Ei S/M eikä kotikuri, mikä se sitten on tää kaipuu???

[Cristina]

Niinpä niin. Voisi olla mielenkiintoista keskustella asiasta enemmän ja ennen kaikkea rakentavalla tavalla. En varmaan ilmaissut itseäni edes hirveän hyvin tuossa kirjoituksessani, näitä asioita kun on oikeastaan aika vaikea pukea sanoiksi. Mutta suurin piirtein jotain tuollaista kuitenkin tarkoitin.

Joo, miehellä voi olla hyvä itsetunto, mutta se ei pelkästään riitä. Kapakoissa ja pubeissa istuu runsaasti hyvällä itsetunnolla varustettuja kavereita. Jotkut istuu siellä aamusta iltaan. En tarkoita edellistä kirjoittajaa enkä kavereitaan, vaan sitä, että hyvää itsetuntoakin voi olla monenlaista.

Siis tällaisia miehiä todella on olemassa, jopa Suomessa? No ei ole kohdalleni osunut. Joskus olen kohdannut jonkun, joka on vähän sinnepäin, mutta aika pian sieltä on sitten kuitenkin paljastunut kaikenlaista älytöntä pikkusieluisuutta ja omahyväisyyttä, joka vie heti pohjan pois koko jutusta. Monikin mies selvästi ajattelee olevansa naisten unelmamies, ja miksei sitten monille naisille olekin. Olen varmasti liian vaativa tässä asiassa, mutta minut karkoittaa varmimmin luotaan mies, joka alkaa kehua huvijahdillaan tai golf-osakkeillaan, tai ylipäänsä millään. Mieluummin istun sitten vaikka sen kalja-Arskan kanssa puhumassa elämän heittelemisestä, vaikka miehekseni (edes hetkeksikään) en häntä missään tapauksessa kelpuuttaisikaan.

Tässä jujussa kaivataan oikeastaan karismaattista miestä. Karisma on asia, jota ei voi itse rakentaa eikä millään ulkoisilla keinoilla saavuttaa. Ja lisäksi sen menettää heti, jos sen olemassaolon tajuaa. Siksi se on niin vaikeata. Ja siksi heitä on niin vähän Suomessa, jos ylipäänsä on ollenkaan. Maskuliiniseen karismaan liittyy sekä sisäinen että ulkoinen ryhti, ja oma kokemukseni on, että jompi kumpi puuttuu aina. Kerran tv:ssä jonkun seksuaalisuutta käsittelevän ohjelman yhteydessä haastateltiin jotain naista, joka kertoi koko ikänsä etsineensä miestä, joka olisi ns. älykäs macho. Sellaista hän ei ollut koskaan tavannut.

Nimimerkki Xy1 voi olla kovastikin asiansa takana, mutta luulenpa, ettei hän tajua, mitä tässä tarkoitetaan. Ei moni muukaan mies vaimonsa edessä nöyristele, siitä tässä ei ollutkaan kyse. Hyvä ja kunnollinen suomalainen mies, ihan hieno juttu. Tällaisia meillä on varmasti paljon ja kaikki pisteet heille.

Mutta missä on mies, joka ottaa täyden vallan, pitää sen käsissään ja lisäksi käyttää sitä halutessaan, mutta aina oikeamielisesti ja olematta itsekäs tyranni?

Ja samalla voisi tietysti kysyä, missä on ne naiset, jotka tukisivat tällaista miehisyyttä? Valtaosa naisistakaan kun ei tällaista pysty käsittämään.

 

[allitseva mies]

Kirjoitit hyvin ja olen kanssasi hyvin paljon samaa mieltä. Meiltä suomalaisilta on varmasti niin naisellisuus kuin miehisyys osin hukassa. Olemme halunneet olla täydellisen tasa-arvoisia ja näin ajautuneet määrittämään meille itsellemme säännöt miten saa olla ja miten ei. Meistä ei ole oikein, jos nainen alistuu tai jos mies hallitsee. Näin silloinkin, vaikka molempien osalta suhteessa niin haluttaisiin. Kiellämme itse itseltämme meille sopivan suhteen.

