kyllä tuntuu pahalta. loppuajan mä vaan keskityin siihen mikä miehessä oli huonoa,miten muhun sattu ne asiat jotka ei muuttunu. mutta nyt muhun sattuu 100kertaa enemmän
eikä oo yhtään hyvä olla. ei oo ees sitä kainaloa,ei sitä että joku tulee halaamaan.
miehelläkin on pahaolla, sekään ei ole saanut syötyä ja nukuttuakin huonosto. mutta siltikään se ei halua yrittää, kun ei halua joutua pettymään.. vittu sentään ihan ku se olis pikku lapsi. se ei kertaakaan tuonut esiin miltä siitä tuntuu, ei siis yrittänytkään parantaa suhdetta, toivo ivain että se muuttuisi. sen lisäksi kuulemma kosti mulle tolla puhumattomuudella. no se ei voi olla koko totuus koska mitä se ois vointu kostaa silloin kun mä olin sille vaan kiva ja rakastava,eihän se silloinkaan puhunut.
no sitten se pelkäsi että suutun, ihan totta, no ihmiset suuttuu joskus jos kokee että heitä kodellaan väärin ja sattuu. entäs sitten, se että joku suuttuu ei vahingoita ketään, mutta vuosien puhumattomuus ja ongelmien lakasu maton alle aiheuttaa aika paljon.
no koska se sitten kuitenkin edelleen välittää ja mä välitän.. ja se on viiemin saanut suunsa auki ja paljon on ollut sitä että ollaan tulkittu väärin toisiamme ja. Niin mikä järki tässä on kaikkia satuttaa lisää?
miksi ei voi vain jatkaa, eilen puhuttiin puhelimessa enemmän ku koko suhteen aikana tunteista(vaikka puhuttiin suht vähän), ja mula on sellanen tunne että tää ero on ollut ihan turha! vääriä tulkintoja ja niistä johtuvia vääriä valintoja. niinpä ehkä se puhuminen olisi kannattanut.
mut aatelkaa mies on tahallaan satuttanut mua, ja toivonut samalla että kaikki muuttuu paremmaksi. eli mun olis pitänyt pystyä nielemään pahaoloni, jotta mies olis sitten joskus lopettanut kostamisen,paitsi sit se ei ois uskaltanut kuitenkaan puhua kun pelkää että joku suuttuu sille.
se pakenee ikäviä tunteita,tilanteita se ei osaa käsitellä ikäviä tunteita,se ei halua käsitellä mitään ikävää, ahdistuu ja pakenee,jotta ahdistus lievittyy.
Mutta sillä on lapsi,pieni tyttö, joka itkee.. vähän leikkii taas itkee.
miksi tuo mies ei voi ajatella lastaan, koska minusta tässä suhteessa ei ole mitään vakavaa ongelmaa, siis kunhan niistä ongelmista puhuu ja etsii niihn ratkaisut. tottakai ongelmat paisui hirveän suureksi koska niille ei tehty mitään.. kyllähän silloin pahaolokin kasvaa.
mutta jos mies ois koston(kosti pahaaoloaan) sijaan puhunut, jo kauan aikaa sitten. mä olisin tiennyt mitä se tuntee ja ajattelee. mutta sen sijaan koin ettei se välitä ollenkaan.
