ei tää pahaolo helpota, mies sanoi että jätti,koska ei rakasta enään,mutta se ei ole totuus

[jätetty]

koska sitten kun kysyin että miksi hän vastasi:kuvittelin että me selvitään tästä mutta olin väärässä.


on surullisen oloinen kun nähdään, huokaili kun itkin. yms mä tunnen ton miehen ei sen rakkaus mihinkään oo vielä mennyt, se on luopunut toivosta. lisäksi sanoi että mä vihaan häntä ja halusin hänestä eroon. on kuulemma itkenyt. oli kuulemma onneton,mutta kun kysyi onko nyt onnellisempi niin ei kuulemma ole.

se sanoi että meillä oli ahdistavaa, tottakai oli viimeset pari viikkoa koska minä käyttäydyin etäisesti kylmästi, kiukkuisesti, olin niin vihanen tietyistä asioista.
mutta mies ahdistui enemmän siitä ettei osannut käsitellä omia tunteita(se on ennenkin paennut hankalia tunteitaan).

ystäväni sanoi hyvin kun mies ei voi kontrolloida omia tunteitaan eikä osaa tehdä tilanteelle mitään, kontrolloi hän sitä mitä pystyy, eli pakenee tilannetta kokonaan.

mutta sitä en ymmärrä miksi mun katumus ei riitä, miksi se pysyy kannassaan? siksi ettei satu lisää?

Mä olin tosi loukkaantunut, olin ikävä miehelle. keskityin viimeset viikot kaikkeen negatiiviseen,en tajunnut ajatella mitä menetän jos menetän hänet. Mutta hän ei kertonut tunteistaan ja mä en uskonut että hän oikeesti lähtee. :'( ¨

voi paska, miksi anteeksipyyntö ei riitä? olo on yhtä paha kuin ois saanut tuhat veitseniskua. miten tämän kestää? etenkin kun tietää tehneensä tietoisestikkin valintoja em. torjunut miehen kosketuksen ja läheisyyden,vaikka se tuntui hyvältä,mutta ajttelin että jos hän ei muulla tajua kuinka minuun sattuu tietyt asiat niin ehkä pelko siitä että menettää mut saa hänet heräämään että jotain täytyy tehdä.. en ikinä tullut ajatelleeksi että se olisi loppu kaikki. tyhmä minä.mä en vaan voi kääntää aikaa taaksepäin vaikka kuinka haluaisin

 

[Voi sentään]

No, vos mies tekee ensin itse väärin, eikä sitten siedä toisen pahaaoloa vaan jättää, niin aika paska mies on. Älä jää tollasta äijää suremaan. Hanki uus ja parempi.

 

[astrolabe]

Jos pieni aikalisä? Molemmat miettii asioita, tilannetta, tunteitaan selviksi tahoillaan. Kun alkutilanne selkiytynyt, katsotte onko toiveet jatkosta samanlaiset ja hankkiudutte yhdessä parisuhdeterapiaan kommunikaatio-ongelmienne vuoksi, jos haluatte yhdessä jatkaa.

 

[jätetty]

kiitos, kun se oliskin noin helppoa, on 5v yhteiseloa takana, siihen mahtuu paljon ikäviäkin asoita, mutta jotenkin tää avasi silmät sille että kuitenkin enempi hyvää oli.

mä oon ollut tosi väsynyt erinäisistä syistä joista osalle en voinut mitään, mutta kiukkusin miehelle joka päivä, monesti aiheesta mutta yhtä monesti aiheetta.voi itku. mä oon niin vihainen sille... niin vihainen itselleni.

kyllä mä tunnen häntä niin paljon että tiedän hänen pakenevan enempi omia tunteitaan. mutta se ei poista sitä että mä olisin voinut toimia toisin,eikä tää tilanne olis tämä :,(

 

[pariterapia!]

Jos vaan saisit miehen käymään kanssasi pariterapiassa, missä ammattilainen käsittelisi asiaa teidän molempien omien kantojen sijaan ammattilaisen kokonaisuutena. Saisitte molemmat uusia näkökantoja! Miehelle voit sanoa, että se ei yritä saada teidä muuttamaan mieltänne erosta vaan auttamaan ja selvittämään asiaa molempien mielissä!