Ihmiset ovat erilaisia, joku haluaa alistua joku hallita, joku täydellistä samankaltaisuutta puolisoilta, mutta suurin osa pyrkii kuitenkin noudattamaan myös parisuhteessa yhteiskuntamme normeja, vaikka ne olisivatkin omien ja puolison tunteiden vastaiset. Olemme liian mukautuvaisia.

Ehdoton tasa-arvo parisuhteessa on tullut asiaksi, jota jokaisen parin tulisi noudattaa, tuntuu se heistä oikealta tai ei. Tämä käsityksen olemme sisäistäneet isteemme niin vahvasti, että nainen, joka hakuaisi alistua miehensä valtaan, ei sitä itselleen salli tai mies, joka haluaisi hallita vaimoaan, ei toimi näin. Omien tunteidensa ja tarpeidensa kieltäminen ei tee kenellekään hyvää. Jos tarpeet ovat tarpeeksi vahvat ne saattavat purkautua lopulta liioitelltuina esimerkiksi humalassa. Onko osa peheväkivallasta tästä johtuvaa? (En missään nimessä tarkoita mitään alibia vaimonhakkaajille, väkivalta on aivan yhtä tuomittavaa, olivat mahdoliset syyt syällä ihmisessä sitten mitkä vain)

Omassa parisuhteessani havaitsimme jo nopeasti seurustelusuhteessa, että tarpeemme sointuvat loistavasti yhteen. Vaimoni haluaa alistua miehelleen ja minä taas olen onnellinen saadessani hallita. Ei tämä kuitenkaan ole ollut automaattista ja helppoa. Ensimäinen askel oli tärkein. Tiedostimme ja keskustelimme omista tarpeistamme ja haluistamme ja siitä miten ne liittyvät toisiinsa. Näin syntyi oivallus, että voimme omassa parisuhteessa elää niillä säännöillä, joita itse haluamme. Meidän ei tarvitse pakottaa itseämme johonkin yhteiskunnan määräämään tiukkaan kuosiin.

Asia ei ole aivan näin yksinkertaista useinkaan. Omien halujen ja tarpeiden ymmärtäminen kaiken opetetun alta kestää aikansa. On opittava tuntemaan itsensä. Asiasta on pystyttävä keskustelemaan täysin avoimesti parisuhteen toisen osapuolen kanssa. Näin molempien ollessa itselleen ja toisilleen rehellisiä, voidaan luoda juuri heille sopiva parisuhde.

Hallitsevaa miestä hakeva joutuu varmasti usein pettymään. Usein sellaiset, jotka ovat hallitsevia, ovat sellaisia vain, koska ovat kykenemättömiä välittämään muista ihmisistä. Narsistiset persoonallisuudet ovat juuri näitä. Suuri joukko on niitä, joilla olisi halua olla hallitseva mies, mutta riittävän älykkäinä ovat oppineet hyvin yhteiskunnan normin tasa-arvoisuudesta, ja toimivat tämän normin mukaan. Osalla näistä on sitten tarpeiden ajamamana joitain puuskia, joissa pyritään määräämään ja hallitsemaan, mutta mitään auktoriteettia tuollaisesta ei saa.

Surullisin on tilanne jolloin sekä nainen, että mies haluaiusivat parisuhteestaan aivan samaa, mutta kumpikin noudattaa heille luonnotonta mallia/roolia ja moilemmat ovat tyytymättömiä elämäänsä. Näitä ihmisiä on paljon, jotka sopisivat toisilleen täydellisesti, mutta koska koskaan eivät keskustele todella tarpeistaan ja haluistaan, kulkevat vain koski yhä surkeampaa perhe-elämää.

Tiedostakaa.mitä itse ahaluatte, ja sen jälkeen viekää suhteenne toinen osapuoli mukaan keskusteluun ja itsensä löytämiseen. On aivan varma että näin itsensä ja toisensa tuntien ihmiset olisivat paljon onnellisempia parisuhteissaan ja myös löytäisivät itselleen sopivan kumppanin-

 

[Xy1]

Ymmärrän kyllä mitä Cristina ajaa takaa. Arvasin senkin, että ulkönäkö otetaan seikkaan mukaan, vaikkei se itsetuntoiselle miehelle mitään merkitsekään. Hyvällä itsetunnolla ja määrätietoisellä olemuksella varustetulle miehelle on yksi lysti, vaikka olisi seinästä reväisty. Ei sillä luonteen lujuutta ja johtajaolemuksia mitata, melkein voisin sanoa että päinvastoin. Ennemmin kaunis adonis on luonteeltaan persreikä ja naisia pettävä luuseri. Henkinen ryhti on jotain ihan muuta kuin ulkonäkö. Tietysti määrätietoisuus, itsevarmuus ja oman itsensä arvostaminen näkyy, kaikessa tekemisessä.

