ei tullut keskustelusta mitään

[voi tätä]

mies on loukannut minua vuosien ajan tosi kovasti. Kertoo kaikki yksityisasiani kavereillensa ja vaikka naapureille, eli kelle vaan. Riidan tullen käy selvittämässä heiltä, kuka on oikeassa kuka ei.
Lisäksi häneltä puuttuu myötätuntokyky. Jos itken hänen pahoja sanojaan, hän ei suinkaan pyydä anteeksi, vaan saattaa itkettää lisää.

Yritin selvitellä asiaa vielä, ennen lopullista eropäätöstä. Mies kimpaantui asiasta vain tosi paljon. Sanoi vain, että totta vitussa käy kysymässä kavereilta, kuka on oikeassa ja kuka ei, jos minä valehtelen. Muutenkin tuntui, että puhuimme eri asiasta. Mies halusi vain keskustella siitä, että käyttäydyn loukkaannuttuani huonosti, en anna seksiä ym ym, vaikka minä halusin jutella varsinaisesta ongelmasta, eli moukkamaisesta käytöksestä minua kohtaan.

Ei ymmärtänyt ollenkaan, että tuo loukkaa. Itse mietin, että mitä väliä on mitä mieltä kaverit on, vaan mitä mieltä minä olen meidän parisuhteesta. Eivät ne kaverit edes ole olleet kuuntelemassa/näkemässä tilannetta.

Tästä ei taida päästä eteenpäin. Tilanne kääntyi, että minä jouduin pyytämään anteeksi, että olen ollut loukkaantunut hänen ilkeästä käytöksestään. Mies suuttui taas tosi rajusti. Alkoi uhkailla itsetuhoisesti.

 

[niin niin]

Eipä tuohon voi mitään sanoa. Muuta kuin että lue vain tuota tekstiä ja usko omaan järkeesi. Hölmön kanssa on sikäli turha väitellä, että sivulliset ei erota kumpi on kumpi.
Koska tarvitaan toinen yhtä hölmö väittelemään hölmöläisen kanssa.
Jossain vaiheessa kyllästyt väittelyyn, ja toteat että jos ei mikään kerran passaa niin siinä ei sitten auta mikään muu kuin hyvästit.

 

[riita riitta]

Onko parisuhteen riidoissa oleellista se, kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä? Mielestäni pitää vain hyväksyä se tosiasia, että okei, nyt olemme eri mieltä asiasta, joten se pitää selvittää ja ratkaista ongelma eikä ruveta miettimään, että kumpi tässä on oikeassa. Monella ihmisellä on oma näkemyksensä asioista ja harvoin kukaan parisuhdeasioissa on täysin oikeassa tai täysin väärässä, vaan kummallakin on omat "lieventävät" asianhaarat ja oma tausta, jota vasten asiat näyttävät erilaiselta verrattuna siihen toiseen osapuoleen.

Miehesi haluaa olla oikeassa, voittajana ja niskan päällä. Ei oikein kuulosta siltä, että olisitte tasa-arvoisia ja että miehesi rakastaisi ja kunnioittaisi sinua. Oikeastaan paremminkin miehesi halveksii ja vähättelee sinua eikä arvosta ollenkaan. Miehesi ei oikein vaikuta kovin empaattiselta, joka osaisi ottaa toisen tunteet huomioon. Itsemurhalla uhkailu ei oikein ole järkevää, vaan lähinnä naurettavaa vetää "valttikorttia" hihasta sellaisessa asiassa, jonka ei olisi koskaan pitänyt aiheuttaa mitään suurta tappelua.

Olen pahoillani, mutta vaikuttaa siltä, että tuossa suhteessa et tule koskaan olemaan kovin onnellinen, koska et saa näyttää tunteitasi, vaan asiat tehdään miehen haluamassa järjestyksessä ja hänen haluamallaan tavalla. Mahtaakohan hän koskaan oppia KESKUSTELEMAAN ja NEUVOTTELEMAAN sinun kanssasi siitä, miten asiat pitäisi tehdä? taitaa teidän suhde mennä sen mukaan, mitä mies haluaa.

