(ei otsikkoa)

[hiljaa huomiseen]

Hei kaikille ja hyvää keskikesän juhlaa!!

Olen kolmekymppinen perheen äiti. Minulla on tuiki tavalllinen perhe;mies kaksi lasta koira omakotitalo työ josta tykkään erityisesti,eli kaikki kunnossa? Olen onneton ja kaipaan läheisyyttä jota mieheni ei minulle anna kuin pyytämällä.Seksi on hyvää ja hän ottaa kyllä minut huomioon AINA ensin.Mikä siis vikana?En saa suudelmaa kuin erikseen pyytämällä halauksen vain väkisin,hän kyllä väittää rakastavansa ja niin kai minäkin rakastan,en ainakaan voisi kuvitella eläväni ilman häntä.Hän loukkaa minua lähes päivittäin sanomalla jotain ilkeää ulkonäöstäni tai vaatetuksestani yms.koskaan hän ei ole lyönyt tai edes uhkaillut mutta sananmiekka satuttaa myös.Oikeassa hän on AINA. Eikä siinä vielä kaikki olen ollut pari vuotta ihastunut yhteen meidän yhteiseen tuttuun joka on enempi kyllä minun ystävä olen purkanut jonkin verran hänelle tuntojani.Mitään ei ole tapahtunut lukuunottamatta yhtä suudelmaa ja paria yhteistä iltaa johon liittyy vain keskustelua viihdyn hänen seurassaan hän on hauska ja ei lainkaan ivallinen ja ilkeä.En ole kertonut hänelle tunteistani enkä tiedä mitä hän minusta ajattelee mutta havaitsen sähköä välillämme aina! Kertokaa saman kokeneet jotain kokemuksia tunteet eivät tunnu viilenevän häntä kohtaan ollenkaan...

 

[kupari]

Sinun elämäsi on liian tylsää, ei ole sattunut mitään suurempaa kopsausta, ja sitä en tietenkään toivo kenellekään.

Siksi haet jännitystä muualta, mutta mitäs sitten jos miehesi saa tietää ja perhe hajoaa?

 

[saman kokenut]

Mulla oli kans tollainen ""täydellinen mies"", joka moitti tekemisiäni, ei kehunu mistään naisena vaan vaatimuksia tuli piilovahingossa jatkuvasti lisää - en omasta mielestäni saanut häntä minkäänlaisella käyttäytymiselläni tyytyväiseksi. En jaksanut kuin 20 v. Olisi pitänyt lähteä aiemmin, mutta kun sitä niin kovasti halusin yrittää. Toisaalta olen monesti miettinyt, että olisinko voinut yrittää kaksoiselämää: avioliitto kulissina ja rakastaja jossain - olisi ollut mahdollista, muten minä voinut sellaista. Yritä, jos sulla on kanttia. Älä anna elämäsi lipua ohi, sitä sairastuu ennen pitkään sellasesta.

 

[mies]

Älä hyvä ihminen vain ala pettämään ja viimeiseksi yhteisen tutun kanssa. Se paljastuu varmasti ja siinä menee kaikki sekaisin.
Hyvin luettelit ne kaikki mitä sinulla on, siis aika monen naisen unelma. Mutta mieti miksi sekään ei riitä sinulle. Jokin saa sinut tyytymättömäksi. Jotkut hakevat tyytymättömyyden aiheita vaikka historiasta, että saisivat hyväksytettyä ihastuksen itselleen. Tosin miehesi loukkaavat sanat tuntuvat ilkeiltä ja hänkin on jostain tyytymätön. Olisiko ketjureaktio, tarkoitan, että en voi tuomita toista, kun en tiedä elämästänne mitään.
Sinulta voin kysyä, että teetkö sinä suhteenne eteen kaikkesi? Ja miehesi ilkeilyihin sinun pitää vastata lujempaa vastaan. Kysy häneltä, että miksi ilkeilet? Ole päättäväinen ja sano, että haet toisen osoitteen , jos naljailu ei lopu. Et tietenkään ole eroamassa, mutta kovat keinot ovat sallittuja.

Mielestäni sinun pitäisi toteuttaa enemmän itseäsi, en tarkoita suhteiden etsimistä, vaan olla itsenäisempi ja olla tavallaan ""välittämättä"" miehestäsi. Ehkä sillä tavalla alkaisit elämään arkea kiinnittämällä huomiota harrastuksiisi ja lasten harrastuksiin, etkä miettisi miehen tekemisiä, niin vakavasti.
Tietysti hellyyden puutteesta ja asioista yleensäkin pitää keskustella, mutta anna ajan kulua ja huomaat, että elämä tasaantuu ja opit suuntautumaan omiin juttuihisi.

 

[hiljaa huomiseen]

Kiitos sinulle saman kokenut. Nimenomaan en saa häntä millään tyytyväiseksi hän saa kyllä vi***illa ja olla huonolla tuulella mutta jos minulla on huono päivä ja olen pahalla päällä niin hän ihan oikeasti suuttuu siitä eli en saa olla kuin iloinen ja pirteä ja sehän me tiedetään että kukaan ei ole sellainen aina.Anteeksi hän ei pyydä käyttäytymistään ikinä.En tiedä, kai sitä täytyisi olla tyytyväinen siihen mitä on... onhan monilla asiat paljon huonommin.Lämmitä kesää sinulle.

 

[mies]

Anteeksi, että kyseenalaistin osuutesi kriisissänne. Saman kokenut kehoitti sinua pettämään ja sinä kiitit siitä neuvosta. Mitä ihmettä sinä enää ihmettelet, mene ja nai perhetuttunne kanssa vaikka silmät päästänne, jos kuvittelet, että elämäsi sillä korjaantuu.

Teidän pitäisi mennä parisuhdeterapiaan, missä kumpikaan teistä ei voi alkaa väkivaltaisesti alistamaan, vaan joutuisitte keskustelemaan.