 

[Cristina]

En olisi viitsinyt tähän enää palata, mutta olet kyllä väärässä tuosta ulkonäöstä. Kirjoitin karismasta. Se on eri asia kuin "kaunis adonis," joka ei missään tapauksessa edusta sitä miestä, jota tarkoitan. Se on kyllä totta, että tietyt ominaisuudet näkyy ulkomuodossa, tai sanotaanko että ulkoisessa olemuksessa. Niin hyvät kuin huonotkin ominaisuudet.

 

[ex-nynny, nyx-Herra]

Entäs sitten miehet, jotka eivät ole niitä kovia määräilijöitä, vaikka tahtoisivat? Missä on heidän paikkansa?

Minut on feministi-yh-äiti kasvattanut alistumaan naisen tahtoon ja tottelemaan, ja feministi-tyttöystävät ovat aina korostaneet omaa valtaansa sekä elämässään yleensä että seksuaalisesti. Ja yhteiskunta painostaa olemaan periksiantajamies ja pehmeä koti-isä, joka antaa naisten päättää ja määrätä asiassa kuin asiassa.

Sitten naiset ovatkin tyytymättömiä ja itkevät määrätietoisten, etenkin sängyssä dominoivien ja usein alistavienkin miesten perään.

Feministiyhteiskuntamme naisten järki sanoo, että naisen pitää saada olla vallassa, mutta pimppa janoaa sitä nussijahärkää, joka ei välitä naisen vikinöistä, vaan ottaa mitä haluaa. Ja feministiyhteiskuntamme miehille järki sanoo, että naisille pitää antaa valtaa, mutta kikkeli janoaa naista, joka polvistuu ja alistuu.

Niin kuin naisilla on ristiriitaisia tunteita siitä mitä mieheltä haluavat, myös meillä miehillä on ristiriitaisia tunteita siitä mitä meidän odotetaan olevan.

Mutta kun sitä kakkua ei voi sekä syödä että säästää, ja tätä naiset eivät oikein tahdo ymmärtää nykyään. Jos haluatte olla vallassa, joudutte hyväksymään sen, että joudutte elämään seksuaalisesti turhauttavaa elämää, jossa mies ei ole niin raju ottaja kuin kaipaisitte. Jotta saisitte sen määrätietoisen ottajamiehen, ainoa vaihtoehto on alistua tälle täydellisesti. Ette voi vaatia mieheltä määrätietoisuutta ja Miehisenä Miehenä olemista, jos ette ole valmiita itse valitsemaan alistuvaa, kontrollista luopuvaa Naisellisen Naisen roolia. Ottakaa tai jättäkää - päätös on teidän.

Tämä mies päätti eräänä päivänä luopua alistuvan nynnyn roolista ja alkaa kuria pitäväksi Herraksi. Sen jälkeen on sekä oma että naisteni elämä ollut paljon tyydyttävämpää. Mutta se on vaatinut myös sitä, että naiset ovat uskaltaneet luopua määräysvallasta ja hyväksyvät sen, että minä todella olen Perheen Pää, jonka sana on aina viimeinen laki.

 

[Antero-76]

Olen 34-vuotias mies ja avioliitossa. Sain kotona piiskaa äidiltä alle kouluiästä 15-ikävuoden tietämille. Selkäsaunat olivat kaiketi aivan perinteisiä ja tulivat pääasiassa tottelemattomuudesta, valehtelusta ja varastamisesta ja sen sellaisesta.Teini-iässä huomasin oudon ilmiön: Kun selkäsaunan "uhka" tuli, minulle tuli erektio. Enkä missään nimessä pitänyt selkäsaunoista tai toivonut niitä, vaan pelkäsin ja häpesin. Kiihotus tosin häipyi kuin tuhka tuuleen, jos selkäsauna sitten realisoitui. Jossain vaiheessa vain huomasin, etten enää saa selkäsaunaa. Mutta kaipuu on jäänyt edelleen. En pidä kivusta, mutta kaipaan silti selkäsaunaa. Enkä oikein ymmärrä miksi. Vaimoni tietää asiasta ja on jopa pyytäessäni piiskannut minua, mutta hän ei uskalla satuttaa minua - eikä tietenkään olla ankara tai tosissaan. Olen saanut jopa luvan etsiä itselleni vanhemman naisen tai miehen joka antaisi minulle tarvittaessa selkäsaunan, mutta vaikeaahan sellaista on löytää.. Onko muilla samankaltaisia ajatuksia tai ongelmia? Vinkkejä?

