ei tottele mitään!!!!!!!!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja joanna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

joanna

Vieras
hei taas! nyt neuvoja kehiin. meijän poika ei tottele EI MITÄÄN! minusta sekin jo kertoo aika paljon et jos äiti ei kohta uskalla enää edes lähteä kotoa mihinkään ku tietää et poika tekee kaikkea mitä ei saa. kerhoissa jos ollaan hän nipistelee,puree(kerrankin yheltä vauvalta tirskui verta ku puri niin kovasti sitä) tai sit tiputelee kukat alas,kiipeilee pöydille jne.kotona meillä on jo kerran mikro räjähtänyt ku poika pani sen päälle ku olin vessassa,liedet on aina kuumina vaikka lapsisuojat ja kaikki.heittelee astiat pöydiltä,kaataa kaiken ja sotkee niin et ei ehdi TODELLAKAAN siivoammaan edes entisiä pois. auttakaa nyt hyvänen aika minua.!!!! ollaan annettu tukkapöllyä,luunappia,kielletty vaikka millä tavalla(nätisti ja kovasti), keksitty tekemistä ja pietty hyvänä ja harrastettu. ja poika siis 2vuotias. ja erittäin "ilkeä" ihan tahallaan.hän selvästi ymmärtää tekevänsä "väärin" mutta nauraa vaan kun komennetaan.
 
itse annan tukkapöllyä ja luunappia vain äärimmäisessä hädässä, jos lapsi ei millään usko ja siitä huomaa että se todellakin ymmärtää asian. Eli meillä tosi tosi harvoin ja näin käytettynä se on musta ok. ne menettää tehonsa jos jatkuvasti joutuu niin tekemään. kokeilkaa arestia, vaikka tuoli johonkin nurkkaan johon joutuu arestiin vaikka 5 minuutiksi aina kun tekee töllön töitä.
 
en tiedä kurjaa oletko neuvolasta kysynyt apua? Ei raaskisi noin pientä luunapeinkaan mielestäni rankaista.

Meillä on kyllä reilu puolitoistavuotias ja sama juttu siinä, että ei usko että maitoa ei saa kaataa pöydälle. kaataa tahallisesti koska haluaa juoda sitä pöydältä ja sotkea sen kanssa. ja todella vihaisesti ja isosti kiellän joka kerran ja nostan pois mutta ei tehoa...

muuten ei tahallisesti onneksi tee ilkeyksiä.
 
Kuulostaa aika kamalalta kakaralta.
Jos ja kun luunapit ja tukkapöllyt ei tehoa, niitä ei kannata käyttääkään!! Olen muutenkin sitä mieltä, ettei ne ylipäätään tehoa eikä auta mitään.

Kannattaisi ehkä hakea ihan ulkopuolista neuvoa ja apua tilanteeseen. Ulkopuolinen näkee paremmin, mistä kiikastaa. Eli onko jotain samankaltaisuutta jokaisessa älyttömässä käytöksessä? Onko kerhossa lapsella tunne, että hän jää ulkopuolelle, ei ole kavereita, ja alkaa sitten kiusaamaan ja sitten kukaan ei huolikaan kiusaajaa kaverikseen ja kierre on valmis?

Lyhyellä aikavälillä mitään ei saadakaan aikaiseksi, vaan homma vaatii pitkäjänteisyyttä, jotta lapsi alkaa uskomaan kieltoja ja ylipäätään vanhempia. Systemaattisesti lapsi haetaan pois, kerrotaan että näin ei saa tehdä, ja jos ei usko - siis vain yksi "varoitus", ei mitään päivän mittaisia jankuttamisia - annetaan rangaistus, vaikkapa nurkkaan istumaan tai vast. ja kerrotaan miksi sinne joutuu. "teit noin, se on kiellettyä, nyt menet arestiin" . Juu-uu, aivan kuten siinä brittidokumentissä missä super-nanny pisti kuriin älyttömästi riehuvat kakarat. Mutta se toimii! Se toimi dokumentissa, se toimii oikeasti oikeassa elämässäkin!

