Ei taas jaksa noita miehen työaikoja.

["Vieras"]

Mun mielestä kyse on enemmän siitä, että mies laistaa lähes kaiken lastehoidon ja naisen vastuulle kaatuu kodinhoitokin. Kai suurin osa ihmisistä osaa yksin olla.

Mutta eikö se nainen tiedä sen jo etukäteen? Tai viimeistään ensimmäisen lapsen jälkeen? Musta on jotenkin koomista että ensin pykätään se 4 lasta 5 vuoden sisällä (näitä on paljon!) ja sitten itketään että kun ei toi VIELÄKÄÄN vähennä töitään. Urakehitys ja työn laatu usein on perhettä perustaessa jo selvillä.

Em. lisäksi useimmilla niistä perheistä, joissa toinen tekee paljon töitä, on sen verran rahaa että apua olisi mahdollisuus palkata. Vaikka vain se siivous kerran viikossa. Miksi monet tällaiset äidit menee siihen marttyyrirooliin ja vääntää kaiken hampaat irvessä alusta loppun itse? Tai laittaa kaikki rahat hemmetin kalliiseen ja hienoon kämppään mihin menee liian iso osa niistä hyvistäkin tuloista ja sitten nyyhkii siellä poreammeessaan illalla yksin, kun se palkkapussin tuoja on TAAS työmatkalla.

Vaikea käsittää että tuollainen tilanne tulisi vastaan yllättäen. Ja onhan sekin totta, että jos toinen tekee pitkää päivää ja vastuullista työtä, kotona olevalla tai lyhyempää/kevyempää työtä tekevällä on enemmän resursseja hoitaa kotihommia. Edelleen, kukaan ei käske tekemään enempää lapsia kuin mitä jaksaa hoitaa.

 

[vainii]

[QUOTE="Vieras";23182026]Mutta eikö se nainen tiedä sen jo etukäteen? Tai viimeistään ensimmäisen lapsen jälkeen? Musta on jotenkin koomista että ensin pykätään se 4 lasta 5 vuoden sisällä (näitä on paljon!) ja sitten itketään että kun ei toi VIELÄKÄÄN vähennä töitään. Urakehitys ja työn laatu usein on perhettä perustaessa jo selvillä.
[/QUOTE]

Oon samaa mieltä tästä. En ymmärrä miksi kukaan edes suostuu sitä ekaa lasta tekemään työnarkomaanin kanssa. Kai naiset uskoo, että se mies muuttuu eikä se muutukaan koskaan.

Ainoat työnarkomaanien onnelliset liitot taitaa olla kahden työnarkomaanin liitot, joissa ei ole lapsia. Muuten aina joku kärsii ja katkeroituu.

 

["a p"]

En oo tässä muutamaan päivään ehtinyt koneelle..
En tiedä mistä aloittais. Siis tuntuu että kaikkien mielestä ihan kohtuutonta jos joskus ei vaan jaksa tätä. Vaikka suurimman osan aikaa kaikki menee ok eikä ole valittamista. Eiköhän tää ole ihan normaalia että välillä menee huonommin ja välillä paremmin.

Miehellä ollu nyt normaalia pitempiä päiviä (vaikka ei ne koskaan mitään lyhyitäkään ole) johtuen monista jutuista kuten työntekijöiden sairas- ja ennenaikasista isyyslomista ja nuo yli -30 asteen pakkaset teetti kans lisää töitä. Tuo on ala joka on todella epäsäännöllistä ja kun saa homman jotenkin pyörimään tulee jokin muutos mikä mullistaa kaikki ja taas opetellaan muutama kk et saa homman pyörimään jne.
Mies haaveilee lopettavansa yrityshomman mut ei se niin yksinkertaista ole. Varsinkin kun mukana on muutama muukin osakas. Ja se että mitä sit tekee? Ite sanoo et vois mennä ajamaan noita autoja mitkä nyt omistaa mut ite epäilen et ei ainakaan kauaa jaksa. Tarvii enemmän haastetta elämään.
Mutta riippuuu mun mielestä tosi paljon alasta miten pystyy noita työaikoja sääteleen. Kun ei nuo pelkkien kuskienkaan työajat niin hauskoja ole saati sit yrittäjän tällä alalla. Ja sen verran vielä et ala on perintönä miehen isältään. Jatko samaa hommaa tosin omalla firmalla.

Miehellä on hiihtolomalla yks viikonloppu vapaata ja sit ottaa vähän myöhemmin yhden viikon lomaa. Tun viikonlopun on neljän isoimman kans hiihtoreissulla. Ja sit tuo kokonainen viikko viel auki mut jos ei koko sakilla lähdetä niin sit osan kanssa mökille hiihtämään ja pilkille. Mökki sen verran alkeellinen et ite oon kahden vaiheilla. Su ja eilen oli vapaalla. Että on tuo joskus kotona mutta se että kun nuo välit menee niin et käy vaan nukkumassa.

Nyt on taas jo itellä paljon parempi olo kuin mitä se oli kun tän aloituksen tein. Kait nuo muutama päivä vaikutti et ehti miehen kans vaihtaa ajatuksia. Vaikka osa sakista on mahataudissa ja itellä oikeastaan työläämpää niin mieli on paljon parempi.

 

[up]

up

 

["vvv"]

----