Antero

 

[masokistimies]

Olen 34-vuotias mies ja avioliitossa. Sain kotona piiskaa äidiltä alle kouluiästä 15-ikävuoden tietämille. Selkäsaunat olivat kaiketi aivan perinteisiä ja tulivat pääasiassa tottelemattomuudesta, valehtelusta ja varastamisesta ja sen sellaisesta.Teini-iässä huomasin oudon ilmiön: Kun selkäsaunan "uhka" tuli, minulle tuli erektio. Enkä missään nimessä pitänyt selkäsaunoista tai toivonut niitä, vaan pelkäsin ja häpesin. Kiihotus tosin häipyi kuin tuhka tuuleen, jos selkäsauna sitten realisoitui. Jossain vaiheessa vain huomasin, etten enää saa selkäsaunaa. Mutta kaipuu on jäänyt edelleen. En pidä kivusta, mutta kaipaan silti selkäsaunaa. Enkä oikein ymmärrä miksi. Vaimoni tietää asiasta ja on jopa pyytäessäni piiskannut minua, mutta hän ei uskalla satuttaa minua - eikä tietenkään olla ankara tai tosissaan. Olen saanut jopa luvan etsiä itselleni vanhemman naisen tai miehen joka antaisi minulle tarvittaessa selkäsaunan, mutta vaikeaahan sellaista on löytää.. Onko muilla samankaltaisia ajatuksia tai ongelmia? Vinkkejä?

Antero

sinä olet varmasti masokisti niin kuin minä!Sinä se kiihotti kun sain tietä että sinä pian saat selkäsauna,että sinä joudut alistua ja paljastaa sinun alavartalo.Mitään elämässä ei ole niin kiihottava minulle kuin se että joku pakottaa minua riisua pois minun vaatteet ja saada kirvelvä rangaistus vitsalla paljalle pyllylle ja reidelle.se on se että minä tunnen minua pieni ja avuton.

 

[Ikuisesti kuriton]

Olen 34-vuotias mies ja avioliitossa. Sain kotona piiskaa äidiltä alle kouluiästä 15-ikävuoden tietämille. Selkäsaunat olivat kaiketi aivan perinteisiä ja tulivat pääasiassa tottelemattomuudesta, valehtelusta ja varastamisesta ja sen sellaisesta.Teini-iässä huomasin oudon ilmiön: Kun selkäsaunan "uhka" tuli, minulle tuli erektio. Enkä missään nimessä pitänyt selkäsaunoista tai toivonut niitä, vaan pelkäsin ja häpesin. Kiihotus tosin häipyi kuin tuhka tuuleen, jos selkäsauna sitten realisoitui. Jossain vaiheessa vain huomasin, etten enää saa selkäsaunaa. Mutta kaipuu on jäänyt edelleen. En pidä kivusta, mutta kaipaan silti selkäsaunaa. Enkä oikein ymmärrä miksi. Vaimoni tietää asiasta ja on jopa pyytäessäni piiskannut minua, mutta hän ei uskalla satuttaa minua - eikä tietenkään olla ankara tai tosissaan. Olen saanut jopa luvan etsiä itselleni vanhemman naisen tai miehen joka antaisi minulle tarvittaessa selkäsaunan, mutta vaikeaahan sellaista on löytää.. Onko muilla samankaltaisia ajatuksia tai ongelmia? Vinkkejä?