Oletko miettinyt, onko lapsellasi jonkin asteinen ADHD?
 
neuvolan tätiä inhoan,se ei ole tällä vuosisadalla enää.ja sitäpaitsi neuvolakäynnitkin on niin kauheata minusta etteä ei siellä joutaisikaan kyselemään/juttelemaan sen enempää ku tarvis, sillä poika ei jaksa siellä huoneessa olla sotkematta.on käyny mielessä että oisko adhd:tä mut siitäkin sit sanotaan et ei nuin pienellä vielä voi olla mitään..ja sit kerran olen jo soittanut mikä lie lasten kasvatusneuvolaan,mutta ei sekään nainen sanonut mitään sen kummempaa.ehkäpä hän ei näe tätä tilannetta sellaisena kuin minä.mutta oikeasti kohta lukkiudutaan kotiin ku uskalla mihinkään lähteä. :/
 
Meillä tyttö "harrasti" yhteen vaiheeseen tosi paljon tuota tuhoamis- ja kaaoshommaa. Kerran nostin pariksi sekunniksi partsille seisomaan aikani varoiteltuani siitä. Tyttö hoksas homman ja nykyisellään riittää pelkkä uhkaus partsille joutumisesta. Sitä ei passaa vaan käyttää kuin ääritilanteessa, siis sitä uhakilua. Ei ole vielä tavinnu toiste nostaa. Toinen keino on pimeeseen kylppäriin laittaminen. Sinne on joutunu pari kertaa. Riittää ihan pari kolme sekuntia. On ollu ihan toinen tyttö sen jälkeen. Tätä ollaan käytetty lähinnä nukkumajutuissa. Nykyään pelkkä uhkaus riittää.

Ehkä on vääriä kasvatuskeinoja tai kurinpitokeinoja, mutta ei satu fyysisesti. Lapsi vaan tietää, että nyt vanhemmat ovat todella tosissaan eivätkä pelleile. Näihin yllä mainittuihin keinoihin on turvauduttu tilanteessa kun sanomisesta ei ole ollut mitään hyötyä. Aikamme ollaan varoitettu (parina päivänä) ja sitten toimittu, jos on vaan jatkanut samoja kiellettyjä asioita. Jokaisella tapansa, meillä tämä.
 
Kuulostaa ihan mun siskon pojalta!!! Ei totellut pienenä eikä tottele vieläkään - on pian 4-vuotias. Hänen isoveljellään on todettu jonkun asteen keskittymishäiriö ja nyt sitten ovat alkaneet paneutua sen hoitamiseen tms. kun kouluun lähtökin on jo ovella. Sitten tämä 4-vuotias saa omanhoitajan päiväkotiin, siis ihan iki oman hoitajan, kun ei tule muuten mitään siellä olemisesta, karkailee, ei tottele, ilkeilee, kiusaa, saa raivareita jne. Eli luultavasti tässäkin tapauksessa on jonkunasteinen keskittymishäiriö varmaan kyseessä. On tutkimuksissa parhaillaan.
Mun sisko alkoi syöttämään pojalle joitain öljykapseleita - niitä oli kahta erilaista, oli auttanut jotain lasta ja ovat auttaneet hieman sisarenikin lasta. Eli rauhoittuu.
Jos on kyseessä tuollainen keskittymishäiriö niin sille ei voi mitään. Eikä siinä auta mikään muu kuin kärsivällisyys ja tietynlainen ohjanta. Neuvoja saa ammattilaisilta. Siskokin inhosi kaikkia neuvolakäyntejä yms. lastensa kanssa aina, eikä muutkaan paikat olleet sen mieluisampia. Aina pisti pojat ranttaliksi menivät minne tahansa. Kerhoissa käydessä oli sama homma, siellä lyötiin, potkittiin, vietiin lelut toisilta ja tämä pienempi oli "purija" eli veri tirskui milloin kestäkin. Minäkin olen saanut hampaat itseeni ja oma 4-vuotiaani niin monesti että multakin jo meinasi mennä hermo.