 

[jätetty]

tää järkytys on vaan niin iso koska en ikinä uskonut että mies todella lähtee, uskoin vielä pari päivää sitten että kyllä hän tulee takaisin,ennenkin tullut,yleensä maks. 1pv on ollut pois ja tullut pyytämään anteeksi. mutta nyt mä ekaa kertaa torjuin miehen läheisyyden kahdeksi viikoksi... se ilmeisesti satutti liikaa. toisaalta kuka tahansa kahden viikon yrittämisen jalkeen luovuttais(tosin yritti vaan halaa ja pussaa. ei yrittänyt puhua,koska ei hän puhu tunteista,ei kertonut mulle syitä tiettyyn loukkaavaan käytökseen).

peiliin katsominen tekee kipeää...mitä mä voin tehdä? mä oon jo laittanut sille kymmeniä viestei, ei varmaan kannattais, kannattais kai antaa aikaa toiselle,mutta miten mä voin sen tehdä? hän on se kuka on kuunnellut mun itkut aina, miten mä nyt osaan tukeutua johonkuhun muuhun? en osaa. toisaalta suututtaa miksi se pakenee? miksei se vaan voi osata kohdata hankalia asioita? niitähankalia tunteita, eikö se voi ymmärtää että puhuminen helpottaa ahdistusta, ja se onnellisuus voi löytyä vielä.

 

[jätetty]

Jos vaan saisit miehen käymään kanssasi pariterapiassa, missä ammattilainen käsittelisi asiaa teidän molempien omien kantojen sijaan ammattilaisen kokonaisuutena. Saisitte molemmat uusia näkökantoja! Miehelle voit sanoa, että se ei yritä saada teidä muuttamaan mieltänne erosta vaan auttamaan ja selvittämään asiaa molempien mielissä!

joo mutta mä oon kuullut niitä kauhutarinoita joissa terapeutti on sanonu että kannattaahan teidän erota, että sitte jos joku ulkopuolinen vielä sanoo näin niin se ei kyllä auta miestä löytämään toivoa,jonka on ilmeisesti menettänyt. mä vaan pelkään että menetän sen lopullisesti,tai kai mä jo menetinkin.

 

["vieras"]

Osa miehistä on aika herkkiä naisen huonolle käytökselle. Eivät kovin paljoa kiukuttelua ja etenkään aiheetonta ja ylimääräistä kenkkuilua katsele. Yleensä nää miehet on niitä herrasmiehiä, jotka eivät itse kiukuttele ja raivoa naisilleen, mutta varmaan poikkeuksia löytyy.
Sitten on miehiä, joille naisen kiukku on melkein nautinnollista.
Nää, jotka ei naisten kiukuttelua kestä, tarvitsevat varmaan vähän tasaisemman puolison? Sellaisiakin löytyy...

 

[Inisijälle]

Lopeta tuo vinkuminen ja kasva aikuiseksi. Ihminen voi ihan hyvin olla itsekseen, se on itse asiassa parempi kuin kaksin - saa olla ja tehdä ihan miten vaan.

 

[astrolabe]

Haluat läheisyyttä, mutta työnnät pois ja odottelet miestä luikerrellen ja anteeksipyydellen takaisin?

Joo, niitä kommunikaatiovaikeuksia...

Jospa nyt kerrankin kokeilisit välittää miehelle sanoin sen mitä tunnet suoraan. Apua te kaipaatte, jos meinaatte saada homman toimimaan. Parisuhteessa tulee ymmärretyksi, jos kaipaa toisen läheisyyttä ja joko sanoo haluavansa halin tai menee toisen kainaloon kuin että estelee toisen läheisyyden.

 

["hei!"]

Ehkä se oli kuitenkin parempi niin? Onko teillä yhteisiä lapsia? Nyt saatte molemmat vielä uuden paremman mahdollisuuden hankkia sopivampi elämänkumppani. Alku eron jälkeen on aina hankalaa, mutta vaikuttaisi siltä, että ette olleet toisillenne parhaat mahdolliset.