Antero

Anteron tuntemukset ovat myös minun tuntemuksiani, aihe on kiinnostanut minua niin pienestä kuin muistan. Selkäsaunoja olen saanut, sattuivat aivan liikaa, ei niistä pystynyt nauttimaan, mutta kuitenkin niitä kaipaa. Tämän pojan mittarit olisivat tapissa, jos joku riski kaveri uhkaisi antaa selkäsaunan. Mutta jos se realisoituisi niin selkänikamat putoaisi kasaan housuihin, sellainen kutina kävisi selkäpiissä. En tiedä, kun sellaista ei ole aikuisena tapahtunut, mutta häpeäisin itseni maan alle, jos joku piiskaisi minut kaikkien nähden. Unta olen kyllä nähnyt, että joku aikoo pistää minut kunnolla ojennukseen, mutta yleensä onnistun keplottelemaan itseni vapaaksi tilanteesta. Jälkikäteen sitten harmittaa, etten taipunut piiskattavaksi, olisinpahan sitäkin kokemusta rikkaampi.

Teini-iässä olisin todennäköisesti saanut joiltakin kavereilta isän kädestä, mutta silloin piti keskittyä, ettei paljasta oikeaa karvaansa. Noille kavereille ei pieni selkäsauna antaminen ollut ilmeisestikään mikään seksuaalinen juttu, niin minusta ainakin tuntui.

Sitä olen monesti ihmetellyt, että kuinka minun laiseni kaveri selviäisi Amerikoissa, jossa voi sattua kohdalle birthday spanking.

Anterolle en osaa vinkkejä antaa, kun en ole itsekään oikeisiin piireihin päätynyt, mutta onneksi meillä on netti.

 

[aikuinen]

Ihan aluksi: tuo Liisan tarina on sitten selkeesti keksittyä. Niin puhdas fantasia kuin olla ja voi, mutta joillekin varmaan toimii sellaisena.

Täällä väitetään, että suomalainen mies on juuri tuollainen toiveitten matsomies, jämäkkä, rauhallinen, miehekäs ja mitä kaikkea. En allekirjoita.

Voi olla kaikkea tuollaista, mutta silti auktoriteetti puuttuu. Koska suomalaista miestä ei ole tällaiseen kasvatettu eikä rohkaistu. Päinvastoin, suomalaiselle miehelle ja naiselle on vuosikymmenien ajan opetettu tasa-arvoisuutta ja sitä, että naisen kuuluu yhtä lailla huolehtia asioista kuin miehenkin, ja lisäksi, että naiset nimenomaan sitä haluavatkin. Naiset ja miehet on kasvatettu niin yhdenvertaisiksi, että se on oikeastaan juuri suomalaisten erikoisominaisuus koko Euroopassa. Naisille itselleen on korostettu, että miehet haluavat rinnalleen vahvoja naisia, jotka tietävät mitä tahtovat ja että naisten on opittava huolehtimaan niin omista kuin koko perheenkin asioista, koska vain itseensä he voivat loppupeleissä luottaa.

Tämä on ollut hyvin hedelmällistä.

Luin muuten ikivanhoja Kotiliesi -lehtiä, 1920- ja -30 -luvuilta. Yhdessä lehdessä oli artikkeli italialaisista, jotka olivat jotain varten käymässä Suomessa. Kysyttiin mielipidettä suomalaisista ihmisistä. Italialaiset miehet kehuivat suomalaisia naisia kauniiksi, mutta - uskokaa tämä! - liian miehisiksi!

Siis jo joskus 30-luvulla suomalaisista naisista ajateltiin näin! No onko ihmekään, meillä on aina arvostettu naista, joka ei koreile, ei korosta naisellisuuttaan, tekee työt miehen rinnalla kuin härkä tai suorastaan miehen puolesta.

Naisia on siis meillä arvostettu hyvinä työihmisinä ja kovina jätkinä, miehille taas on alettu tyrkyttää pehmeitä arvoja ja tässä ovat naiset itse olleet mitä voimakkaimmin asialla. Tämä on varmasti yleismaailmallista, mutta jotenkin suomalaiseen kulttuuriin tällainen on iskenyt tavallista paremmin.