 

[kun kunnioitus on mennyt]

Olen nähnyt samanlaisia tilanteita ja ollut sellaisissa itsekin. Olen huomannut että kun miehen kunnioitus naistaan kohtaan on mennyt, hän on sen siis luovuttanut, ja suhteessa ollaan sorruttu puhumaan rumasti ja olemaan ilkeitä, se tilanne ei välttämättä koskaan muutu.
vaimosta tulee miehelle se oma "pikkusysteri" jolle voi sanoa mitä tahansa, tehdä mitä tahansa, eikä se siitä ikinä mihinkään katoa. Mutta valitettavasti parisuhde ei ole sukulaisuussuhde, se on vapaaehtoisuuteen perustuva liitto. Siksi miehen kannattaisi ajoissa muuttua, ennen kuin vaimo kysyy kavereiltaan, ja kuulee kaikkialta saman totuuden: ei kellään tarvitse olla tuollaista elämää. Nyt hän kysyy jo ellipalstalta. Miehen täytyy joko muuttua, tai ryhtyä seuraavaksi eristämään vaimoaan ulkomaailmasta jotta hän ei saa hulluja ideoita kuten se, että hän voi viettää aikansa järkevienkin ihmisten parissa, elämässä on muutakin kuin rähjäävä mies, ja se että hän ansaitsee parempaa.

 

[mies ihan selvästi]

mies ihan selvästi käyttää harhautuspsykologiaa apseen.

Ap sanoo, että vaikka hän puhuu asiasta, niin mies puhuu asian vierestä, ja tuntuu järjestelmällisesti ymmärtävän väärin ja alkamaan paisuttelemaan tilannetta.
No , onko mies normaalistikin niin tyhmä, ettei ymmärrä puhetta, vai heittäytyykö hän sellaiseksi vain riidellessä?
Taitaa olla metelöintiä harhautusmielessä, eli hän haluaa pysyä niskan päällä siten että naisella on ikuisesti sanomatta kaikki asiat, ja sen sijaan että taisteltaisiin itse asiasta, mies johtaa taistelun koskemaan vain niitä asioita joita hän kokee hallitsevansa paremmin.

 

[kaikenlaisia meitä on]

Tässä lähihistoriassa minun mieheni loukkasi minua sanoin ja teoin monet monituiset kerrat, mutta se oli oikeutettua, koska hänellä oli vaikeaa. "Jos pyydän sinulta anteeksi, pyytäisin anteeksi sitä että minulla oli paha olla."

Tässä sitä nyt sitten kaksi pässinpäätä jököttää: toisen ei tarvitse pyytää anteeksi ja toinen ei anteeksi anna, kun ei kerta pyydetä.

Tsiius tätä elämää.

 

[Voi herranjee]

Tuo oli kyllä jo nerouden huippu. "Jos pyytäisin sinulta anteeksi, pyytäisin anteeksi sitä, että minulla oli paha olla." Mistä keksikin noin oivan teorian?

No mitäs jos pyytäisi anteeksi sitä, että siirsi pahan olonsa sinuun?

Minulla oli kymmenen vuoden ajan mies (ensin poikaystävä 3 vuotta, sitten aviomies 7 v.), joka ehti sinä aikana heittää päälleni kaikki mahdolliset loukkaukset mitä nyt ajatella saattaa. Ikinä ei pyytänyt anteeksi. Pohjimmiltaan syy oli hänen järjettömässä mustasukkaisuudessaan, pelossaan ja epäluulossaan. Mistään hän ei voinut erityisesti minua syyttää, koska en milloinkaan pettänyt häntä, mutta loukkaukset täytyikin tehdä varmuuden vuoksi. Hän kehitteli käsittämättömiä juonenkulkuja, joiden mukaan minä mukan petin häntä tai ainakin suunnittelin. Hän itse petti minua kaikissa mahdollisissa käänteissä, koska se oli oikeutettua, minähän se petturi kuitenkin olin hänen mielestään. Tämä oli niin vainoharhainen kuvio, että jossain vaiheessa uskoin siihen itsekin, siis siihen, että miehellä oli oikeus käyttäytyä tällä tavoin, vaikka minä olinkin uskollinen. siis minun tehtäväni oli saada mies joka tilanteessa vakuutetuksi uskollisuudestani, ja jos en siihen kyennyt, hänellä oli oikeus loukata minua. Aivan naurettavaa, nyt kun sitä matkan päästä katsoo.

Yksi käytännön esimerkki, joka on hyvin jäänyt mieleeni. Ennen miehen töistä tuloa kävin pihassa tutkimassa, ettei vain ollut minkäänlaisia epäilyttäviä kengänpohjan jälkiä tai autonrenkaanpainaumia maassa. En olisi pystynyt selittämään niitä, joten olin heikolla pohjalla. Parasta oli lakaista piha, niin ettei siinä näkynyt mitään. Sitten siihen oli vielä tehtävä omia jälkiä, ettei lakaistu piha olisi herättänyt epäluuloja. Kai sitä olisi naapurit ihmetelleet, jos olisi ollut naapureita, mutta onneksi ei ollut.

Tällaisen miehen kanssa ei voi keskustella. Mies pystyy kääntämään kaikki asiat päälaelleen ja lopulta olet itse syyllinen kaikkeen.