 

[jätetty]

[QUOTE="vieras";27823973]Osa miehistä on aika herkkiä naisen huonolle käytökselle. Eivät kovin paljoa kiukuttelua ja etenkään aiheetonta ja ylimääräistä kenkkuilua katsele. Yleensä nää miehet on niitä herrasmiehiä, jotka eivät itse kiukuttele ja raivoa naisilleen, mutta varmaan poikkeuksia löytyy.
Sitten on miehiä, joille naisen kiukku on melkein nautinnollista.
Nää, jotka ei naisten kiukuttelua kestä, tarvitsevat varmaan vähän tasaisemman puolison? Sellaisiakin löytyy...[/QUOTE]

minun mieheni on sellainen nalle <3 minä olen kyllä tempperamenttinen mutta tässä on ollut vaikuttamassa 1.erittäin stressaava asia jota ei ole voinut muuttaa(ei riipu minusta eikä miehestä), sitten on minun väsymys, silloin pinnani katkeaa aika helposti. enhän mä normaalisti ole ihan tälläinen.

Mutta sitten on myös miehen käytös joka on loukannut minua, jonka johdosta taas tein noita tahallisia vääriä päätöksiä.

niin ehkä hän tosiaan olisi onnellisempi enempi itsensä kaltaisen ihmisen kanssa,eihän sitä ahdistusta tulisi miehelle jos nainenkin pakenee konflikteja ja hankalia tunteita,sillä jos molemmat pakenee, ei silloin mieskään joutuisi kokemaan ahdistusta,kun ei joutus kohtaa noita tunteita.

Mutta mulle se ois katastrofi jos mies löytäs toisen

 

[jätetty]

Haluat läheisyyttä, mutta työnnät pois ja odottelet miestä luikerrellen ja anteeksipyydellen takaisin?

Joo, niitä kommunikaatiovaikeuksia...

Jospa nyt kerrankin kokeilisit välittää miehelle sanoin sen mitä tunnet suoraan. Apua te kaipaatte, jos meinaatte saada homman toimimaan. Parisuhteessa tulee ymmärretyksi, jos kaipaa toisen läheisyyttä ja joko sanoo haluavansa halin tai menee toisen kainaloon kuin että estelee toisen läheisyyden.

ei et ymmärrä, minä olen vuosia kertonut miehelle suoraan miltä musta tuntuu,mutta mies ei ole ikinä reagoinut mun pahaanmieleen,mikään ei muuttunut. ja tämä on se miehen pitkään jatkunut käytös joka mua on loukannut.minä olen ihminen joka kykenee tuomaan itsensä paljaan toisen eteen ja olen sen tehnyt. Mutta kun tarpeeksi monta kertaa vastassa on kylmä hiljaisuus ja siten torjutuksi tulemisen tunne, niin mä olin 2viikkoa toisenlainen.

musta tuntui ettei mua arvosteta,rakasteta,haluta. ja mies valehteli,petti lupauksen. olin niin vihainen

 

["vieras"]

.
niin ehkä hän tosiaan olisi onnellisempi enempi itsensä kaltaisen ihmisen kanssa,eihän sitä ahdistusta tulisi miehelle jos nainenkin pakenee konflikteja ja hankalia tunteita,sillä jos molemmat pakenee, ei silloin mieskään joutuisi kokemaan ahdistusta,kun ei joutus kohtaa noita tunteita.

Noh, minä olen sellainen rauhallinen nainen. Inhoan kiukuttelua. Olen tosin varattu, eli en ole miestäsi nappaamassa. Ymmärrän miestäsikin. Minä en voi itse esim. työpaikoillakaan sietää sellaista drama queen -meininkiä, sellainen vie multa voimat ihan kokonaan.

Itse käsittelen asioita mielessäni, en kiukuttelemalla tai kiihkeillä keskusteluilla muiden kanssa. Vaikeista asioista puhun vain lyhyesti (ei viikkokausien jauhantaa) ja vain niiden kanssa joita asia koskee. Mietin asian ensin mielessäni ja kun otan puheeksi, mulla on ratkaisuehdotus mielessäni. En kiukuttele ja osoita mieltäni. Tietyssä määrin kaihdan konflikteja, olen aika hyvä katsomaan asioita tiettyyn rajaan saakka läpi sormieni, mutta kun se raja ylittyy, niin toimin.

