisikaan etukäteen olla kamalan kiinnostunut tulevasta vauvasta. Miten voi olla semmoisesta kiinnostunut pieni lapsi, jota ei ole vielä edes nähnyt :D.

Paljon riippuu myös sinun omasta asenteestasi, miten käyttäydyt kun esikko ja vauva eka kerran kohtaavat. Jos olet kireä kuin viulunkieli ja hoet mielessäsi "mitenköhän tämä menee? apua, apua! Esikoinen varmasti mottaa vauvaa!", on selkeää, että esikoisesi aistii huolesi.

Koita itse siis tehdä tilanteesta mahdollisimman rento ja hyvä teille kaikille. Niin, että esikoinen on syönyt ja mahdollisesti myös nukkunut päikkärinsä ennen vauvan kotiutumista ja pikkuhiljaa tutustutte toisiinne. Kerrot yksinkertaisesti, että tämä on nyt "Taimin" pikkusisko / veli ja asuu teillä yhtälailla kuin tekin ja että te olette perhe :).

Kiitos vinkeistä :) Jotenkin näin se on meneteltävä, luulen, ettemme ota tyttöä sairaalaan, tutustutaan sitten kotona. Pitää tosiaan yrittää itse rentoutua, miten se nyt sitten hormoonihuuruissa on mahdollista :D

Ja antaa miehen tuoda vauva sisään ja olla itse ensin ihan rauhassa tytön kanssa. Ja kohtahan sitä uutta tulokasta pitää imettää jo, joten siihen olisi jotenkin saatava esikoinen mukaan... Meillä onneksi tyttö vieroitti itsensä rinnasta jo 8kk ikäisenä, eli tuskin haluaa enää rintaa kun vauvakin saa ;) Tai mistä sitä tietää :O
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Onko teillä tuttavaperheissä useampia lapsia? Jos kertoisitte esikoiselle, että hänkin saa oman siskon/veikan ihan niin kuin Mikollakin on Pekka-veli tms? Auttaisiko se ymmärtämään, että muutos on tulossa. Jotenkin tuntuu, että jos vauvan tulo on ihan yllätys niin se voisi olla esikoiselle hämmentävää.

Esikoinen ei ymmärrä vielä tuollaista selitystä. Ymmärtää ehkä jotenkuten, että kun sanon "nyt mennään katomaan tyttiä ja vauvaa" niin se tietää mihin ja kenen luo ollaan menossa. Mutta jos sanon, että meilläkin on kohta tuollainen vauva, ei ymmärrä yhtään... On vielä tosiaan aika vauva itsekin.

Ja olen varma, että vauvan kotiin tulo tulee olemaan esikolle hämmentävää :( Mutta toivotaan että sopeutuu nopeasti, pakkohan se on...
 
Mulla itsellä on viikko laskettuun, esikko 1v7kk. Olen ehdottomasti toivonut mieheltä että tuo ensi tilassa lapsen vauvaa katsomaan. Veikkaan että ensinnäkin mulla on niin järjetön ikävä ja koska ollaan kotona paljon puhuttu vauvasta ja käyty monesti läpi missä vauva nukkuu/missä hoitopöytä, tms. niin haluan heti näyttää tytölle pikkusisaruksen. Tyttö on kova halailemaan ja pussailemaan ja pussailee mun masua jatkuvasti ja hokee: sisko, sisko... tiedän että totuus on toinen kun vauva syntyy ja tulee kotiin mutta haluan uskoa että kaikki menee hyvin. Normia mustasukkaisuutta on varmasti ilmassa. Minä en myöskään saa ottaa kavereiden vauvoja syliin tai tyttö hätääntyy.

Tuo oli tosi hyvä neuvo, että pitää asennoitua niin että tämä lähtee sujumaan. Itsekin uskon että oma suhtautuminen vaikuttaa kovasti. Paljon tsemppiä ja onnea!!!!
 
Meillä 2-vuotias tuli heti vauvaa katsomaan miehen kanssa. Näin jälkikäteen ajateltuna ei ehkä olisi kannattanut. Mä olin tosi huonossa kunnossa. Mä olin ihan hermoheikko ja musta meni varmasti pelottavan näkösiä letkuja. Mä olin synnytyksen jälkeen viikon sairaalassa, joten olisi se ollut kohtuuttoman pitkä aika olla kyllä isompaakin näkemättä...Mutta isompi ei enää katsonut mua silmiin lainkaan loppu sairaalassa olon aikana. Vauvastahan se ei osannut vielä kiinnostua. Kotiin kun päästiin niin tilanne tasaantui eikä mitään ongelmia ollut. Mutta kaikissa tapauksissa se isomman käyminen ainakaan ihan heti ei ehkä ole hyvä.
 

Yhteistyössä