Kyllähän meillä ihan varmasti on olemassa miehiä, jotka määräävät ja pitävät itseään perheen ylimpinä johtajina, mutta auktoriteettia näillä miehillä ei juurikaan ole. Kyse on ihan muista seikoista. Humalassa perhettään nöyryyttävä mies ei ole vaimon ja lasten ihanneisä. Näiltä miehiltä puuttuu yleensä myös tarvittava itsekuri. Ei kukaan kunnioita miestä, joka kormuuttaa vaimoaan mutta sallii itselleen kaikki mahdolliset vapaudet. Kova ääni ei merkitse auktoriteettia, ei myöskään kiroilu eikä herkät nyrkit.

Varmasti olisi olemassa myös oikeanlaista auktoriteettia edustavia miehiä, mutta heiltä on kasvatuksen ja kulttuurin myötä riisuttu aseet.

Onko ihme, että naiset ihailevat esim. poliiseja tai armeijan palveluksessa olevia, nimenomaan silloin, kun nämä ovat työssä? Asut ovat varsin miehekkäät, ja työtehtävät saavat nämä miehet näyttämään kunniakkailta, määrätietoisilta, osaavilta ja luottamusta herättäviltä. Univormussa melekin ies kuin mies näyttää ryhdikkäältä, ja ehkä' näissä ammateissa olevat sitä oikeastikin ovat. Mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö nämä miehet vapaa-ajallaan voisi sitten olla aivan yhtä mitättömiä ja arvoa ansaitsemattomai kuin kuka tahansa muunkin ammatin omaava.

Onahn näistä esimerkkejä. Viina maittaa suomalaiselle miehelle liikaa. Ja se tekee miehestä hyvin usein myös tyhmyrin. Kuka kunnioittaa tyhmyriä?

Sitä paitsi suurimmalla osalla miehistä ei varmasti ole edes tarvetta eikä halua ottaa sitä perheenpään ylintä roolia, muuten kuin niissä tilanteissa, joissa siitä on heille välitöntä hyötyä. Ylin perheenpään rooli merkitsee rasittavaa vastuunottoa. Sen he lykkäävät hyvin mielellään vaimon harteille.

Kun perheen teini-ikäinen jumpittelee ja oikuttelee, ylivoimaisesti eniten kasvattajan roolin ottaa silloin äiti, ei isä. Isän rooli on joko laskeutua teinin tasolle jankuttamaan ja väittelemään, rähjäämään ja huutamaan, tai sitten vetäytyä tilanteesta kokonaan. Ei ihme, että ongelmatilanteissa kysytään, missä ovat isät.

Ja näiden miesten sitten odotetaan olevan niitä matsomiehiä, jotka saavat naisenkin sydämen sykkyrälle ja tuntemaan jopa lievää pelonsekaista kunnioitusta miestään kohtaan? Itse olisin naisena aivan valmis tällaiseen kuvioon perheessä, mutta en ole kohdannut ainokaistakaan suomalaista miestä, josta olisi tähän. Toki miehessä saa olla heikkouksia, mutta ei sellaisia heikkouksia, jotka söisivät miehen arvovaltaa.

Olisihan aivan ihanaa tukeutua mieheen, antaa tämän suosista tehdä isot päätökset, uskoa ja luottaa mieheen kuin kallioon ja olla kaiken aikaa varma siitä, että mies todella toimii oikein ja luottamuksen arvoisesti. Tällaista miestä voisin palvellakin aivan hyvin, pitää huolen siitä, että hänellä olisi kotona hyvä ja tyytyväinen olotila, kaikin tavoin. Olisi ihanaa voida korostaa omaa naisellisuuttaan varmana siitä, että sille annetaan arvo ja että sille on olemassa vastapaino, miehen ylivertainen miehekkyys.

Olen tavannut muutamia ulkomaalaisia miehiä, joista voisin kuvitella olevan tähän. Mutta sekin saattaa olla harhaa. Suomalaisissa en ole tällaisiin törmännyt. Se ei ole suomalaisten miesten eikä sen paremmin naistenkaan vika, se on vain historian ja kulttuurin tulos ja tuotos. Tähän ollaan pyritty ja tähän ollaan päästy.

