Ei taida kukaan enää hyväksyä minua niinkuin ex

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ypöyksin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

ypöyksin

Vieras
jossain vaiheessa tulee se asia eteen että on kerrottava että minulla on eräs sairaus ja silloin yleensä ne tapailut ja mahdolliset seurusteluhaaveet karisee:( Yleensä en kerro asiasta kuin vasta sitten kun homma näyttää vakavammalta. Tuntuu niin pahalta ja itkettää kun kukaan ei ikinä tule minua varmaan asian takia haluamaan.Ex halusi ja rakasti kaikesta huolimatta,ei säikkynyt eikä se ollut ikinä ongelma,sanoi että jos rakastaa niin silloin asialla ei ole merkitystä. Nyt olen ypöyksin ja kukaan toinen ei ole hyväksynyt minua omana itsenäni niinkuin exäni. Tulevaisuus pelottaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ypöyksin;28781680:
Ei meidän eron syy ollut mitenkään liittännäinen tähän asiaan.

Luuletko että se on ainoa syy miksi suhde menisi perseelleen? Aika vähästä menee jos et keksi mitään muuta uuden suhteen esteeksi.
 
Voi että, ymmärrän tuskasi. Ei se ole helppoa tavata oikeanlaisia ilman mitään "riippakiviäkään", saati sitten kun niitä on.

Toivon että ystävät toimivat jonkinlaisina rakkauden korvikkeina, eläimet myös... Ja jos lapsia on, jaksat heidän kanssa. :hug:
 
Luuletko että se on ainoa syy miksi suhde menisi perseelleen? Aika vähästä menee jos et keksi mitään muuta uuden suhteen esteeksi.

Olen nyt parin miehen kanssa tässä yrittänyt viritellä juttua ja kumpikin lähti viikko sen jälkeen kun olin kertonut ja yleensä en todellakaan ihan heti kerro syystä että jos homma näykyy muuttuvan vakavaksi niin sitten. Viimeisin lähti viikko sen jälkeen kun olin kertonut vaikka sanoi ettei asia haittaa vaikka säikyttyikin asiasta silti pienen miettimisen jälkeen ensin asia oli ok ja sitten veti maton alta ja lähti.

En kerro asiasta mielelläni heti mutta kuitenkaan en pimitä asiaa liian kauan vaan sitten kun rupee omat tunteet ja toisen tuntee käymään vakavaksi niin sitte silloin se homma voidaan päättää ennen kuin alkaa kunolla mutta valehtelisin jos sanoisin ettei se minua satuta kun ei hyväksytä.
 
Tietenkin se satuttaa. Siksi säästän itseäni, enkä aloita mitään vakavaa. Yksi vakipano on ollut, mutta halusi vakavampaa, joten se siitä sitten. Yksinäisyys kieltämättä vaivaa välillä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eräsperäs;28781737:
Tietenkin se satuttaa. Siksi säästän itseäni, enkä aloita mitään vakavaa. Yksi vakipano on ollut, mutta halusi vakavampaa, joten se siitä sitten. Yksinäisyys kieltämättä vaivaa välillä.

Minä en halua olla yksin loppuelämääni mutta joka kerta kun tulee tilanne että joku ilmestyy elämään niin kieltämättä jo ekojen kertojen tapailun jälkeen ajattelen päättäväni jutun ettei tarvitsisis kertoa. Muutaman kerran olen lopettanut juuri sen takia. Mietin vain että onko tosiaan niin että maailmaan ei mahdu kuin yksi joka minut hyväksyi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ypöyksin;28781763:
Minä en halua olla yksin loppuelämääni mutta joka kerta kun tulee tilanne että joku ilmestyy elämään niin kieltämättä jo ekojen kertojen tapailun jälkeen ajattelen päättäväni jutun ettei tarvitsisis kertoa. Muutaman kerran olen lopettanut juuri sen takia. Mietin vain että onko tosiaan niin että maailmaan ei mahdu kuin yksi joka minut hyväksyi.

No ei sinun sairautesi varmaan niin kamala asia ole; ja tuskin minunkaan. Kieltämättä kuitenkin mietityttää, kun ei halua "turhaan" levitellä arkoja asioita itsestään muille. Jos toinen sitten ottaa ja häipyy heti kuultuaan, niin mieluummin pitää asian itsellään. Mutta eihän sitä oikeastaan voi tietää, kuka sitten pysyy ja kuka ei.
 
Heh, minulla on molemmat- siis kondylooma ja skitsofrenia. Tosin eka ei ole ollut aktiivinen enää 15 vuoteen ja toinenkin hyvässä hoitotasapainossa. Että repikää siitä.
 
Mikä sairaus sulla muuten on mikä noin muita pelottaa? Luulisi että kun ollaan edetty kuitenkin jo tykkäämisen asteelle niin hyväksytään jo jonkin verran toisen "puutteita" mitä meillä kaikilla on.
 
Itselläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja on tosiaankin ollut vaikea paikka kertoa siitä uudelle kumppaniehdokkaalle. Todella onnekas olen ollut, kun olen niin ymmärtäväisiä miehiä matkani varrella kohdannut. Ei ole ikinä ollut esteenä suhteelle eikä ikinä ole ollut syynä suhteen päättymiseen. Nyt onnellisesti naimisissa. Tsemppiä sinulle, älä luovuta toivoa, ihan varmasti löydät sinäkin vielä ihmisen joka hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet!
 