Ja parisuhteessa olen ollut 15 vuotta saman miehen kanssa. Hän on oppinut, että minulle ei kiutella turhista tai märehditä samaa asiaa ikuisuuksia. Tosin ei hän luonnostaankaan sitä tyyppiä ole.

 

[...oo...]

musta tuntui ettei mua arvosteta,rakasteta,haluta. ja mies valehteli,petti lupauksen. olin niin vihainen

Ilmeisesti teillä on kuitenkin jo pidempään mennyt huonosti. Nyt vanhasta irti ja purjeet kohti uutta! Sä olet mahtava nainen! Aina se ero kipeää tekee, mutta helpottaa ajan kanssa ja siitä voi seurata jotain paljon aiempaa parempaa!

 

[eronnut]

kiitos, kun se oliskin noin helppoa, on 5v yhteiseloa takana, siihen mahtuu paljon ikäviäkin asoita, mutta jotenkin tää avasi silmät sille että kuitenkin enempi hyvää oli.

mä oon ollut tosi väsynyt erinäisistä syistä joista osalle en voinut mitään, mutta kiukkusin miehelle joka päivä, monesti aiheesta mutta yhtä monesti aiheetta.voi itku. mä oon niin vihainen sille... niin vihainen itselleni.

kyllä mä tunnen häntä niin paljon että tiedän hänen pakenevan enempi omia tunteitaan. mutta se ei poista sitä että mä olisin voinut toimia toisin,eikä tää tilanne olis tämä :,(

Heti eron jälkeen ns aika kultaa muistot, on kova ikävä, muistaa hyvät asiat, on valmis antamaan anteeksi ne huonot ja on valmis tekemään mitä vaan, kunhan toinen palaisi. Kannaatko? Ei kannata, jos asioita ei selvitä kunnolla ja kumpikin muuta käytöstä. Nyt olet valmis lupaamaan itsellesi ja miehelle, ettet enää kiukkua ja torju kosketusta, mutta et voi sellaista luvata. Se lupaus ja sen toteuttaminen olisi omasta tahdosta luopumista, suostuisit mihin vaan käytökseen, kunhan mies ei lähtisi. Älä syyllistä ketään, älä siis myöskään itseäsi. Sopikaa vaikka oikeasti siitä 3-6 kk harkinta-ajasta, onka asutte erillään ja tarkastelette tilannetta. Ero on aina rankkaa, mutta älä nyt lupaa itsellesi sietäväsi ihan mitä vaan. Älä myöskään antaudu ns sääliseksiin palaamisen toivossa,jos et ole valmis siihen että se on miehelle vaan seksiä, ei välttämättä lupaus yhteen palaamisesta. Rankkaa on, mutta selviät kyllä. Jos palaatte yhteen, niin palatkaa sillä ajatuksella, että olette tasavaertisia ja molemmat on valmiita muuttamaan jotain, älä myy sieluasi saamatta mitään vastineeksi.

 

[jätetty]

siis kyllä mies on mua lohduttanut, jos mun pahamieli on johtunut mistä tahansa muusta kuin hänestä, silloin kun syy on ollut hänen,ei hellävarainenkaan puhe ole saanut aikaan mitään reagtiota.

Mutta kuten eräs läheiseni sanoi minulle, että aiemmin mulla oli liian vähän hellyyttä... mutta paljonko sitä on nyt. Ei yhtään. miten sitä voi tarvita tälläisen asian, että tajuaa kuitenkin miehen olleen hyvä mies? miksi mä en osannut ajatella etukäteen? vaikka niinhän sitä sanotaan että sen tajuaa vasta sitten mitä menetettävää on kun se on menetetty.

 

["vieras"]

Miehet tarvitsee eniten kunnioitusta naiseltaan.
Naiset rakkautta mieheltään.