Jotenkin pikkupoikamaista tuo ap:n miehen tapa levitellä kahdenkeskisiä asioita kavereilleen ja naapureille. Sehän se juuri on sitä oman pesän likaamista. Juttuhan vain paisuu, kun sitä jo vieraatkin ihmiset selvittelee. Hieman samanlaista oli minullakin nykyisen mieheni kanssa alkuaikoina. Hän pui veljensä kanssa kaikki asiansa, ja jos meille tuli jokin kina tai riita, heti se ruodittiin veljen kanssa kännykässä. Hirveän ärsyttävää, mutta onneksi se on jäänyt pois. Kyllä sitä nyt jokaisen pitää tajuta, että omat asiat pidetään omina, kaikkea ei pidä maailmalle levitellä.

 

[Nuori]

Noin käy monesti kun jää kimppaan sen "ensirakkauden" kanssa. Ei osata luovuttaa ajoissa.
Nuori mies on tyhmä, ja nuori tyttö vielä tyhmempi, Siihen lisätään murrosikäinen elämäntaidon puutteellisuus, tuloksena keskinäinen happaneminen, jossa haukkuminen ja turha riitely jää tavaksi.
Tekee hyvää vaihtaa poikaystävää siinä vaiheessa kun tilanne menee tuohon.
Nm. onneksi hukkasin vain muutaman vuoden. Vaihtaminen kannatti, nyt ei kukaan minua hauku. Jokainen tielleni osuva mies tietää, että osaan kyllä vaihtamisen jalon taidon. Ei miehetkään uskalla pullikoida kun tietävät että jäävät helposti lehdelle soittelemaan. Alkaa löytyä joustavuutta ja sopimisen taitoa.

 

[Jinttu -66]

Eikös parisuhteessa pitäis puhaltaa yhteen hiileen eikä vetää köyttä vastakkaisiin suuntiin? Jos pitäis olla parisuhteessa, jossa vedetään köyttä eri suuntiin, niin minä ainakin väsyisin puolustelemaan itseäni. Kotona ja suhteessa pitää saada olla oma itsensä eikä niin, että kaikkee tehdään just niin ku mies sanelee

 

[alkuper]

meillä on niin, etten minä ole milloinkaan pettänyt miestäni. En ole edes harkinnut. Hän on nähnyt yhtä sun toista maailmalla, eikä voi välttämättä sellaiseen edes uskoa. Mutta me ollaakin niin eri planeetalta toisen ihmisen kohtaamisessa. Itse olen niin empaattinen, etten ainakaan tieten tahtoen aiheuta toiselle ilman syytä pahaa oloa, siispä tuollainen uskottomuus ei ole tyyliäni.

Olen monta kertaa miettinyt, mitä ihmettä olisi tapahtunut, jos oikeasti olisin ollut sellainen? Kun aivan turhista asioista syntyy valtavavaa raivoa ja vihaa. Tai ehkä juuri siitä syystä, olisiko se asian ydin? Liian kiltti, liian ystävällinen? Vaikka mies muuta suullaan sanoo...

Halveksiva viha läheistä kohtaan on käsittämätöntä ja kaiken pahan toivominen. Mutta jos joskus joudun uuteen suhteeseen, taidan muuttua itsekkääksi ja ottaa kaiken, mitä maailmalla on tarjota toisesta välittämättä ja saisin arvoa, tai olisin niskan päällä. Höh, no en todellakaan, se ei olisi sitten minä.

Jatkan luotua tietäni, toivottavasti löydän elämässä vielä hyvyyttä. Sitä kaipaan todella.

 

[sama täälläkin]

Noin käy monesti kun jää kimppaan sen "ensirakkauden" kanssa. Ei osata luovuttaa ajoissa.
Nuori mies on tyhmä, ja nuori tyttö vielä tyhmempi, Siihen lisätään murrosikäinen elämäntaidon puutteellisuus, tuloksena keskinäinen happaneminen, jossa haukkuminen ja turha riitely jää tavaksi.
Tekee hyvää vaihtaa poikaystävää siinä vaiheessa kun tilanne menee tuohon.
Nm. onneksi hukkasin vain muutaman vuoden. Vaihtaminen kannatti, nyt ei kukaan minua hauku. Jokainen tielleni osuva mies tietää, että osaan kyllä vaihtamisen jalon taidon. Ei miehetkään uskalla pullikoida kun tietävät että jäävät helposti lehdelle soittelemaan. Alkaa löytyä joustavuutta ja sopimisen taitoa.

Näin juuri.

 

[tsik]

Miks naiset on tollasten miesten kanssa!?!?

En ikinä tuu ymmärtämään. Mulle ei oo KUKAAN mies sanonu loukkaavaa sanaa, ja jos sanois, suhde olis siitä poikki.

Missä on teidän selkäranka, ylpeys ja itsekunnioitus?!