Varmasti kauheaa tuommoinen. Tiedän pari ihmistä, joilla krooninen paksusuolen tauti heikentää pahasti sosiaalista elämää. Sairauksia on monenlaisia. Toivottavasti löydät vielä rakkauden elämääsi.
 
[QUOTE="vieras";28781836]Mikä sairaus sulla muuten on mikä noin muita pelottaa? Luulisi että kun ollaan edetty kuitenkin jo tykkäämisen asteelle niin hyväksytään jo jonkin verran toisen "puutteita" mitä meillä kaikilla on.[/QUOTE]

Kuten tuossa aiemmin joku jo veikkasi niin sydänvika on,en tiedä olenko sama aloittaja.Olen kerran tehnyt joskus viime vuonna asiasta aloituksen. Eniten satuttaa se että niin kuin tämä viimeisin mies,ensin ei haitannut,asia oli ok hänelle tai niin minulle ainakin sanoi mutta sitten ilmeisesti ei uskaltanut sanoa tai ei todellakaan hyväksynyt vaikka väitti niin.Niin kauan tykkäsi minusta ja maalaili jo vaikka mitä tulevaisuuden kuvia meille kunnes asian kerroin. Kukaan ei kuitenkaan tulla mielestäni sanomaan että otan asian liian vakavasti,tottakai otan asian vakavasti se on kuitenkin elin tärkeä elin ihmiselle.Jokainen vastoinkäyminen kasvattaa muuria. Silti kukaan jolla ei ole sairautta,oli se mikä tahansa niin kukaan jolla ei sairautta ole niin ei voi tulla sanomaan noin.
 
[QUOTE="vieras";28781838]Itselläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja on tosiaankin ollut vaikea paikka kertoa siitä uudelle kumppaniehdokkaalle. Todella onnekas olen ollut, kun olen niin ymmärtäväisiä miehiä matkani varrella kohdannut. Ei ole ikinä ollut esteenä suhteelle eikä ikinä ole ollut syynä suhteen päättymiseen. Nyt onnellisesti naimisissa. Tsemppiä sinulle, älä luovuta toivoa, ihan varmasti löydät sinäkin vielä ihmisen joka hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet![/QUOTE]

Hö, mulle ei oo koskaan itellä ollu ongelmaa tuon kertomisessa. Vähän samanlainen asia itelle ku olis kertonu oman oikean hiustenvärinsä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ypöyksin;28781885:
Kuten tuossa aiemmin joku jo veikkasi niin sydänvika on,en tiedä olenko sama aloittaja.Olen kerran tehnyt joskus viime vuonna asiasta aloituksen. Eniten satuttaa se että niin kuin tämä viimeisin mies,ensin ei haitannut,asia oli ok hänelle tai niin minulle ainakin sanoi mutta sitten ilmeisesti ei uskaltanut sanoa tai ei todellakaan hyväksynyt vaikka väitti niin.Niin kauan tykkäsi minusta ja maalaili jo vaikka mitä tulevaisuuden kuvia meille kunnes asian kerroin. Kukaan ei kuitenkaan tulla mielestäni sanomaan että otan asian liian vakavasti,tottakai otan asian vakavasti se on kuitenkin elin tärkeä elin ihmiselle.Jokainen vastoinkäyminen kasvattaa muuria. Silti kukaan jolla ei ole sairautta,oli se mikä tahansa niin kukaan jolla ei sairautta ole niin ei voi tulla sanomaan noin.
No mulla on sydänvika itsellänikin,ja hupmannut juurikin että jos itse on sinut asian kans eikä puhu asiasta niinku ois hengenlähtö huomenna,ni vastapuolikin ottaa asian rennommin.Jos olet se sama jolla oli lapsena opetettu vaikenemaan sairaidesta ni kyllä edelleen sanoisin,että relaa itse ensin ja opettele ensin itse hyväksymään sairaus niin muutkin sen hyväksyvät.
 
[QUOTE="jenni";28781961]No mulla on sydänvika itsellänikin,ja hupmannut juurikin että jos itse on sinut asian kans eikä puhu asiasta niinku ois hengenlähtö huomenna,ni vastapuolikin ottaa asian rennommin.Jos olet se sama jolla oli lapsena opetettu vaikenemaan sairaidesta ni kyllä edelleen sanoisin,että relaa itse ensin ja opettele ensin itse hyväksymään sairaus niin muutkin sen hyväksyvät.[/QUOTE]

En minä puhu siitä niinkuin olis hengenlähtö lähellä.Tämäkin mies ihan kauhuissaan kyseli kysymyksiä ja piti vakuuttaa etten ole kuolemassa ja elää voin ihan normaalisti. Mutta kyllä kaikki tuollaset pakit kasvattaa sitä kertomisen muuria. Ja minä hyväksyn itseni enhän muutakaan voi.Mutta seurustelukumppani ehdokkaat ei vaan tunnu hyväksyvän. Edelleen en osaa kertoa asiasta sivulauseessa ohimennen. Ja se mikä lapsena on opetettu niin ei sitä itsestään irti helposti saa.Valitettava tosiasia.
 

Yhteistyössä