Toista ihmistä ei voi muuttaa.

 

[ei voi olla totta]

Siis 2 viikkoa peräti ollut ahdistava tunnelma? Kyllä pienestä sitä erotaan! Ei kannata lähteä parisuhteeseen jos ei kestä muutaman viikon taukoa läheisyydessä tms.

 

[jätety]

Heti eron jälkeen ns aika kultaa muistot, on kova ikävä, muistaa hyvät asiat, on valmis antamaan anteeksi ne huonot ja on valmis tekemään mitä vaan, kunhan toinen palaisi. Kannaatko? Ei kannata, jos asioita ei selvitä kunnolla ja kumpikin muuta käytöstä. Nyt olet valmis lupaamaan itsellesi ja miehelle, ettet enää kiukkua ja torju kosketusta, mutta et voi sellaista luvata. Se lupaus ja sen toteuttaminen olisi omasta tahdosta luopumista, suostuisit mihin vaan käytökseen, kunhan mies ei lähtisi. Älä syyllistä ketään, älä siis myöskään itseäsi. Sopikaa vaikka oikeasti siitä 3-6 kk harkinta-ajasta, onka asutte erillään ja tarkastelette tilannetta. Ero on aina rankkaa, mutta älä nyt lupaa itsellesi sietäväsi ihan mitä vaan. Älä myöskään antaudu ns sääliseksiin palaamisen toivossa,jos et ole valmis siihen että se on miehelle vaan seksiä, ei välttämättä lupaus yhteen palaamisesta. Rankkaa on, mutta selviät kyllä. Jos palaatte yhteen, niin palatkaa sillä ajatuksella, että olette tasavaertisia ja molemmat on valmiita muuttamaan jotain, älä myy sieluasi saamatta mitään vastineeksi.

sä oot ihana! kiitos näistä sanoista. ei mies tuu hakee seksii, seksi oli mulle tärkeämpää kuin hänelle, vaikka mun takia tuli pisin tauko ikinä. mulla on ollut niin pahamieli sen takia kun tuntuu että mies ei oo halunnut ja kun viimeksi odotin viikon, niin en sit antanutkaan miehelle kun se halus(koska musta tuntui pahalta), mies ei enään toista kertaa yrittänyt ehdottaa seksiä ja ma annoin asian olla. huono valinta sekin!

 

["mies"]

[QUOTE="vieras";27823973]Osa miehistä on aika herkkiä naisen huonolle käytökselle. Eivät kovin paljoa kiukuttelua ja etenkään aiheetonta ja ylimääräistä kenkkuilua katsele. Yleensä nää miehet on niitä herrasmiehiä, jotka eivät itse kiukuttele ja raivoa naisilleen, mutta varmaan poikkeuksia löytyy.[/QUOTE]

Totta. Olen itse voimakkaasti herrasmies-tyyppi. Ja en ole varma, mutta ehkä suomalaisnaisissa on tavallista enemmän naisen omapäisyyttä ja kiukkuilua. Se tunnutaan hyväksyvän yleisesti. Minusta se rumentaa ja tyhmentää naista.

 

["mies"]

[QUOTE="vieras";27824037]Miehet tarvitsee eniten kunnioitusta naiseltaan.
Naiset rakkautta mieheltään.

Toista ihmistä ei voi muuttaa.[/QUOTE]

Tässä on kaikki olennainen. Mutta läheskään aina nainen ei suhtaudu mieheen kunnioituksella ja arvostaen. Jotkut naiset näkevät sen epätasa-arvoisena. Se on mielestäni hyvin harmillista, eräänlainen ajatusvamma. En ollenkaan ymmärrä feministejä, jotka eivät itse tunne feminismin teoriaa kun näin kokevat.

Sen sijaan täytyy kyllä ohimennen kehua pääkaupunkiseudun nuoria naisia. Ovat tuntuneet viimein ymmärtävän, mikä merkitys on raikkaalla tyttömäisyydellä ja naisellisuudella. Hiukset ovat pitkät ja näyttävät, kampauksiin panostetaan paljon enemmän ja olemus ja meikki on raikkaampi ja värikkäämpi. Erittäin hyvä suunta.