Hyvin kerrottu, tunnistin suomalaisen miehen tästä.
Näistä kirjoituksista nousee mieleen että se mitä haetaan, on luottamus. Haetaan miestä johon voisi luottaa, voisi luottaa että hän on Mies, isolla M.llä. Mies joka kantaa ja tuntee vastuunsa perheestä ja parisuhteesta ja myös osaltaan toimeentulosta. Mies joka rakentaa talon ja raivaa tontin, jolla on henkistä ja fyysistä voimaa.
Itseasiassa, naiset hakee miehestä aina voimaa, ja liian usein sortuvat fyysiseen voimaan, kun se todellinen voima on ihmisen sisällä ja sydämessä. Tasa-arvoisuus jakaa tätä voimaa ja niin naiset ottaa henkisen voiman itselleen, se kun on se hankalampi ja naiset ovat tottuneet hoitamaan kaikki hankalat asiat ja miehille jää sitten se fyysisen voiman osuus,, pullamössö miehet ei halua kuullakkaan sellaisesta ja niinpä meillä onkin paljon nk sohvaperunoita, jotka ilmaisevat miehisen voimansa rippeitä lähinnä kännipäissään uhittelemalla vaimolleen ja perheelleen.
Yksinhuoltajana opetin lapselle niin miehen kuin naisenkin työt ja arvot, otin kaikkeen mukaan, niin pyykille kuin auton katsastukseenkin. Hän sai itse siivota huoneensa, tiskata vuorollaan ja ilman palkkaa tietysti, eihän minullekkaan kukaan ole maksanut kotitöistä.
Naiset, ei viedä miehiltä heidän voimaansa, annetaan miesten olla miehiä, niin mekin voimme olla naisia,, kyllä minä pesen pyykit jos mies vaihtaa autoon öljyt Luotetaan niin mieskin sen uskoo, olevansa luotettava ja kenties alkaa käyttäytyäkkin sen mukaisesti, luotettavasti.

 

[aikuinen]

allitseva mies kirjoitti: "Omassa parisuhteessani havaitsimme jo nopeasti seurustelusuhteessa, että tarpeemme sointuvat loistavasti yhteen. Vaimoni haluaa alistua miehelleen ja minä taas olen onnellinen saadessani hallita. Ei tämä kuitenkaan ole ollut automaattista ja helppoa. Ensimäinen askel oli tärkein. Tiedostimme ja keskustelimme omista tarpeistamme ja haluistamme ja siitä miten ne liittyvät toisiinsa. Näin syntyi oivallus, että voimme omassa parisuhteessa elää niillä säännöillä, joita itse haluamme. Meidän ei tarvitse pakottaa itseämme johonkin yhteiskunnan määräämään tiukkaan kuosiin. "


Kivat teille, mutta oletko tarkistanut vieläkö vaimosi haluaa olla alistettu? Onko hän kaikinpuolin tyyytyväinen vai haluaisiko hänkin jo päättää asioista?
Puhuit säännöistä, mutta onko ne sinun sääntöjäsi, vai molempien yhteisesti sovittuja?

 

[aikuinen]

Entäs sitten miehet, jotka eivät ole niitä kovia määräilijöitä, vaikka tahtoisivat? Missä on heidän paikkansa?

Minut on feministi-yh-äiti kasvattanut alistumaan naisen tahtoon ja tottelemaan, ja feministi-tyttöystävät ovat aina korostaneet omaa valtaansa sekä elämässään yleensä että seksuaalisesti. Ja yhteiskunta painostaa olemaan periksiantajamies ja pehmeä koti-isä, joka antaa naisten päättää ja määrätä asiassa kuin asiassa.

Sitten naiset ovatkin tyytymättömiä ja itkevät määrätietoisten, etenkin sängyssä dominoivien ja usein alistavienkin miesten perään.

Feministiyhteiskuntamme naisten järki sanoo, että naisen pitää saada olla vallassa, mutta pimppa janoaa sitä nussijahärkää, joka ei välitä naisen vikinöistä, vaan ottaa mitä haluaa. Ja feministiyhteiskuntamme miehille järki sanoo, että naisille pitää antaa valtaa, mutta kikkeli janoaa naista, joka polvistuu ja alistuu.

Niin kuin naisilla on ristiriitaisia tunteita siitä mitä mieheltä haluavat, myös meillä miehillä on ristiriitaisia tunteita siitä mitä meidän odotetaan olevan.

Mutta kun sitä kakkua ei voi sekä syödä että säästää, ja tätä naiset eivät oikein tahdo ymmärtää nykyään. Jos haluatte olla vallassa, joudutte hyväksymään sen, että joudutte elämään seksuaalisesti turhauttavaa elämää, jossa mies ei ole niin raju ottaja kuin kaipaisitte. Jotta saisitte sen määrätietoisen ottajamiehen, ainoa vaihtoehto on alistua tälle täydellisesti. Ette voi vaatia mieheltä määrätietoisuutta ja Miehisenä Miehenä olemista, jos ette ole valmiita itse valitsemaan alistuvaa, kontrollista luopuvaa Naisellisen Naisen roolia. Ottakaa tai jättäkää - päätös on teidän.

Tämä mies päätti eräänä päivänä luopua alistuvan nynnyn roolista ja alkaa kuria pitäväksi Herraksi. Sen jälkeen on sekä oma että naisteni elämä ollut paljon tyydyttävämpää. Mutta se on vaatinut myös sitä, että naiset ovat uskaltaneet luopua määräysvallasta ja hyväksyvät sen, että minä todella olen Perheen Pää, jonka sana on aina viimeinen laki.

Höpö höpö,, ihanko noin vaan hyppäsit marginaalista toiseen? Melkoista utopiaa kerrot.
Sinä olet perheen Pää oikein? Osaatko kantaa myös vastuun , niinkuin Pään kuuluu tehdä, muuten se ei ole mistään kotoisin, pelkkä tyrannimainen komentelu ei riitä että saisi kunnioituksen ja luottamuksen ja nyrkkien heiluttelukin on paitsi rikollista, myös armottoman vanhanaikaista.
Ei naiset kaipaa "rajua ottajaa" vaan miestä jolla on sitä karismaa ja sisäistä voimaa, silloin ei tarvita tuollaisia kukkopojan elkeitä ;D

 

[AIKUINEN NAINEN]

Ihmismieli on ihmellinen halujen suhteen, aikanaan menin itseäni nuoremman miehen kanssa sänkyyn. Iso komee 18v uros ja fiksukin, olin 30v vanhempi rouva. Seksi oli ihanaa ja tapailtiin useinkin. Vuosien varrella olen huomannut kun haluu olla alistettua naidessa. Haluu että teen kun halun, minusta on tullut varsinainen domina kun toinen haluu. Nyt tiedetään mitä saa tehdä ja vaatia, meno ei ainakaan lopu naidessa. Nuorempana naisena en tiennytkkään miten voi sängyssä käyttää valtaa ja nauttia samalla. Makuuhuoneen ulkopuolellla on on isäntä ja sopii mulle kun käperryn sen kainaloon.

 

[onnellinen nainen]

Hei, olen uusi tällä palstalla. Olen seksuaalisesta alistumisesta nauttiva nainen, ja viime aikoina olemme mieheni kanssa muokanneet suhdettamme Taken In Hand -tyyliseksi (Taken In Hand). Tulokset ovat ihania! Olen tuntenut oloni hyvin onnelliseksi, ja asiat tuntuvat sujuvan kaikilla elämän alueilla aikaisempaa paremmin. Löytyykö Suomesta muita pariskuntia, jotka eläisivät tällaisessa suhteessa? Olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia.

 

[Huolto ja kuri]

Löytyykö Suomesta muita pariskuntia, jotka eläisivät tällaisessa suhteessa? Olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia.

En ollut aiemmin käynyt tutustumassa tuohon termiin, mutta kovin tutulle sen asiasisältö tuntui. Olemme asteittain siirtäneet parisuhdettamme tietoisesti juuri tuonkaltaiseen suuntaan. Meillä tämä on lähtenyt yhteensopivasta seksuaalisuudestamme. Vaimoni nauttii alistumisestaan minulle ja minä taas nautin hallitessani naistani. Alkuperäisestä seksuaalisesta alistumisesta olemme siirtyneet enemmän muissakin asioissa minun hallintaani. Meillä on kuitenkin molemmille täysin selvää, että naisella on aina oikeus kieltäytyä hyväksymästä hallintaani. Näin ei käytännössä kuitenkaan tapahdu, koska tunnemme toisemme ja tarpeemme niin, hyvin, että pystymme hyvin elämään tarpeidemme mukaan iilman, että törmäyksiä tulee. Olemme jo vanhempi pari ja olemme olleet yhdessä yli parikymmentä vuotta.