Nätisti leikkivät nämä lapset jos saavat omassa rauhassa leikkiä. Mutta isommat ihmisjoukot sekoittavat pään. Ja silloin alkaa villi meno. Ihan eniten harmitti siskon puolesta se, että kaikki ihmiset suhtautuivat häneen kuin hän olisi ollut huono äiti! Mutta ei todellakaan - asioille ei vain voinut mitään, hän teki koko ajan parhaansa ja välillä kävi kovasti sääliksi kun mikään ei tehonnut vaikka kuinka teki kaikkensa. Tuli väsymys...

Mutta nyt on homma hanskassa. Vaikka ralli jatkuu, asioille on tehty jotain ja ne etenevät. Kun siskotyttö saa tietoa, me muutkin sitten osataan oikealla tavalla suhtautua ja käyttäytyä jne.

Itse hyväksyn sellaisen pienen rankaisun esim. luunapin tai pienen nipistyksen niskavillasta. En kunnon tukistamista tai lyömistä tms. Nykyajan lapset saavat tehdä mitä vaan ja kasvaa kuin pellossa, heitä ei saa rankaista millään tavalla ja sitten ihmetellään kuin se nykynuoriso on uusavutonta tai miksi ne lapset ei ole tyytyväisiä koskaan mihinkään. Siksi kun ne saa kaiken valmiina eivätkä osaa arvostaa mitään. Siksi hyväksyn pienen rankaisun ja sen että ei ole vaarallista jos lapsi kokee pettymyksiä elämässä esim. vanhempiensa suhteen - että vanhemmat pistääkin kunnon rajat asioille eikä saa tehdä mitä vaan. Tämä homma tosin tuskin pätee häiriölapseen - sellaiseen ei tehoa rajat eikä rakkaus. Itse en osaa auttaa sellaisessa asiassa. Ammattilaisilta saa hyviä neuvoja.
 
meil tuo 2v5kk o kyl villi kanssa.ollut pitkään.
ei niinkään enään pure/lyö puhumalla saatu tuo huono tapa pois.
meillä taas tehdää sitä et mennää jääkaapille kiipeillää joka paikkaan ei usko vaikka mite korottas ääntään..
ulkona jumitetaan tai ei haluta istua tuplissa jne..
välillä mikään ei ole hyvin ja itse pitäs saada kaikki tehdä
sit komennetaan pikkuveikka jne .. nää kaikki taitaa uhmaan kuulua!
mutta ainaskin melä lyöminen jäi pois kun puhuimme asiasta ja tosiaan pidimme tiukan kurin ettei ketään lyyä/purra jne
tilalle tullut miljoona muuta ilkeilyä mutta..
 
Hei1

Tuosta avun hakemisesta, jos kerran neuvola tuntuu epämieluisalta paikalta, niin entäs sitten Mannerheimin lastensuojeluliitto tms.?

Koita ensiksi vaikka soittaa siihen päivystävään neuvolapuhelimeen, ehkä sinne on soittanut moni muukin samoine ongelmineen ja osaavat auttaa!
 
kiitos teille avusta ja rohkasuista.varsinkin marengille suuri kiitos.on todella minutkin huonoksi äidiksi monesti leimattu vaikka todella rakastan ja kaikkeni yritän aina pojan kanssa.sinne mannerheimiin voiskin vaikka soittaa,en vain ole aiemmin tiennyt että hekin neuvovat..ja onhan niitä hienoja hetkiä välillä,mutta nekin helposti kaikkoaan kun muuten sitten onkin elämä mahotonta tahtojen taistelua... :'(
 
Meillä on vaikea 2v3kk vanha. Kaikkea olen kokeillut ja yrittänyt. Omani kohdalla koen, että meillä testataan sitä kuka käskee. Mutta meidänkin kersa on todellakin tahallaan ilkeä ja tahallaan on välittämättä siitä mitä vanhemmat sanoo. Meillä tepsii välillä nurkkaan laittaminen, mutta mikään muu ei. Juuri tulimme ulkoa 10 min leikkimisen jälkeen. Ei tule mitään kun pienimmässäkään asiassa ei usko. Uhkailu sisälle viemisestä ei auta, vaan täytyy toteuttaa käytännössä. Surkeinta on jotenkin se, ettei poika usko silti seuraavallakaan kertaa. Eli illemmalla tai huomenna tulemme taas sisälle 10 min ulkoiltuamme... Se on tätä, ei sille mitään mahda. Kärsivällisyyttä!
 
Meitin kaupungissa on sellanen kun perheneuvola. Siel on sosiaalityöntekijöitä ja muita ihmisiä mitkä vois olla ihan kivoja auttamaan. Mut sinne on hirveet jonot nii et ole puhelimessa tosi tuikka ja sano et nyt on päästävä. Kokeile soittaa sinne, sieltä saa ihan puhelinneuvontaakin.
 
En suosittelisi tuota luunappia tai niskavillan nipistämistä. Jos lapsi on noin mahdoton, fyysisellä kurituksella ei pääse pitkälle. Lapselle alkaa uhmata tuplaten, fyysinen nipsaus ei auta, eikä puhe tehoa, eikä atestit yms. kivuttomat sanktiot tehoa, ja mitäs sitten kun keinot on loppu? Kiukkukohtaukset ja uhmailu jatkuu, muttet saa enää mitään otetta lapseen??

Ylivilkkaan ja keskittymiskyvyttömän kanssa on oltava äärimmäisen johdonmukainen. Jos karkkipäivä on lauantai, se on VAIN lauantaina, eikä muina päivinä saa antaa edes pientä namia; lapsi menee ihan sekaisin ja alkaa vaatia joka pv namia!
Jos ruokajuoma on vesi tai maito, siitä ei saa poiketa edes ravintolassa, vaikka pöytäseurueen muut lapset juovat cocista. Seuraavalla kerralla on meteli.
Kompromisseja ei voi tehdä. Myönnytyksiä ei voi tehdä: tällä kertaa, mutta muista että tämä on poikkeus, koska.. ei toimi edes 10 vuotiaan kohdalla!

Jotta hyvä käytös jatkuisi ja kestäisi koko päivän, kiitosta on annettava lyhyillä väliajoilla. Ei vasta illalla: olit kiva tänään, siksi koska... On sanottava lounaalla klo 11: oletpa ollut tänään mukava, sinun kanssa on ollut kiva olla tänään, koska olet käyttäytynyt niin hyvin .. ja sitten kertoa, mitä se hyvä käytös on ollut.

Jotta lapsi jaksaisi istua koulussa tunnilla hiljaa paikoillaan, ei saa vaatia koko viikon hyvää käytöstä, vaan on mentävä päivä ja oppitunti kerallaan. Koulupv:n jälkeen kerrataan kotona, miten pv meni. Jollakin tunnilla ei keskittymiskyky riittänyt, koska... mutta seuraavalla tunnilla oli riittänyt ja siitä kehutaan: pystyt siihen, kun vaan oikein jaksat yrittää!

Nämä ajatukset ja neuvot ovat osittain jälkiviisautta. Oma tyttäreni oli lievästi ylivilkas, keskittymisen kanssa oli ongelmia. Siihen aikaan ei ollut asiasta näin paljon puhetta eikä tietoa, mutta onneksi lapselle sattui 1.-2.-luokalla aivan upea ope!! Häneltä sain myös vinkkejä miten pärjätä jatkossa, kun ei enää ollut opettajana. Eli läksy / aine kerrallaan, oppituntunti ja pv kerrallaan. Pienissä erissä, väliin paljon kehua ja kannustusta.
Uskon, että tämä sama pätee myös leikki-ikäisen kohdalla.

Huonosta käytöksestä on rangaistuksen tultava heti, aivan välittömästi, ja sen on oltava konkreettinen, esim. nurkkaan arestiin tai sisälle ulkoa tms., mutta se ei saa olla luunappi tai tukkapölly, koska myöhemmin se todellakin kääntyy itseään vastaan ja lapsi uhmaa: silmät kuivina uhmakkaasti katsoo takaisin: en anna periksi!!
Rajojen ja sääntöjen on oltava selkeitä ja ehdottomia!! Ikävä kyllä se rajoittaa koko muun perheen elämää, mutta toisaalta helpottaa: lapsi ei vedä raivareita!

Myös minut leimattiin huonoksi ja lepsuksi ja epäjohdonmukaiseksi kasvattajaksi, vaikka lapsella oli selkeät säännöt ja rajat. Olin välillä aivan poikki lapsen kanssa. Ihmeellistä kyllä, vaikka olin niin huono äiti, ei toinen lapsistani ollut yhtä hankala kuin tämä tyttö! Minäkin turvauduin fyysiseen kuritukseen, kun luulin ettei muu enää auta, että luunappi ja tukkapölly on paikallaan. Mutta kun sekään ei auttanut! Siksi en suosittele sitä kellekään, en hankalan ja uuvuttavan lapsen kohdalla, en "normaalinkaan".

Kovin "sätkivissä" raivareissa suosittelen muuten sitä paljon mainostettua syliotetta. Kun rauhottuu, höllätään vähän. Kun alkaa taas kirkumaan ja rimpuilemaan, otetta tiukennetaan. Ei tarvitse edes puhua mitään ja ehkä on paremikin että on hiljaa. Kun tilanne on vähän rauhottuneempi, voi antaa tutin tai mieluisen unilelun tai rätin tai vastaavan, mikä lopullisesti rauhoittaa ja homma saattaa olla ohi jo puolessa tunnissa :x Sitten muksu menee taas ja leikkii kuin ei mitään.. eikä hänelle voi mennä sanomaankaan: millainen äsken olitkaan! vaan mennä hetki kerrallaan.
 
Meillä tepsi tosi hyvin keinot, joita esiteltiin siinä brittidokumentissa, joka kertoi kauhukakaroista. Eli jos lapsi tahallaan tekee jotakin, niin ensin annetaan varoitus. Tässä on tärkeää kuulemma laskeutua lapsen silmien tasolle, kertoa miksi se mitä lapsi teki on väärin ja sanoa,. että jos vielä teet noin, niin menet esim. eteiseen miettimään asiaa. Ohjelmassa sanoivat, että on hyvä käyttää matalaa ääntä. Jos aikuinen alkaa huutamaan, niin lapsi näkee, että keinot on vähissä.

Jos lapsi tekee tämän asian uudelleen, lapsi laitetaan esim. hetkeksi sinne eteiseen istumaan ja sanotaan, että äiti päästää sinut pois kun olet miettinyt. On tärkeää, että lapsi myös pysyy osoitetulla paikalla (aina sama). Täytyy myös muistaa sanoa, että miksi lapsi sinne miettimään joutuu.

Meillä eteinen(ja siellä pieni tuoli) valittiin siksi, että useissa paikoissa yleensä on eteinen. Aluksi eteisessä istuttiin tiuhaan, mutta kun asiassa oli johdonmukainen (varoitus tyyliin: "tuo oli tosi tuhmasti tehty, koska..." "Jos vielä teet noin, niin sitten menet eteiseen miettimään asiaa", toisesta kerrasta miettimään (ja laitettiin aina niin kauan tuolille istumaan, että pysyi siinä)), niin nykyään riittää yleensä varoitus miettimisestä. Testasin tuon äänensävun myös ja matala äänensävy + silmät samalla tasolla oli tosi tehokas. :)

voi tietty olla, ettei kaikkiin tehoa, mutta siinä dokumentissa aika "kauhukakarat" saatiin taas ruotuun ja meillä oli hyvä keino. Pimeään lukitsemisesta en henk. koht pidä.
 

Yhteistyössä