 

[jätetty]

Siis 2 viikkoa peräti ollut ahdistava tunnelma? Kyllä pienestä sitä erotaan! Ei kannata lähteä parisuhteeseen jos ei kestä muutaman viikon taukoa läheisyydessä tms.

niin, ihan totta tämä! mun mies on vaan sellanen että se ei osaa käsitellä hankalia tunteita, se ei vaan osaa. se ei tietty ole mikään hyvä syy paeta mutta ainoa sen tuntema tapa hallita kaaosta.

kuulostaa kyllä tosi älyttömältä että monen vuoden avoliitto hajos pariin viikkoon(mutta onhan siis ongelmia ollut sitä ennenkin, mm miehen puhumattomuus), mutta toi oli kuulemma viimeinen niitti, tosin kun kysyin että olisiko muuten lähtenyt sanoi ettei tiedä.

aika kauan sain tehä töitä että oon saanut edes nää vastaukset mieheltä, ja oikeastaan on ihme että se on vastannut mitään.

nyt mä itekkin alan tajuu tän järjettömyyden,kaksi viikkoo on aika vähän siitä 5:stä vuodesta

 

[jätetty]

[QUOTE="mies";27824218]Tässä on kaikki olennainen. Mutta läheskään aina nainen ei suhtaudu mieheen kunnioituksella ja arvostaen. Jotkut naiset näkevät sen epätasa-arvoisena. Se on mielestäni hyvin harmillista, eräänlainen ajatusvamma. En ollenkaan ymmärrä feministejä, jotka eivät itse tunne feminismin teoriaa kun näin kokevat.

Sen sijaan täytyy kyllä ohimennen kehua pääkaupunkiseudun nuoria naisia. Ovat tuntuneet viimein ymmärtävän, mikä merkitys on raikkaalla tyttömäisyydellä ja naisellisuudella. Hiukset ovat pitkät ja näyttävät, kampauksiin panostetaan paljon enemmän ja olemus ja meikki on raikkaampi ja värikkäämpi. Erittäin hyvä suunta.[/QUOTE]

no eiköhän toi ulkonäön vetäminen tähän keskusteluun kero sun pinnallisuudesta aika hyvin! mies saa kunnioituksensa ja arvostuksensa mutta jotain niitte eteenkin olis tehtävä.

 

[SuzieQ.]

ei et ymmärrä, minä olen vuosia kertonut miehelle suoraan miltä musta tuntuu,mutta mies ei ole ikinä reagoinut mun pahaanmieleen,mikään ei muuttunut. ja tämä on se miehen pitkään jatkunut käytös joka mua on loukannut.minä olen ihminen joka kykenee tuomaan itsensä paljaan toisen eteen ja olen sen tehnyt. Mutta kun tarpeeksi monta kertaa vastassa on kylmä hiljaisuus ja siten torjutuksi tulemisen tunne, niin mä olin 2viikkoa toisenlainen.

musta tuntui ettei mua arvosteta,rakasteta,haluta. ja mies valehteli,petti lupauksen. olin niin vihainen

Itse olen luonteeltasi samantyylinen kuin sinä, ja tuli heti mieleen ettei tuollainen mies sovi sinulle. Itse olin 9 vuotta miehen kanssa joka teki niin kuin halusi, eikä kuunnellut pätkääkään minua missään. Kun otin vaivaavia asioita puheeksi, (esim. sen että hän on liikaa pois kotona, kaveriensa kanssa, ja että kaipaisin suhteessa enemmän hellyyttä, läheisyyttä ja myös seksiä) hän vaan sanoi että hän on tällainen eikä muuksi muutu, ota tai jätä. Hän systemaattisesti jätti noteeraamatta pahan oloni. Kun sairastuin tavalla joka muutti koko loppuelämäni, hän sanoi että mitä sinä oikein itket, monilla on huonomminkin asiat kuin sulla. Ei edes halannut vaikka itkin päiväkausia.

Usko minua, ansaitset paremman, muunlaisiakin miehiä on kuin tunnevammaisia.:hug: